kulki jo laivoillaan sekä synkkiä aaltoja halkoi,
nähden purjehtiess', Elissan miten koidon jo muurit
liekistä loimottivat. Syyt' ei voi arvata, miksi
nousevat semmoiset tulet; mut ison loukatun lemmen 5
raskahat murheet kuin myös tieto, min raivokas nainen
voi, surun aavistuksihin Teukrojen rintoja saattaa.
Vaan kun jo ulkonivat urannoillen eivätkä mitkään
maat enähän näy, mut joka suunnalta taivas ja vetten
selkämä, nousipa tääll' yli heidän synkeä pilvi, 10
tuoden myrskyn ja yön sekä synkistäen meren aallot.
Tuoss' ylevält' peräkeulaltaan perämies Palinurus:
"Voi, miks semmoiset ukonpilvet peittävät taivaan?
Tai mitä Neptunus isä aijot?" -- Sen lausuttuansa
käskevi purjehet koota ja vahvast' airoja käyttää; 15
purjehet kaiten käännättää sekä lausuvi näitä:
"Aeneas jalomiel, en, vaikkapa Juppiter taaten
yllyttäis, täll' ilmalla saapuvan' Italiaan sois!
Kääntyen synkkähän luoteen yltyen vinkuvat tuulet
vastahakaan sekä pilvehen ilmakin pakkautuupi. 20
Emmepä taistella vastaan eik' edes suuntoa saata
kannattaa. Kun Sallima käskevi meit', totelkaamme,
matkustaen, mihin kutsuvi tuo! Ei kaukana täältä
löytyvän luulen sicllialais-toverein sulorannat
kuin satamat, jos oikein muistan ma tähtien merkit." 25
Aeneas vaka ääns: "Minäkin näen vaativan tuulten
tuota ja turhaan ponnistaivasi vastahan enään.
Purjehdi toisehen suuntaan! Oisiko mielumpi mikään
tai jonn' ennemmin väsyneet minä laskisin laivat,
kuin joka maa elättää mull' Acesteen dardanilaisen, 30
jok' isän Ankhisen luut kätkeepi povehensa!"
Pyrkivät valkamahan näin lausuttuansa ja myöten
lännelle kääntävät purjeet; kiitäen aavalla rientää
laivasto, sitt' iloten jo se kääntyvi tuttuhun rantaan.
Vaan imehdellen korkean vuoren huipulta katsoi 35
ystävien alusten tulemista ja riensi Acestes
vastahan, -- hirveä keihäältään, libyläisenki karhun
vuodalta; Krimisson joest' dardanilais-emo siinneen
tään oli synnyttänyt. Tuo entisen heimonsa muistain
tervehtii palanneit' ilomiellä ja ottaen maansa 40
riistast' ystävälahjoin virvoittaa väsyneitä.
Toisenpa päivän kun rusollaan Koi karkotti tähdet,
kutsuvi Aeneas koko rannalta nyt toverinsa
yhtehen saamaan; sitt' täten kummulta lausuvi heille:
"Oivat Dardanidat, joill' on suku suur jumaloista! 45
Kuukautten kuluessapa päättyvi vuosi jo siitä,
kun jumalitten moisen taattomme ruumihin jätteet
kätkimme maahan ja alttarit murheellen pyhitimme.
Päivä jo ehti, jos en pety, murheellen yhä jonka
juhlaillen omistan, kuten on jumalittenki tahto. 50
Viettäisinkö sen maanpakolaisena Gaetulo-Syrtiss'
tai tapoaisko se mun meren seljällä, linnassa Kreikan,
ainapa vuotuiset lupaukset ja juhlasat retket
toimittaisin ja alttarit lahjoillaan varustaisin.
Saapumahan osuneet isän luiden ja tuhkien luokse 55
oomme; en luule ma, ett' jumalain pait suontia taikka
tahdottaan satamoihin me saavumme ystäviemme.
Riemuillen siis nyt pitäkäämme me juhloa kaikki,
tuulia toivoellen; perustettua kaupungin voimme
uhrata vuosittain pyhäköss', omaks' häll' luvatussa! 60
Troijassa syntynyt teille Acestes on pari härkää
antanut laivoa kohden; tuokate atriallenne
niin kotimaan kuin myös isäntämme Acesten Penaatit!
Pait sitä yhdeksännen kun päivän loistava Koitar
kuolonalaisille nousee, maan kenttäin sätehillään, 65
määrään Teukroillen nopeain ens laivojen kilvan,
juoksussa ken etevämpi ja ken väeltään urosamp' on,
tai vasamoiltaan ken utalampi ja joutsella ampuin,
Cestollakin ken uskaltaapi taistelun kestää,
ansio-palkkiotaan odottain nuot olkohot läsnä! 70
Lehvillä kruunatkaat ohimonne nyt vaijeten kaikki!"
Otsansa, lausuttuaan, hän äidin myrtillä verhoo;
tään Helymus teki, tään ijältään myös vanha Acestes,
poijut Askanius, jota muukin nuoriso seuraa.
Hän kokouksesta täst' useain tuhanten kera läksi 75
kummulle, ympärillään iso seuraavaisien joukko.
Viiniä uhraten siell' kaks maljoa Bakkholle kaataa
maahan, seuraten sääntöjä rieskaa kaksi ja uhrein
vertakin kaks sekä heittäen purppurakukkia lausuu:
"Terve, o terveppä taas mun taattoni, terveppä teille 80
turhaan löydetyt tuhkat ja taattoni henki ja haamu!
Ei ole sallittu Italian rajat, onnemme seudut,
Ausonian, Tiberinkään oudon kanssasi löytää!"
Nää nimes tuskin, kun iso, niljakas vyöryvi käärme
haudan pohjasta nyt sen seitsemän väännettä tehden, 85
kiertää hiljahan kummun ja alttarillen vetäyntyy,
seljässään sinitummat pilkut; sen suomukset kiilsi
kultais-täplien loistosta, niinkuin taivahan kaari
heijastaa tuhannen värin loiston päiveä vasten.
