Jalanjäljen, niinkauan kuin se on havaittavissa, ajatellaan yleensä
sisältävän jotakin aiheuttajansa olemuksesta. Tähän käsitykseen
perustuen jalanjälki on taikuudessa saanut suuren merkityksen
ja käytännön aiheuttajaansa kohdistuvien taikavaikutusten
välikappaleena.[914]
Suomalais-karjalaisissa taikakäsityksissä sympatetinen yhteys ihmisen
ja hänen jalanjälkensä välillä kuvastuu erittäin selvänä. Jalanjäljet
ovat tulleet monenlaisen taikomisen esineiksi ja niiden kautta
aiheutetaan ihmisille ja eläimille voimakkaita taikavaikutuksia.
Jäljistä taikomiseen turvaudutaan nähtävästi etupäässä sellaisissa
tapauksissa, jolloin taian suorittajalla ei ole käytettävissään
jotakin muuta taiottavan personallisuudesta kotoisin olevaa
taikavälinettä, jonka avulla hän saattaisi päästä taikayhteyteen
taiottavan kanssa.
Varsinkin nefarisen magian alalla jalanjäljet ovat yleisenä
taikomisvälineenä mitä erilaisimpien pahanilkisten tarkoitusten
palveluksessa. Jos tekee tulen kalamiehen kolmelle askeleelle ja
niistää niihin nenänsä, tämä ei saa kaloja.[915] Kulkija voitiin
jäljistä taikomalla saada eksymään. Sitä varten tarvitsi pyyhkiä
karhun käpälällä hänen metsäänmenojälkiään, leikata irti kolme
askeleen sijaa, kääntää ne ylösalaisin ja edestakaisin, siten, että
keskimäinen jää paikalleen, mutta etumainen tulee jälkimäisen sijaan
ja päinvastoin. Tämän jälkeen jälkiä vielä on paineltava karhun
käpälällä.[916]
Jalanjäljestä taikomalla ihmiselle voidaan aiheuttaa hivuttava
sairaus ("kitumaan pilaaminen"). Venäjän-Karjalassa tämä tapahtuu
siten, että löydetyistä avojalan jäljistä kolme leikataan irralleen
ja asetetaan kumolleen vanhan tulisijan pohjalle, johon ne yhdeksällä
ruumisarkun naulalla lyödään kiinni ja peitetään mullalla.[917]
Myöskin rakkaustaioissa on joskus turvauduttu jalanjäljestä
taikomiseen. Jos tyttö pelkää, että poika hänet jättää, pitää hänen,
kun poika lähtee tytön huoneesta, kääntää pojan jäljet siten, että
kynnyksen edessä oleva matto käännetään niin, että jäljet ovat
huoneeseen päin; silloin poika kyllä tulee toisenkin kerran.[918]
Venäjän-Karjalassa kylväjän askelien kautta voidaan pilata touko.
Tätä varten otetaan kylväjän kolmesta askeleesta multaa ja viedään se
alastomana kirkkomaalle tahi paikalle, jossa on ruumiin arkun lastuja
poltettu. Tällöin "manalaiset" hierovat touon kasvamattomaksi.[919]
Laajimman käytännön jäljistä taikominen on saavuttanut niissä
suomalais-karjalaisissa taioissa, joiden tarkoituksena on pakottaa
varas tuomaan takaisin varastamansa tahi kostaa hänelle, tuottamalla
sietämätöntä poltetta ja tuskaa, jopa kuolemakin. Taikatoimen
esineenä näissä taioissa ei ole ainoastaan jalanjälki, vaan
kaikenlainen varkaan kosketuksen jälki, ja -- milloin sitä ei
selvästi voida todeta -- varastuspaikka sellaisenaan. Jälkeä tahi
varastuspaikkaa taikuri ei saa paljain käsin kosketella.[920]
Menetelmät muistuttavat yleensä nefarisissa taioissa käytettyjä.
