Tällä nimellä nimitettiin muinaisuudessa kaikki ne raa'at ja sotaiset
kansat, jotka asuskelivat koko tuossa hämärässä melkein tuntemattomassa
maakunnassa Mustan ja Kaspian merten pohjoispuolella. Ne jotka asuivat
likinnä Mustaa mertä pitivät vakinaisia asuntopaikkoja, eläen
maanviljelyksestä; muut skytiläiset kansat olivat paimentolaisia.
Kaikki nämät kansat kuuluivat Mongolilaiseen kansanluokkaan; nenänsä
olivat sisään painetut ja poskensa jotensakin suuret, itse olivat
luonteeltansa tuimat ja salaiset. Vangiksi tehdyistä vihollisista
uhrattiin yksi kustakin sadasta. Tapettuansa ensimäisen vihollisen,
joi Skytiläinen hänen vertansa. Kaikista hänen tappamista vihollisista
vei hän päät kuninkaan luokse, saadaksensa häneltä jonkun osan
sotasaaliista. Sillä jos ei hän olisi nämät kuninkaan nähtäviksi
vienyt, niin eipä tämä olisi voinut urostöitänsä arvostellakkaan.
Ankarimpien vihollistensa pääkalloista tekivät he juoma-astioita, jotka
rikkaat antoivat sisäpuolelta kullata. Skytiläisten tuima luonne
näyttäikse myöskin siitä, miten tekivät liittoa ja kuningasten ruumiit
hautasivat. Liittoa tehdessään kaatovat viiniä astiaan ja vihleksien
hiviäänsä antoivat he veren pisaroita viinin sekaan. Tähän sekoitukseen
kasti sitten kukin liittolainen sota-aseitansa ja viimein joivat kaikki
siitä tehden pitkiä rukouksia. Kun kuningas kuoli, niin rumiinsa
balsamoittiin ja päällystettiin vahalla; sitten vietiin se sukukuntien
ympäri ja kaikkien, joitten tykö tuotiin, piti kerimän hiuksensa,
viiltämän otsaansa ja nenäänsä, jopa sysäämän nuoli vasemman kätensä
läpitse. Ruumiin viereen haudattiin myös yksi puolisoistaan,
juomanlaskija, talliherra ja muut kuninkaan lähimmät palvelijat. Mutta
vuoden kuluttua tapettiin vielä viisikymmentä kuninkaan parhaita
palvelijoita ja viisikymmentä kauniimpia hevoisiaan. Näitten ruumiit
sitten täytettiin jonkunmoisella aineella ja seiväs sysättiin kunkin
läpitse ja pantiin sitten pitkänä ratsurivinä haudan ympärillä
vartioimaan.
Vasta myöhään onnistui Persialaisille ja sittemmin Aleksanteri Suurelle
Skytiläiset valtansa alaisiksi pakoittamaan. Siitä aiasta rupesivat
enemmin sivistykseen ja viljelykseen taipumaan.
Ennen kuin jätämme Aasian ja Ahrikan kansoinensa, mainitsemme vielä
muutamia sivukansoja, jotka vanhassa aiassa ennen Kristuksen syntymää
olivat tutut. Näistä on Armenialaiset, jotka olivat Persialaisille ja
Mediläisille heimoa, muistettavia; myöskin Partilaiset, Phrygiläiset,
Paphlagonilaiset ja Kappadokialaiset, jotka sittemmin kuuluivat Persian
valtakuntaan, eivät ole vallan muistamattomuuteen heitettäviä.