Silloin tuo sopi, kuin soit vallan! Haa lupaustaan!
Haa vakitustaan, jonk' sanotaan isien Penateita
kuljettavan sekä nostanehen olilleen isäns' vanhan!
Enkös ottaen kiinn', repiä palasiks hänet voinut? 600
Enk' upottaa merehenkin? Enk' toverinsa ja tuonkin
Askanion telottaa, isällens' aterjaks asetella?
-- Vaan epätietonen on sodan onni. -- No, olkohon; keitä
säikkysin kuolohon aikoen? Leirin ma polttanut oisin,
täytellyt toritkin tuliloilla, mie pojan, taaton, 605
tuon koko matkuen kuin myös itseni tappanut oisin!
Aurinko, sie joka maan valollas teot kirkastat kaikki,
siekin nää minun huoleni tunteva, tietävä Juno,
sie, Hekate, jota kaupungin kadull' ulvotahan öill',
julmat Raivottaret sekä haltiat kuolevan Didon, 610
näitä te kuulkaatten pahoill' antaen ansiopalkan;
kuulkate nää rukoukset: jos täytyy ilkeä päänsä
päästä valkamahan sekä saapua purjehin maille,
Juppiter jos tahollaan sitä vaatii, tuon lopuks suokoon:
taistolla häirittäköön suku julkia ynn' asehilla, 615
syöstynä maastaankin, erotettuna Julonsa luonta,
pyytäköhön apua sekä nähköön heimonsa kurjaa
surmaa! Älköön, kun tukalan lakon sääntöjen alle
antautuu, hän valtoa tai sulopäiviä nähkö!
Haudata sortukohon soramaalle se aikoans' ennen! 620
Tää rukoukseni, -- tään lopuks vuodattaen veren lausun!
Silloin, Tyro, sa heimos kuin koko nousevan polven
harjottaos sotahan sekä laittaos tää tuhallemme
uhriksi! Älköhön kansoill' lempeä, liittoa olko!
Kerranpa nouseepi eräs kostaja luistamme vielä, 625
jok' kadottaa tulin, miekoin dardanilais-tulokkaita,
nyt tahi vastedes, jolloin suo tähän voimia aika!
Rantoja rannat, aaltoja aallot ja miekkoja miekat
vastaelkoot! Sotikoot yhä itse ja lastenki lapset!"
Lausui näin sekä kaikkia seikkoja hiljahan mietti, 630
pyytäen min pikemmin vihatust' elämästänsä päästä.
Barcelle, hoitajallen hän Sykhaeon lyhvehen lausuu,
-- sill' omans' muinaisen isänmaan tomu musta jo peitti:
"Käskes, armas hoitaja, Annan, siskoni tänne;
pyydä kiiruhtamaan pesemään jokiveellä sä ruumiin, 635
tuokoon myös elukat mukanaan sekä neuvotut uhrit;
tulkoon niin! Sinäkin pääs' lyylimänauhoin peitä!
Uhrit Plutollen nuo, jotka jo uhrata aijoin,
täyttää mieleni on sekä huolillein lopun tehdä,
antaen dardanilaisen pään rovion tulen valtaan!" 640
Näin nimes. Ämmäpä tassuttain, min kerkesi, läksi.
Vaan vapisten sekä julmast' aikehest' raivona Dido
silmiltään verinen sekä poskeinsa vapistessa
pilkukkaiden ja vaalistuen lopustaan lähisestä,
syöksähtää sisälinnansa suojaan; tääll' ylevälle 645
raivoten nouseepi roviolle ja Dardanilaisen
miekan paljastaa; ei pyytänyt hän sitä tuohon.
Täällä kun Iliolaispuvut huomaa, kun tutun vuoteen,
viivähti itkemähän hyrähtäin sekä mielensä malttain,
painaa patjalle pääns' sekä nää lopuks lausehet lausuu: 650
"Jättehet oi suloset, kunis Onni ja haltia salli,
ottakaten elo vastaan, mun vapahtain murehista!
Oon elänyt sekä onneni suoman tieni jo päätin;
kohtapa nyt Manalaan mun aimokas haamuni astuu.