Tavallisia menettelytapoja ovat pistävien neulojen tahi naulojen
kiinnittäminen jälkeen,[921] jäljen kärventäminen hiljaisella
tulella (kitkanvalkeassa),[922] mutta ennen kaikkea sen saattaminen
kuolleiden ja kuoleman kanssa yhteydessä olleiden esineiden tahi
aineiden (hautuumaan mullan, ruumiin hiusten tahi lannan j.n.e.)
yhteyteen; usein jälki suorastaan viedään hautuumaalle tahi
hautaan.[923] Muita usein käytettyjä keinoja on jälkien vieminen
muurahaiskekoon,[924] kirkonkellon kantaan tahi ikeeseen,[925]
koskeen tahi virtaan,[926] maahan tahi hetteeseen hautaaminen.[927]
Edelleen saatetaan esim. ottaa kolme tikkua ovesta, jonka kautta
varas on kulkenut, ja haudata toisiinsa hankautuvien puiden
juureen maan sisään,[928] tahi kiinnittää tällaisten puiden väliin
höyheniä varastetusta linnusta,[929] polttaa -- joko suorastaan
tahi erityisiin laitoksiin suljettuna -- hiljalleen kärventäen
jälkeä[930] j.n.e. Kukin näistä perustaioista on tavallisesti
yhdellä tahi useammaila lisätaialla vahvistettu tahi esiintyvät ne
toisiinsa yhtyneinä useinkin sangen monimutkaisina taikamenetelminä.
Lisämenettelynä on yleisesti ahtaaseen paikkaan sulkeminen,
naulaaminen, sitominen j.n.е., jäljen sekoittaminen joidenkin
taika-aineiden, kuten elohopean, pajan tuhau, ruumiin lannan, raudan
silpojen y.m. kanssa, erilaisten eläinten (haukan, päästäjäisen,
sammakon) suuhun tahi nahkaan asettaminen j.n.e.
Näin ovatkin monet tämän taikaryhmän taioista yhdistettyjä taikoja,
s.o. menetelmän kokonaisuudessaan muodostaa joukko yksityisiä
taikamotiveja, joista kunkin tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa
lopullista taikavaikutusta, minkä näin menetellen ajatellaan kohoavan
peloittavaksi ja vastustamattomaksi voimaksi. Joku näistä motiveista
on sitten menetelmässä voinut saada keskeisen aseman ja menetelmän
lopullinen tulos käsitetään etupäässä tämän päämotivin mukaiseksi.
Näiden taikojen psykologisen sisällön erittely ei kohtaa suurempia
vaikeuksia ja niihin sisältyvät mielikuvat ovat helposti tajuttavia.
Vallitsevana niissä on kaikkialla homeopatinen käsitystapa. Varkaalle
aiheutetaan useimmiten sellaisia seuraamuksia, mitkä suoranaisesti,
yksinkertaiseen mielleyhtymään perustuen, ovat suhteessa taiassa
käytettyyn teknilliseen temppuun. Askelten kääntäminen nurin ja
sekoittaminen monimutkaiseen järjestykseen aiheuttaa kaikinpuolisen
hämmennyksen, tulopaikkaan päin kääntäminen sen, että vastaava
ihminen tuntee sinne alinomaista vetovoimaa. Kun kieritellään jälkeen
pistettyä nuppineulaa joka suunnalle, pahantekijä tuntee samanlaista
raastamista itsessään.[931] Kiinnittämällä jälki virrassa olevaan
häilyvään ja värisevään ruohoon aiheutetaan, että varkaan täytyy
olla aina liikkéellä, niin ettei hän saa rauhaa ennenkuin tulee
tunnustamaan.[932] Jos askeleen jäljet on poltettu muurahaiskeon
päällä ja tuhat viety koskeen, varas ei voi olla yhdessä kohden. Kun
hän seisoo, jalkoja polttelee, mutta jos hän aina kävelee, saa olla
rauhassa,[933] Toisiinsa hankautuvien puiden väliin asettaminen,
kirkon kellon tappeihin ja ikeeseen pano ovat entuudestaan tunnettuja
menettelyjä, joiden tarkoituksena on kalvavan ja kuluttavan tuskan
aikaansaaminen. Muurahaiskekoon viennissä on saatettu ajatella näiden
hyönteisten aiheuttamaa poltetta, mutta samalla taika saattaa olla
suhteessa muurahaiskeossa asuvaan metsän haltiaan.
Toinen, sangen yleinen taikaelementti on henkiolennoiden manaaminen
taiottavaa vainoamaan. Näistä ovat ensi sijalla kuoleman henget,
manalan eli kirkon "väki", "manalaiset", joiden esiin manaamiseksi
kirkkomaalta, haudoista, ruumiista ja ruumisarkusta y.m. otetut
ainekset ja nämä paikat itse ovat käytännössä. Myöskin itsessään
kirkkorakennuksessa ja kirkonkelloissa näitä henkiolentoja ajatellaan
asustavan.[934] Samaan taikatoimeen voi näin yhtyä useampia
taikakäsityksiä. Kirkon kellon ikeeseen kiinnitettynä taikomisaine
mekanisella tavalla sympatetista yhteyttä myöten vaikuttaa
taiottavaan, samalla kuin siten "kirkon väki" tahi suorastaan
paholainen nostatetaan varasta vainoamaan.[935]
Muita tällaisia nostatettavia väkiä ovat metsän väki,[936] tulen
väki,[937] hetteen ja pajan väki,[938] joita vastaavat taikaelementit
(pajan tuhka, tuliraudat y.m.) tahi paikallisuudet edustavat.
