XIII. Vaatteet y.m. pukuesineet.

Siihen läheiseen yhteyteen perustuen, mikä vaatteilla on kantajaansa

hänen ruumiillisen olemuksensa verhona, niitä taikakäsityksissä on

ruvettu identifioimaan ihmisen itsensä kanssa. Näin on niihin alkanut

kohdistua samoja taikaluuloja kuin ruumiin substanssiin.

Vaatteita on tässä suhteessa lähinnä verrattava pesuveteen. Molemmat

saavuttavat taikaominaisuutensa välittömän kosketuksensa vuoksi

ihmisruumiin kanssa, jonka nojalla niiden voi katsoa sisältävän

ruumiin aineellisia osahiukkasia. Mutta tämän ohella vaatteet

ja pukuesineet muodostavat ikäänkuin rajapyykin ihmisruumiin

varsinaiseen aineelliseen olemukseen perustuvan taikuuden ja toisen,

tälle jatkona olevan taikakäsitysryhmän välille. Kaikkeen siihen,

mikä läheisesti kuuluu ihmisen personallisen olemuksen yhteyteen,

ajatellaan liittyvän jotakin hänen personallisuudestaan. Ihmisen

omistamat esineet, hänen kuvansa, nimensä j.n.e. ovat näin tulleet

hänen personallisen olemuksensa merkitsijöiksi tahi kantajiksi, niin

että ne ovat taikasuhteessa häneen. Näille omistetaan usein samoja

taikaominaisuuksia ja ne saavat samanlaisen käytännön praktillisessa

taikuudessa ja taikaluuloissa kuin ihmisruumiin substanssi.

Suomessa noudatetaan vaatteiden suhteen ensiksikin edellisestä

tunnettuja varotoimenpiteitä. Pesuvaatteita ei saa juhlapäiväksi

jättää ulos kuivamaan. Jos niin tehdään, saadaan pian kuivata

tapaturman kautta kuolleiden eläinten vuotia.[787] Pilausta varotaan

siten, ettei likaisia vaatteitaan näytetä heittiöakoille.[788]

Lapsen riepuja ei saa kuivattaa tuulessa: siitä aiheutuu tautia

lapselle,[789] eikä lapsen ensimäisiä riepuja saa viedä tuuleen,

muutoin lapselle tulee näppyjä.[790]

Näissä taikaluuloissa kuvastuu jo käsitys vaatteiden ja niiden

kantajan yhdyssuhteesta. Sama käy ilmi muiden suomalaiskansojen

vastaavista luuloista.

Virolaisilla on ollut kiellettyä kuivata lapsen riepuja tulella.[791]

Liiviläiset ovat tunteneet kiellon kuivata lapsen vaatteita

auringonpaisteessa.[792]

Tšeremissit eivät jätä lapsivaimon vaatteita pihalle avoimeen

paikkaan, jossa ne olisivat näkysällä, vaan asettavat ne sellaiseen

paikkaan, missä eivät ole muiden nähtävänä.[793]

Nämä kiellot ja varotoimenpiteet näyttävät siis etupäässä kohdistuvan

lasten ja lapsivaimon vaatteisiin. Käsitettävää onkin, että juuri

tällaisissa erikoisissa vaaranalaisen vastaanottavaisuuden tiloissa

olevien ihmisten vaatekappaleita varotaan.

Synnyttäjän ja lapsen vaatekappaleisiin Suomessa kohdistuvista

luuloista mainittakoon vielä muutamia.

Vaimon synnytyspaitaa ei pestä, vaan siitä leikataan helmat ja

ne kääritään sen kylpyvitsan tyveen, jolla äiti on synnytyksen

jälkeen kylpenyt, ja pannaan lapsen pieluksiin. Sitä käytetään

kaikenlaisena taikakaluna, esim. lapsen vatsatautia parantamaan

(lapsi kääritään siihen ja nostetaan kahdesti ylös).[794] Ensimäisen

lapsen ristimäpaitaa ei myöskään pesty; sitä säilytettiin niin kauan

kuin lapsia syntyi.[795] Toisen tiedon mukaan tätä paitaa käytettiin

kaikille muille perheen lapsille kastepaitana; näin tuli lapsista

sovinnollisia toisiaan kohtaan.[796]

Samanluontoisten uskomusten joukkoon kuuluu se, jonka mukaan neidon

pitovaatteille ei saanut istuutua, siitä olisi seurauksena "lemmen",

naimaonnen menetys.[797]

Jo näissä kieltomääräyksissä ja tavoissa erotetaan helposti samoja

piirteitä, mitkä ovat ominaisia varsinaiselle ruumiilliselle

substanssille. Varotoimenpiteistä muutamat kuvastavat vaatekappaleen

ja sen kantajan välistä sympatetista sidettä, jonka ohella esim.

ristimäpaidalla syntyvien lasten kesken aikaansaatava yhteys

muistuttaa yleisimpiä aikaisemmasta tunnetuista yhteystaioista.