Nähtyä Aeneas pelästyy: tuo käärmepä vyörren 90
pitkänä maljain kuin välitsen koreain pikareiden,
uhria maistaa viimeks ja taas takasin vahingotta
kumpuhun laskeutuu sekä jättää maistamans' uhrit.
Intosammin isälleen aletun hän jatkavi uhrin,
häilyen, seudunko haltian vai isän palvelianko 95
luulisi ollehen tuon: tavan jälkehen teurasti kaksi
lammasta, lutsua, kaks' myös hiehoa mustukkaselkää;
viiniä maljasta kaas sekä Ankhisen jalon sielun,
haamunkin luvatun tulemaan Manalasta hän kutsui.
Tuovat kumppanukset, kenellen vara myöns, ilo-miellä 100
alttarill' antimiaan kasaten, sekä hiehoja lyylii;
paikalleen asetettua paat, nämät ruohossa roikuin,
hiiliä vartaitten ala heittävät, paistavat lihaa.
Jop' oli kaivattu päivä se tullut, kun yheksännen
aamun toi Faeton hevot kirkkaana valoltansa; 105
maine ja kuulun Acesteen arvo jo naapurit saattaa
liikkeellen, ilosesta jo joukosta täyttyvi ranta:
aikovi Aeneast' osa nähdä ja taistella toiset.
Kentän keskukseen näkyviinsä nyt ensinnä lahjat
laitetahan, pyhät kolm'jalat, kiehkuratkin viheräiset 110
voiton palkkioks, palmujen lehvät ja purppuravaatteet,
myös asehet sekä kultaiset, hopeaiset talentit;
leikkien aljentaa mäkitöyryltä räikkyvi torvi.
Käypä jo kilpoamaan ens airoiltaan samanlaista
neljä laivaa, kaikesta laivastost' etevintä. 115
Tuimaa soutajiltaan, nopeaa joht "Tursasta" Mnesteus,
-- Mnesteus Italian asukas pian, Memmien jost' on
heimo --, ja rungoltansa Gyas perin suurta "Khimairaa",
kaupunkityötä, kolm'kertasta saarta, jot' Dardanon miehet
soutavat, kolmessa kerrassaan tasan airoja nostain; 120
Sergestus, nimen jost' on saanunna Sergion huone
suurella kulki "Kentaurilla"; "Scyllaa" mut sinimustaa
johti Kloanthus, jost' sukus johtuvi Rooman Kluentho.
Vaahtoavaisten rantojen vastassa seljällä löytyy
kallio, kuohuen jonk' yli aallot hyökyvät joskus, 125
kun läns'tuulet talvisin kätkevät tähdet; se tyynen
vallitess' ääneti on, kohottain meren läikästä kentän
lokkien päivän paistetta suosivien ilopaikaks.
Tännepä Aeneas isä tammen lehvästä laittoi
osviitaks merimiehillen viherän vesan, että 130
kääntyä tietäsivät, kulun taivuttaen etähittäin.
Sitten vuoroist' arpoellaan. Peräkeulalla kau'as
purppuran, kullankin helotuksesta johtajat hohtaa;
poppelilehvin kruunautuu muu nuoriso, jolla
öljystä voidellust' olat kiiltelivät alastoinna. 135
Istuen teljoillen he jo airoihin käsin käyvät,
merkkiä ootellen, tähäten; sydäntään levotonta
näännyttää epätieto ja voiton kiihtynyt kiihko.
Sitten kuin heleän säveleen helähytti jo torvi,
rientävät paikoiltaan heti kaikki ja nousevi ilmaan 140
miehien huuto ja vahvasta soudusta vaahtovat salmet;
viiltelevät vanoja tasavoimin ja kaikkea merta
uurtavat airoillaan sekä kolm'kärillään kokillansa.
Niinp' ei kilpaillen pari orhia kentteä riennä
eivätkä kiitäen lähtemä-paikasta lennätä vaunuj' 145
eivätkä niin ajurit, pudistellen ohjine norjin,
valtoa valjakolleen suo, hurjasti huimien piiskoin.
Nyt hälinästä ja pauhusta, miesten puoltessa kilpaa,
raikuupi koko lehto ja ääntään rantojen vierut
viertävät, vuoretkin vavahtuivat huudosta kaikuin. 150
Rientävi ennen muit' esimmäisenä aavalle kiitäin,
joukon pauhaellessa Gyas, jota sitte Kloanthus
seuraa, airostolt' etevämpi, mut rungolta laiva
on hidas. Näiden jälkehen yht'etähäll' yrittääpi
"Tursas" ynnä "Kentaurus" valloittaa etupaikan. 155
Nytpä on "Tursas" voitolla, nyt ohi voitetun rientää
suuri "Kentaurus"; nyt tasakeuloin kumpikin kulkee
pitkällä uurrellen talallaan meren suolasta selkää.
Paatta jo nää lähestyivät ja saavuttivat rajapyykin,
kun meren keskellä voitolle päässyt Gyas, jalo kattein, 160
näin perämiehellensä Meneetelle kiivahast' ääntää:
"Oikeallen mihin liiaksi poistut? Tänne sä käännä,
rannoillen pyri, vaikk' käviskin vasempaan kihopaateen
airojen lehdet; muut merell' olkoot!" Virkki. -- Meneetes,
särkkiä kammoksuen, ulapallen laivansa kääntää. 165
"Minnekä poistut?" Taas: "Pyri paasia kohti, Meneetes!"
huutaen käski Gyas, kun hän takanansa Kloanthon
huomaa ahdistamass' sekä suunnittavan lähemmältä.
Pauhaavain karien ja Gyaan aluksen välitsen tuo
väylää soutaapi vasempaa, sisemmin ohi rientää 170
täst' nopeaan, meren turvasan löytäen pyykin jo jättää.
