Siihen läheiseen yhteyteen perustuen, mikä vaatteilla on kantajaansa
hänen ruumiillisen olemuksensa verhona, niitä taikakäsityksissä on
ruvettu identifioimaan ihmisen itsensä kanssa. Näin on niihin alkanut
kohdistua samoja taikaluuloja kuin ruumiin substanssiin.
Vaatteita on tässä suhteessa lähinnä verrattava pesuveteen. Molemmat
saavuttavat taikaominaisuutensa välittömän kosketuksensa vuoksi
ihmisruumiin kanssa, jonka nojalla niiden voi katsoa sisältävän
ruumiin aineellisia osahiukkasia. Mutta tämän ohella vaatteet
ja pukuesineet muodostavat ikäänkuin rajapyykin ihmisruumiin
varsinaiseen aineelliseen olemukseen perustuvan taikuuden ja toisen,
tälle jatkona olevan taikakäsitysryhmän välille. Kaikkeen siihen,
mikä läheisesti kuuluu ihmisen personallisen olemuksen yhteyteen,
ajatellaan liittyvän jotakin hänen personallisuudestaan. Ihmisen
omistamat esineet, hänen kuvansa, nimensä j.n.e. ovat näin tulleet
hänen personallisen olemuksensa merkitsijöiksi tahi kantajiksi, niin
että ne ovat taikasuhteessa häneen. Näille omistetaan usein samoja
taikaominaisuuksia ja ne saavat samanlaisen käytännön praktillisessa
taikuudessa ja taikaluuloissa kuin ihmisruumiin substanssi.
Suomessa noudatetaan vaatteiden suhteen ensiksikin edellisestä
tunnettuja varotoimenpiteitä. Pesuvaatteita ei saa juhlapäiväksi
jättää ulos kuivamaan. Jos niin tehdään, saadaan pian kuivata
tapaturman kautta kuolleiden eläinten vuotia.[787] Pilausta varotaan
siten, ettei likaisia vaatteitaan näytetä heittiöakoille.[788]
Lapsen riepuja ei saa kuivattaa tuulessa: siitä aiheutuu tautia
lapselle,[789] eikä lapsen ensimäisiä riepuja saa viedä tuuleen,
muutoin lapselle tulee näppyjä.[790]
Näissä taikaluuloissa kuvastuu jo käsitys vaatteiden ja niiden
kantajan yhdyssuhteesta. Sama käy ilmi muiden suomalaiskansojen
vastaavista luuloista.
Virolaisilla on ollut kiellettyä kuivata lapsen riepuja tulella.[791]
Liiviläiset ovat tunteneet kiellon kuivata lapsen vaatteita
auringonpaisteessa.[792]
Tšeremissit eivät jätä lapsivaimon vaatteita pihalle avoimeen
paikkaan, jossa ne olisivat näkysällä, vaan asettavat ne sellaiseen
paikkaan, missä eivät ole muiden nähtävänä.[793]
Nämä kiellot ja varotoimenpiteet näyttävät siis etupäässä kohdistuvan
lasten ja lapsivaimon vaatteisiin. Käsitettävää onkin, että juuri
tällaisissa erikoisissa vaaranalaisen vastaanottavaisuuden tiloissa
olevien ihmisten vaatekappaleita varotaan.
Synnyttäjän ja lapsen vaatekappaleisiin Suomessa kohdistuvista
luuloista mainittakoon vielä muutamia.
Vaimon synnytyspaitaa ei pestä, vaan siitä leikataan helmat ja
ne kääritään sen kylpyvitsan tyveen, jolla äiti on synnytyksen
jälkeen kylpenyt, ja pannaan lapsen pieluksiin. Sitä käytetään
kaikenlaisena taikakaluna, esim. lapsen vatsatautia parantamaan
(lapsi kääritään siihen ja nostetaan kahdesti ylös).[794] Ensimäisen
lapsen ristimäpaitaa ei myöskään pesty; sitä säilytettiin niin kauan
kuin lapsia syntyi.[795] Toisen tiedon mukaan tätä paitaa käytettiin
kaikille muille perheen lapsille kastepaitana; näin tuli lapsista
sovinnollisia toisiaan kohtaan.[796]
Samanluontoisten uskomusten joukkoon kuuluu se, jonka mukaan neidon
pitovaatteille ei saanut istuutua, siitä olisi seurauksena "lemmen",
naimaonnen menetys.[797]
Jo näissä kieltomääräyksissä ja tavoissa erotetaan helposti samoja
piirteitä, mitkä ovat ominaisia varsinaiselle ruumiilliselle
substanssille. Varotoimenpiteistä muutamat kuvastavat vaatekappaleen
ja sen kantajan välistä sympatetista sidettä, jonka ohella esim.
ristimäpaidalla syntyvien lasten kesken aikaansaatava yhteys
muistuttaa yleisimpiä aikaisemmasta tunnetuista yhteystaioista.
Erään taian mukaan ihmisen personallisia ominaisuuksia saatetaan
suorastaan siirtää toiseen vaatekappaleen avulla. Lapsesta saatiin
määrätyn henkilön näköinen siten, että pyyhittiin rievulla sen
silmät, jonka näköistä tahdottiin, ja samalla rievulla lapsen silmät,
sekä pantiin riepu ihoa vasten kapaloon.[798]
Varsinkin niissä taioissa, jotka tarkoittavat menestyksen
hankkimista lemmenasioissa, vaatekappaleella, läheltä samantapaisia
taikamenetelmiä noudattaen, aikaan saadaan samoja tuloksia kuin
varsinaisella ruumiin substanssilla. Neidot ovat pyyhkielleet
silmiään niillä rievuilla, jotka ovat olleet poikalapsen ympärillä
ristillä ollessa, näin päästäkseen hyvän miehen morsiameksi.
Sama saavutettiin panemalla salaa omia vaatteitaan poikalapsen
kapaloihin.[799] Naimaonnensa sai neito kohoamaan myös pyyhkimällä
salaa arvossa pidetyn vieraan vaatteen hikeentyneellä vuoripuolella
kasvojaan.[800]
Edellisissä taioissa taikavaikutus on yleistetty. Ne eivät
suorastaan luo yhteyttä määrättyyn henkilöön ja siihen yksilöön,
jonka vaatekappaletta käytetään, vaan toiseen sukupuoleen yleensä.
