lehvinehen vavahtain se ja latvoineen tutisneine
taipuu, haavoihins' kunis sorruttuansa se viimein 630
harjulta, poikki kun raksahtaa, rytisten jopa kaatuu.
Laskeun, niin tulen kuin vihollistenki keskite päästen
haltian johdolla; tien ase raivas ja valkea väistyi.
Vaan kun jo saavuttiin isän huoneitten edustalle,
vanhaankin kotihin, mun taattoni, jonka ma tahdoin 635
vuorien seutuhun saattaa, mie jota ensinnä pyysin,
kieltäy hukkunehen peräst' Troijan päiviäns' jatkaa,
maanpaon tuskia kärsiäkseen. "Tepä, joiden on vielä
vuosilta raitis ver'," -- nimeää, "sekä voimat on vahvat,
joutukaten pakohon! 640
Jos elon päiviä mun jumalat olis suonehet viettää,
oisivat suojelleet kotin'. Jop' on liiakski nähdä
tää hävitys sekä elää voitetun kaupungin jälkeen.
Niinpä jo menkäätten, hyväst' jättäen kuollehen ruumiin!
Kyllä mä kuoloni löydän; sääliihän vihamieskin 645
tai asuain halunnee hän. Helppo on haudatta jäänti.
Ammoisest' ajast' ast' jumalain vihatessa jo vietän
vuosia turhaan; siit' ast' kuin jumalain isä niin myös
ihmisten kuningas salamoin muhun kirkkahin iski."
Näitä hän jäykkänä virkki ja niin pysyi järkkymätönnä. 650
Askanio, koko perhe ja puoliso armas Kreusa,
kaikki me itkein nyt anelemm', ett'ei isä tahtois
kaikkia sortumahan yhess' uhkaavan tuhon alle.
Kieltävi taasen ja aikeissaan sekä suojissa kestää.
Taas sotahan minä aijon kurjana kuoloa toivoin. 655
Nyt mikä neuvo mun enään tai mikä auttasi onni?
"Lähtien toivoitkos, isä, mun sinun voivani jättää?
-- Taattoni, suustasko niin ylen raskas soimaus läksi?
Jos eivät mitäkään täst' linnasta haltiat tahdo
jäämähän, jos sinä mielehes juurrutit hukkuvan Troijan 660
turmiohon sukus turmion liittää, -- on ovi auki
kuolollen sekä saapuupa Priamon tapost' Pyrrhus;
tää isän nähden kyll' isän kuin pojan alttarin luona
surmaa. Täksikö, armas äiti, mun keskite keihäin
kuin tulen autit, ett' kodissain vihamies minut kohtais, 665
Askanion, isän niin myös vierestäinki Kreusan,
toistensa verihin näkisin minä teurastetuiksi?
Miehet, tänn' asehet! Jopa voitettuin tuho joutuu!
Viekäätten Danaoin parihin, taas nähdä mun suokaat
tappelut! Emmepä vain tänä päivänä kostota kuole!" 670
Taasen miekkani vyötän ja kilven myös vasempaani
kietoillen tanakasti ma aijon suojista rientää.
Mutta kas! kynnykselläpä puoliso polvihin tarttui,
niit' halaten, isällenkin nostaen pienosta lasta.
"Jos sinä surmahan riennät, niin vie meidätki kanssas; 675
vaan jos toivot viel' asehistas joitakin, ensin
suojelkos kotis nyt! Kell' uskosit pienosen Julon,
taaton ja sen, jota puolisokses olet kutsunut muinoin?"
Näitäpä lausuillen koko huonehen itkulla täytti,
kun äkist' ilmaantui näky kertoa ihmekäs meille: 680
vanhempain surusain käsien välystäss' sekä kasvoin
näyttää köykäinen tulenkärk' päälailta nyt Julon
vuodattavan valoaan sekä hienohin hiuksihin koskein,
liekillä polttamataan yhä välkkyvän tään ohimoilla.
Säikäyksest' tutistenpa me tahdomme leimuvat hiukset 685
puistaa, sammuttaa pyhän liekin, vettäkin luoden.
Vaan isä Ankhises nyt riemulla silmiänsä tähtiin
nostaa, taivasta koht' käsiään kurottaapi ja lausuu:
"Juppiter kaikenvaltias, jos rukouksista huolit,
katsaha meihin; vaan sen; ja jos sitä hurskautemme 690
ansaitsee, isä, aut', tukien nämät ennustemerkit!"