Nuoren miehenpä luissa nyt syttyi katkera harmi;
poskilleen tipaht kyynel ja unhottaen oman arvon
kuin toverein menestyksen, hän kuhnustavaisen Meneeten
syöksevi päistikkään merehen alukselt' ylevältä; 175
itsepä katteini perämiehenä käy peräruoriin,
miehiä kiihoittaa sekä ruorilla rantahan kääntää.
Tuskinpa päästyähän merenpohjasta verkkahan jälleen
vanhanläntä Meneetes, veen puvustaan valuessa,
kallion harjalle kiipes ja kuivalla paadella kykki. 180
Tuotapa luiskahtavaa sekä uivaa nauravat Teukrot,
nauravat rinnalt' tuon pudistellessa suolasta vettä.
Kahdessa viimeisessä nyt syttyi riemusa toivo,
-- Sergestossa ja Mnestossa, -- viivytetyn Gyaan voittaa.
Saavutti Sergestus esipaikan ja paadelle joutui: 185
ei sivu kuitenkaan koko laivalla pääsnynnä tuosta,
vaan osaks; kilvaten rinnallaan lens "Tursahan" keula.
Silloin astuen laivan keskellä kumppaniansa
Mnesteus kiihoittaa: "Nyt ponnistaen nyäiskäätte,
Hektorin kumppanit, jotka ma Troijan oon häviöstä 190
kumppanikseni valinnut, nyt näyttäkäten sitä voimaa,
nyt sitä mieltä, min näytitte Gaetulo-Syrtissä kerran,
Joonian seljällä, luon' Malean vihurein kera taistoss'!
Ensisijaa en, Mnesteus, pyydä, en taistele voittaa,
vaikk' oi --! Kuitenki voittakohot, joill' soit sen Neptunus; 185
viimeisnä palata hävettää; tuo voittote, veikot!
Estöötten häpeä!" -- Nuo soutavat tarmonsa takaa:
voimakkaist' tutajaa nykäyksistä vaskinen keula
ynn' etenee meri. Raajoja, kuivia suitansa puistaa
tihjähän läähätys: kaikkiakaan hiki virtana vuosi. 200
Vieläpä sattumakin tuo miehille kaihotun voiton.
Sillä kun kiivaudessaan keulan kallion puoleen
Sergestus ylen kääns sekä väärää suuntoa laski,
ulkoneviin hän, onneton, riuttoihin ravahutti.
Kalliotkin tärähtyy: terävälläpä särkällä airot 205
murtuvat ponnahtain, kun törmäten juuttuvi keula.
Pystyhyn käy merimiehet ja myöhästyvät kovin huutain;
puosha'at rautaiset sekä myös okakärkiset keksit
kirvotetaan sekä poimitahan merelt' airojen tynget.
Mnesteus riemuissaan sekä onnestaan utalampi, 210
joukon soutaissa väkevästi ja joukon avulla,
kiitävi seljällen sekä laskeepi ulapalle.
Niin kuni kyyhkyinen äkist' onkalostaan aristettu,
jonk' koti kuin sulonen pesä kalliovinkeloss' ompi,
lähteepi kedollen, pelotettuna siivillä vahvaan 215
onkalossaan räpyttää, mut kohta jo ilmassa laukuin
liitää selveä tietään, siipiä liikuttamatta
joutusiaan: näin Mnesteus, juur näin Tursaski viimein
aavaa kyntävät, näin omast' tenhostansa ne kiitää.
Ensinnä jättää kallion kärjellä taistelevaisen 220
Sergeston matalaan vetehen sekä auksensa turhaan
hoiloavan ynn' airojen tyngillä oppivan sovitaan.
Sitte Gyaan sekä myöskin tuon jätinmoisen Khimairan
saavuttaa; tämä jää, kun puuttuvi nyt perämiestä.
Ainoa matkan päähän on jäänyt vielä Kloanthus; 225
tuota se, ponnistaen koko tarmoahan, tavottaapi.
Siitäpä nousee huuto ja kaikki he vainoavaista
puoltaen yllyttävät; ylä-ilmakin pauhusta kaikuu.
Näit' äkä valtaa, jos oman arvon ja kunnian saadun
eivät he säilyttäis; elons' voitosta tahtovat antaa. 230
Onnensa noit' elähyttää; voivat, kun uskovat voivan.
Ehkäpä oisivat nää tasakeuloin saanehet voiton,
ellei, päin merellen kurottain kätens' kumman, Kloanthus
ois anonut jumaloita ja heill' lupauksia tehnyt:
"Haltiat, joitten on merivalta ja joiden ma kiidän 235
aavaa, teillepä rannalla riemuellen härän valkeen
laitan alttarillen, kuten oon luvannut, sisälmykset
viskaan teill' ulapalle ja kaadan helmivät viinit!"
Lausui. Tuotapa aaltojen alta nyt kuulevi kaikki
Forkon ja Nereidein vedenjoukko; siks sen Panopeia 240
neito ja Portunus isä vahvalla kouralla kulkuun
tyrkkäsi. Tuo nopeamminpa tuulta ja lentoa nuolen
kiitävi maallen ja piiloutuu syvähän satamaansa.
Silloin Aeneas kaikk' kutsuttuaan tavan jälkeen,
airuen suurell' äänellä voittaneheksi Kloanthon 245
suo julistaa, koristain sen otsaa laakerilehvin.
Kullekin laivallen suo kolmet hiehoa lahjaks
hän valikoida ja viiniä kuin hopeaa ison summan.
Antaa johtajillen erikoisia lahjoja: vaipan
kullan kirjatun voittanehellen; tuon koristaapi 250
melibelais pari purppurapäärmettä ympäritsensä,
myös kudelmat, miten idalais-saloss' urhea poika
hirviä keihäällään nopeoit' ajaen väsyttääpi
tuimasti huohottain, min Juppiterin aselintu
käyrillä kynsillään ylä-ilmahan Idalta ryösti; 255
turhaan palveliat ijäkkäät kätens' tähtiä kohden
nostavat, turhaan koirien haukunta ilmahan kaikuu.
