"Itsehän sen parhaiten tiedät", vastasin minä. "Se on minun virkani."
"Hyvä on", sanoi majuuri, "sinun pitää tulla minun kanssani -- nyt
paikalla -- _ekka_ rattailla kanavalle ampumaan antiloopeja. Pue
päällesi metsästyspuku -- joutuun -- ja tule tänne sitten pyssyinesi."
Majuuri oli mahtava mies, ja minä tiesin ettei hän turhanpäiten olisi
ruvennut käskemään. Siitä syystä minä tottelin ja palatessani löysin
majuurin istumassa _ekka_ rattailla -- pyssyn kotelot ja eväät olivat
istuimen alla -- vallan valmiina metsästysretkelle lähtemään.
Hän lähetti ajurin pois ja istui itse ohjaksiin. Me ajelimme hiljakseen
niin kauvan kuin olimme aseman alueella, mutta ennätettyämme tasangon
poikki vievälle tomuiselle tielle, päästi hän täyttä karkua. Samassa
maassa syntynyt hevonen jaksaa melkein kuinka paljon tahansa, jos siksi
tulee. Me emme viipyneet täyttä kolmea tuntia noissa kolmessakymmenessä
penikulmassa, mutta hevosparka oli puolikuolleena.