Tämänlaatuisilla toimilla voidaan kuitenkin saavuttaa tarkemmin
määriteltykin päämäärä. Tytöt rakastuttavat poikia itseensä
hieromalla hikeään pojan vaatteisiin. Kun poika panee vaatteet
päällensä ja jossakin tilaisuudessa lämpiää, hänen mielensä kiihtyy
siihen tyttöön.[801] Kun tyttö polttaa hameensa pietimen ja "kuurinki
tilkkua" sekä syöttää poroa pojalle, tämä tulee niin kovaan ikävään,
että tulee hulluksi, jollei ota sitä tyttöä.[802]
Tällaisten tarkoitusperien saavuttamiselle on yleensä ehtona, että
vaatekappaletta on pidetty päällä, että se on hikinen tahi likainen,
siis ikäänkuin imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen
ainetta. Lemmennostotarkoituksessa neitoset kuljettavat marja-astiaa
kolmasti likaisen paitansa lävitse ja antavat marjat pojalle.[803]
Sukupuolten välisen rakkauden aikaansaamiseksi katsotaan riittävän,
että taivutettava puoli kantaa ihoansa vasten vastapuolen
vaatekappaletta tahi että vaatteissa olevaksi ajateltu ruumiillinen
aines saadaan yhtymään. Aviollisen uskottomuuden tapauksessa piti
toisen puolen pitää samaa paitaa kolme kertaa herran ehtoollisella
ollessaan yllänsä, sitä välillä pesemättä, pestä paita vedellä niin
että siitä hiki erkani veteen, ja juottaa tätä vettä taivutettavalle
puolelle.[804] Savossa on tytön ja pojan vaatteet pantu yhdessä
lämpimään veteen ja siinä yhdessä puserreltu, jolloin he ovat
toisiinsa rakastuneet.[805] Mies voidaan saada vaimolleen hyväksi
siten, että miehen päälle salaa pannaan vaimon paita kolme eri kertaa
ja päälle pantaessa sanotaan: "Sinun pitää tuleman niin hyväksi kuin
tämä paita minun päälleni."[806]
Määrätyn henkilön lemmenikävä saavutetaan toisinaan vaatekappaleen
avulla homeopatiseen parallellismiin perustuvan menetelmän kautta.
Kun tahtoo tytön rakastumaan itseensä, niin on otettava saunan
kiukaasta kuuma kivi, pujotettava se kolmasti hänen paitansa lävitse,
joka kerralla sanomalla:
"Olokoon syvämmes yhtä var
kun tämä kiv."[807]
Vaatekappaletta määrätyllä tavalla käsittelemällä voitiin myös
valmistaa lemmenjuoma. Tätä varten pestiin naisten verinen paita,
laskettiin neste vaimoväen sukan kantapään läpi ja juotettiin viinan
kanssa pojalle tahi tytölle.[808]
Nähtävästi venäläisestä vaikutuksesta palmikkonauha on Karjalassa
saanut erikoisen merkityksen lemmen asioissa. Kun saa tytöltä salaa
anastetuksi palmikkonauhan, saa samalla sen tytön lemmen.[809] Siksi
tyttöä varoitetaan: "Pie kassalenttas tallella! Varo kassalenttaas!"
Pahanilkiset kisoissa usein leikkaavat tytön palmikkonauhan, josta on
seurauksena, että "arvo lankiu".[810] Tytön "lempi menee alas," s.o.
hän menettää onnensa rakkausasioissa, jos palmikkonauha pannaan niin
alas kuin säärisiteeksi.[811]
Viimeksi tarkastellut taikakäsitykset perustuvat pääasiallisesti
määrätylle henkilölle kuuluvien, hänen kanssaan läheisessä yhteydessä
olevien esineiden identifioimiseen omistajansa ja kantajansa kanssa.
Palmikkonauha on saavuttanut tällaisen merkityksen venäläisten
ja karjalaisten tavoissa siitä, että palmikkoa ja palmikkonauhaa
on pidetty naimattoman naisen, neidon, jopa neitseellisyyden
vertauskuvana. Tällainen merkitys ja käytäntö on niillä monissa
avioliittoseremonioissa.
Monet muutkin pukukappaleet suomalaisessa taikuudessa palvelevat
tällaisia tarkoitusperiä. Ottamalla varkain tytön kirkkokengät,
pitämällä niitä kolme yötä päänsä alla, panemalla kolmesta kohti
nykäistyjä hiuksiansa niihin ja viemällä paikoilleen niin, että
tyttö mistään tietämättä panee ne jalkaansa, nuori mies voi saada
neidon itseään ikävöimään.[812] Kastelemalla illalla märäksi paitansa
vasemman hihan ja kuivailemalla sitä jonkun talon uunin edessä,
neitoset voivat päästä miniäksi tähän taloon.[813]
Edelliseen taikaan sisältyy varsinaisesti kaksi toisilleen sukua
olevaa menettelyä. Pitämällä toisen ihmisen pukukappaletta läheisessä
kosketuksessa itsensä kanssa, jonka jälkeen se jälleen toimitetaan
omistajalleen ja joutuu välittömään yhteyteen hänen kanssaan, on jo
kosketuksen kautta aikaansaadulla tartunnalla muodostettu yhteys
yksilöiden välille. Sitä vahvistaa edelleen taikojan erillinen
ruumiin ainesosa, hiukset, jotka kenkien välyksellä joutuvat
välittömään kosketukseen taiottavan kanssa. Jälkimäisessä taiassa
taian suorituksessa käytetty, yhdyssidettä muodostava väline ei
joudu määrätyn henkilön yhteyteen ja niin on taikatoimen tuloskin
epämääräisempi: se ei kohdistu määrättyyn henkilöön, vaan taloon
sellaisenaan.