Erään taian mukaan ihmisen personallisia ominaisuuksia saatetaan

suorastaan siirtää toiseen vaatekappaleen avulla. Lapsesta saatiin

määrätyn henkilön näköinen siten, että pyyhittiin rievulla sen

silmät, jonka näköistä tahdottiin, ja samalla rievulla lapsen silmät,

sekä pantiin riepu ihoa vasten kapaloon.[798]

Varsinkin niissä taioissa, jotka tarkoittavat menestyksen

hankkimista lemmenasioissa, vaatekappaleella, läheltä samantapaisia

taikamenetelmiä noudattaen, aikaan saadaan samoja tuloksia kuin

varsinaisella ruumiin substanssilla. Neidot ovat pyyhkielleet

silmiään niillä rievuilla, jotka ovat olleet poikalapsen ympärillä

ristillä ollessa, näin päästäkseen hyvän miehen morsiameksi.

Sama saavutettiin panemalla salaa omia vaatteitaan poikalapsen

kapaloihin.[799] Naimaonnensa sai neito kohoamaan myös pyyhkimällä

salaa arvossa pidetyn vieraan vaatteen hikeentyneellä vuoripuolella

kasvojaan.[800]

Edellisissä taioissa taikavaikutus on yleistetty. Ne eivät

suorastaan luo yhteyttä määrättyyn henkilöön ja siihen yksilöön,

jonka vaatekappaletta käytetään, vaan toiseen sukupuoleen yleensä.

Tämänlaatuisilla toimilla voidaan kuitenkin saavuttaa tarkemmin

määriteltykin päämäärä. Tytöt rakastuttavat poikia itseensä

hieromalla hikeään pojan vaatteisiin. Kun poika panee vaatteet

päällensä ja jossakin tilaisuudessa lämpiää, hänen mielensä kiihtyy

siihen tyttöön.[801] Kun tyttö polttaa hameensa pietimen ja "kuurinki

tilkkua" sekä syöttää poroa pojalle, tämä tulee niin kovaan ikävään,

että tulee hulluksi, jollei ota sitä tyttöä.[802]

Tällaisten tarkoitusperien saavuttamiselle on yleensä ehtona, että

vaatekappaletta on pidetty päällä, että se on hikinen tahi likainen,

siis ikäänkuin imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen

ainetta. Lemmennostotarkoituksessa neitoset kuljettavat marja-astiaa

kolmasti likaisen paitansa lävitse ja antavat marjat pojalle.[803]

Sukupuolten välisen rakkauden aikaansaamiseksi katsotaan riittävän,

että taivutettava puoli kantaa ihoansa vasten vastapuolen

vaatekappaletta tahi että vaatteissa olevaksi ajateltu ruumiillinen

aines saadaan yhtymään. Aviollisen uskottomuuden tapauksessa piti

toisen puolen pitää samaa paitaa kolme kertaa herran ehtoollisella

ollessaan yllänsä, sitä välillä pesemättä, pestä paita vedellä niin

että siitä hiki erkani veteen, ja juottaa tätä vettä taivutettavalle

puolelle.[804] Savossa on tytön ja pojan vaatteet pantu yhdessä

lämpimään veteen ja siinä yhdessä puserreltu, jolloin he ovat

toisiinsa rakastuneet.[805] Mies voidaan saada vaimolleen hyväksi

siten, että miehen päälle salaa pannaan vaimon paita kolme eri kertaa

ja päälle pantaessa sanotaan: "Sinun pitää tuleman niin hyväksi kuin

tämä paita minun päälleni."[806]

Määrätyn henkilön lemmenikävä saavutetaan toisinaan vaatekappaleen

avulla homeopatiseen parallellismiin perustuvan menetelmän kautta.