Kuulun kaupungin perustin, omat muurini näin jo; 655
mieheni kostin ja veljeni rankaisin tihomielen;
onnellinen, oi onnekas liianki, eivät jos koskaan
koskenehet olis rantaan Dardanilaisien laivat!"
Äänsi ja kasvonsa patjahan painain: "Kostota kuolen,
kuolkame kuitenkin!" -- nimes. "Näin hyvä Tuonehen mennä! 660
Nauttikohon ulapalt' tuo silmillään tätä tulta,
hirveä Aeneas, mukanaan tuhon entehet vieköön!"
Näin nimes; silloin tään näkevät juur lausuttuansa
piiat syöksyvän miekkaansa sekä hurmehest' säilän
höyryävän, kädetkin verisiks'. -- Heti suojissa huuto 665
nouseepi; huhu hämmästyneessä sen linnassa kertoo;
itkusta, voihkamisesta ja myös polotuksesta vaimoin
huonehet voikahuvat, valituksia taivaski kaikuu:
aivan kuin vihollisten päästyä syöksysi kaikki
Karthago tahi muinonen Tyro ja raivosat liekit 670
temppelien, asuntoinki jo pitkin harjoja leimuis.
Kuulevi häimertyin, hälinää levotont' aristuu ja,
kasvojans' raadellen sisar kynsin ja rintoa nyrkin,
joukon keskite juoksee lausuen erkanevalle:
"Tuotako tuo olikin, sisar? Saatoitkos mua pettää? 675
Tuotako tään rovion tulet, alttarit tarkottivatkin?
Voi, mitä ensin ma, hyljätty, itken? Halvaksko siskon
kuolosi seurahan katsoit? Suonut sen onnen mull' oisit,
ett' molemmat sama tuska ja hetk' ois miekalla lyönyt!
Siksikö viel, lavan tein käsilläin, jumaloit' isänmaamme 680
pyysin, julman sun ett' erotess' siten, poissa ma oisin?
Sie hukutit, sisar, mun sekä kansan ynn' ylimykset
sidonilaiset ja linnas! Tuokate vettä, ma että
huuhtosin haavan ja jos viel' yhtähän liikkuvi henki,
suulla sen korjaisin!" -- Nimeten ylähälle jo astuu, 685
tainnoksiss' olevaa sisartaan pitelee sylissänsä
huokaillen sekä vaatteellaan veren kuivaten mustan.
Raskait' aukaista koki silmiä Dido ja taasen
vaipui; rinnassaan korisee syvä turmion haava.
Kolmasti käsivarrelleen nojaten kohoaapi, 690
kolmasti putos vuoteelleen sekä sammuvin silmin
päivän etsielee valoa ja sen löyttyä huokaa.
Kaikenvaltias Junopa silloin, säälien pitkää,
vaikeeta eron tuskaa, laitti Olymposta Irin,
hengen taistelevan ett' irrottais jäsenistä. 695
Kun tahost' ei jumalain eik' ansaiten eron kuollut,
-- vaan polonen elon katkasi äkkiä raivohon joutuin --
eikä Proserpina viel' kiharaa ole poistanut hältä
otsalta eikäpä pääns' Manan kätköhön vihkinyt vielä.
Kastekas Iris siis läpi taivaan sahrami-siivin 700
lentävi kimmeltäen tuhansin värin päiveä vasten,
sitt' yli pään pysähtyy: "Mie tään vihin vallalle Tuonen
käskyn jälkehen uhriks ja ruumiistas sinut päästän!"
Näin nimeten kädell' oikeallaan hän suortuvan leikkas.
Kerrallaan eros lämpö ja ilmoihin elo haihtui. 705
Viitteet:
V. 42. "Tuolt'" (nim. saartaa) "erämaa vedetön", s.o. Saharan suuri
erämaa. Karthagon hävityksen jälkeen (v. 146 e.Kr.) kerrotaan osan
Karthagolaisia paenneen Saharaan sekä perustaneen siellä Tombuktun
nykyjäänkin vielä löytyvän kaupungin sisä-Afrikaan.