Tuskin lausuillut oli vanhus, kun vasen puoli,
äkkiähän jylisten jyrähtää sekä taivahan tähti
yön läpi loistaen lens' kuni kiitelevä tulisoitto.
Tuon katon harjanteen yli laskeillen helosasti 695
näemme nyt sammuvan Idealaisehen metsähän, meille
viitaten tietä; silloinpas vako pitkäurainen
luo valon, laajaltikin rikin sauhua seutuhun huuruu.
Tältäpä voitettu taattoni jalvoilleen kavahtaa jo
ynn' anoen jumaloit' imehtiipi nyt tähteä pyhää. 700
"Estettä en enähän tee; minnekkä viettekin, seuraan.
Suojelkaat, isänmaan' jumalat, pojanpoikani, perhein!
Teiltäpä enne se olj sekä teidän on vallassa Troija.
Mie jopa taivun, enk' sua, poikani, seurata kieltäy!"
Lausui; silloin seiniä pitkin jo roihuva liekki 705
vyöryy ain' lähemmäks: tulen vaaran pauhu jo kuuluu.
"Joutuhun, armahin oi isä, tarttuas kaulahan' kiinni;
sun olallen' otan eik' oo mulle se vaivaksi käypä!
Kuink' käviskään asiat, meill' yhteiset ovat vaarat,
yhdetkin sadut kumpoa kohtaa. Pieni Julus 710
vieressä olkoon, vaan jäljestän' mun puoliso tulkoon!
Palveliat, tepä kuulkaatten, jota lausun ma, tarkkaan!
Ulkona kaupungist' on kumpu ja siell' ikitempli,
joss' Cererin oli palvelus ennen ja vieressä vanha
kypressi, -- tuo ikivanhastaan isien pyhä paikka; 715
siihenpä paikkahan saakaamme joka suunnalta yhteen!
Sie kätehes pyhäköt ota, taatto, ja huone Penaatit;
väärinpä ois minun semmoisen sodan murhista äsken
päästyä näihin koskea, siks kunis juokseva virta
taas minut puhdistais!" 720
Lausun ja harteillen leveillen ja kaulani ylle
hurstin ja leijonan keltasen taljan mä heitän ja astun
kuormani alle. Nyt oikeahan kätehein kävi pieni
Julus, lapsen askelineen teputtain isäns' jälkeen;
sitten puoliso seuras. Lähdemme synkkähän seutuun; 725
jok' ei ennen huolinut keihäistä visotuista
eikäpä kreikkaalais-vihollisten joukosta yhtään,
tuulikin nyt peloittaa sitä, säpsähyttää joka ryske,
seurastaan samaten kuin taakasta huolehtivaista.
Pääsin jo portillen sekä välttänehen koko vaaran 730
näytin; äkkiä kun jykeväinen poljenta kuuluu
korvissain sekä taattoni tuijottain pimennoihin:
"Poikani", huudahtaa, "nopeammin; jop' likeneevät,
kiiltävät kilvet ja vask'puvutkin minä välkkyvän näen jo!"
Tässäpä mun pelätess' en tiedä, mi lie pahan suopa 735
loihtumus vienyt mieleni rauhan. Sillä kun kuljen
mie salateitä ja tuttujen polkujen piiristä luovun,
kurjalta voi! osumaltako puoliso armas Kreusa
vietihin vai lie eksynyt tielt' tahi lie väsyneenä
jäljelle jäänyt, -- en ole sittemmin nähnynnä häntä. 740
Eikäpä kaihota mielehen' juohdukkaan kadonnutta,
ennenkuin ijäkkään Cererin mäellen pyhäpaikkaan
saavumme. Tännepä kaikkien yhtehen saatua, yksin
hän oli vailla ja seuran ja lapsen ja miehensä jätti.
Keit' inehmoist', jumaloistakin en vain syyttänyt, hurja? 745
Tai mitä julmempaa näin Troijassa mellastetussa?
Askanion, isän Ankhisen sekä Troijan Penaatit
ystävien jätän huostaan, laakson notkohon kätkein;
kaupunkiin palajan helokkait' aseheitani kantain.
