ANNA. -- varoittanut kaikesta laiskuudesta ja turhamielisyydestä, ja
kuinka olette neuvojani seuranneet! Hyi saakeli! Voitteko katsoa
rehellisiä ihmisiä silmiin, sen kysyn teiltä? Ja sitten lisäksi
ylenkatsotte ja halveksitte kunniallisia sukulaisianne, vieläpä omaa
äitiännekin! No, sen vuoksi päätin kun päätinkin kaikesta tuosta antaa
teille läksyn, jota ette niin pian unohtaisi. Ja jos siis tänään olen
käyttäytynyt vielä pöllömäisemmin kuin olisi tarvinnutkaan, niin
tiedätte, että se kuului asiaan ja on se senvuoksi anteeksi annettava.
LAURA. Anteeksi! Kun olet tehnyt meidät naurun alaisiksi kaikkien
silmissä ja loukannut vieraitamme, etteivät he koskaan enää tohdi
meille tulla.
ANNA. Niin, kyllä uskon, etteivät niin pian tule takaisin, kyllä sen
uskon.
JANNE. No, muista en juuri niin paljon välittäisi, mutta kun tuo
patruuna, josta minä olen niin riippuvainen, josta minä -- Niin, Laura,
sinä et vielä tiedä että --
LAURA. Mitä en tiedä? Luuletko että olen niin sokea ja tuhma, etten
mitään huomaa ja ymmärrä? Minä tiedän kaikki, minä kuuntelin oven
takana kun asia päätettiin, ja --
JANNE. Mitä? Tiedät siis, että jos en huomenna voi maksaa noita 2000
markkaa, niin ottaa patruuna kaikki raaka-aineeni pantiksi ja silloin
olemme me -- --