Sitten sille, mi kunnollaan sai toisena voiton,
haarniskan kudotun kolm'kertaa kultahaoilla
sorjilla, Demoleolta min hän oli riistänyt itse, 260
voitettuaan Simoïs-joen luon' ison Ilion juurell',
lahjoittaa koristeeks uroholle ja taistossa turvaks.
Tuskinpa tuot' olallaan monikertasta kantoa voivat
palveliat Fegeus ja Sagaris; sen päällensä pannen
ennen Demoleos ajoi juosten Teukroja takaa. 265
Kolmanneksi hän lahjoittaa pari vaskista pataa,
suo hopeais-pikareit', ylen kauneita kuviltansa.
Näin oli lahjottu kaikki ja, aarteiltaan kopeoina,
purppuranauhoja nää ohimoillansa kantaen käivät,
kun häin tuskin taidolla julmalta paadelta irti 270
saatua, särkynehin terin, heikkona toiselta puolen
voitota Sergestus toi laivansa naurunalaisen.
Jommoinen useaan tien töyryllä löydetty käärm' on,
jonk' yli vaskinen pyörä on kulkenut tai kivell' iskein
tainnuksiin säpäleisenä jätti sen matkustavainen; 275
ruumiillaan paokseen tuo turhaan kimmurteleikse;
vielä sen julmina säihkävät silmät ja suuns' sähäessä
kaulans' se nostaa, vaan osa haavoitettu sit' estää,
solmuihin käpertyiss' sen ja myös jäseniins' sykertyissä:
näinpähän soudullaan alus tuokin vengalsi vitkaan; 280
purjehet nostaen, täysin se purjehin laskevi rantaan.
Sergestollekin Aeneas suo määrätyn lahjan,
mielissään pelastuksesta laivan ja kumppaniensa.
Orjatar suodahan hälle, Minervan töitä mi tunsi,
Kreetasta syntyinen Foloe ja sen kaks povilasta. 285
Tään jalo Aeneas lopetettua taistelun lähtee
kentän nurmikollen, jota jylhien vuorien lehdot
piirittävät joka suunnalta; tääll' on theaatterin piiri
laakson keskellä: tänn' useain tuhanten kera urho
läksi ja laitellun lavan keskuspaikkahan istui. 290
Täällä hän, ketkäpä tahtosivat ehk' kilpahan juosta,
lahjoin mieliä kiihottaa sekä palkkiot määrää.
Yhtehen saa joka suunnalta Teukrot ja myöski Sikaanot;
ensinnä Nisus ja Euryalus;
Euryalus oli nuoruuden verevyydestä kaunis; 295
sen oli ystävä Nisus; heitäpä seurasi sitten
synnyltään kuninkaallista heimoa oiva Diores,
Patron kuin Salius: joist' toinen Akarnan olj verta,
toinenpa Arkadilainen heimoa tegealaista;
tnnakrilaistakin miest' oli kaks, Helymus ja Panopes, 300
vanhan Acesteen miehiä, kasvanehet salomailla;
pait sitä muut monet, joist' ei kehtaa kertoa maine.
Heidänpä keskessään sitt' Aeneas nimes näitä:
"Pankate mielehen ynn' ilakoivin mielin se kuulkaat!
Ei ole joukosta tästä nyt kenkään lahjata jääpä. 305
Rautaista pari Kreetan keihästä kiiltävin kärjin
annan ja myös hopeoidun kaksterä-kirvehen lahjaks.
Kaikille tään saman palkkion suon. Etevintäpä kolme
lahjoja saavat ja pääns' koristan ma olivien lehvin:
sorjasilan hevosenpa on parhain voittaja saava, 310
toinen Amazonien saa viinen, nuolia täynnään
thraakialaisia; sen levä kultanen nauhana kiertää,
hohtokivin sen hankkiluksen pidättää soma solki;
kolmas tyytyköhön kypärään tähän argolilaiseen!"
Näin nimes; nuo asemillehen käyvät ja kuultua merkin, 315
kiistämö-kentällen heti kiitävät, lähtemön heittäin;
rientävät myrskyn lailla ja pyrkivät merkkiä kohden.
Ensinnä juoksi ja kiiteli kaukana kaikista muista
Nisus kuin salaman tahi tuulen siivillä joutuin.
Jälkehen tuon, mut pitkosen matkan päässäpä seuraa 320
tuot' Salius lähimmäisnä; vaan vähän matkoa tästä
kolmas on Euryalus;
Euryalust' ehättää Helymus, vaan sen ihan jälkeen
kinnertänsä jo koskee kas! jalallansa Diores,
harteitaan olillansa; jos ois pitemp' ollunna matka, 325
ois sivunnut hänet tai epävarmaks voittonsa tehnyt.
Jop' olivat pian määränsä päässä ja juur väsyneinä
nuo tulemaisillaan perillen, limaskaan verehen kun
onneton Nisus liukahtuu, joka hiehojen uhrist'
maahan olj vuotanut, tahraillen viherän nukan päältä. 330
Täälläpä poika jo voitosta riemusa ei pysynytkään
pystyssä, mut suin päin jopa, hoiperrettua, kaatui,
syöksyen saastaiseen lokahan sekä raavasten visvaan.
Eipä se Euryalust' unohda eik' ystävätänsä:
nousten liukkahalt' tää Salion etehen vetäyntyy; 335
hiekkahan pehmoiseen mahallensa jo keikahti tuokin.
Euryalus vilahtaa sekä ystävän toimesta voittaa
ensinnä, suosiohuutoihin, taputuksihin lentäin.
Toisen saa Helymus sekä kolmannen lahjan Diores.
Vaan koko suuren theaatterin kalterin, korviakin nyt 340
ylhäisten isien Salius kovin äitellen täyttää;
suomahan itselleen penäs kepposen ryöstämän voiton.