V. 72. Dikton, vuori on Kreetan saarella.
V. 73. "Outa" = metsä.
V. 146. Delos-saarella, jossa oli oraakkeli, kävi neuvoa kysymässä
Kreetalaisia, Dryopeja (Kreikan maalta Parnasson vuoren tienoilta,
Epirosta ja Thessaliasta) sekä kirjottuja (= tatueerattuja) Agathyrsejä
Scythiasta; siis etelästä, lounasta ja pohjosesta.
V. 166. Maa, kaikkien emo, oli avioliiton suojelia; se antoi merkin
järistyksensä kautta, mutta Juno, alemman ilmakehän haltija, ukkosen
kautta. -- Juppiter vallitsi ylempää ilmakehää.
V. 167. Runoilijain mukaan tietävät luonnon esineetkin siitä, mitä
niiden läheisyydessä tapahtuu.
V. 168. Nymfain ulina, polotus oli paha merkki.
V. 178. Maa synnytti tyttärensä Maineen vihoissaan jumalille siitä,
että nämät surmasivat hänen lapsensa -- Titaanit, jotka, vuoria vuorten
päälle kasaamalla, yrittivät rynnätä taivaasen, pannaksensa Juppiterin
viralta pois.
V. 196. Jarbaan, Mauretaanian kuninkaan isä oli tarun mukaan Juppiter
Ammon, jolla oli temppeli Ammoniumin kosteikossa (nyk. Sivahin
oasissa), länteenpäin Egyptistä. -- Garammantilais-kansa asui nyk.
Fezzanin maassa.
V. 205. Zeys on Juppiterin kreikkal. nimi.
V. 217. "Meeonimyssy" = naispäähine, jota Troijalaisten entisten
naapurien, Lyydialaisien naiset kantoivat.
V. 222. Hermes (kreikkal. nimi) = Merkurius, jumalien airut.
V. 240. Merkuriolla oli, jumalaistarun mukaan, jaloissaan siivet,
joilla hän saattoi lennellä.
V. 246. Atlas oli Mauretaanian kuningas, jonka Perseus raivottaren
Medusan kuvalla muutti vuoreksi, mikä vieläkin kantaa Atlantin nimeä
(Afrikan luoteiskulmalla).
V. 252. Merkurius kutsutaan Kyllenialaiseksi siitä syystä, että hänet
oli synnyttänyt Atlantin tytär Maia Kylleeneen vuorella Arkadiassa
Kreikan maalla.
V. 303. Cithaeron on eräs vuori Boiotian maakunnassa Kreikanmaalla.
V. 345. Grynelaiseksi kutsutaan Apolloa Gryneijon kaupungin jälkeen
V. Aasiassa, jossa hänellä oli temppeli ja oraakkelipaikka, samoin kuin
(v. 346) Lykiassakin (Pataran kaupungissa).
V. 367. Hyrkania oli sen maan nimenä ennen, joka on Kaspian merestä
etelään päin, nykyisessä Persian valtakunnassa.
V. 462. Huuhkajan huudon luultiin ennustavan kuolemaa.
V. 469. Pentheus, Theban kuningas, oli maassaan kieltänyt Bakkhon
palveluksen, jonka vuoks jumalat tekivät hänet, tarun mukaan,
mielipuoleksi.
V. 473. Orestes kohtasi, murhenäytelmäin sepittäjäin mukaan, äitiään
paetessa templiin pyrkiessään, juuri tään ovien luona Koston
jumalattaret, hirveät raivottaret.
V. 480. Okeano tarkoittaa Atlantin valtamerta.
V. 484. Atlas-vuoren juurella oli, tarun mukaan, kultaisia omenia
kasvava puisto, jota vartioi Atlantin veljen Hesperon 3 tytärtä sekä
lohikäärme; tätä lohikäärmettä he syöttivät hunajalla ja unettavilla
valmun eli unikukan siemenillä.
V. 508. "Kuin kuvan", niin. Aeneaan vahakuvan.
V. 510. Erebus oli eräs Tuonelan jumaloita ja Khaos, Erebon isä,
tarkoittaa alkuperäistä tyhjää avaruutta.
