vierren. Käskemme, ken olis? kertoa, myös suvust' mistä
syntynyt? Tunnustamaankin, onni mi vainosi häntä?
Its' isä Ankhises käden nyt vähänkään epimättä 610
nuorelle miehelle soi sekä mieltään pantilla tällä
rohkas. Näitäpä hän pelon poistaen lausuvi vihdoin:
'Ithakon maast' olen onnettoman Odysseyn tovereita;
mun nimen ompi Akhemenides, isän' ollessa köyhä,
(oi, jos onni se kestänyt oisi!) mä Troijahan läksin. 615
Tännepä, kun vapisten nuo jättävät kynnykset julmat,
luolahan Kykloopin avaraan toverit minut heittää
unhottaen. Kotinaan täll' on verisist' aterjoistaan
visvanen hirveä rotko. Hän, kauhea, its' ylettyypi
tähtihin (semmoisen jumalat tuhon poistote mailta!); 620
vaikea nähdä hän olj, mut vaikeempi puhutella.
Onnettomain sisälmyksiä söi se ja mustoa verta.
Itse ma näin miten hän pari ruumista luvustamme
julmalla kouralla taapäin temmaten keskellä luolaa
paiskasi paateen, niin ett' parskunehest' verestänsä 625
kostuivat ovet; näin miten hurmetta tiukkuvat raajat
söi se ja lämpöiset jäsenet varis hampahissansa.
Ei vaan kostoa paits; ei kärsinyt tuota Ulixes,
eikä nyt tässäkähän unohtainnut Ithakolainen.
Kerran ruoasta kun sekä viinasta voivuttuansa 630
taivutti kaulansa tuo unehen, yli luolansa roikuin,
julmana, oksentain unissaan verivisvoa, jossa
uiskelivat jäsenet, -- avuks suuria pyydettyämme
siis jumaloita ja arpaa lyötyä, yhdessä kaikki
hyökäten puhkomme keihään kärjellä hirveän silmän, 635
hirveän otsan all' yksinähän joka piileksi hällä,
Argivo-kilven taikkapa Febon auringon laisna;
vihdoin näin iloten toverein mepä kostamme surman.
Vaan paetkaat heti, oi poloset, sekä rannalta köydet
pankate poikki! 640
Sillä jon moisena onteloluolassaan Polyfemus
vahtivi villasta karjaa ynn' nisät lypsävi, näillä
mutkais-rannoill' löytyypi kamaloita Kykloopej'
yltäänsä sadottain sekä korkeill' louhilla liikkuu.
Kolmannen kerran kuun sakarat valollansa jo täyttyy, 645
kun elämää petojen saloloissa ma vietän ja kuiluin
yksiksein ukuroiss' asuen ma Kykloopeja katson
hirveitä, peläten jalkain töminääns' sekä ääntään.
Kurja on ruokani: marjoja, kornelleit' kivekkäitä
antavat oksat ja ruokkivat ruohojen nyhdetyt juuret. 650
Kaikkia tutkaillen, tään laivaston ensinnä rantaan
näin tulevaksi. Ma tällen, keitäpä oisikin, päätin
antaida; on kyllin ett' hirveän heimon ma vältin.
Ennen te ottooten mun henkeni vain miten hyvään!'
Tuskin lausunut nää oli, vuoren kun harjulla näemme 655
karjansa keskessä liikkuvan vuorenmoisena itse
kaitselijan Polyfemon ja pyrkivän tuttuhun rantaan,
-- kauhean hirviön, aarniokkaan, pois jolt' oli silmä.
Honkapa katkaistu kädessään tuken' olj sekä ohjas
käyntiä; mut jälessään tuli villasat lampahat; ainoo 660
tuo ilons' olj, tuo lohtua soi kovass' onnessa hälle.
Sitten kuin merell' ehti ja yllätti korkeat aallot,
visvaa silmästään revityst' valuvaa pesi täällä,
voihkaten, hampaitaan kiristäin; meren keskelle astuu,
vaan ei kylkiäkään ylävii viel kastele aallot. 665
Siitäpä karkaamme vapisten pakohon me nyt kau'as,
miehen ansiokkaan pelastain sekä katkomme hiljaan
köyden ja ponnistain merell' airoin soudamme kilpaan.
Astuntaans', äkätessähän, tuo päin pauhua kääntää.
