Sama huone kuin edellisessä näytöksessä, mutta loistavasti
valaistu. Kello on noin 10. Ovi Jannen kamariin on auki.
Vasemmalla puolella sohvassa istuvat patrunessa ja paroonitar,
hänen vieressään tullinhoitajan rouva, vastapäätä heitä
rovasti ja patrunessan vieressä etunäyttämöllä Laura. Perällä
pöydän ääressä rovastin ja Vankkasen tyttäret sekä kontrollööri
ja kasööri pelaten dominoa. Oikealla patruuna ja Janne
keskustellen. On juuri syöty jäätelöä. Rovasti parhaillaan
lopettelee annostansa.
LAURA (esitellen kuvia suurehkossa albumissa, jota patrunessa
katselee): Mieheni nuoruuden ystäviä -- Janne nuorena miehenä -- minä
itse morsiuspuvussani --
PATRUNESSA (noin 45 vuotta, ylpeän näköinen, nenälasit silmillä ja
kiiltäviä sormuksia joka sormessa) Entäs tämä akka tässä nuuskarasia
kädessä?
LAURA. Joku Jannen sukulainen -- luulen minä.
PATRUNESSA. Julmasti sivistymättömän näköinen! Ja tuo korkea upseeri
tähdet rinnalla?
LAURA. Se on kenraali -- setäni, jonka luona asuin, kun oleskelin
Helsingissä. Häneltä sainkin tämän albumin syntymäpäivälahjaksi.
PATRUNESSA. Vai niin, sievänlainen albumihan tämä onkin. Anderson toi
minulle viime viikolla Pietarista melkein samanlaisen, mutta
koristukset siinä ovat hopeasta ja kullasta. Se maksoikin yli 50
ruplaa.
LAURA. Niin, tietäähän sen. Herrasväki kun on niin hirmuisen rikkaita,
ja voitte ostaa, mitä vain haluatte --
PAROONITAR (noin 50 vuoden vanha, ommellen): Niin, juuri niin, Sohvi on
aivan oikeassa -- ne käyvät turskimmiksi ja hävittömämmiksi vuosi
vuodelta. Jos kyökkipiian voin pitää köyriin asti, niin en tunne
itseäni, sen sanon.
TULLINHOITAJAN ROUVA (saman ikäinen, kutoo sukkaa kuumeentapaisella
innolla): No, mitä minä sitten sanon Maristani? Enhän minä tohdi häntä
puhutellakaan, kun hän on sillä tuulella, ja iltasilla valvoo hän ja
lukee, ettemme hirviä nukkua valkean vaaran tähden. Niin, tuo on
seuraus lukusaleista, kansansivistyksestä ja kaikesta tuommoisesta. Vai
mitä sanoo herra rovasti?
ROVASTI (hymyillen): Ajan henki, ajan henki, kunnioitettavat rouvat!
TULLINHOITAJAN ROUVA. Mutta minä olen tykkänään unohtanut kysyä, kuinka
rovastinna voi?
ROVASTI. Kiitos, asianhaarain mukaan, he, he, he!
PAROONITAR. Kuinka mones se on -- en muista oikein --?
ROVASTI. Puuttuu vielä yksi tusinasta, luvallanne. (Panee pois
asettinsa ja pyyhkii suutansa tyytyväisen näköisenä.) Kiitos ja kunnia
emännälle, jäätelö oli mainiota!
PAROONITAR. Niin, pikku ystävämme täällä on todellakin nähnyt liian
paljon vaivaa meidän tähtemme.
LAURA. Oh, minä pyydän -- kun kerran halvalla talollani on tämmöinen
suuri kunnia --
NEITI VANKKANEN. Ei, ei, kasööri ei saa tehdä vääryyttä; nyt on minun
vuoroni.
TOISET TYTÖT. Mitä, yrittikö hän tehdä vääryyttä? Semmoinen veitikka!
KASÖÖRI. Ei suinkaan -- minä vakuutan -- se oli vaan hajamielisyyttä.
KONTROLLÖÖRI. Vai niin, ketä silloin ajattelit? Kai Blomströmin lihavaa
leskeä, jonka kanssa tanssit franseesin viime tanssiaissa, ha, ha!
KASÖÖRI. No, kauniimpi hän kuitenkin on kuin sinun ideaalisi, ontuva
Sanna, joka ei osaa tanssia askeltakaan.
TYTÖT. Ontuva Sanna! Voi, voi, kuinka nuo herrat aina ovat lystiä ja
sukkelia, ha, ha, ha!
PATRUUNA (noin 40 vuoden vanha, mahtavan ja itsetyytyväisen näköinen):
Niin, katsokaapas herra vaprikööri, ankara, järkähtämätön rehellisyys,
se se on pääasia; jolta se puuttuu, sillä ei ole mitään menestystä
toimissaan ja afääreissään.