V. 511, Hekateella oli 3-lainen muoto: taivaalla oli nimenänsä Luna
(kuu), maan päällä -- Diana ja Manalassa Proserpina.
V. 515. Vanhojen luulon mukaan on varsoilla syntyessään otsassa kelme
("onnenlakki"), jonka emä kohta nuolee pois.
V. 525. "Uinostuneina" = väsyneinä, rauenneina.
V. 535. "Paimentolais-avioitako",. s.o. avioitako paimenkansoja
hallitsevien kuningasten kanssa minun tulisi etsiä.
V. 542. Laomedon oli pettänyt Neptunon, Apollon ja Herkuleen.
V. 585. Tarun mukaan oli Tithonus, Laomedonin poika, Koittaren
puoliso.
V. 602. Niin teki Atreys, Agamemnonin ja Menelaonin isä, veljelleen
Thyestelle sekä Prokne puolisolleen Tereukselle.
V. 618. "Lakon" = sotilakon, välirauhan.
V. 620. Aeneaasta kerrotaan, että hän kaatui taistellessaan Etrurian
kuningasta Mezentiusta vastaan Numikon joen rannalla etteikä hänen
ruumistaan löydetty mistään.
V. 625. Viittaus kuuluisaan, urhoolliseen Karthagolaisten
sotapäällikköön Hannibaliin, joka toisen Puunialais-sodan aikana
ahdisti kovasti Roomalaisia, varsinkin Italiassa. Puunialaisia sotia
käytiin sekä maalla, -- kumpaisenkin sotivan puolen alueella, -- että
merellä.
V:jen 686-692 suomennos on, vähällä muutoksella, otettu lehtori
H. Hellgrenin Aeneidin 4:n kirjan suomennoksesta.
V. 698 Proserpina, Pluton, Manalan kuninkaan puoliso.
V. 699. Vasta sitten kun niin tapahtui, kuten tässä ja edellisessä
värsyssä on kerrottu, luulivat vanhat kuoleman taistelun loppuneen.
VIIDES LAULU.
Kilpaleikit.
Ainehisto.
Surun aavistuksia täynnään purjehtii Aeneas merellä, jossa taivaan
uhkaava muoto Troijalaisia pakoittaa kääntymään taasen Sicilian
saarelle, josta olivat Karthagoon saapuneet; siellä ottaa Acestes
heidät ystävällisesti vastaan (1-41). -- Aeneas viettää vuotuista
muistojuhlaa Ankhisen kunniaksi tämän haudalla, jossa saa nähdä
ennusmerkin kummusta nousevassa käärmeessä (42-103). -- Kilpaleikit
alkavat kilpasoudulla (104-243). -- Voittajien palkinto ja paadelle
joutuneen laivan palajaminen (244-285). -- Kilpajuoksu ja poikien
kiista palkinnosta (286-361). -- Taistelu Cestoilla Daretan ja Entellon
välillä (362-484). -- Kilpa-ampuminen ja Acesteen ammuttua nähty
ennusmerkki (485-544). -- Poikien kilparatsastus (545-603.) -- Juno
käskee Iriksen menemään meren rannalle kokoontuneiden, purjehdukseen
väsyneiden äitien luo; muuttauduttuaan Beroë-eukon näköiseksi, saa
Iris vaimot polttamaan laivoja, jonka kautta he muka säästyisivät
alituisesta inhottavasta purjehtimisesta (604-663). -- Tulipalosta
nouseva sauhu saa Askanion y.m. kilpaleikistä rientämään tulipaloon,
jota turhaan kokevat sammuttaa; vasta sitte kuin Aeneas oli rukoellut
Juppiteriä, sammui se ankaran sateen kautta, kun jo 4 laivaa oli
palanut (664-699). -- Aeneas suruissaan tästä saa Ankhisen haamulta
kehotuksen seuraamaan Nauten antamaa neuvoa sekä jättämään kaikki
heikot ja tyytymättömät Siciliaan (700-778). -- Venus pyytää Neptunolta
onnellista matkaa Troijalaisille, johon tämä suostuu; yksi vain oli
meren uhriksi joutuva (779-826). -- Palinuron hukkuminen (827-871).