Esimerkkinä siitä, miten jotakin taikamenetelmää saatetaan arvostella
useamman taikaopillisen käsityksen kannalta, esitettäköön seuraava
taika. Varkaan jälkeä otetaan tuliraudalla, pannaan putken sisään ja
putki tapilla tukittuna leppäiseen arkkuun, joka vuorostaan haudataan
kirkkomaahan kuten ruumis. Näin aiheutetaan varkaalle suorastaan
kuolema kolmen vuorokauden kuluessa.[939] Vaikkakin tässä taiassa
vallitsevana elementtinä näyttää olevan taiottavan saattaminen
kuoleman henkien ahdistettavaksi, on siinä samalla huomioon
otettava menetelmän teknillinen puoli, jäljen asettaminen arkkuun
ja hautaaminen -- joka muuten on pahanilkisissä taioissa yleistä
esim. taiottaessa kuvan välityksellä -- joka homeopatisen käsityksen
kannalta saattoi aiheuttaa vastaavia seuraamuksia taiottavalle.
Niistä erikoisseuraamuksista, joita jäljistä taikoen aiheutetaan,
mainittakoon mielipuolisuus, joka aikaan saadaan nostattamalla haukka
("nauskalintu") taiottavan niskaan[940] tahi manaamalla manalaiset
häntä ahdistamaan.[941]
Näiden taikojen tarkoituksena on toisinaan kosto, toisinaan varkaan
pakottaminen tunnustamaan tahi palauttamaan varastettu takaisin.
Tämäntapaisilla taioilla varkaaseen voidaan vaikuttaa
päinvastaiseenkin suuntaan: kiihoittaa varastamaan yhä edelleen.
Tätä varten kasvavasta puusta otetaan taulaa, sytytetään ja pannaan
varastussijalle loitsien:
"Kyntes kyhittyvyyn
Käpäläsi käskivyyn
Vastai varastamaan
Oman toisen ottamaan
Kunne hirressä hivusit
Päässä köyen kätköttäisit."[942]
Paitsi varkaalle, muillekin pahantekijöille, jotka ilkityöpaikalle
jättävät kosketuksensa jälkiä, voidaan niistä taikoen kostaa.
Eläinten karvoja, häntää ja korvia leikkelevälle taikurille,
rullille, kostetaan ottamalla leikellystä kohdasta karvoja,
panemalla ne poikkisahatun koiran sääriluun sisään, mikä leppäisellä
naulalla tukittuna asetetaan naukuvaan puuhun. Puuta piestään
pihlajaraipoilla, samalla loitsien:
"Nouse nyt perkeleh
Rullia ruhjomahan
Pahan tekijätä painamaan."[943]
Jälkeä taikomalla voitiin nefarinen taikavaikutus myöskin tehdä
tyhjäksi. Kirotauti saatiin tehottomaksi lakaisemalla kiroojan
jäljet.[944] Myöskin voitiin neutralisointiprinsipiin perustuvalla
menetelmällä jälkien avulla hävittää jonkun itsetiedottomasti tahi
ehdoin tahdoin aikaansaama taikavaikutus. Jos lapsi alkaa itkeä
jonkun vieraan henkilön käytyä asunnossa, niin painetaan lapsen
suulla käyjän jälkiin siinä kohdassa, missä tämä istui, samoin
kynnykseen. Silloin lapsi lakkaa itkemästä.[945] Sama käsitys ilmenee
tartunnasta aiheutuvaksi ajatellun sairauden parantamisessa. Kipeätä
kohtaa painellaan oletetusta tartuntapaikasta otetulla aineella,
esim. maalla, saunan roskilla y.m.[946]
Tämän ryhmän taikojen selittelyssä on etenkin vertailun kannalta
eräät suomalais-karjalaiset eläintaiat otettava huomioon. Ne ovat
kauttaaltaan yhteystaikoja, joissa erilaisia tarkoituksia varten
jäljen avulla pyritään vaikuttamaan eläimeen. Metsämies voi jälkiä
taikoen saada karhun tulemaan takaisin.[947] Kettu voidaan saada
tulemaan syötille tahi jäljestä ajaen ampua, kiertämällä suksen
sauvalla irti sen kolme jälkeä, laskemalla yhdellä henkäyksellä
kymmeneen takaperin ja kääntämällä jäljet nurin.[948]
Karjataioissa turvaudutaan usein jäljistä taikomiseen laitumelta
kotiintulon turvaamiseksi tahi hevosten kiinnisaamiseksi. Sitä varten
käännetään lehmän jäljet.[949] Tämä suoritetaan usein elukoita ensi
kertaa laitumelle laskettaessa; silloin käännetään niin monta jälkeä
kuin mahdollista.[950] Tarkemmin määriteltynä tämä tapahtuu m.m.
