Ja he soutivat.
He soutivat aivan äänettöminä, eikä yksikään yrittänyt puhua, ja heidän
viheriä lyhtynsä nousi ja laski veneen mukana.
Niin he soutivat koko yön, kunnes joku heistä äkkiä sanoi: "Katsokaa,
aurinko nousee!"
Ja he näkivät idässä vaalean ja rusoittavan kajastuksen, jonka oli
määrä tuoda heille pelastus, ja heidän kasvonsa kääntyivät
kiitollisessa odotuksessa kohti nousevaa päivää, ja itsekukin
kohdastansa tunsi oman pelastuksensa ihmeen.
Eikä yksikään ajatus, ei ihanin eikä ihmeellisin, olisi voinut heissä
avarruttaa sitä autuutta, minkä yksinkertainen ja tuiki tavallinen
tieto siitä, että he elivät, olivat olemassa ja näkivät nousevan
päivän, joka oli herättävä heille pelastuksen punaisesta helmastaan.