Euryalustapa kyynelten sulo, suosio puoltaa;
ain' avu mielusamp' on, jota ruumiin kauneus puoltaa.
Suurella äänellään tätä puolustaa Dioreskin, 345
voiton saavuttanut, joka turhaan tullunna oisi
voittohon viimeiseen, ens' voiton jos Salius ois
saanunna. Aeneas isä lausuu: "Lahjanne jäävät
varmoiksi, pojat, teill' eik' seppelten sääntöä kenkään
muuta; mun sallittakoon hyvittää toverii viatonta!" 350
Lausuttuaan ison gaetulilaisen leijonan taljan
pörheän, kultaiskynsistä raskahan suo Saliollen.
Nisuspa virkkoi: "Voitettuin jos palkka on moinen,
kompastuneita jos säälit; min ansainneeksi sä palkan
Nisus'en luulet? Parhaan palkkion saanunna oisin, 355
ellei tuo samanen kova onni, mi olj Salioll', ois
kohdannut muakin!" -- Nimeten tätä kasvonsa näytti,
tahrauneit' jäseneitään. Nauroi hänt' isä parhain
nyt sekä taidokkaan Didymaonin kilven hän tuomaan
käskevi, jonk' oli Kreikan Neptunon templistä saanut. 360
Oivalle nuorelle miehelle lahjotti tään jalon lahjan.
Kun oli juoksu jo päätetty, lahjatkin jaettuina:
"Nyt jos kuntoa, jos uroutta on rinnassa kellä,
tulkoon, nostakohon ylös käet sekä hihnaset nyrkit!"
Näin nimeten näkyviin asettaa pari kiistauslahjaa: 365
voittaja saa vasikan, jota kaunisti kullatut nauhat;
miekan kuin kypärän jalon voitettu saa hyvitykseks.
Oiti Dares esihin jopa astahtaa lujavoima,
miesten suuressa pauhussa nousten uhkoavaisna;
tää vain kamppailla Paris'en kera uskalsi yksin; 370
tää mäen luona, jossa on kaatunut Hektori kuulu,
voitokkaan Buten jätinmoisen löi, joka kerskui
Bebryciast' olevans' kotosin, Amykon sukulaisen;
hiekalle keltaiselle hän sen kaas kuoleman kieliin.
Tämmöinen olj Dares, kun uljasna nosteli päätään 375
taistohon ensin, näyttäen suuria olkia ynnä
huimien nyrkeillään hän tuimana ilmoa pieksi.
Toist' haetaan täll'; eik' koko suuresta joukosta kenkään
uskalla, pingottain remeleitä, nyt ryhtyä mieheen.
Siis hyvillään kun voitosta luuli jo luopuvan kaikkein 380
Aeneaan lavitsan luo malttia vaill' asettuu ja
näin, pitäen vasemmallansa härkää, lausuvi täällä:
"Oi jumalattaren poika, jos ei tohi taistohon kenkään
käydä, mi loppun' on tällen? Kauanko outtoa täydyn?
Käskeös korjata lahjat!" Suostumustaan tähän Teukrot 385
julkasivat, luvatun elukan jätön urholle vaatein.
Entellust' ikäpuoli Acestes nyt yllytti kiivaast,
vieressään viherän lavan luona ku ruohossa istui:
"Entellus, olit turhaan uljahin sie uroloita,
siedät jos palkinnot senmoiset kilvata vietää. 390
Missäpä on jumalainen sun neuvojas mainio Eryx,
josta sa kerskasit turhaan? Trinakrian yli kuulu
mainehes missä ja nuo sinun suojissa riippuvat saaliit?"
Tuo nimes näin: "Ei kiiton kiihk' eik' kunnian viel' oo
pelvosta poistunut, vaan ijästäin hitahaksi mun saattaa 395
jäähtynyt hurme ja heikoiks jäykistyvät käsivoimat.
Jospa mull' oisi se nuoruus, luotellen johon kerskuu
tuo epäkelpo ja jos mull' oisivat entiset voimat,
enp' ois kaunista hiehoa enkä ma saalista etsein
tullut; en lahjasta piittaa." Lausuttuansa hän sitte 400
viskaisi kedon keskelle hirveän raskasta kaksi
cestoa, joit' oli ennen käyttänyt ärhäkkä Eryx
taistelussaan sekä näill' ylen nyrkkine paiskinut selkään.
Nähdessä hämmästyvät: härän seitsemän aimoa vuotaa
niin olivat kovat lyijystä, raudankin mukuroista. 405
Hämmästyip' erittäinki Dares sekä kiisteli kauan;
käänteli Aeneas jalomielikin sinne ja tänne,
hihnain julmia pahkoja, painoakin imehellen.
Ukkopa lausuvi nää sanat silloin: "Niin, mitä nuo on!
Jospahan nähnynnä ois joku Herkulen hihnat ja leikit, 410
jos hänen otteluaan kamalaa täll' rannalla juuri!
Näitäpä lekkeit' ennen on kantanut veljesi Eryx.
Verta sa nytkin näet sekä jälkiä murskatun aivon.
Näillä hän vastusti Alceon poikaa; näitä mä käytin,
kun veri raittiimpi toi voimia eik' pahan suopa 415
vanhuus harmaata visannut ohimoilleni vielä!
Vaan jos näit' aseheit' epäjää mult' Dares troalainen,
hurskas Aeneas sitä suo, hyväksyy sen Acestes,
ottelu näin tasatkaamme: ma Eryxin taljasta luovun;
pelkosi poista -- ja dardanolais-remelit ota päältäs!" 420
Näin nimes, harteiltaan kaks'kertasen viskaten vaatteen,
paljastaen isot raajat ja suuret luut sekä jäykät
jäntärehet, asettuu jätinmoisena keskelle kenttää.
