Vaan yhä hurjemmin tulen loimotus laimentumatta 680
raivos: kostean puun välyksissä jo tappura kytee
sauhua tupruttain nokimustaa; syö tuli verkkaan
laivoja; tää levittää koko ruumaankin hävitystä
eik' urosten väki aut' eik' tulvittain veden kaanta.
Silloin Aeneas jalo yltänsä reualsi vaatteen 685
ynn', avukseen jumaloit' anoessaan näin, kädet nostaa:
"Juppiter kaikenvaltias, jos viel' et jokahista
Teukroa inhoa, jos sun entinen laupeus huolii
murheista inehmoin, tuli sammumahan aluksista
saa, isä; tempoa pois tuhost' Teukroin kaiskerat asjat, 690
taikkapa jääneenkin Manalaan vihas nuolella paiskaa,
jos ma sen ansaitsen, kädelläs meit' hukkoa täältä!"
Tuskin lausunut nää olj, kun sai tavaton rajumyrsky
riehumahan, satehen valaen; jyrinästäpä maitten
vuoret järkkyvät ynn' aromaat; koko taivoita syöksyy 695
ryöppyvä, myrskyinen sade, tihjeä sohjua vihmoin;
täyttyvät laivat jo vettä ja puoleks poltetut ruumat
kostuvat; sammuupi koko valkea viimeks ja kaikki
vaarasta säilyivät alukset, menetettyä neljä.
Vaan isä Aeneas kovast' onnestaan murehissaan 700
suuria ankeitaan sydämessähän sinne ja tänne
miettivi häilyillen, Sikulein kedollenko nyt jäisi,
entehet unhottaen, vai pyrkis Italian rantaan.
Nautes tuoss' ijäkäs, jonk' ainoan tritonilainen
Pallas neuvonut olj sekä varsin taitavaks tehnyt, 705
näin osas selvittää, mitä haltiasten viha suuri
tietäis kuin myös sen, mitä Salliman määräys vaatis.
Lohduttaen täten Aenealle se lausua alkaa:
"Menkäämme, jumalattaren poika, minn' onnemme viekin!
Kuink' käviskään, joka kohtalo karsein voitettavamm' on! 710
On jumalain sukulainen Acestes heimoa sulle;
tää ota neuvottelus toveriksi ja taivuta liittoon;
hälle ne heittäös, jotk' kadonneist' aluksist' ovat jääneet,
joit' väsyttää sun aimosat hankkees ynn' yritykses:
vanhukset sekä kammoavat merimatkoa äidit, 715
kaikki, mi heikkoa, vaaraa pelkääväistä on, luotas
luovuta; suo, väsyneet ett' täällä jo saisivat suojan;
kaupungin luvallas nimetkööt Acestaks nimeltänsä!"
Näinepä lauseineen hänet lohdutti ystävä vanha.
Mielensä johtuupi nyt kaikenlaisihin huoliin. 720
Vaan kuin synkeä Yö parivaunussa taivolle saapui,
taivolta laskeunut isän Ankhisen kuva näytti
silloin äkkiähän tähän laatuhun lausuvan hälle:
"Poikani, mull' elämää sulosampi, kun viel' elon' kesti
muinoin, kohtalojen opistossa sä koetettu poika! 725
Tahdosta Juppiterin tulen tänn', aluksista ku liekin
poisti ja taivaaltaan ylevält' teit' armahti vihdoin.
Neuvoja kuunnelkos, joit' oivia soi ikävanha
Nautes: miehet vain valitut, sydämet urohimmat
viekösi Italiaan! Raju kansa ja yrmeä varsin 730
voittamises Latioss' on. Kuitenki tullos sa ensin
Tuonelan alhaisiin tupihin, Manalan syvän kautta
pyytäös, poikani, mun kera yhtyä! Eipä mua suojaa
ilkeä horna tai surukas pimeys: ihanassa
hurskaiden pariss' Elysioss' asun. Puhdas Sibylla 735
tänne sun johdattaa monen raavahan uhrattuaisi.
Silloin nähdä sä saat sukus kaiken ja myös varustukses.
Voi hyvin! Kostea yö jopa matkansa puolehen joutuu;
ankaran Koitonki ratsujen viel' minut entävi henkäys."