Vaatekappaleiden avulla saavutetaan lemmenasioissa päinvastainenkin
tarkoitus, rakastavien erottaminen. Symbolistis-homeopatista
menettelytapaa käyttäen tämä aikaan saadaan esim. ottamalla
tytön (tahi pojan) paita, panemalla kiviä sisään ja heittämällä
kaivoon, samalla kuin sanotaan: "Ol niin kylmä kun tuo paita tuolla
kaivos."[814] Lemmenliekki sammuu myös, kun otetaan lähteestä kivi,
pujotetaan se kolmasti tytön paidan läpi ja sanotaan:
"Olokoon syvämmes yhtä kylmä
kun tämä kiv."[815]
Tyttö saadaan hylkimään poikaa ottamalla tytöltä se paita, joka
varmasti tiedetään olleen hänen päällään silloin, kun rakastavaiset
ovat olleet yhdessä, ja lyömällä sillä kolme kertaa talvikylmään
riihen uuniin, joka kerta sanoen:
"Sun sylämmes olkoon häntä kohtaan
niin kylmä, kun toi muuri!"[816]
Vielä voidaan mies kylmentää morsiamestansa erilleen, ottamalla hänen
paitansa, kiertämällä sillä virstantukki kolmasti, joka kerralla
lausuen:
"Sinun pitää olla N. N:lle niin kylmä,
kuin tuo virstantukki!"[817]
Silmäiltäköön vielä muutamia näistä erottamistaioista. Rakastavat
saadaan eroamaan myös varastamalla kumpaisenkin likaisia
alusvaatteita ja pieksemällä niitä yösydännä maantiellä, metsästä
löydetyllä hierimellä, joka särjetään ja kappaleet heitetään
maantielle. Vaatteet viedään kotia, mutta asetetaan erilleen.[818]
Vaatteiden erilleen viskaaminen ja piekseminen vastaavan loitsun
yhteydessä muodostaa erään toisenkin tällaisen taian.[819]
Vaatekappaleista voidaan myös valmistaa taikajuoma, jolla välit
saadaan kylmenemään. Myöskin poltetun vaatekappaleen tuhkaa ja naisen
paidan kainalotilkusta otetun nukan poltettua tuhkaa kahvin ja viinan
kanssa annettuna käytetään tähän tarkoitukseen.[820]
Viimeksi esitetyn taian yhteydessä loitsitaan: "tu niin karvaaks
huaralles, kun tää on sinun ryypätäkses." Juoman katkeruuden piti
siis taiottavassa herättää samanlainen katkeruus toista taiottavaa
kohtaan; taian vaikutus siis lepää tämän mielikuvan varassa, sillä
toiselta puolen tiedetään, että samantapaisilla menettelyillä
aiheutetaan vastakkaisia tuloksia.
Eräs taikaryhmä, joka sekin tavallaan kuuluu lemmennostotaikoihin,
on suomalais-virolaisissa vaatteen avulla suoritettavissa taioissa
erikoisen runsaasti edustettuna. Tarkoitan niitä taikoja, joilla
<i>ihmiselle jo syntyessään koetetaan taata onni lemmen asioissa</i>.
Edellä, lapsen ensimäisestä kylvettämisestä puhuttaessa, on
osoitettu, miten kaikelle sille, minkä kanssa syntyvä ensi kerran
joutuu kosketuksiin, annetaan tärkeä ja määräävä merkitys. Tämä
käsitys on m.m. saanut ilmaisunsa siinä, minkä vaatekappaleen kanssa
syntyvä ensiksi joutuu yhteyteen, niin että tarkoituksenmukaista
vaatekappaletta käyttämällä katsotaan aiheutettavan vastaavia
tuloksia.
Nämä tulokset saattavat ensiksikin kohdistua määrättyyn henkilöön,
siihen, jonka vaatekappale on ollut käytännössä. Suomessa ja
Virossa lapsi joko syntyessään otetaan vastaan isän housuihin
tahi kuljetetaan niiden läpi.[821] Toisinaan syntyvä kääräistään
äitinsä hameeseen tahi kuljetetaan sen läpi ennenkuiu mitkään muut
vaatekappaleet ovat sitä koskettaneet. Suomessa tämä sanotaan
tehtävän siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että lapsi saataisiin
äitiänsä rakastavaksi ja kunniassa pitäväksi.[822] Isän paitaan
synnyttyään käärittynä lapsi kasvettuaan pitää enemmän isästään,
vastaavaan äidin vaatekappaleeseen kiedottuna enemmän äidistään.[823]
Synnyttyään isän paitaan kiedotusta lapsesta ei myöskään tule
kiukkuinen,[824] vaan isänsä mieluinen, s.o. onnellinen.[825]
Useimmiten tällä tavoin vaatekappaleella aikaansaatava yhteys on
kuitenkin yleisempää laatua, niin ettei se ilmene taipumuksena
itseensä vaatekappaleen kantajaan, vaan jonkunmoisena suhteena tämän
sukupuoleen. Varsin yleistä on Suomessa ja Virossa, että poikalapsi
kiedotaan syntyessään naisen vaatekappaleeseen, tyttölapsi miehen,
jolloin heillä vastaisuudessa on oleva hyvä naimaonni. Suomessa on
tällöin käytännössä paita, johon lapsi syntyessään kietaistaan,[826]
tahi tyttölapsi pistetään miehen housuihin tahi kuljetetaan
housunlahkeen läpi; poikalapsi kääritään naisen hameeseen.[827] Sama
tulos saavutetaan valmistamalla vastaavista vaatekappaleista lapsen
riepuja.[828]
Vielä myöhemminkin, ristille vietäessä, on vaatekappaleella
sama vaikutus. Jos tahdotaan saada tyttölapsi nuorena miehelään
kelpaavaksi, on ristille lähdettäessä pantava miehen housujen
takapuoli sen paljasta ihoa vasten; poikalapsen kapaloihin kääritään
samassa tarkoituksessa naisen paidan helmapuoli (alaset).[829]
Wiedemann kertoo virolaisten uskoneen, että jos poikalapsi syntymisen
jälkeen vedetään äitinsä paidan läpi, tytöt ovat myöhemmin hänestä
pitävät ja juoksevat hänen perässään. Mutta naisen vaatekappaleen
käytöstä saattaa poikalapselle olla epäedullisetkin seuraukset.
Naisen vyöhön kapaloituna siitä tulee naisellinen. Tyttölapsi on
syntyessään kiedottava miesten paitaan ja vedettävä miesten housujen
läpi; silloin ovat miehet myöhemmin hänestä pitävät ja hän joutuu
nuorena naimisiin.[830] Toisen tiedon mukaan tyttölapsi on samassa
tarkoituksessa pistettävä pojan housujen läpi vasta ensimäisen
pesemisen jälkeen.[831] Holzmayer sanoo vain turhamaisten äitien
näin menettelevän. Kun jollakulla neidolla on paljon ihailijoita,
sanotaan: "<i>Se on sündimise ajal läbbi pükste wätud</i>."[832]
Hurtin muistiinpanojen mukaan nämä toimet, tytön kuljettaminen
miesten housunlahkeen läpi tahi pojan pistäminen johonkin naisten
vaatekappaleeseen naimaonnen hankkimisen tarkoituksella, tapahtuvat
joko heti syntymisen tahi ensimäisen pesun jälkeen.[833]
Tämänlaatuisista muita kansoja koskevista mainittakoon Мinch'in
Saratovin läänistä oleva tiedonanto, joka mahdollisesti saattaisi
koskea mordvalaisia. Sen mukaan pienokainen maailmaan ilmestyessään
kietaistiin isän paitaan.[834] Tämän tavan Sumtsov ilmoittaa
levinneeksi slaavilaisten keskuuteen.[835] Ploss mainitsee, että
Königsbergissä lapselle katsotaan tuotettavan onnea sillä, että se
kääritään isän paitaan.[836]
Yleensä siis vaatekappaleen avulla voidaan lapseen siirtää joko
vaatekappaleen kantajan ominaisuuksia tahi luoda yhdysside lapsen
ja vaatekappaleen kantajan sekä laajentuneessa merkityksessä
vaatekappaleen kantajan sukupuolen kanssa. Näiden tapojen peruskäsite
näkyy olevan sangen laajalle levinnyt. Kiinassa lapsen ensimäiset
vaatteet on tehtävä jonkun vanhan (70-80 v. ikäisen) miehen
takista ja housuista, jotta niiden uudesta kantajasta tulisi yhtä
pitkäikäinen.[837] Mutta ei ainoastaan inhimillisiä ominaisuuksia
näin siirretä lapseen. Jos jakuuttiperheestä lapset kuolevat,
vastasyntynyt kääritään karhun taljaan ja nimitetään karhun pojaksi.