Uudistettavat taas ovat kohtalot kaikki ja Troijan 750
keskitsen vaeltain on antauduttuva vaaraan.
Ensin muurit ja portin synkeät käytävät kertaan
taasen, jost' eronnut olin; uudestaan uroamme
tarkkahan seuraan mie sekä tutkailen tähystellen.
Kauhut, yksin äänettömyyskin mieltäni vaivaa. 755
Näinpä ma taas kotihin palajan, jos sinn' olis mennyt.
Jop' olivat Danaot sen murtaineet joka suojaan.
Leimuten parhaillaan tuli nous katon harjalle juuri;
tuulenpa liehtoissa tuli voittaa, roihuen riehuu.
Kauemmas menen, -- taas Priamon tulen linnahan, suojiin. 760
Junon temppelin nyt etehistössä tyhjässä täällä
arvotut vartiat, Fenix kuin myös julma Odysseys
saalista vahtivat. Tänn' jokapaikasta Teukrojen aarteet,
tännepä templien poltettujen kalut, lyylimäpöydät,
kullasta raskahat maljat kuin sodass' saadutki vaatteet 765
kootahan. Pitkissä sarjoiss' seisoivat liki näitä
poikaset ynn' arat äidit.
Vieläpä uskalsin huhoella nyt yön pimeässä,
huudolla täytin tieni ja murheellisna Kreusaa,
huoaten, ain' yhä uudestaan minä huutelin turhaan. 770
Lakkaamattapa kaupungin läpi mun hakiessa,
tuskaellessa, Kreusan onneton haamu ja varjo
pitkänä varreltaan näkyviin tuli silmien' eteen.
Kauhusta pystyhyn käi nivukset, kävi ääneni kurkkuun.
Sitte hän näin nimeää sekä huoleni lausehin poistaa: 775
"Miks' niin raivoisaan suruhun sinä vainua huolit,
oi rakas puoliso? Ei jumalain tämä tahdotta ookkaan
sattunut niin; sun ei ole sallittu kanssas Kreusaa
viedä; sen ylevän Olympon epäs valtias itse.
Pitkä on matkas, kynnettäväs meren ääretön selkä; 780
Hesperian tulet maahan, lydialais-Tiber jossa
tyynenä juoksee miesten oivien peltojen kautta.
Siellä on onni ja valta ja myös kuninkaallinen vaimo
määrätty sullen; Kreusas tähden jo kyyneles kuivaa!
Myrmidolaisten tai Dolopein kopeoit' asunnoita 785
en minä näe enk' Akhivojen äideill' orjaksi joudu,
mie jumalattaren minjä ja Dardanolainen --;
vaan minut suur' jumalain emo näillen korjasi maille.
Voi hyvin siis sekä hellitse lastamme rakkaudella!"
Näin hän lausuttuaan mun itkevän, tahtovankin juur 790
paljon lausua heitti ja vienoksi ilmaksi haihtui.
Kolmasti koetan käsivarteni kietoa kaulaan,
kolmasti väistyvi nyt käsin turhaan hairastu haamu,
kerkiän tuulosen moisna ja lentoisan unenlaisna.
Näin yön vietettyäin palajan tovereini ma luokse. 795
Täälläpä ihmeeksein minä uuden kumppanijoukon
löydän kasvanehen lukusaks, pakoteiltänsä kootun
nuorison ynn' emot, miehet: se olj poloteltava parvi.
Mielellään varoneen joka paikasta yhtehen saavat,
valmeina, mihin maahan veisinki heit' ulapoitse. 800
Vaan jopa Idalaismäen harjulta aurinko nousi,
päiveä kirkastain; Danaot nyt vahtivat porttein
pieliä eik' enähän avun toivoa mistäkän ollut.
Väistyen onnelle siis isän nostin ja vuorelle läksin.
Viitteet:
V. 6, 7. Myrmidonit ja Dolopit olivat kreikkalaisia heimokuntia ja
Akhilleen alamaisia. -- Odysseys oli Ithakan saaren, varsinkin
viekkaudestaan ja kekseliäisyydestään kuuluisa kuningas.
V. 15. Pallas'eksi nimittivät Kreikkalaiset viisauden jumalatarta
(= Roomalaisten Minerva).
