LAURA. Niin, hän on kyllä oiva ja lystikäs mies, mutta eihän häntä voi
kutsua, patruuna kun on haastanut hänet oikeuteen, kun hän jossakin
seurassa on nimittänyt patruunaa »koijari Andersoniksi». Mutta annapas
minun katsoa -- (Lukee listasta.) Raatimies Vankkanen tyttärineen --
likemmät naapurimme, -- ja kontrollööri ja kasööri -- fiinimmät nuoret
herrat kaupungissa -- kas siinä kaikki! Jos tuo nyt on liian paljon,
niin --
JANNE. Enhän minä sitä ole sanonutkaan. Tarkoitinhan vain, ettei tässä
luettelossa löydy ainoatakaan nimeä omasta säädystämme. Olisi meidän
kuitenkin pitänyt kutsua Heimosen perhe, joka on meille vähän sukuakin.
LAURA. Heimoset! Oletko sinä hullu? Pilaisivathan ne kaikki tyyni
talonpoikaisella ja kömpelöllä käytöksellänsä. No, kaikenlaisia tuumia
sun päähäsi lentääkin, se täytyy sanoa.
JANNE. Mutta ne osoittivat meille paljon hyvyyttä ja
ystävällisyyttä kun tänne muutimme, ja sitäpaitsi äitini heitä
suuresti kunnioittaa -- --
LAURA. No niin -- äitisi --!
JANNE. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Hän on muka yhtä talonpoikainen ja
sivistymätön kuin nekin, eikö niin?