Sali Pukkisen luona. Janne istuu pöydän ääressä miettivän
näköisenä ja kynä kädessä; Laura puhuu Miinan kanssa, joka
on lähdössä kaupungille.
LAURA. No, onko nyt ihan vissi, että muistat keitä kaikkia sinun
piti kutsuman? Ehkä luettelen ne vielä uudestaan varmuuden vuoksi.
Ensiksi -- -- --
MIINA. Voi, voi, kyllä ne muistan vallan hyvin.
LAURA. Entäs kuinka sinun piti sanoman, kun astut sisään? »Vapriköörin
herrasväki --»
MIINA. (lopottaen): Vapriköörin herrasväki tervehtii sydämellisesti ja
pyytää nöyrimmästi että te tänään suvaitsisitte viettää illan ja juoda
kupin teetä heidän luonansa kello 7. Olkaa niin hyvä.
(Niiaa.)
LAURA. Pienen kupin teetä, sinun täytyy sanoa, se on fiinimpää. Ja
muista -- aivan ensimmäiseksi patruuna Andersoniin -- äläkä vaan
viivyttele tiellä. Sen sanon sulle.
MIINA. No, ei tule kysymykseen; kaikki pitää käymän niinkuin tuulessa,
sen lupaan.
(Poistuu.)
LAURA. Kas niin! Ja nyt miettimään, mitä kaikkia niille on virvokkeiksi
tarjottava -- -- Mutta, Janne kulta, sinä et ole oikein tyytyväisen
näköinen. Kadutko ehkä näitä pitojamme, vai mitä?
JANNE. Enhän minä juuri sitä tee. Täytyyhän minun jollakin tavalla
osoittaa kiitollisuuttani patruunaa kohtaan, joka minua rahallansa
auttoi. Tätä kutsuttujen luetteloa tässä vain vähän ajattelen.
LAURA. Se on kenties mielestäsi liian pitkä. No, luepas, niin saamme
nähdä, olisiko ollut mahdollista jättää tuosta pois ainoatakaan nimeä,
luepas. Kuka seuraa patruunan ja patrunessan jälkeen?
JANNE. (katsoo listaan): Näkyy olevan pormestari.
LAURA. Kaupungin päällysmies, joka aina tervehtii niin kohteliaasti,
kun hän kadulla tulee minua vastaan! Jos joku, niin on toki hän
kutsuttava, tiedän mä. Entäs sitten?
JANNE. Rovasti perheineen.
LAURA. Rovastinna ei tule, hänellä on esteitä, mutta rovasti itse on
aina valmis, ja sitä paitsi pitää hän aina niin kauniita puheita
isäntäväelle, ja molemmat vanhimmat tyttäret esittivät minulle
sinunmaljat viime illanvietossa, kun möimme arpalippuja samassa
pöydässä, niin ettei niitäkään millään tavalla voi sulkea pois. No,
sitten?
JANNE. Parooni Stommelberg rouvineen.
LAURA. Niiden kanssa olemme tosin vähemmän tuttuja, mutta se on
ainoa aatelisperhe kaupungissamme, ja olethan sinä istunut
takseerauskomiteassa yht'aikaa paroonin kanssa -- ja kyllähän
paroonitar häntä pitää sen verran silmällä, ettei hän saa juoda itseään
aivan humalaan, niinkuin tapansa on. No seuraava?
JANNE. Tullinhoitaja rouvineen.
LAURA. Rouva on vähän olevinaan, mutta olimmehan hänen luonaan Sohvin
päivillä, ja tullinhoitajaa tarvitaan whistipöydässä, sen tiedät kyllä.
Entäs sitten?