Tästä on kuitenkin seurauksena, että lapsesta tulee pahaluontoinen;
ellei ole äärimäinen tarve, ei tähän keinoon sen vuoksi
turvauduta.[838] Monin paikoin Suomessa on pidetty onneatuottavana
kääräistä vastasyntynyt hevosloimeen. Tämänkään tavan alkuperänä
ei liene ollut muu kuin pyrkimys hankkia lapselle hevosen hyviä
ominaisuuksia: terveyttä, voimaa j.n.e.
Voidaan kysyä, missä piilee vaatekappaleen ominaisuus olla kantajansa
ominaisuuksien siirtäjänä. Mahdollisesti on vaatekappaleen ajateltu
suorastaan luovan samanlaisia sympatetisia siteitä kuin ruumiin
ainesosien. Siinä maagillisen herkkyyden ja vastaanottavaisuuden
tilassa, jossa syntyvän ajatellaan olevan, paljas kosketus, etenkin
ensimäinen kosketus, riitti yhdistämään vaatekappaleessa piilevät sen
kantajan substanssihiukkaset lapseen. Se seikka, että vaatekappale
-- kuten toisinaan mainitaan -- nimenomaan oli asetettava paljasta
ihoa vastaan ja että muutamien ruumiinosien verhona sekä yleensä
suorastaan ihon peitteenä oleville vaatekappaleille annetaan
erikoista merkitystä, viittaisi tällaiseen käsitykseen. Usein
painostetaan erikoisesti, että vaatekappaleen tnlee olla pidetty tahi
likainen. Ihmisruumiin lika tavataan sellaisenaan edellisentapaisessa
käytännössä. Niin pian kuin kafireilla lapsi on syntynyt, isän
kyynärvarresta ja muista paikoin hänen ruumistaan pyyhitään vähän
likaa, joka sekoitetaan joidenkin lääkeaineiden kanssa. Tämä sekoitus
kuumennetaan siksi kunnes se rupeaa savuamaan, ja lapsi "pestään
savussa".[839]
Tämän substantialiseen siteeseen perustuvan käsityksen ohella on
huomioon otettava ajatus vaatekappaleesta omistajansa tahi kantajansa
personallisuuden identifioijana. Vastasyntyneeseen nähden saattoi
jo tämä olla kylliksi aikaan saamaan taikavaikutuksia. Tällainen
ajatustapa kuvastuu m.m. muutamien suomalais-ugrilaisten kansojen
mytologisissa menoissa. Tunnettua on, miten sekä mordvalaisten että
tšeremissien hautajaismenoissa ja vainajain muistojuhlissa vainajan
vaatteet edustavat häntä itseään.[840] Ostjakit jättävät vainajan
alus- ja vuodevaatteet joksikin aikaa kuoleman jälkeen vuoteelle,
jolloin ensinmainittuja säilytetään päänalasten alla. Joka kerran
kun juhlaa vainajan sielun kunniaksi vietetään, ne otetaan esille ja
asetetaan vuoteelle.[841]
Eräillä paikkakunnilla Suomessa naimisiin joutuvat ovat vihittäessä
koettaneet papin eteen polvistumisen ajaksi saada toinen toisensa
vaatteen lievettä polvensa alle. Se, jolle salaa onnistui näin tehdä,
oli saapa johtovallan avioliitossa.[842] Samassa tarkoituksessa
saattaa toinen vihittävistä panna myös toiselle kuuluvan vasemman
käden käsineen vasemman jalkansa kantapään alle.[843] Näihin
verrattavia ovat seuraavat pari taikaa: Jos ruumisarkkuun miehen pään
alle pannaan vaimon paita, niin leskeä ei naida, ennenkuin paita on
mädännyt siellä.[844]
Viimeiseksi esitetty taika kuuluukin tavallaan jo niihin, joiden
avulla taiottavalle tahdotaan aiheuttaa vahingollisia seuraamuksia.
