ANNA. Niin, niin, Janneseni, kuka olisi koskaan uskonut sinun tulevan
näin hienoksi herraksi ja joutuvan tämmöisten suurien herrojen ja
rouvien seuraan! Voi voi, minä muistan vielä päivän selvään, kun sinä
sunnuntai-iltoina tanssit enkeliskaa hollituvassa. Kuinka silloin
pyöritit tyttöjä ja kummastutit kaikkia hyppäyksilläsi ja vehkeilläsi.
Hoh, hoh, vielä täytyy nauraa, kun tuota ajattelen! Mutta ei sentään!
Näkihän kaikesta, että olit käynyt oppia kaupungissa, ja siltavoudin
rouvakin, joka on oleskellut Helsingissä ja jonka veli on kaartisti vai
mikä lienee sersantti, sanoi että sinä olit sivistynyt nuoriso ja että
sinulla oli avertissemangia, ja tuohan pitäisi olla jotakin fiiniä, jos
oikein asian ymmärrän.