Vaan kun ei kädellänsä se voinunna haapata kiinni, 670
eik' ahistain syvängöll' ulapan voi vertoa vetää,
nostaapi kamalan parun, jostapa kaikk' meren aallot
järkähtyvät, pelästyi jota myös koko Italian maa,
rotkoistaan syvimmistäkin kaikuen vongahti Aetna.
Vaan Kykloopein kutsuttu kansa nyt metsistä, vuorten 675
harjuilt' töytää valkamahan sekä täyttävi rannan.
Aetnan veikkoja seisovan tuimin katsehin turhaan
näemm', ylettyin yläpuolelle taivahan pilviä päältään,
-- seurue hirmuinen: kuni harjulla tunturivuoren
seisovat vänkeät tammet tai kävykkäät kyparissot, 680
tai kuni Juppiterin ikimets' eli horho Dianan.
Ankara pelkomme saattaa laskemahan heti köydet
minn' hyvähän sekä myötäistuulille laivoja kääntään.
Toist' opastus Helenon meit' käski: Scyllan ja Kharybdin
keskess' on tie, joka meill' yhenlaista kuoloa uhkas, 685
ellemme suunnalla kestäis; päätämme purjehet kääntää.
Vaan kas! pohjoinen puhals nyt Pelorin ahingoilta
kuin lähetettynä. Niin ohi kalliosuuta ma kuljen
Pantagian, Megaran lahen, Thapsonkin alahikkaan.
Näilläpä rannoill' luotsasi harhaillen takasin taas 690
Akhemenides, kumppani onnettoman Odysseyksen.
Ompa Sicilian lahdessa saari, mi suojavi vastoin
myrskyjä Plemmyrion, nimekseen joll' antovat vanhat
Ortygia; tänn' Alfeon joen elidiläisen
tehneen kerrotahan salatien meren alla ja suullas 695
sun, Arethusa, sicilialaisehen yhtyvän mereen.
Kuin pitikin, maan suuria pyydämme auks jumaloita;
sitten Helorin maan lihavan sivu, tulvanalaisen
laskemme. Täältä Pakhynon korkeat louhet ja riutat
myös sivuamme ja kaukana haamoittaa Kamarina, 700
jollen Sallima muutoksen kielsi, ja Gelonki nurmet,
-- hirveän pyörtehikkään Gelan virrasta niin nimitetty.
Sitten korkea Akragas aarniomuurinsa näyttää
kauas, -- tuo tulisten hepojen ikisyntymä paikka --,
tuulten suotua palmuhikas Selinuski sun heitän, 705
kynnellen salasärkistään Lilybein vedet vaikeet.
Sitt' Drepanon mun valkama kuin perin surkea ranta
suojasi. Tääll' usean meren myrskyn kestänehen jo
mun isän' Ankhiseen, -- surun', onnettomuuteni ainoon
hoivan mie kadotan; parahin isä hylkäsit täällä 710
mun väsyneen, voi, niin monest' turmasta säilynyt turhaan!
Eip' Helenuskaan tietäjä, muista kun julmista neuvoi,
ennustanut tätä murhetta, eikäpä julma Celaeno.
Tää oli viimeinen suru, tää ison matkani loppu.
Täältäpä lähtien mun ajoi haltia rantamillenne. 715
Kaikkien kuullen näin isä Aeneas pakis yksin
Onnen sallimistaan sekä matkoistaan täten kertoi.
Vihdoin lakkas ja sen lopun tehtyähän levähtiihe.
Viitteet:
V. 6. Antandro oli merikaupunki Idan vuoriryhmän juurella.
V. 13. "Mars'illen pyhä maa", s.o. sotajumalalle Marsille pyhitetty
maa, Thrakia.
V. 14. Lykurgosta kerrotaan, että hän ajoi viinin jumalan Bakkhon
Thrakiasta pois sekä käski kaikki viinapensaatkin hävittää.
V. 19. "Dionelaisemo" = Venus, jonka sanotaan olleen Dionen tyttären.
V. 35. "Getojen nurmet" se osa Thrakiaa, jossa Getit (vertaa
Massagetit, Goothit) olivat asumassa.
V. 66-68. Vanhat sivistyneet kansat panivat yleensä hyvin suuren
arvon ruumisten hautaamiseen. Kreikkalaisten ja Roomalaisten luulon
mukaan ei haudatta jäänyt kuollut voinut saada rauhaa Manalassa.