Suomalais-karjalaisessa nefarisessa taikuudessa vaatekappaleilla
onkin laaja käytäntö. Aikaisemmasta tunnettuja menetelmiä käyttämällä
voidaan vaatteen avulla niiden kantaja ensinnäkin "pilata
kitumaan". Tätä varten tarvitsee esim. leikata hikisestä vaatteesta
palasia ("nuppuja"), kääriä ne tieltä löydetyllä kolmella hevosen
häntäjouhella lujaan kääröön ja viedä se hetteeseen, semmoiseen,
joka aina kiehuu.[845] Tahi pannaan taiottavan varastettua likaista
vaatetta lepästä tehtyyn arkkuun, sidotaan arkku leppäiseen
venheeseen vaskilangoilla kiinni ja pannaan venhe menemään järven yli
purjetuuleen; jos tuuli on kirkolle päin, taiottu kuolee heti, jos
muualle, kituu hän ja kuolee vasta pitkän ajan perästä.[846]
Kuolleen ja jälkeenjääneen välille voidaan luoda yhteys, joka
pakottaa elävän ikävöimään kuollutta; tätä varten varastetaan
taiottavan likaista vaatetta, silmänpesuvettä tahi -- mikä vielä
parempaa -- hiuksia ja pannaan ne ruumisarkkuun, sanoen: "Sinne
mieliköön kunne mänöö mänijä."[847]
Sairaloinen unen tarve ("nukkumaan pilaaminen") aiheutetaan, kun
otetaan taiottavan pään alta vaatetta ja pidetään sitä kolme yötä
ruumiin pään alla, jonka jälkeen vaate pannaan takaisin taiottavan
päänalasiin.[848] "Kitumaan pilataan" myös ottamalla viikkokauden
pidetystä ihmisen paidasta tilkku (tahi verta tahi hiuksia), joka
pannaan riepuun ja sidotaan punaisella langalla vaivaiskoivun
oksaan.[849]
Tällaisten turmiollisten vaikutusten aiheuttajalle itselleen voidaan
myös kostaakin hänen oman vaatekappaleensa avulla. Jos hänelle
tahdotaan aiheuttaa kuolema, otetaan taiotun vaatteesta nukkaa ja
taikojan vaatteesta pieni palanen, johon nukka kääritään punaisella
langalla, pannaan käärö umpilammissa uivan kalan suuhun ja päästetään
kala uimaan. Taikoja еlää niinkauan kuin kala elää, mutta kuolee
samalla kuin kalakin.[850]
Eräässä pistoksien nostantataiassa vaatteella on täydelleen
samanlainen käytäntö kuin ihmisruumiin varsinaisella aineksella
nefarisissa taioissa. Pistokset saadaan nousemaan johonkuhun siten,
että leikataan hänen hikisestä vaatteestansa palanen ja naulataan se
kolmella äimällä kituvaan puuhun, samalla kiroamalla taiottavaa.[851]
Pahanilkisiin, vaatteen avulla suoritettaviin taikoihin kuuluvat
edelleen ne, joilla nainen saatetaan hedelmättömäksi. Tämä
aiheutetaan esim. siten, että huuhdotaan naisen paita, joka on ollut
hänen yllään silloin, kun hänellä ensi kerran on ollut <i>fluctus
meustruus</i>, ja kaadetaan vesi liikkumattoman kallion koloon, josta
se sitten annetaan härkävasikan juoda.[852] Myöskin huuhtomalla
taiottavaa muun ohella vedellä, jossa on liuotettu hänen kolme yötä
käyttämäänsä paitaa, saadaan aikaan sama tulos.[853]
Erään toisinnon mukaan paidalla, joka on tahrattu <i>sanguine
menstruoso</i>, voidaan miehelle aiheuttaa <i>fluctus menstruus</i>,
nimittäin siten, että nainen tällaisella paidalla lyö miestä hänen
tietämättään, tämän saunassa kylpiessä, vastaavaan ruumiinosaan.[854]
Näissä taioissa omistetaan vaatekappaleelle yleensä sama merkitys
taikateknillisenä välineenä kuin varsinaiselle organiselle aineelle
ja sen perustana on selvästi vaatteen yhteys kantajansa ruumiin
kanssa. Vaatekappaleen paljas kosketuskin voi jättää siihen jäljen,
jota voidaan käyttää taikomisen esineenä. Jos on varastettu rahaa
taskusta, on siitä leikattava pala ja vietävä se kirkon torniin
kellojen ikeeseen. Silloin varas saa kärsiä hirveitä tuskia, sillä
"kirkon kellot kantavat hänen päällensä".[855]
Mielenkiintoisia ovat muutamat synnytystavoissa vaatekappaleen avulla
toimitettavat temput. Vaikeaan synnytykseen hankitaan helpotusta
ensiksikin siten, että synnyttäjä panee päällensä sellaisen vaimon
paidan, joka on synnyttänyt kaksitoista lasta; sitten on koetettava
salaa saada irroitetuksi kunniallisen vaimon hameesta kaulus ja
pantava se synnyttäjän vatsan ympäri paidan alle.[856] Synnytykseen
hankitaan helpotusta, myös pujottamalla synnyttäjä kolmasti miehensä
vihkimähousujen kauluksen läpi[857] tahi siten, että lapsivaimon
päälle puetaan miehen paita.[858]
Näissä taioissa on erotettava useampia taikaelementtejä. Sopivia
ja tarpeellisia ominaisuuksia omistavan henkilön vaatekappale,
synnyttäjän päällä tahi lähinnä kysymyksessä olevan ruumiinosan
välittömässä yhteydessä, siirtää synnyttäjään samoja ominaisuuksia.
Housujen kauluksen läpi kuljettaminen ja hameen kauluksen paneminen
vatsan ympäri ovat taasen yleisiä synnytystavoissa käytettyjä
menetelmiä, joissa kuvaannollisen tahi mimetisen toimen avulla
tahdotaan aikaan saada samanlaisia todellisuudessa.[859] Miehen
vaatekappaleen käyttämisestä synnyttäjän päällä puhuttaessa on
taasen muistettava niitä käsityksiä, joita eri kansoilla on miehen
maagillisesta suhteesta syntymisprosessiin ja synnyttäjään.
Suomalaisessa taikuudessa vaatekappaletta tahi pukuesinettä käytetään
<i>afrodisisessa merkityksessä</i>, herättämään sukupuolitunnetta ja
edistämään sikiämistä. Kun lehmä ei suvainnut härkää, emäntä löi sitä
m.m. miehensä <i>housuilla</i>.[860] Jos lehmä ei tiinehdy, on sidottava
vanha <i>virsu</i> sen kaulaan.[861] Lehmiä ulos päästettäessä niitä
lyötiin m.m. miehen housuilla ja sanottiin: "Hae lehmä härkäs."[862]
Karjan lisäytymiseksi emäntä muun taian ohella löi kutakin lehmää
isännän housuilla ja sanoi: "Yksin ulos, kaksin sisään", tahi
lyötiin lehmää ulos ajettaessa virsulla molemmin puolin, jottei
jäisi mahoksi.[863] Raja-Karjalassa entiseen aikaan pantiin
ensikantoiselle lehmälle päähän <i>huivi</i> ja sanottiin: "Tulkoon
sinusta hyvä lehmän emä."[864] Jos vaimon mieli loitsulla on saatu
miehestään vieroitetuksi, hän alkaa jälleen miestään rakastaa, jos
tämä juo juoksevan puron vettä hänen <i>kengästään</i> ja sitten viskaa
sen takaperin olkansa yli.[865]
Muutamat pukukappaleet, varsinkin <i>jalkineet</i>, näyttävät
saavuttaneen muidenkin suomalais-ugrilaisén heimon kansojen
taikakäytännössä merkityksen, joka tuntuu olevan suhteessa ajatukseen
hedelmällisyydestä ja lisäytymisestä. Virolainen nuorikko kotia
tultuansa asettaa parin käsineitä lammasnavetan aitaukselle,
jonka johdosta lampaat syövät ja menestyvät hyvin.[866] Eräissä
syrjänikylissä asetetaan navetan eteen riukuun paljon vanhoja virsuja
karjan lisäytymiseksi. Eräissä toisissa kylissä vanhoja virsuja oli
ripustettu ei ainoastaan navetan eteen, vaan myös rukiiksi ja ohraksi
kylvettyjen peltojen aitoihin.[867]
Tällaisessa merkityksessä ovat monet Europan ja etäisemmätkin kansat
käyttäneet jalkinetta maagillisissa toimissaan.[868] Suomalaiset
tavat ovat tämän taparyhmän selittelylle mielenkiintoisia siinä
suhteessa, että niissä muillekin vaatekappaleille, varsinkin miehen
housuille, omistetaan hedelmöittymistä ja sukupuolitoimintaa edistävä
merkitys. Näyttää siltä, kuin käsitys viimeksimainitun vaatekappaleen
erikoisesta afrodisisesta voimasta nojautuisi etupäässä sen
asemaan määrätyiden ruumiin elimien verhona. Tässä kohden viimeksi
puheenaolleet käsitykset yhtyvät niihin, joiden mukaan samalla tahi
vastaavalla vaatekappaleella saavutetaan kiintymys tahi yhteys
toiseen sukupuoleen naimaonnen turvaamisen tarkoituksessa. Näiden
taikojen ja tapojen varsinaisena perustana tuntuisi siis olevan
substantialiseen yhteyteen pohjautuva käsitys, joka luonnollisen
idea-assosiationin avulla on kehittynyt ja laajentunut.