V. 21. Tenedos on saari muutamia virstoja Troijan rannikolta.
V. 27. "Doorit" olivat erästä kreikkal. heimoa, johon Sparta,
Argos y.m. kaupungit kuului.
V. 41, Laokoón oli Neptunon, meren jumalan, pappi.
V. 79. Sinon oli tään vangitun nuorukaisen nimi.
V. 82. Palamedes, Belon jälkeinen, Eubean viisaudestansa kuulu
kuningas, oli siitä syystä joutunut Odysseyn vihoihin, kun oli
viekkaudella pakoittanut tään osalliseksi Troijan sotaan. Tätä
kostaaksensa oli Odysseys kaivanut erään kirjeen, joka oli olevinaan
Priamolta, sekä rahoja Palameden teltassa maahan ja sitten
syytti tätä Troijalaisten liittolaiseksi ja kavaltajaksi. Odysseyn
kehoituksesta tutkittiin hänen telttansa ja kun kirje ja rahat
löydettiin, tuli Palamedes siitä syystä kivitetyksi.
V. 100. Kalkhas oli Troijan sodassa usein mainittu tietäjäpappi.
V. 104. Ulysses = Odysseys. -- Atridat s.o. Atreyn pojat Agamemnon
ja Menelaus.
V. 111. Louna = lounatuuli, vastainen Kreikkalaisille Troijasta kotia
aikoessa.
V. 114. "Feboa (= viisauden jumalaa) tietelemään", s.o. Febon
temppelistä Delfissä Kreikanmaalla, sen papittarelta neuvoa
(oraakkelivastausta) saamaan.
V. 116. Kun Kreikkalaiset aikoivat lähteä Troijan sotaan Auliin
satamasta, oli Agamemnon, tarun mukaan, surmannut erään Dianan hirven;
tästä suuttuneena herätti jumalatar pitkällisiä myrskyjä, jotka estivät
heidän matkaansa eivätkä laanneet ennen, kuin Agamemnon, oraakkelin
neuvon jälkeen, oli uhrannut jumalille tyttärensä Ifigeneian. --
"Lyylimisin" = uhrein avulla.
V. 155. "Pyhät veitset", s.o. uhrissa käytetyt veitset.
V. 161. "Oivasti kostan", s.o. näillä nyt seuraavilla tärkeillä
tiedoilla sinut palkitsen.
V. 165. Palladio oli sota-asuinen Pallaan kuvapatsas, joka, tarun
mukaan, oli pudonnut taivaasta ja talletettiin, kahleilla kiinnitettynä
Troijassa Pallaan temppelissä; sillä oli ennustettuna, että Troija
säilyisi niin kauan, kuin se kuvapatsas taltuisi siellä. Diomedes ja
Odysseys olivat sen sodan aikana onnistuneet Troijasta viemään.
V. 246. Kassandra, kaunein Priamon tyttäristä, oli, pyydettyään,
saanut ennustustaidon, mutta hänen ennustuksiansa -- Apollon tahdon
mukaan -- ei ollut kukaan uskova.
V. 263. "Esimmäisnä" nim. puuhevosta alas laskenut.
V. 275. Patroklus, Akhilleen ystävä, oli pukeutunut, Troijalaisia
pelottaakseen, Akhilleen tamineihin; Hektor hänet voitti ja tappoi.
V. 312. Sigeo on oikeittain niemi, joka pistää mereen juuri siinä,
jossa Hellesponton salmi yhtyy Eegean mereen.
V. 335. Erinnys = Raivotar; tässä samaa kuin raivo, sota-into.
V. 412. "Helleniläiskypärät" = kreikkalaiskypärät.
V. 419. Nereo oli meren jumala, Okeanon (= valtameren) ja Maan
poika, merenimpien isä.
V. 457. Astyanax oli Hektorin ja Andromakhen poika; nimi merkitsee
"kaupungin anastaja", "vallottaja."
V. 476. Skyria on eräs Egean meren saaria.
V. 491. Pyrrhus, jonka nimi oli myös Neoptelemus, oli Akhilleen
poika.
V. 492. "Puskuri" (aries) oli muinoisten kansojen sotakone, jolla he
särkivät muureja.
