ANNA. Vai sampanjaako? Voi jestampoo, semmoista en ole juonut sitten
kuin olin vallesmannin häitä kuokkimassa! (Ottaa lasin, mutta ei
maista; Miina menee.) Niin, Janne, et sinä tuota voi muistaa -- se oli
samana kesänä kuin pappilan härkä puski kuoliaaksi mustan sikamme. Sinä
olit silloin vielä pikkuinen piimäsuu -- tuon kokoinen vaan -- eikä
sulla ollut housujakaan vielä, sinä pitkä hongankolistaja tuossa, ha
ha! Mutta, hyvät herskaapit, istukaa toki, älkää minua kursailko, onhan
tässä tuolia kylliksi.
(Istuutuu sohvaan, jossa hän levitteleikse niin, ettei kukaan
muu saa siellä sijaa. Vieraat katsovat toisiaan epäilevinä;
toiset istuvat, toiset jäävät seisomaan).
LAURA (hiljaa miehelleen): Janne, minä kuolen!