Heill' isä Aeneas nyt hihnat toi samanlaiset
ynn' asehet tasa-arvoiset pani kummanki kouriin. 425
Äkkiä varpailleen kavahtain molemmat asettuupi
ynn' ylös ilmaan nostavat nyrkkinsä pelkeämättä.
Iskusta poistavat taa päin kauas korkeat päänsä,
kiemurtavat käsiään käsihin sekä alkavat taiston;
jalvoilt' tuo keveämp' on ja nuoruuteensa hän luottaa, 430
tää jäsenilt' tukevamp' on paljon, mut verkkahat polvet
notkahtivat tutisten; isot raajat estävi ähky.
Kauanpa keskenähän jakel iskuja sankarit turhaan,
kauan paiskelivat kylen onttohon, rintoa varsin
jyskyttivät: usehin kädet korviin ynn' ohimoihin 435
paukahtivat sekä läimäyksistään ryskivät leuat.
Seisoo Entellus vakahaisna ja liikkumatonna,
vääjäten varrella vain sekä valppain' silmine iskut.
Tuo kuni piirittämäss' olis korkeamuurista linnaa,
taikkapa vuor'kastellia vastahan taistella täytyis, 440
milloin pyrkivi näin tahi noin, oveluudella kiertää
hän joka paikkaa hyökkäellen, monet koettaen turhaan.
Nousten Entellus, kurottain ylös oikeans', iski:
kiireellensä Dares tulevan tuhon ennalta oitis
huomasi, -- siks nopeasti hän ruumihins' syrjähän väisti: 445
tuulehen Entellus väkens' tuhlas ja päällenpä päätteeks,
raskaast, raskas kun olj, hän suurine painone maahan
rotkaht: niinkuin ontelopuu Erymantholla kaatuu
taikkapa korkeall' Idalla juurilta kiskottu mänty.
Teukrot, Sicilian nuorisokin ylös säälien hyppäs, 450
huutonsa taivaallen kohotess'; ens riensi Acestes
vanhaa ystävätään, polost', auttamahan ylös maasta.
Vaan täst' ei hitahampana eik' pelotettuna urho
taistohon huimemmin palajaa: viha kiihdytti voimat,
kiihdyttää häpykin väkeänsä ja kuntonsa tieto; 455
päistikkään tasangolla Daresta hän kaikella vainoo
riehuen; milloin oikea iski ja taas vasen milloin.
Ei levähdyst' ole, ei loma-aikaa. Kuin rae rankka
harjoilla rapajaa, niin urhokin tihjästi iskein
kummallakin kädellään vain peihtos ja pohti Daresta. 460
Eip' isä Aeneas suo kauemmas eistyä kiukun
eikäpä Entelluksen raivota katkeramiellä,
taistelun mut lopettain väsyneen pelastaapi Dareksen,
sitten lohduttaen häll' lauhkana lausuvi näitä:
"Voi polonen, mikä semmoinen kevytmiel tuli järkees? 465
Etkö sä toiset voimat ja tarmonsa muutoksen huomaa?
Nöyrtyös siis jumalallen!" Näin nimes, ottelun päättäin.
Vaan tuon uskolliset toverinsa jo sairahin polvin
horjuvan, päällään nuokkuvan kumminki puolin ja verta
paksua sylkevän suusta ja hampaitten säpäleitä, 470
laivalle vievät; muut keralleen kypärän sekä miekan
ottivat; seppelehen sekä härjän Entellolle suovat.
Tässäpä voittaja uljasmiel, härästään kopeellen,
lausuvi: "Tunnustas, jumalattaren poika ja Teukrot,
näitä ja arvatkaat mikä nuoressa ennen olj voima, 475
minkäpälaisesta kuolostakin pelastitte Dareksen!"
Virkki ja seisomahan osui eess' vasikan tasakärsän,
-- tää oli tappelun palkkana siinä, -- ja heilauttain taa
läimäsi oikeallaan kovat hihnansa sarvien keskeen
aivan ja näin muserrettua luut löi murskaksi aivot. 480
Härkäpä kaatui ja maass' vavahtain virui pitkosenansa.
Tuo kovall' äänellä nää sanat virkkoi: "Sulle tän, Eryx,
hengen suon paremman ma Dareksen kuoleman sijaan;
tuohon ma voittaja lasken hihnat ja taitoni myöskin!"
Kohtapa Aeneas käsk kilpailuun nopeoilla 485
nuolilla, ketk' vain tahtosivat sekä määräsi lahjat;
maston pystyttää Sereston aluksest' tukevalla
kourallaan sekä nuorahan solmiten lentävän kyyhkyn
kiinnitti mastohon korkeahan, tähystys kohaksensa.
Miehet yhtenen saavat ja arvat heitetyt korjaa 490
vaskisehen kypärään; jopa onnea toivotettaissa,
Hippokoontes saa esivuoron, Hyrtakon poika;
tuotapa laivain kilvassa voittanut Mnesteus seuraa,
Mnesteus, seppeltään viherää joka päässänsä kantoi;
kolmas on Eurytion, sun, kuulusin Pandarus, veljes, 495
sie, joka muinoin, käskettäiss' sua rikkoa rauhaa,
ensinnä paiskasit keihääsi Danaoin väen keskeen;
pohjahan mut kypärän vihoviimeks Acestesen jääpi
arpa, ku rohkesi kilpahan käydä nuorien kanssa.
Oitipa jännittää väkevin käsillensä jo joutsens' 500
eessään nyt joka mies sekä nuolia viinestä ottaa.
Ensinpä jänteeltään suhahtain lens taivahan kautta
ilmoa pieksellen keveää pojan Hyrtakon nuoli;
saavuttuansa se sattuvi mastonpuun etupuoleen.
Mastopa järkähtyi, räpisyttäen siipiä säikkyi 505
lintu ja siipeinsä suhinaa joka paikkahan kuuluu.