V. 75. Delon saaren, jota tällä paikkaa tarkoitetaan, kerrotaan ennen
ajelehtineen pitkin merta, kunnes Apollo sen kiinnitti nykyiseen
olopaikkaansa.
V. 76. Gyaros ja Mykonus ovat Arkhipelagin saaria.
V. 82. Ankhises oli vähää ennen Troijan sotaa ollut Delon kuninkaan
Anion vieraana.
V. 85. Thymberilainen on Apollon liikanimiä.
V. 104. Kreeta on nyk. Kandian saaren vanhempi nimi.
V. 108. Rheteum oli erään niemen nimi Troijan luona.
V. 111. Cybele-jumalattaren palvelusta, jota johtivat hänen pappinsa
Korybantit, vietettiin salaisesti rajuilla asetansseilla ja
vaskikastanjettejen tahi cymbalein helskyissä eräässä lehdossa
frygilaisen Kybelen vuoren rinteillä. -- Cybele kuvattiin leijonain
vetämänä vaunuissa.
V. 115. "Tuulet viihdyttäkäämme" nim. uhraamalla. -- Gnosian
maa = Kreeta, jossa oli Gnosus'en kaupunki.
V. 121. Idomeneys oli eräs Kreetan kuninkaita, joka myös taisteli
Troijaa vastaan; kun kotia palatessa häntä kohtasi myrsky, lupasi hän
Neptunolle uhrata ensimmäisen, jonka kohtaisi, kotia päästyä. Se olikin
hänen oma poikansa. Kun hän sittenkin tahtoi lupauksensa täyttää, nousi
osa kansasta kapinaan häntä vastaan sekä karkoitti hänet pois maasta.
Idomeneys läksi seuralaistensa kera Italiaan.
V. 124. Ortygia oli Delossaaren vanhempi nimi.
V. 126. Paros saarelta saatiin oivaa valkosta marmoria. -- Naxos,
Dontisa, Olearon ja Cykladat ovat saaria Arkhipelaagissa.
V. 131. Kuretot olivat Kreetan vanhimpia asukkaita, jotka, tarun
mukaan, näkivät Juppiterin syntymän ja peittääkseen lapsen itkua sekä
pelastaaksensa tään, sen isänisän Saturnon (= ajan, omia lapsiansa
nielevän jumalan) vainolta, helisyttivät vaskilevyjä. Tästä kiitokseksi
teki jumalatar Cybele heidät papiksensa (Korybantit, Kuretit).
V. 156. "Dardanian" = Troijan.
V. 170. Korython oli erään Etrurian maan vuoren ja kaupungin nimi
(Keski-Italiassa).
V. 212. Siitä kuin Thrakialainen kuningas Fineos oli -- toisen
puolisonsa kehoituksesta -- sokaissut edellisestä aviostansa
syntyneiden lapsien silmät, sai hän rankaistukseksi Harpyijat
niskoillensa, joista hän pääsi vasta sitten, kun oli tehnyt hyvän
työn Argonauteille, jonka vuoksi nämät kiitollisuudesta ajoivat
Harpyijat Strofadein saarille Välimeressä.
V. 270. Zakynthos, Dulikios, Samos, Nerito, Ithaka ja Teukate ovat
kaikki saaria Joonian meressä.
V. 272. Laertes oli Odysseyn isä.
V. 275. "Merimiehien kammoma temppeli" sen tienoilla olevien
vaarallisten karien tähden.
V. 280. Aktio on se paikka, jossa Oktavianus (keisari Augustus),
Vergilion suosija, voitti meritappelussa Antonion ja anasti yksivallan
itselleen v. 30 e.Kr.
V. 287. Aeneas lahjoitti, ajan tavan mukaan, voitetun kilpensä
templille.
V. 291. Faiakilaiset olivat Korfun entiset kreikkalaiset asukkaat.
V. 303. "Jäljennös-Simoïsjoki", s.o. joki, jonka Andromakhe ja Helenus
olivat niin troijalais-Simoïsjoen muistoksi nimittäneet.
V. 321. Akhilles oli rakastunut Polixenaan, Priamon tyttäreen, ja pyysi
tätä puolisokseen. Vieteltynä Apollon temppeliin, muka morsiantaan
vastaan-ottamaan, murhasi hänet siellä Paris. Tästä syystä teloitti
Troijan valloituksen jälkeen Akhilleen poika Pyrrhus Polixenan tuon
hautakummulla.