Virkki ja ilmoihin hupihin kuni sauhu hän haihtui. 740
Aeneas nimeää: "Mihin syöksyt? Oi, mihin riennät?
Tai ketä kammoat? Taikka ken estää sun halausta?"
Näitäpä lausuillen tuhast' kyyntynehen tulen liehtoo:
Pergamo-Laren ja myös iki-Vestan hän alttarit uhrin
jauhone täydellä suitsutusastiallaan pyhittääpi. 745
Kohtapa kutsuu sitt' toverit, ylimyksen Acesteen;
käskyn Juppiterin, isän armahan neuvoti kertoo
heille ja myös mikä mielessään olis tuumansa tästä.
Suostuvat arvelematt' eik' käskyjä kiellä Acestes.
Siis emot kaupunkiin jätetään sekä kansa, mi tuota 750
toivoo, joidenka miel ei kunniamainetta kaipaa.
Itsepä uudistavat tuhot, myös tulen kalvamat hirret
korjaavat aluksista ja laittavat airot ja köydet
harvoina luvultaan, mut täynnäänsä sotakuntoo.
Linnan Aeneas sill' aikaa aatralla määrää, 755
tontteja arpoo; Ilioks tään, mut tuon nimittääpi
Troijaksi. Vallastaan ilahtuu troalainen Acestes;
määrääpi torin, lait isien kokouksille säätää.
Laitetahan Erykon mäen töyrälle, tähtien puoleen,
temppeli idalilais-Venukselle ja määrätähän myös 760
haudalle Ankhisen pyhä, kookas lehto ja pappi.
Päivää yhdeksän jopa olj levännyt koko kansa,
alttarill' lyylinyt olj, kun tyynnyttivät meren vienot
tuulet ja taas merellen suhisten käsk virmeä Louna.
Alkaa haikea itku jo pitkin lahtista rantaa, 765
päivän ja yön kuu he toisiahan halajaa hetahasti.
Itsepä äiditki, joist' meren muotoki näyttihe ennen
inhottavalt', ett'eivät sietänehet nimeäänkään,
tahtovat lähteä kuin koko matkan vaivoja kestää.
Ystävän lausehin Aeneas jalo lohdutteleepi, 770
kun sukulaisell' Acestoll' itkien heittävi heidät.
Kolmet hiehoa hän Erykolle ja myrskylle lampaan
uhrata käskeepi ja jo oitis päästeä touvin.
Itsepä kaunistain olivin leheksillä nyt päänsä
keulassa seisoopi ulommaisna ja maljoa pitää, 775
kaataen suolaiseen merehen lihat, helmivät viinit.
Kiihtyen seuraa myötäistuuli jo matkustajoita.
Kilpahan soutelevat merimiehet ja laskevat aavaa.
Vaan Neptunollen Venus lausuvi huolehtivaisna,
näin valituksiahan hänellen julistain sydämestään: 780
"Junon kiukkuinen viha, kyllänsä saamaton rinta
saattavat Neptunus minut ryhtymähän rukouksiin:
ei ajan verkkaisuus eik' tyynennä hurskaus tuota,
tuot' ei Juppiterin iso valt' eik' Kohtalo rauhaan
taivuta. Ei frygilaisväen keskeltä kaupungin saaneen 785
julmalla kiukullaan häviöön ole kyllin ja kaikkeen
vaivahan vieneen: tää Troijan karikkeitakin, tuhkaa,
luitakin vainoo. Syyt tähän raivoon hän selitelköön!
Saatatpa itsekkin todistaa libyläis-selält' äsken,
minkäpä äkkiä hän melun nostatti. Kaikk' meret sa'aten 790
taivahan kanss', vihureihin aeolilaisihin turhaan
luottaen rohkesi tään alallaiski!
Kas, rikoksellahan myöskin vimmattuaan emot Troijan
ilkeesti poroks laivoja poltti ja outohon maahan
saattoi jättämähän toverit, kadotettua laivat. 795
Pyydän, sallittakoon, mitä jäi merest', turvassa kyntää
purjehin; sallittakoon mun Laurentoin Tiber löytää,
jos luvallist' anon, Parkat jos varustukset ne suovat!"