Karskipa Mnesteus nyt viritettyne joutsine nousee,
tähdäten korkeallen, tasan nostaa nuolen ja silmän;
vaan kova-onninen ei osannut vasamoinensa itse
lintuhun; katkasi vaan sitehet sekä liinasen nuoran, 510
mastohon joll' ylävään oli kyyhkynen kytketty kiinni;
lentäen ilmahan mut tuo synkkiin pilvihin pyrki.
Silloin kiirehtäen vasamansa jo valmihin tähtäs
kaarelt' Eurytion, velimiest' anoen avukseen ja
taivaan kannella nähtyä riemutsevan sen ja siivin 515
läiskyttävän, viel' ampui synkän pilvenki alta.
Hengeti tää putoaa, elons heittäen tähtien tienoon,
kieppuillen alas tuo mukanaan osuneen vasamankin.
Jäljell' Acestes yksin jäi, kadotettuans' voiton;
tähtäsi kuitenkin vasamansa hän myös ylä-ilmaan, 520
taitoa näyttääkseen, isä, kaarenki kimmousvoimaa.
Silloinp' äkkiä ihme ja suuria tietävä enne
nähtihin; merkityksens' ison myöhempi kohtalo neuvoi;
merkin sen kaihot tietäjät selvittivät ylen myöhään.
Sillä kun kiidellen vasamans' säepilvissä hehkui, 525
leimulla tien vaoten, katoaa tämä, sammuen ohvaan
ilmahan; aivan kuin usehin myös taivahan tähdet
irtaannuttuahan jälen jättäen, lentäen kiitää.
Mielemme hämmästyi; jumaloita Sicilian kuin myös
Troijan miehetkin anovat. Eip' ennettä kiellä 530
Aeneas jalo, vaan halaten ilomieltä Acestoo,
suurilla lahjoillaan varustaa hänet, lausuen näitä:
"Ottaos nää isä; sull' on Olympon valtias suuri
moisilla enteillään erityisesti tahtonut antaa
arvoa! Ankhisen ijäkkään tää muistona olkoon 535
maljanen, korkokuvin min ennen thraakialainen
Ankhisell' isällein oli suurena lahjana Cisseys
käskenyt antamahan syvän lempensä, muistonsa pantiks!"
Laakerikruunulla kaunisti näin nimeten ohimot ja
voittaneheks esimmäisenä kaikista julkas Acesteen. 540
Ei hyvä Eurytion katehin hänen arvoa katso,
vaikk' oli yksin linnun ampunut taivolta maahan.
Sitte se lahjans' saa, joka katkasi köyden ja vihdoin
tuo, joka nuolellaan nopeall' oli sattunut mastoon.
Viel' ei Aeneas isä päättänyt leikit, mut kutsuu 545
luokseen Epytideen, pojan keskenikäisen Julon
vaaliamiehen ja kuiskasi uskotun korvahan näitä:
"Mennös Julollen sanomaan, jos poikien joukko
ynn' uvehet ovat luonansa ratsastuksihin valmiit,
vaarinsa kunniaks että hän parvensa tois asehissaan!" 550
Näin nimes. Lähtemähän koko tunkeunneen väen käskee
pitkältä cirkolta, ett' avonaisina oisivat kentät.
Poikaset saapuivat isien näkyviin somasesti
ratsuja ohjaillen komeoita; Sicilian, kaikki
Troijankin melus miehet, ihmetellen tulijoita. 555
Kaikilla kiehkura olj somanen tavan jälkehen päässä,
kaikilla olj pari rautaiskärkistä, kornellipeistä;
muill' olillaan helsk kaunihit viinet ja kaulassa riippui
ketjut kultahiset, punotut ihan rintahan asti.
Kiitää ratsastajain kolm' parvea; johtajinaan myös 560
kolm' oli; poikaa seurasi kaksioista jokahista,
loistaen johtajien somault', osihin jaoltaankin.
Nuorison riemuavaa eräst' joukkoa pienonen johti
äijänsä Priamon nimikaima, sun, kuulu Polites,
poikasi, Italian kopeus, jota thraakialainen 565
valkeapilkkuinen hepo kantoi; täll' etujalkans'
valkeat olj, kohos korkeallen myös valkea otsa.
Toinen Atys, Ation suku josta Latinojen johtuu,
pikku Atys, pojallen Juloll' ylen mielusa poika.
Vihdoin muodoltaan ihanampana muita Julus, 570
Sidonin ratsastain orihilla, min kukkea Dido
häll' oli lahjottanut syvän lempensä, muistonsa pantiks.
Vanhan Acesteksen muu nuoriso Trinakrilaisten
ratsastaa uvehilla.
Kainoja näit' taputtain väki Dardanon vastahan otti, 575
riemulla nähdessään ijäkkäin isien tutut kasvot.
Sitten kuin iloset olivat omien ilotelleet
silmiä ratsuillaan, kovin huutaen valmistuneille
merkin Epytides suo, piiskallaan pamahuttain.
Kiisivät nää erilleen tasasesti ja kolmehen parveen 580
joukkonsa kirvottivat, vaan taas, komennettua, jälleen
tieltänsä kääntyivät, karaten vihamiehinä päälle.
Toisinpa hyökkäävät, sitt' taas peräyntyvät toisin,
matkan pääss' erillään nämät vuorohon kaartelemalla
kierrosta estävät, näin sodan vaiheita jälitellen: 585
kons' paetess' selän paljastavat, kons' kääntävät keihään
suuttuen, kons' kuni rauhan tehtyä kulkivat rinnan.
Niinkuin kerrotahan Labyrinthoon korkean Kreetan
veistellyks solateitä ja tään solakkeist' tuhansistaan
tullehen eksyttäväks, ett' kaikkipa johtavat merkit 590
huomioton, palaukseton harhaus turhaksi saattais:
Teukroin näin pojatkin kulun mutkahiseks pujotellen
leikiten teeskelivät pakoretkeä tai sodan pauhuu,
niinkuin delfiinit, jotk' uiden kyntävät märkää
Karpathin tai Libyan mert', aalloill' leikkiä lyöden. 595
Nää kisajuoksut, nää tavat, taistelut toimehen ensin
Askanius pani, Alban kun Longan muurilla kiersi,
neuvoen viettään noita Latinojen vanhoa kansaa,
niinkuin leikkiä hän löi Dardanojen kera ennen.