Vaatekappaletta käytetään suomalaisissa <i>karjataioissa</i> aikaan
saamaan samanlaisia suhteita ihmisen ja eläinten välille, jollaiset
ovat tunnettuja ruumiin substanssin vastaavasta käytännöstä. Jos
tahdotaan tehdä lehmät vihaisiksi vieraille, mutta lauhkeiksi
lypsettäessä, taikoja asettaa niiden päälle hattunsa, kun ne ensi
kertaa poikivat.[869] Kun lehmä ostetaan, se viedään kodan eteen,
jossa vaimo syöttää sitä helmastansa kodan kynnyksen yli, ottaa
sen hännän, lyö sillä itseään ja sanoo: "Seuraa minua." Silloin
eläin pysyy talossa.[870] Kun kylästä (vierailta ihmisiltä) tuodaan
eläin, on riisuttava vaatteensa sen päälle ja puettava ne siitä
taas päällensä, sitten eläin ei ikävöitse.[871] Lehmät saadaan
emäntäänsä kiintymään, kun niille syötetään leipää emännän paidan
takahelmalta.[872] Tahi on emännän, saadakseen lehmät tulemaan
kotiin, sidottava jokapäiväiset kenkänsä kellokkaan kaulaan.[873]
Jos hevonen on paha ottaa kiinni, on sille syötettävä pala paitansa
takahelmalta.[874] Keväällä karjaa ensi kertaa ulos laskettaessa
navetan kynnykselle on pantava sukkanauha poikkipuolin ja ajettava
karja sen ylitse; silloin karja tulee laitumelta hyvin kotia koko
kesän ajan.[875] Ulos laskettaessa lehmäin selkiä pyyhitään liinalla,
joka on ollut miehen kaulassa hänen rippikirkossa käydessään.[876]
Sangen laajaperäinen käytäntö vaatekappaleilla on <i>suomalaiskansojen
taianomaisessa lääketaidossa</i>. Ensinnäkin niitä käytetään välineinä
määrättyjen sairauksien parannusmenetelmissä, toisissa muodostamassa
menetelmän pääasiallista osaa, toisissa osana muunlaatuisia
taikatoimia sisältävästä menetelmästä. Näitä tarkastettakoon
seuraavassa.
Kierosilmää lasta parannetaan jauhattamalla, seulomalla
ja puohtamalla, jonka jälkeen hänet kolmasti pujotetaan
isänsä [housujen] lahkeen lävitse.[877] "Lentoa" puoskitaan
pyyhkimällä kolmasti vasemmasta jalasta otetulla sukallaan,[878]
mielenvikaisuutta polttamalla potilaan vaatteita kolmasti
metsänpalossa, panemalla kypeniä veteen ja juottamalla potilaalle
itselleen,[879] kaatumatautia viemällä potilaan paita ensiksi saunan
lauteen alle, sitten hautuumaalle, jossa sitä kuljetetaan "kalmau
lautojen läpi".[880] Syylä saadaan katoamaan miesten housujen
ristineuleella painelemalla,[881] sikojen pahnoilla täytetty
[vastakkaisen?] sukupuolen sukka kaulan ympäri käärittynä paransi
sikotaudin.[882] Itkuisaa lasta on pujoteltava kolmasti isän likaisen
sukan läpi,[883] syunytyskuumeessa käytettävä sellaista vaatetta,
joka on ollut naisen päällä silloin, kun hänellä on ollut ensi
kertaa kuukautiset.[884] Itkevä lapsi saatiin myös rauhoittumaan
pujottelemalla se alastomana kolme kertaa sellaisen vaatteen läpi,
joka on ollut vihillä oltaessa yllä.[885] Ulostustautia parannettiin
pesemällä yhdeksän lautamiehen housut yhdessä, viemällä pesuvesi
myllyn jauhinkiven silmän läpi ja sekoittamalla sitä ruokaan.[886]
Kun joku ensi kerran pyörtyy, häneltä otetaan vaatteet ja poltetaan
maakiven päällä.[887]
Profylaktisissa toimissa vaatekappaleen käyttö on yleistä. "Yön
itkettäjä" ei tarttunut lapseen, jos se pujotettiin vihkimäpaidan
läpi; sitä ei sen vuoksi pesty lapsensaantiin saakka.[888] Lehmät
voidaan suojella "naaralta" siten, että lehmien ruokkija ottaa
iltasella viimeiseksi työkseen alimmaiset hameensa tahi housunsa
ja pyyhkii niillä lehmän selkää myötäkarvaan; kolmannella kerralla
vaatekappale on jätettävä lehmän selkään yöksi.[889] Toisen tiedon
mukaan elukan yli heitettiin kuukautisveren tahraama liinavaate.[890]
Käärmeet estetään tulemasta kartanolle kiertämällä kartano Matin
päivänä kolmeen kertaan, jolloin vedetään perässään m.m. isännän
housuja.[891]
Näissä taioissa on huomiota kiinnitettävä siihen seikkaan, että
vaatekappaleelta, tällaiseen käytäntöön kelvatakseen, usein vaaditaan
erikoisominaisuuksia: sen on oltava sellainen, jota jossakin
erityisemmässä tilaisuudessa on pidetty päällä, tahi tulee sen kuulua
jollekin erikoisasemassa olevalle henkilölle. Vaikutuksen pääpaino
lepää tällöin sen taikavoiman perustalla, jonka tämä erikoisuus
vaatekappaleelle antaa.