Näitäpä nyt nimeää meren korkean valtias itse:
"Täydellä syylläpä sie, Cytherea, mun valtahan luotat, 800
jost' sukus johdat; sen ansaitsenkin. Montahan tyynsin
tuppurisäätä ja taivaan kuin meren raivoa suurta.
Xanthos kuin Simoïs todistaa, ett'ei vähemp' ollut
maillakan' Aeneaksestas surun'. Kunpa Akhilles
Troijan säikähtynytt' ajoi kansaa muurille saakka, 805
kuololle uhraillen tuhannet monet, kun joet täyttyin
huokasivat, eik' tiet' osannut eik' voinunna mereen
syöksyä Xanthos, silloinhan Pelidaan urokkaasen
Aeneaan väeltään, jumaloiltakin heikomman estin
yhtymäst', tään sumupilvehen peittäin; vaikk' halasinki 810
pelmuuttaa käsilläin raketun valapattosen Troijan
muurit. Mieleni viel' sama on; sie pelkosi heitä!
Huoleti astukohon, kuten toivot, hän Tuonelan maille!
Yht' vain kaihota saa, jonk' aavall' on hukkua määrä;
tuo pää vaan monien edest' uhrattakoon!" 815
Kun jumalattaren näin pakinoin iloseks teki mielen,
vaunuhin valjastaa hevoset isä, tuimille pannen
vaahtosat suitset ja ohjia höllittää käsissänsä.
Vaunuill' liitääpi keveäst' ulapan siniselkää.
Aallot laskeuvat sekä hyrskyvän akselin alla 820
tyynentyvät meren kuohut ja kaihtuvat taivahan pilvet.
Tuotapa seuraavat monet muodot, hirveät tursaat,
vanhuksen Glaukon väki, myös inolainen Palemon,
Tritonitkin nopeat, koko Forkonkin sotajoukko;
on vasemmalla Thetis, Melite, Panopeiakin impi, 825
Neseia, Spio, myös Thalia kuin Cymodocekin.
Tääll' isä Aeneaan murehellista mieltäpä vuoroin
täyttävi väikkyillen ilo; joutuhun kaikkia käskee
mastoja pystyttämään sekä raakohin hiivata purjeet.
Kerrallaan tekevät sen; nyt vasemmat samall' aikaa, 830
oikeat purjeet nyt avataan; raat yhdessä korkeet
kierretähän, kunis laivasto löytää sattuvan tuulen.
Ensinnä johtaapi tiheää regattaa Palinurus;
kulkunsa ohjata tään mukahan on käsketty muita.
Taivaan puol'välihin olj jo kostea yö kerennynnä, 835
laskenehet olivat jäsenensä jo tyynehen rauhaan
uupunehet merimiehet tuhtoill' airojen alle,
keijuillen kevykäs Uni kuin tähtitarhasta laskeu
karkoittain pimeän, yön haihuttaen sumuvarjot,
sua hakien, Palinurus, ja sullen turmio-unta 840
tuoden. Haltia istuiksen ylevään peräkeulaan
Forbon muodossa, hällen näit' tarinoin pakinoita:
"Iasides Palinurus, vie meri itsekin laivat;
tyynihän tuulosen henk' on, voisithan uinata hiukan.
Painuta pääs levollen, pääst' vaivasta raukeat silmäs! 845
Voinhan hetkisen sun asemestasi tointasi hoitaa."
Tuskin nostain silmiä vastaapi Palinurus:
"Munk' meren tyyneyteen tahi maininkiin levokkaasen
yllytät luottamahan, -- tähän hirviöhön usaltaimaan?
Aeneaan kell' uskosin mie, jonk' niin monet kerrat 850
peijasi taivaan vaihtuva sees sekä pettävät tuulet?"
Lausuen nää sanat kiinteämmin kävi vain peräruoriin,
eik' vähänkään sitä hellitä, tuijottaen yhä tähtiin.
Lehvän haltiatar kas! letheolaismehust' tuoreen,
tenhoillun stygilais-unill' ottaen, löyhäyttääpi 855
tuoll' ohimoita ja sulk teniväisen torkkusat silmät.