Albaanit omiaan opast' taasen; täältä ne sitten 600
sai iso Rooma, ne säilyttäen isien ylistykseks;
"Troijaks" poikien joukkoa vieläkin ain' nimitellään.
Tänn' ast' taistoja vietettiin isän kunniaks hurskaan.
Tässäpä vilpistyen jopa onnemme muuttikin Luoma.
Kun monenlaisilla leikillä viettivät haudalla juhlaa, 605
taivaalt' Iriksen lähettääpi Saturnus'en Juno
Ilion laivoillen sekä tuulella kulkuans' auttaa;
paljoa aikoi hän, yhä tuskallens' saamatta hoivaa.
Neitopa kiiruhtain tuhannen värin kiiltosta kaarta
pitkin joutuhun kiis uroaan ja sit' ei näe kenkään. 610
Huomaa suunnattoman väkijoukon ja rantoja tutkii:
valkamat hän jätetyiks älyää sekä tyhjiksi laivat.
Vaan etähäll' erillään eränäisellä rannalla Troijan
vaimot Ankhisaa kadotettua itki ja kaikki
katselivat, valittain, meren selkää. -- "Voi, miten paljon 615
aavaa mert' on viel' edessämme!" -- he lausuvat kaikk' ja
linnaa kaihoavat, meren vaivoihin väsyneinä.
Näiden keskehen siis hyvin ymmärtäen vahingoittaa
astuvi tuo, jumalattaren muodon ja vaattehet riisuin;
niin on kuin Beroë, Tmarilais-Dorykleen ikä-eukko, 620
joll' oli kuuluisa nimi, heimo ja kuulut olj lapset;
dardanolais-emojen täänlaisna hän joukkohon yhtyy:
"Koidot", -- lausuvi, "jotk' ei helleniläis-käden kautta
hukkunehet sotahan isänmaan varustuksien luona!
Oi suku kurja, mi on tuho, sun johon kohtalo määrää? 625
Seitsemäshän kesä Troijan jo hukkuman jälkehen vieren
kunpa me salmia, luotoja julmia, kaikkia maita
kuljemme, tähtien tiet' osottaissa, -- kun laajoa merta
pitkin Italiaa pakosaa haemm' aavalla kelluin.
Täällähän on Erykon velirannat ja kelpo Acestes. 630
Linnamme laitantaa mikä estäs ja sen varustusta
kansalle? Oi isänmaa, Penatit vihamiehiltä turhaan
korjatut! eivätkö mitkään muurit kutsuta Troijaks?
Enkö mä missään näe joet Hektorin, Xanthon, Simoïn?
Kanssani polttooten heti nuo kovan onnemme laivat! 635
Sill' unissain näin ennustavan Kassandranki haamun
soihtuihin palaviin osotelleen: 'Täält' hakekaatte
Troijaa; tää kotonn' on!' -- nimes. Toimia aikamme on jo!
Ei sovi viivyttää tätä ihmettä! Tuoss' on Neptunon
neljät alttarit! Haltiakin suo soihdut ja innon." 640
Lausuttuaan esimmäisenä tempasi ilkeän soihdun,
nostaen oikeallaan ylös viuhkas, ja ponnistaen, sen
linkos. Hämmästynyt sydän Ilion naisten ja mieli
kiihoittuu. Nimes vain ijäkäs emo, ainoa Pyrgo,
lasten niin useain Priamon kuninkaallinen amma: 645
"Ei Beroë ole tää, ei rheteolainen, o äidit,
puoliso oo Dorykleen: jumalallisen nähkäte arvon
merkit ja silmäinsä tulisuutta ja millinen henki,
millinen muotonsa on sekä äänensä sointu ja käynti!
Juuripa äskettäin Beroëst' erotessa sen heitin 650
sairasna, harmitellen, ett' yksin hän luopua täytyis
moisesta juhlasta eik' vois ansiokunnian suoda
Ankhisellen." Näin nimes.
Vaan emot horjuellen ens laivoja nurjilla silmin
katsovat, häilyellen tuon maan haluns' kurjan ja myöskin 655
valtion vaiheilla, johon Sallimus kutsuvi heitä,
kun kohos siivillään koht' taivoa haltiatar ja
leikkasi laukuillen ison kaaren pilvien alle.
Silloin hämmästyen imehestä ja raivoavaisna
huutaen tempoavat tult' temppelin alttariloilta; 660
alttariloit' osa raast, mut muut risuloitten ja lehväin
soihtuja sinkoavat. Tuli hillitön tuhtoja kalvaa,
airoja, kuusisia peräkeulainkin koristeita.
Ankhisen lavan ynnä theaatterin katsojien luo
tuo sanan Eumelus alusten tulen vaarasta; itsek- 665
kin näkevät sysisauhua mustaa tupruvan pilviin.
Ensinnä Askanius kuten riemuten ratsastuskilpaa
johdatti, niin päin riens heti leiriä hämmästynyttä
ratsulla eik' voi säikähtyneet sitä hoitajat estää.
"Mist' on tuo raju raivo ja minnekkä aijotte", kiljas 670
"voi viheljäät emot? Ettepä vainoojain Danaoiden
leiriä nurjaa, vaan oman toivonne poltatte. Teidän
Askanius minä oon." Kypäränsä hän riisuen paiskaa
jalkoihin, jota kantaen hän sotaleikkiä johti.
Siinäpä Aeneaski jo riensi ja Teukrojen joukot. 675
Nuo eri suunnillen yli rantojen sinne ja tänne
kaikkoavat pelästyin, jos joihinki luolihin, metsiin
pyrkivät peittymähän. Yrityksens' ja päiväkin vaivaa;