Muuten on vaatekappaleiden samoin kuin ruumiin substanssinkin
lääketaidollinen käyttö muihin taikaryhmiin verrattuna
taikateknillisessä suhteessa ja taikakäsityksiinsä nähden vähemmän
selväpiirteistä. Osaksi johtunee tämä siitä, että lääketaidollinen
taikuus yleensä, parannusvälineen tehoa koroittaakseen, pyrkii
etsimään välineensä mitä odottamattomimmilta tahoilta, käyttämään
mahdollisimman harvinaisia ja omituisia keinoja ja välikappaleita.
Lisäksi tulee se, että taikojen alalla luonnollisesti on tapahtunut
paljon sekautumista, eri käsitteiden yhtymistä ja alkuperäisten
hämmentymistä.
Vaatteella suoritettavien parannusmenetelmien joukossa on eräs
ryhmä, joka perustuu aikaisemmasta tunnettuun taikakäsitykseen, joka
yleisimmin tavataankin juuri parannustaikojen alalla. Puheenalaisten
taikojen joukossa on nimittäin useita neutralisointiprinsipiin
perustuvia. Jos lehmä on sairastunut, ja joku epäiltävä henkilö
on ennen lehmän kipeäksi tulemista käynyt viimeiseksi navetassa,
otetaan sen vaatteista pieni tilkku tahi vain nöyhtää, ja
poltetaan se tuhaksi, joka sekoitetaan juomaan; tällä pääsee lehmä
kivustansa.[892] Jos kade ihminen jotenkin on vahingoittanut lasta,
liiviläiset hankkivat sen ihmisen vaatteista palasen ja syöttävät sen
lapselle. Tahi jos tällainen ihminen on turmellut lapsen huutavaksi,
taikoneelta on saatava jokin esine, esim. sukka, poltettava se ja
annettava sen [lapsen] saada sieraimiinsa siitä tullutta savua.[893]
Tähän verrattavaan taikaopilliseen käsitykseen perustuu
vaatekappaleen käyttö diagnostisiin tarkoituksiin ja ennustamiseen.
Jos on parannettava sellaista potilasta, joka ei ole itse saapuvilla,
taikojalle on tuotava jokin hänen vaatekappaleensa, josta tämä tutkii
taudin laatua,[894] Saadakseen tietää, mikä tauti sairasta vaivaa
ja mistä se on tarttunut, tietäjä leikkaa sairaan vaatteesta palan,
ottaa siihen sairaan verta ja panee sen päänsä alle nukkumisen
ajaksi.[895] Unessa tietäjälle näin menetellen näyttäytyy se paikka
"eli se, missä sairas on kiinni".[896]
Sairaan ihmisen vaatekappaleet käsitetään yleensä sairauden aineen
kyllästäminä sen kantajiksi; siksi monissa parannusmenetelmissä
muun taian ja loitsun ohella kiinnitetään huomiota myös potilaan
vaatekappaleisiin ja pukuun yleensä. Usein parannettavan on
parannuskylvyn tahi muun taian jälkeen pukeuduttava puhtaisiin
vaatteisiin, samalla kuin vanhat vaatteet poltetaan[897] tahi
jätetään parannuspaikalle metsään.[898]
Edellä on viitattu siihen, miten erikoisissa tiloissa käytetyillä ja
tiettyjen henkilöiden vaatekappaleilla katsotaan olevan tavallista
suurempi taikavoima. <i>Sanguis mentstruus</i> on semmoisenaan voimakas
taika-aine ja siksi sen yhteydessä olleilla vaatekappaleillakin on
suuret taikaominaisuudet. Vihkimisessä, ripillä käydessä, häissä,
kirkolla käydessä päällä olleilla vaatekappaleilla on samaten
erityinen taikavoima, sillä ne sisältävät näissä juhlallisissa
seremoniallisissa tilaisuuksissa niihin yhtynyttä taikapotenssia.
Mutta esim. porttonaisen vaatekappaleilla ajatellaan olevan myös
erikoista vaikavoimaa.[899] Näin on luonnollisesti asianlaita ennen
kaikkea niiden vaatekappaleiden suhteen, jotka jotenkin ovat olleet
kuoleman ja vainajien kanssa yhteydessä, sillä ne saattavat lisäksi
olla jossakin suhteessa henkimaailmaan, mikä on voimakkaimpia
taikatekijöitä. Kuolleen päältä otettu paita, päällä oikeuden edessä,
takaa käräjöitsijälle varman voiton.[900] Ähky parannetaan hevosesta
heittämällä sen selkään sellainen vaate, joka on ollut ruumisarkun
päällä[901] j.n.e.
Pesuvedestä puhuttaessa mainittiin, että tiettyjen henkilöiden,
esim. pappien, morsianten y.m. pesuvedellä käsitetään olevan
erityinen taikavoima. Näin on laita myös tällaisten henkilöiden
vaatekappaleiden. Jos tyttö saa pyyhkiä silmiään papin palttoon
helmaan, niin kaikki pojat hänestä pitävät.[902] Haluttuja
taikaesineitä ovat huonomaineisen naisen ja tietäjäeukon
vaatekappaleet, samaten kastamattomana kuolleen lapsen yhteydessä
olleet.[903]
Paitsi sitä aiemmin puheenaollutta yleistä maagillista
peruskäsitystä, joka antaa kaikille esineille, jotka ovat olleet
yhteydessä arvokkaassa yhteiskunnallisessa asemassa (hallitsijoiden,
pappien, tuomarien, taikurien) tahi erikoisissa tiloissa olevien
(sulhasen, morsiamen, synnyttäjän, murhamiehen, seremoniallista
surua pitävän j.n.e.) henkilöiden kanssa, on huomioon otettava
vielä se, että kaikella sellaisella, mikä on ollut mahdollisimman
usean tuntemattoman yksilön kanssa kosketuksissa ja yhteydessä,
on erikoinen taikavoimansa. Suolat, jauhot, vesi j.n.e., jotka on
kerjäämällä saatu tahi koottu mahdollisimman monelta haaralta, sekä
kerjäläisille kuuluneet esineet omistavat tällaista taikavoimaa.
Näiden käsitysten voidaan mielestäni ajatella syntyneen siten, että
esim. sellaisten henkilöiden kuin kerjäläisten ja huonomaineisten
naisten tavarat sisältävät usean henkilön personallista tahi
ruumiillista tartuntaa ja näin ovat neutralisointitietä
kykeneviä hävittämään tuntemattomasta lähteestä peräisin olevaa
taikavaikutusta.[904]
Itäisten suomensukuisten kansojen vastaavista käsityksistä ja
taikakäytännöstä tiedot ovat niukkoja, mutta ne osoittavat samojen
peruskäsitteiden vallitsevan täälläkin.