siten, että käännetään kolme jälkeä, leikataan ne veitsellä ympäri
kiertäen kokonaan irti ja käännetään niin, että kynsipuoli tulee
kotiinpäin.[951] Tätä tarkoitusta varten mainitaan myös lehmän jälkiä
kaiveltavan rautalapiolla.[952]
Hevosen kiinnisaamiseksi otetaan ne jäljet, joista se tavoitettaessa
on lähtenyt pakenemaan, veitsellä irti, käännetään kumolleen,
kärkipuoli taaksepäin, ja lyödään leppänauloilla kiinni. Tahi otetaan
jalanjäljet mukaan, tuodaan kotilaitumille, lyödään (etupuoli
kotiinpäin käännettynä), vanhan tulisijan laitaan kumolleen (s.o.
nurin) käännettynä kukin kolme yhdeksällä naulalla kiinni.[953]
Jälkien avulla voidaan myös petoeläin nostaa elukan kimppuun. Tätä
varten tarvitsee, asianmukaisen loitsun yhteydessä, esim. ottaa
maasta kolme suden askelta ja asettaa ne elukan jälkien päälle.[954]
Lopuksi silmäiltäköön vastaavia seikkoja eräiden toisten
suomalaisheimoisten kansojen taikuudessa. Nimenomaan nefarisen
magian tarkoituksiin virolaiset ovat käyttäneet jälkiä taikomisen
välikappaleena. Jos tahdottiin tuottaa lähimmäiselleen ruumiillista
vahinkoa, tarvitsi sekoittaa kepillä hänen askeleensa jäljet
ja haudata tämä.[955] Käsitys ruumiillisen kosketuksen jäljen
maagillisesta suhteesta aiheuttajaansa käy selville useampienkin
suomalais-ugrilaisen heimon kansojen taikauskoisista luuloista.
Virolaiset eivät ole panneet ruumiin mukaan mitään, mitä joku
toinen on pitänyt päällänsä, koska tämä muutoin pian kuolisi.[956]
Tämänsukuinen käsitys on kehittynyt yleiseksi tartuntaopiksi, jonka
mukaan toiselta puolen varotaan vahingollisten ominaisuuksien
siirtymistä kosketuksen kautta, toiselta siihen perustuen
pahanilkisessä y.m. tarkoituksessa koetetaan siirtää toisaalle
määrättyjä tiloja ja taikavaikutuksia, esim. sairautta.
Edellisestä tunnemme, miten syrjänit sellaisen vaatekappaleen tahi
kylpyvitsan välityksellä, jolla sairasta kohtaa on hivuteltu,
koettavat siirtää tautia toisaalle. Varsinaisena välittäjänä tässä,
paitsi suorastaan ehkä aistimilla havaittavaa taudin ainesta (esim.
paiseista), on tartunta kipeästä elimestä. Samalla syrjänit pelkäävät
paljain käsin tarttua ovenripaan,[957] ilmeisesti välttyäkseen siitä
tartunnan kautta siirtyviltä taikavaikutuksilta.
Tšeremissit ajattelevat sairauksien olevan joko pahojen henkien
lähettämiä tahi noitien aiheuttamia. Edellisenlaatuisista koetetaan
vapautua uhreilla ja uhrilupauksilla. Uhrilupauksen tekijän tarvitsee
kuitenkin, lupauksen tehtyään, vain käydä jonkun naapurinsa luona,
niin sairaus siirtyy sinne. Kulkutautien aikana tällä tavoin sairaus
voidaan siirtää kokonaan toiseen kylään.[958]
Ruumiilliseen kosketukseen liittyvistä luuloista mainittakoon vielä
esim. mordvalaisten noudattama kielto, jonka mukaan hevosen myyjä
ei anna ostajalle ohjaksia paljain, vaan turkkien helmaan käärityin
käsin, jottei hän samalla antaisi pois "onnea".[959] Samanlaista
kieltoa noudattavat tšeremissit häälahjojen jakelussa.