Tuskinpa oottamaton uni hervoittaa jäseneit' tään,
käy kun jo kimppuhun tuo, repien palasen peräsintä,
vienohon paiskaapi vetehen hänet ruorinsa kanssa
päistikkäin, tovereitansa turhaan huutavan aukseen. 860
Itsepä lentäen tuo kohos lintuna ohvahan ilmaan.
Laivasto kuitenkin mert' eellehen rauhassa kynti,
kulkien Neptunus-isän suojassa kommeluksetta.
Näin vaeltain Sirenein kariloita tää lähestyi jo,
muinoin vaarahikkaita ja luist' useata valenneita, 865
kun kohisten etähällä nyt äkkiä ärjähti riutat:
silloin vast' isä huomaapi perämiehettä laivan
harhoavan; yön aalloill' itse nyt joht alustansa,
paljon huokaillen suruissaan toverin kovast' onnest:
"Voi tyveneen merehen lopen luottanut, taivahasenki, 870
oudolla hiekall', oi Palinurus, täydyt sä maata!"
Viitteet:
V. 3. Elissa on Didon foinikilainen nimi ja on semiläistä juurta
(vertaa esim. hepr. Elisabeth).
V. 38. "Krimisson joest'" = Krimissus-joen haltijasta.
V. 72. "Äidin myrtillä" s.o. Venukselle pyhitetyllä myrtillä.
V. 99. Vanhan ajan luulon mukaan sallittiin vainaiden haamujen saapua
niille uhreille, jotka heitä miellyttivät.
V. 122. "Kentauri", "Scylla" samoinkuin "Tursas" ja "Khimaira" olivat
kilpaavien laivojen nimiä.
V. 193. Malea oli Peloponneson eteläisimmän niemen nimi.
V. 240. Nereidit olivat Nereon, meren haltian, tyttäriä (= Vellamon
neitejä). -- Forkus oli Nereon veli, jolla oli oma haltiakuntansa. --
Panopeia oli eräs etevimpiä Nereidejä.
V. 241. Portunus, jonka alkuperäinen nimi oli Melicertes, oli Theban
kuninkaan Athaman ja Inon, Kadmon tyttären poika. Ino, paetessaan
mielipuolta miestään, syöksyi poikineen mereen ja he muutettiin meren
haltioiksi.
V. 251. Melibeea oli eräs thessalial. kaupunki, kuuluisa kauniista
purppurastaan.
V. 252. Vaippaan oli kudottu kuva, joka kertoi Trosin pojan Ganymedesin
elämästä ja vaiheista.
V. 271. "Terin", s.o. airojen terin l. lavoin.
V. 284. "Minervan töitä mi tunsi", s.o. oli taitava kotiaskareissa
niinkuin kehruu-, kutomis-, neulomis- y.m.s. töissä.
V. 373. Bebryciaksi nimitettiin erästä osaa Bithynian maakunnassa
V. Aasiassa. -- Amykus oli kuuluisa nyrkkisillä olija; hänet voitti
Argonautiretkellä matkustava Pollux.
V. 402. Eryx oli tarun mukaan erään sicialaisen kuninkaan Buteen
ja Venuksen poika, kuuluisa nyrkkisillä olija. Jouduttuaan nyrkkisille
Kreikkalaisten väkevimmän urhon Herkuleen, Alceon pojan, kera, tuli hän
voitetuksi ja tapetuksi.
V. 440. "Vuor'kastelli" = pienenläntä vuorilinna.
V. 448. Erymantho on metsäkäs vuori Arkadiassa Kreikanmaalla.
V. 449. "Korkeall' Idalla" s.o. Idan vuorella lähellä Troijaa.
V. 475. "Näitä", nim. käsien jäntäreitä.
V. 495. Troijalaiset ja Kreikkalaiset olivat kerran päättäneet
ratkaista Troijan sodan Menelaon ja Pariksen kaksintaistelun kautta,
jossa taistelussa oli Paris vähältä menettää henkensä, mutta pelastui
Venuksen auttaman paon kautta. Kun Menelaos vaati sovinnon ehtojen
täyttämistä, laukasi Pandarus, Minervan käskystä, salamyhkään nuolen,
joka haavoitti Menelaon. Tästä syystä alkoi sota taasen.