Aikaisemmin on jo mainittu, miten syrjänit m.m. sairaalle paikalle
asetetun liinan tahi paidan avulla siirtävät sairauksia, heittämällä
tällaisen vaatekappaleen tielle, toivoen, että joku sen nostaa,[905]
mikä menettelytapa perustuu käsitykseen taudin siirrosta sen
vaatteeseen tartutetun aineksen avulla. Edelleen syrjänien tavoissa
havaitaan neutralisointiajatukseen perustuvia vaatekappaleella
suoritettavia taikoja. Nämä ilmenevät pahan silmän aiheuttaman
taikavaikutuksen hävittämisessä. Kun syrjänit ovat saaneet selville
silmäämiseen syyllisen, he koettavat varastaa häneltä jonkin esineen,
jota hän ei kauan sitten varmasti on koskettanut. Tällaisena esineenä
on karvatukko rukkasista, saappaan tahi huopakengän pohja, mutta
myöskin silmääjän asunnon kynnyksen lastut. Tämä esine poltetaan,
jolloin potilaan on seistävä savun yläpuolella ja kääntelehdittävä,
jotta savu kietoisi hänet yltympäri.[906]
Mielenkiintoista on tässä erikoisesti se, että taikomisväliueenä
käytettävän esineen katsotaan <i>tarvitsevan äskettäin olleen
yhteydessä taikojan kanssa</i>, sekä että tuona esineenä tavallisesti
on sellainen vaatetukseen kuuluva kappale (käsineet, jalkineen
pohja), joka alinomaa on välittömässä kosketuksessa kantajansa
ihon kanssa. Tämä viittaa selvästi siihen, että vaatekappaleen
merkitys taikavälineenä ensi sijassa perustuu siihen käsitykseen,
että se sisältää kantajansa ruumiillisen olemuksen tartuntaa. Tässä
tartunnassa piilevä substanssi joutuu poltettaessa savun välityksellä
taiottavan ruumiillisen olemuksen yhteyteen ja tekee taikavaikutuksen
tyhjäksi.
Sairauden kantajana ja poistovälikappaleena ersämordvalaiset
käyttävät parannustaioissaan potilaan paitaa. Taikapesun jälkeen,
jossa lapsen paita vöineen asetetaan pesuvesiastian keskelle lyötyyn
veitseen, paita viedään joelle ja pestään, jolloin pesijä lausuu:
"Minä puserran pois Ivanan sairaudet, minä pesen, puserran pois
kotona, mutta kodinhaltija <i>jurt-ava</i> äitiseni käski sinun pestä pois
hänen paidastansa, hänen vyöstänsä -- -- --"[907]
Tšeremissit käyttävät vaatekappaletta välittömän nefarisen taikuuden
tarkoituksiin, loitsien niiden avulla sairauksia toisiin ihmisiin.
Vähän aikaa ennen helluntaita taikurit vievät hautuumaalle
vaatekappaleita, karvatukkoja, rihmoja j.n.e. ja hautaavat ne maahan,
samalla loitsien tauteja niihin henkilöihin, joilta he ovat nämä
vaatekappaleet ottaneet.[908]
Votjakeilla on omituinen käsitys pukuna vielä kantamattoman, mutta
siksi valmistettavan vaatteen ja vaatekappaleen sympatetisesta
suhteesta tulevaan käyttäjäänsä. Kun paitaa ommeltaessa kauluksen
sija leikataan irti, irtileikattu kaistale on pantava sellaiseen
paikkaan, missä sitä kukaan ei voi nähdä. Muutoin, jos taikuri löytää
kappaleen, hän voi pilata sen, jonka johdosta se ihminen, joka
pitää paitaa, josta kaistale on leikattu, saattaa sairastua.[909]
Tässä ei siis yhteys vaatteen ja sen kantajan välillä perustu
ruumiillisen kosketuksen kautta syntyneeseen suhteeseen, vaan on
kokonaan kuviteltua laatua. Tällainen käsitys on kyllä voinut syntyä
sellaisenaankin mielleyhtymien tietä, mutta saattaa se myöskin olla
analogiamuoto toisille, ruumiilliseen kosketukseen perustuville
samanluontoisille käsityksille.
Tällekiu osalle tutkittavanamme olevaa aihetta saatetaan
löytää vertauskohtia ensiksikin lähimpien naapurikansojen
taikuudesta niinhyvin lännestä- kuin idästäkinpäin. Suomen
ja Ruotsin ruotsalaisten taikakäytännössä on varsin läheisiä
analogioita. Syntyessä otetaan esim. poikalapsi Uudellamaalla
vastaan villahameeseen, jolloin se helposti voittaa tyttöjen
suosion, tyttölapsi villapaitaan, jolloin hänestä tulee miesten
mieleinen,[910] tahi pistetään syntynyt miehen alushousujen
lahkeen lävitse (poikalapsi oikeanpuolisen, tyttölapsi
vasemmanpuolisen).[911] Ruotsissa tyttölapsi samassa tarkoituksessa
on otettu vastaan miehen paitaan, poikalapsi naisen paitaan.[912]
Viron ruotsalaiset ovat käyttäneet vaatekappaletta suoranaisesti
pahanilkisen taikuuden tarkoituksiin.[913] Sille, joka haluaa ulottaa
vertailunsa laveammallekin, selvenee pian, että tämänsuuntaisia,
jopa suorastaan näihin verrattavia menetelmiä noudattavat monet
etäisetkin kansat, ja että ne perustuvat yleisiin taikaopillisiin
peruskäsityksiin.
Vaatekappaleisiin semmoisenaan kohdistuu eri kansojen kesken
yleensä paljon maagillisia käsityksiä, joista monet johtuvat
niistä luuloista, joita vaatekappaleet ovat saaneet kantajansa
personallisuuden edustajina, jopa identifioijina. Olen rajoittanut
tarkasteluni vaatekappaleiden merkityksestä suomalaiskansojen
taikuudessa koskettelemalla etupäässä sitä puolta, missä kuvastuu
käsitys, että vaatekappale on saavuttanut taikaominaisuutensa sen
kautta, että se on imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen
osasia. Vaatekappaleiden merkitystä ja käytäntöä taikuudessa on
selitelty etupäässä juuri ensinmainitun käsityksen kannalta,
yhdistämällä se primitivisiin sielukäsityksiin, joiden mukaan
elottomilla esineillä on sielunsa. Suomalaiskansojen käsitykset ja
tavat osoittavat mielestäni jälkimäisen käsityksen -- joka muutoin
on suoranaisempi ja vähemmän teoretinenkin -- suurelta osalta olleen
tämän taikuuden haaran perustana.