Tartuntaopilliset käsitykset ovat usein yhtyneet
neutralisointiprinsipiin perustuviin taikatoimiin. Edellä on
nähty, miten kaikelle, mikä joutuu lukuisten, tiettyjen tahi
tuntemattomien ihmisten ruumiillisen kosketuksen alaiseksi,
omistetaan taikaominaisuuksia. Nämä ominaisuudet perustuvat
yhdeltä osaltaan selvästi käsitykseen tartunnasta, sillä tällaista
taikapotenssia sisältääkseen kosketuspaikkojen täytyy omistaa
jotakin koskettajansa olemuksesta. Tältä kannalta voitaneen selittää
vielä eräs suomalainen taikaryhniä. Useissa parannusmenetelmissä
potilasta muun taian ohella kuljetetaan saunan tahi joidenkin
muiden portaiden askeltenvälien läpi. Portaat saatetaan lukea juuri
sellaisten esineiden joukkoon, jotka sisältävät itsessään monien
ihmisten tartuntaa ja neutralisointiajatuksen kannalta näin sopivat
parannusvälineiksi.[960] Samalla tätä parannustapaa saatetaan
verrata niihin, joissa potilasta kuljetetaan halkaistujen esineiden,
esim. puiden läpi, joten se saattaisi olla suhteessa myös taudin
siirtämisajatukseen ja muihinkin tämäntapaisten menetelmien pohjana
oleviin taikakäsityksiin.
Jalan- ja ruumiillisen kosketuksen jäljen taikaominaisuudet
perustuvat ensi sijassa käsitykseen niihin kosketuksen kautta
jääneestä ja niissä edelleen piilevästä aiheuttajansa fyysillisen
olemuksen aineksesta. Muun ohella osoittaa tätä se, että avojalan
jäljillä ja tuoreilla, äskettäin syntyneillä jäljillä, joita
aamukaste ei ole kostuttanut, etupäässä on tällaisia taikoja varten
tarvittavat ominaisuudet. Tällainen käsitys näyttää kuvastuvan
vastaavista venäläisistäkin taioista. Jos ihminen kävelee aamusella
avojaloin ja hänen jälkensä tulevat näkymään maassa, taikuri voi
näiden jälkien avulla pilata ihmisen, käyttämällä läheltä samanlaisia
menettelytapoja kuin suomalaisessa taikuudessa yleisinä tavattavat
ovat, Esim.: Jälki kuivataan tulella ja ripustetaan pussissa
uuninkorvalle tahi viedään kirkkomaalle. Näin pilattu ihminen
"kuivaa"; jos jälki heitetään veteen, hän sairastuu vesitautiin.[961]
Ihmisen ja hänen jälkensä sympatetinen suhde ei kuitenkaan aina
perustu varsinaiseen substautialiseen yhteyteen. Esim. syrjänit
käsittävät metsästäjän ja hänen suksensa ladun välillä vallitsevan
taikasuhteen, joka ei salli toisen sitä sopimattomalla tavalla
pilata, eipä sitä edes saa vieraalla suksisauvalla koskea.[962]
Tässä kohden tutkittavanamme ollut aihesarja lähentelee toista,
joka on sen luontaisena jatkona, niitä käsityksiä, jotka asettavat
ihmisen maagilliseen riippuvaisuussuhteeseen kaikesta, minkä kanssa
hän on läheisessä kanssakäymisessä ja niillä on jokin läheinen
suhde hänen personallisuuteensa. Näin ovat ihmisen kuva, nimi,
hänen omistamansa esineet ja eläimet, vieläpä esineetkin, jotka
ovat hänen nimiinsä nimitetyt, hänen elämänsä ja personallisuutensa
maagillisia vastakkaisuusmerkkejä. Muistettakoon tässä esim. vain
Kalevalan kaunista tarua Lemminkäisen suasta. Toisena tyypillisenä
esimerkkinä esitettäköön seuraava: Eräs nainen oli leikannut hiuksia
paimenpojan päästä; ja silloin oli kuusitoista vuohta kuollut pojan
isännältä.[963] -- Näidenkin uskomusten tutkijalle suomalaiskansojen
taikuus tarjoaa kiitollisen alan.