V. 514. "Velimiest'", s.o. v:ssä 495 mainittua Pandaroa, joka kaatui
taistelussaan Diomeden kautta.
V:ssä 524-528 mainitun ennustusmerkin otaksutaan merkinneen
Troijalaisten laivojen tulipaloa, josta kohta tulee olemaan puhetta.
V. 588. Tämän Labyrinthin rakensi kreikkalainen taituri Daidalos
(= suomeksi "taitava"), kuninkaan Minon käskystä erään hirviön
Minotauron talletuspaikaksi (vertaa Aen. VI, v. 24-29).
V. 735. Elysio oli vanhan ajan otaksumisen mukaan nimeltään se
seutu, jossa hurskaat kuoltuansa oleskelevat.
V. 739. Haamujen ei luultu voivan valoa sietää.
V. 744. Pergamo-Lares oli Troijan suojelushenki. -- Vestaa nimitetään
"ikuiseksi" siitä syystä, että hän oli vanhimpia jumalattareita ja jo
ikivanhoista ajoista palveltuna.
V. 797. "Laurentoin Tiber", s.o. Laurentojen maassa oleva Tiber.
V 807. "Huokasivat", nim. jokien haltiat.
V. 808. "Pelidaan". s.o. Peleyn poikaan, Akhilles'iin.
V. 809. "Jumaloitakin heikomman", s.o. jumalain suosion puolesta
heikomman.
V:ssä 823-826 mainitut ovat nähtävästi kaikki Ahdin ja Vellamon väkeä.
V. 833. Regatta = laivasto.
KUUDES LAULU.
Manala.
Ainehisto.
Aeneas saapuu Kumeen satamaan sekä lähtee heti Hekateen lehikkoon
Sibyllaa tapaamaan (1-13). -- Siellä Hekateen temppelissä Aeneaan
ihmetellessä Daedalon taitoisia töitä, saapuu Sibylla ja kehottaa tätä
tekemään lupauksia Apollolle, jonka Aeneas täyttää (14-76). -- Sibylla
ennustaa Aenealle tulevista suurista sodista (77-101). -- Aeneas
pyytää, isänsä haamun kehotuksen mukaan, päästä Manalaan isänsä
puheille, johon loitsija suostuu, sittenkuin tää olisi tuonut hänelle
kultaisen lehvän Avernon metsästä ja haudannut leilissä olevan kuolleen
(102-155). -- Torvensoittajan Misenon kuolema ja hautaus sekä
kultalehvän löytö kyyhkyjen avulla (156-235). -- Uhrattuaan Manalan
valloille, lähtevät Sibylla ja Aeneas Tuonelaan (236-263). Tuonen
hirveät tautien y.m. tursaiden haamut, Akherontin liejunen virta ja
ihmissielut sen rannalla pyrkimässä päästä vuon toiselle puolelle
(264-336). -- Palinuron kohtalot ja anomus (337-383). -- Sielujen
lautturi Kharon lauttaa yli Manan virran ja Kerberon tainnutus;
saapuminen lasten olopaikkaan ja Surukentille (384-449). -- Aeneas
kohtaa Didon, kreikkalaisia ja troijalaisia urhoja; Deifobo kertoo
Aenealle oman kuolemansa (450-534). -- Heidän puhellessa kiirehtii
Sibylla matkaa ja he saapuvat Hornan linnan luo, josta sivumennen
näkevät sen hirveät piinat (535-627). -- Sitten saapuvat autuaitten
maille, jossa Musaio saattaa Aeneaan Ankhisen luo (628-678). --
Ankhises iloitsee poikansa näkemästä ja kertoo hänelle sielujen
vaelluksen ja palajamisen ylä-maailmaan (679-751). -- Sitten näyttää
hän Aenealle tään etevimmät jälkeläiset sekä urhot, varsinkin Romulon,
Caesarin, Auguston, Numan, Tullon, Ankon, Katon, Scipioin, Fabricion,
Regulon, Fabius Kunktatorin y.m. jaloimpien roomalaisien haamut sekä
viimeksi Auguston jalon pojan Marcellon (752-893). -- Aeneas palajaa
norsunluisesta portista ylä-ilmaan (894-902).