V. 328. Ledan tyttärentytär Hermione oli kihlattu Oresteelle.
V. 331. "Pahan työn vuoks." -- Agamemnonin Troijan sodassa ollessa
vietteli Aigistho tuon puolison Klytaimnestran, jonka suostumuksella
hän tappoi Agamemnonin, juuri kun tää palas Troijan sodasta. Sama
kohtalo olis kohdannut Agamemnonin poikaakin Orestesta, ellei tään
sisar Elektra olisi hänet pelastanut. Orestes pakeni, mutta 8 vuotta
myöhemmin palasi hän jälleen ja murhasi Aigisthon sekä äitinsä. Äitinsä
murha ei suonut Oresteelle sinis rauhaa, kunis hän tuli Areopagin
(tuomarikunnan) tahi, toisten mukaan, Minervan tuomion kautta viastaan
vapautetuksi ja raivostaan päästetyksi.
V. 340. Andromakhe tahtoi kai jatkaa katkaistua lausettansa tähän
tapaan: "on synnyttänynnä Kreusa", -- vaan arvasi Aenean surullisesta
muodosta, ettei Kreusa enään ollutkaan elossa ja katkaisee sentähden
lauseensa.
V. 360. Klaros oli kaupunki Jooniassa V.-Aasiassa, jossa oli Apollon
temppeli. Täällä ennustettiin laakeripuun palamisesta; jos se rätisi
palaessaan, merkitsi se hyvää, -- muuten päinvastoin.
V. 361. Lintujen laulusta ja lennostakin ennustettiin.
V. 376. "Satu" sanaa käytetään Kalevalassa merkitsemässä kummallisia
elon vaiheita (ruots. äfventyr).
V. 396. Etelä-Italian rantamailla, joita tässä tarkoitetaan oli niin
paljon kreikkalaisia siirtolaiskaupunkeja, että sitä sen vuoksi
kutsuttiin Suureksi Kreikaksi. -- Hiukan jälemmin mainitut paikat
olivat kaikki siellä. -- Naryko, Lyktos ja Melibea osoittaa
kreikkalais-siirtolaisten entisiä kotikaupunkeja joista he olivat
Italiaan tulleet.
V. 420. Scylla ja Kharybdis olivat kaksi merimiehille vaarallista
kohtaa Messinan salmen kummallakin puolella. Scylla (nyk. Scilla) on
korkea, pienempien karien ympäröimä kallio Italian puolella ja Kharybdis
(nyk. Kalofaro) on vaarallinen meren kurimus, joka, eräiden tuulten
vallitessa, synnytti ankaran meren kuohun. Tarun mukaan oli loitsija
Circe mustasukkaisuudessaan muuttanut Sardinian kuninkaan Forkon
tyttären Scyllan merihirviöksi. -- Kharybdis, Neptunon tytär, oli
varastanut eräitä Herkuleen härkiä, josta syystä Juppiter paiskasi
hänet salamallaan siihen merenkurimukseen, joka hänestä sai nimensä.
V. 441. Kumee oli kreikkal. kaupunki Kampaniassa.
V. 442. Avernon järvet luultiin olevan yhteydessä Manalan kanssa, siksi
sanotaan niitä "haltiokkaisiksi." Nimi merkitsee suomeksi "linnuton",
kosk'eivät mitkään linnut voineet viihtyä niiden luona, niistä
nousevien rutollisten höyryjen vuoksi.
V. 466. Dodona oli erään Epiron kaupungin nimi, jossa oli Juppiterin
temppeli ja ennustuspaikka (oraakkeli). Templin ympärille oli
kattiloita ripustettuna, joiden soinnusta sitten ennustettiin.
V. 506. Ceraunilais-vuoret pohjoispuolella kreikkalaista Epiroa
tunkevat Akroceraunian niemenä mereen, josta on lyhvin merimatka
Italiaan.
V. 525. "Pikarin kruunaamiseksi" nimittivät muinaiset roomalaiset
tapaa, koristaa uhratessa pikaria kukkaiskiehkuralla.
V. 534-35. "Itse", nim. kaupunki, "on kätkössä", niemen takana. Tämä
hamina oli lähellä nykyistä Otrantoa.
V. 551. Herakles (= Herkules) oli tarun mukaan Tarenton kaupungin
perustaja.
