(Näytelmä-paikka, sali Galottien hovissa.)
Ensimäinen kohtaus.
Klaudia Galotti. Pirro.
Klaudia (astuen Pirroa vastaan, joka tulee toiselta puolen sisään).
Kuka siinä täyttä neliä pihalle lennätti?
Pirro. Herramme, armollinen rouva.
Klaudia. Puolisoni? Onko se mahdollista?
Pirro. Hän tulee ihan kanta-päissäni.
Klaudia. Niin odottamatta?... (Rientäen häntä vastaan.) Ah, minun
armahani!...
Toinen kohtaus.
Entiset. Odoardo Galotti.
Odoardo. Hyvää huomenta, lempeni! Eikö tosi, tämä on tulla luulematta?
Klaudia. Ja erin ihastuttaen!... Jos se muutoin vaan on ihastukseksi
aiottu.
Odoardo. Ei miksikään muuksi! Ole huoletta... Tämän-päiväinen
onnellisuuteni herätti minun niin varhain; aamu oli niin ihana; matka
on niin lyhyt; luulin olevanne täällä niin puuhassa... Kuinka pian ei
unhoteta jotakin, juohtui mieleeni ... sanalla sanoen: minä tulen,
katson ja palajan paikalla takaisin... Missä Emilia on? Epäilemättä
koristelemassa...
Klaudia. Sieluansa!... Hän on kirkossa... Minun tulee tänä päivänä
hartaammin, kuin muulloin, anoa armoa korkeudesta, sanoi hän, ja heitti
kaikki sillensä, otti silmikkonsa ja riensi...
Odoardo. Ihan yksinänsä?
Klaudia. Ne muutamat askeleet...
Odoardo. Yksi on kyllä horjahtaakseen!...
Klaudia. Elä nyt suutu, armahani; ja tule sisään levähtämään hetken,
ja, jos haluat, nauttimaan vähän virkistystä.
Odoardo. Kuten tahdot, Klaudia... Mutta hänen ei olisi pitänyt mennä
yksinään.
Klaudia. Ja sinä, Pirro, jäät tänne etu-huoneesen, kieltämään vieraita
tulemasta tänään.
Kolmas kohtaus.
Pirro, ja kohta jälestänsä Angelo.
Pirro. Jotka ilmoituttavat itsensä vaan uutisia kuullakseen... Mitä
kaikkia eikö minulta ole jo hetken ajalla kyselty!... Ja kenpä tuollaki
tulenee?
Angelo (vielä puoleksi näkyvissä, lyhyessä levätissä, jonka hän on
vetänyt kasvoinsa ylitse, ja hattu silmillä). Pirro!... Pirro!
Pirro. Tuttava? (Angelon astuessa täydellensä sisään, lyöden levättinsä
auki.) Mitä ihmeitä! Angelo?... Sinäkö?
Angelo. Näethän sen... Olen jo kauvan kyllä hiivinyt kartanon ympäri,
saadakseni puhutella sinua... Yks sana vaan!
Pirro. Ja sinä uskallat tulla vielä näkyviin?... Sinä olet sitte
viimeisen murha-työsi julistettu lain ... suojattomaksi; päästäsi on
pantu palkinto...
Angelo. Jota kumminkaan sinä et tahtone ansaita?...
Pirro. Mitä tahdot sinä? Minä rukoilen, elä tee minua onnettomaksi.
Angelo. Tälläkö muka? (Näyttäen hänelle raha-kukkaron.) Ota! Se on
sinulle tuleva!
Pirro. Minulleko?
Angelo. Oletkos unhottanut? Tuo saksalainen, entinen herrasi...
Pirro. Ääneti siitä!
Angelo. Jonka veit meidän ansaamme, tiellä Piisaan...
Pirro. Jos kuka meitä kuulisi!
Angelo. Hän oli muka niin hyvä, että jätti meille kalliin
sormuksenkin... Etkös muista?... Se oli liian kallis, se sormus,
saadaksemme se kohdastaan ilman luulotta rahaksi. Viimeinkin olen siinä
onnistunut. Olen, näet, saanut siitä sata pistolia! Ja se on sinun
osasi. Heh!
Pirro. En huoli mitäkään ... pidä hyvänäs.
Angelo. Noh, hyvä! ... jos se on sulle yhden tekevä, mistä hinnasta
kantanet pääsi kaupaksi... (aikovinaan pistää kukkaron takaisin
lakkariin.)
Pirro. No, anna hänet! (Ottaa.) ... Ja mitä nyt? Sillä että vaan tämän
vuoksi olisit etsinyt minua...
Angelo. Sen riiviö! mitä sinä ajattelet meistä? ... meidänkö muka
voivan pidättää palkkansa keneltäkään? Se saattaa olla niin kutsuttujen
rehellisten ihmisien tapana: meidän ei... Hyvästi nyt! (On lähtevinään,
mutta käännäkse takaisin.) Yks mun olis kumminki vielä kysyttävä...
Tuossa tuli tuo vanha Galotti ihan yksinänsä ratsastaen kaupunkiin.
Mitä tahtoo hän?
Pirro. Ei hän tahdo mitäkään: hän vaan huvitteleksen. Hänen tyttärensä
vihitään tän' iltana maa-tilalla, josta hän tulee, kreivi Appianin
kanssa. Hän ei malta aikaa odottaa...
Angelo. Ja ratsastaa kohta taas sinne ulos?
Pirro. Niin kohta, että hän tapaa sinun täällä, jos vielä kauvan
viivyt. Mutta ethän toki väijyne häntä. Varota vaan. Hän on mies...
Angelo. Enkö mä häntä tuntene? Enkö mä liene hänen allansa jo
palvellut?... Jos tuolta olisi vaan edes jotakin otettavaa!...
Milloinka nuori väki lähtevät jälestä?
Pirro. Noin puoli-päivän rinnassa.
Angelo. Suurellako saatolla?
Pirro. Yksillä vaunuilla: äiti, tytär ja kreivi. Pari ystävää
Sabionetasta tulevat todistajiksi.
Angelo. Entä palvelijoita?
Pirro. Kaksi vaan; paitsi minä, joka ratsastan edeltä.
Angelo. Se on hyvä... Vieläpä yks: Kenenkä ajo-kalut? Teidänkö? vai
kreivin?
Pirro. Kreivin.
Angelo. Lempo tokinsa!... Siinä on vielä yksi edeltä-ratsastaja, paitsi
ravakka ajaja. Mutta!...
Pirro. Minua hämmästyttää. Vaan mitäs sinä nyt tahdot?... Se vähäinen
koristus, mikä morsiamella saattaisi kukaties olla, taitaa tuskin
vaivaasi maksaa...
Angelo. Niin maksaahan sen morsian itse!
Pirro. Ja pitääkö minun tässäki rikoksessa oleman sinun kumppalis?
Angelo. Sinä ratsastat edellä. Ratsasta vaan, ratsasta! ja elä huoli
mistäkään!
Pirro. Siihen en mene ollenkaan!
Angelo. Kuinka? taidatpa muka olla hellä-tuntoinen olevinas ... Toveri!
arvelen tuntevasi minut... Jos sinä vaan joutavia puhut! Jos yksi ainoa
kohta on toisin, kuin olet minulle sanonut!...
Pirro. Mutta, Angelo, Jumalan tähden!...