V. 501. Hekuba oli Priamon puoliso. Tällä parikunnalla sanotaan olleen
50 poikaa ja 50 tytärtä. "Sata miniää", tarkoittanee sekä Hekuban
poikien puolisoja että hänen omia tyttäriänsä.
V. 562. Kreusa, Priamon ja Hekuban tytär, Aeneaan puoliso.
V. 601. "Aatkela" = ikävä, katkera. -- Tyndaron tytär = Helena.
V. 612. Portit olivat muuten Junon suojeluksen alla, samoinkuin muurit
Neptunon ja linnat Minervan.
V. 615. Tritonilaiseksi kutsutaan tässä Pallasta hänen syntymäpaikkansa
Triton-järven mukaan Vähäis-Syrtin luona Pohjois-Afrikassa.
616. Gorgo Medusa oli sen hirviö naisen nimi, jonka kuva oli Pallaan
kilvessä ja jolla hiuksien asemesta oli käärmeitä. Tarun mukaan se
kivettyi, joka sai vain nähdä sen kuvan.
V. 625. "Neptunus'en Troja"; näin nimitetään Trojaa siksi, koska
Neptunus ja Apollo olivat, tarun mukaan, rakentaneet Trojan muurit.
V. 646. Kuten kuudennesta laulusta näkee, panivat vanhat muuten
erinomaisen arvon hautaamiseen.
V. 648. Tarun mukaan, oli Juppiter iskenyt Ankhiseen salamalla,
josta tää tuli vanhoilla päivillään halvatuksi.
V. 710. "Satu"-sanaa käytetään Kalevalassa merkitsemässä seikkailua.
V. 714. Ceres, Cereri oli maanviljelystä suojelevan jumalattaren nimi.
V. 762. Fenix oli Akhilleen opettaja sotataidossa, Dolopein kuningas.
V. 781. Tiber-virtaa kutsutaan tässä lydialaiseksi sen vuoksi, koska
lydialaiset siirrokkaat olivat kuninkaansa Tyrrhenon johdon alla tään
virran luo asettuneet.
V. 788. Jumalain emo = Cybele.
KOLMAS LAULU.
Matka-sadut.
Ainehisto.
Aeneas lähtee kotimaastaan ja tulee Thrakiaan, jossa tahtoo perustaa
Aeneadain linnan, mutta tulee estetyksi tästä, kun saa ihmeen kautta
tietää, kuinka julmasti Priamon poika Polydorus täällä tuli surmatuksi
(1-59). -- Polydorolle hautajaiset pidettyään, he lähtevät purjehtimaan
ja saapuvat Delos-saarelle liittolaisensa, kuninkaan Anion luo, jonka
oraakkelista saavat hämärän neuvon, lähteä sinne, josta heidän
esi-isänsä muinoin olivat lähteneet ja jonka Ankhises kaimoellen
muisteli olevaksi -- Kreetan saaren (60-123). -- He saapuvat sinne,
perustavat kaupungin, jolle annetaan nimeksi Pergamo, mutta hirveä
rutto pakoittaa heitä täältäkin lähtemään; -- penaatit neuvovat Aeneasta
pyrkimään Italiaan, jonka neuvon Ankhiseski näkee oikeaksi (124-189).
-- Myrskyisen matkan jälkeen he saapuvat Strofadein saarille, jossa
taistelevat ilkeäin Harpyijain kera; Harpyija Celaeno ennustaa turmiota
Troijalaisille (190-267). -- Troijalaiset täältä lähdettyä, purjehtivat
Ithakan ohi Epiroon, Buthrotin linnaan, jossa Aeneas kohtaa odottamatta
Hektorin lesken Andromakheen ja tään nykyisen puolison, tietäjän
Helenon, -- maan kuninkaan (268-355). -- Helenus, pyydettynä, neuvoo,
kuinka Troijalaisien on pyrittävä Italiaan, neuvoo uhkaavia vaaroja
välttämään, Junon lepyttämään ja Sibyllalta neuvoa hakemaan (356-462).
-- Lahjoja jaettuaan toisilleen he eroavat; Teukrot tulevat Italiaan ja
sieltä Scyllan ja Kharybdin hirmut nähtyään tulevat Aetnan juurelle
(463-587). -- Polyfeemus ja muut Kykloopit (588-691). -- Ankhisen
kuolemaan päättyi Aeneaan kertomus (692-718).