V. 552. Lacinia niemi, jolla muinoin oli Junon temppeli, oli vähän
matkaa muinaisesta kreikkal. kaupungista Krotonista.
V. 553. Scylaceum, nykyisen Sqvillacen kaupungin seutu Bruttiassa, oli
vaarallinen myrskyjensä vuoksi.
V. 578. Encelados oli eräs jättiläinen (Titaani), joka yritti
valloittaa taivaan, mutta jonka Juppiter löi ukonnuolellaan ja laski
Aetnan tulivuoren hänen vielä elävälle ruumiilleen.
V. 587. "Sydän yötä" sanotaan "ajattomaksi" tässä siitä syystä, kun ei
taivaan kappalten liikunnosta voitu päättää, min verran yötä olis
kulunut.
V. 687. "Pelorin ahingolta" s.o. Messinan salmesta.
V. 689. Pantagia on eräs pieni Sicilian joki, -- ja Thapsus on niemen
nimi Megaran lahden luona.
V. 693. Plemmyrion on myöskin niemen nimi, joka Ortygian saaren kera
suojelee kuuluisan Syrakuusan kaupungin sataman.
V. 695. Alfeus on joki Kreikan maan Elis-maakunnassa, jonka hoettiin
kulkevan meren alate ja yhtyvän sicilialaisen Arethusa-virran
lähteihin.
V. 698. Helorin merikaupunki oli Syrakuusasta etelään.
V. 699. Pakhynon niemi on Sicilian eteläisin kärki.
V. 700. Kamarina oli Sicllian etelärannalla. Tään kaupungin luona oli
suo, jota oraakkeli oli kieltänyt kuivattamasta. Siitä kiellosta eivät
asukkaat huolineet, mutta siksipä pääsivätkin viholliset tään suon
kautta kaupunkiin ja sen valloittivat.
V. 703. Akragas on vuoren nimi, jonka luona suuri, komeista
rakennuksistaan kuuluisa Agrigenton kaupunki muinoin oli.
V. 705. Selinus oli melkoinen kaupunki Sicllian lounaiskulmalla.
V. 706-707. Lilybeum ja Drepanum (nyk. Trapani) olivat kaupunkeja
Sicllian länsipuolella.
NELJÄS LAULU.
Dido.
Ainehisto.
Dido rakastuneena valittaa huoliansa sisarelleen Annalle, joka
kehoittaa tätä ottamaan Aeneaan puolisokseen (1-55). -- Didon rakkaus
(56-89). Juno kehoittaa Venusta suostumaan siihen, että Aeneas naisi
Didon, johon tämä suostuu sillä ehdolla, ettei Sallimalla olisi mitään
sitä vastaan (90-128). -- Dido ja Aeneas lähtevät metsästykselle; Junon
toimittamat häät (129-172). -- Maine kertoo tästä Didon entiselle
kosijalle Jarbaalle, joka sen vuoksi valittaa Juppiterille (173-218).
-- Juppiter käskee Merkurion viemään Aeneaalle jyrkän käskyn lähtemään
Libyasta, jonka Merkurio, laskeuttuaan ensin Atlaalle, toimittaa
(219-278). -- Aeneaan pula (279-295). -- Kuningattaren haikea murhe ja
Aeneaan teeskennelty tylyys (296-392). -- Aeneaan jo matkaan
varustautuessa kokee Dido, lähettämällä sisarensa Annan, edes viivyttää
matkaa, mutta kaikki turhaan (393-449). -- Dido päättää lopettaa
päivänsä, jota päätöstään edistävät luullut näkemänsä julmat aanat
(450-473). -- Aikomustansa salaten, pyytää hän sisartaan laittamaan
rovion sisälinnaan, jolla poltettaisiin, loihtia-naisen neuvon mukaan,
kaikki muistomerkit Aeneaasta ja hän siten loitsuneuvoilla pääsisi
tuskastaan (474-521). -- Didon mielenmyrsky yöllä (522-552). -- Aeneas
saa käskyn Merkuriolta lähtemään pois maasta, jonka tekeekin (553-583).
-- Didon epätoivo ja raivo aamulla nähdessään laivat jo merta
kyntämässä (584-629). -- Dido käskee eukon Barcen hakemaan Annan ja
tään poistuttua, nousee roviolle, jossa päättää miekalla päivänsä
(630-692). -- Juno säälien kuolevan tuskia lähettää Irin häntä niistä
vapauttamaan (693-705).