Kun tahtoo tytön rakastumaan itseensä, niin on otettava saunan

kiukaasta kuuma kivi, pujotettava se kolmasti hänen paitansa lävitse,

joka kerralla sanomalla:

"Olokoon syvämmes yhtä var

kun tämä kiv."[807]

Vaatekappaletta määrätyllä tavalla käsittelemällä voitiin myös

valmistaa lemmenjuoma. Tätä varten pestiin naisten verinen paita,

laskettiin neste vaimoväen sukan kantapään läpi ja juotettiin viinan

kanssa pojalle tahi tytölle.[808]

Nähtävästi venäläisestä vaikutuksesta palmikkonauha on Karjalassa

saanut erikoisen merkityksen lemmen asioissa. Kun saa tytöltä salaa

anastetuksi palmikkonauhan, saa samalla sen tytön lemmen.[809] Siksi

tyttöä varoitetaan: "Pie kassalenttas tallella! Varo kassalenttaas!"

Pahanilkiset kisoissa usein leikkaavat tytön palmikkonauhan, josta on

seurauksena, että "arvo lankiu".[810] Tytön "lempi menee alas," s.o.

hän menettää onnensa rakkausasioissa, jos palmikkonauha pannaan niin

alas kuin säärisiteeksi.[811]

Viimeksi tarkastellut taikakäsitykset perustuvat pääasiallisesti

määrätylle henkilölle kuuluvien, hänen kanssaan läheisessä yhteydessä

olevien esineiden identifioimiseen omistajansa ja kantajansa kanssa.

Palmikkonauha on saavuttanut tällaisen merkityksen venäläisten

ja karjalaisten tavoissa siitä, että palmikkoa ja palmikkonauhaa

on pidetty naimattoman naisen, neidon, jopa neitseellisyyden

vertauskuvana. Tällainen merkitys ja käytäntö on niillä monissa

avioliittoseremonioissa.

Monet muutkin pukukappaleet suomalaisessa taikuudessa palvelevat

tällaisia tarkoitusperiä. Ottamalla varkain tytön kirkkokengät,

pitämällä niitä kolme yötä päänsä alla, panemalla kolmesta kohti

nykäistyjä hiuksiansa niihin ja viemällä paikoilleen niin, että

tyttö mistään tietämättä panee ne jalkaansa, nuori mies voi saada

neidon itseään ikävöimään.[812] Kastelemalla illalla märäksi paitansa

vasemman hihan ja kuivailemalla sitä jonkun talon uunin edessä,

neitoset voivat päästä miniäksi tähän taloon.[813]

Edelliseen taikaan sisältyy varsinaisesti kaksi toisilleen sukua

olevaa menettelyä. Pitämällä toisen ihmisen pukukappaletta läheisessä

kosketuksessa itsensä kanssa, jonka jälkeen se jälleen toimitetaan

omistajalleen ja joutuu välittömään yhteyteen hänen kanssaan, on jo

kosketuksen kautta aikaansaadulla tartunnalla muodostettu yhteys

yksilöiden välille. Sitä vahvistaa edelleen taikojan erillinen

ruumiin ainesosa, hiukset, jotka kenkien välyksellä joutuvat

välittömään kosketukseen taiottavan kanssa. Jälkimäisessä taiassa

taian suorituksessa käytetty, yhdyssidettä muodostava väline ei

joudu määrätyn henkilön yhteyteen ja niin on taikatoimen tuloskin

epämääräisempi: se ei kohdistu määrättyyn henkilöön, vaan taloon

sellaisenaan.

Vaatekappaleiden avulla saavutetaan lemmenasioissa päinvastainenkin

tarkoitus, rakastavien erottaminen. Symbolistis-homeopatista

menettelytapaa käyttäen tämä aikaan saadaan esim. ottamalla

tytön (tahi pojan) paita, panemalla kiviä sisään ja heittämällä

kaivoon, samalla kuin sanotaan: "Ol niin kylmä kun tuo paita tuolla

kaivos."[814] Lemmenliekki sammuu myös, kun otetaan lähteestä kivi,

pujotetaan se kolmasti tytön paidan läpi ja sanotaan:

"Olokoon syvämmes yhtä kylmä

kun tämä kiv."[815]

Tyttö saadaan hylkimään poikaa ottamalla tytöltä se paita, joka

varmasti tiedetään olleen hänen päällään silloin, kun rakastavaiset

ovat olleet yhdessä, ja lyömällä sillä kolme kertaa talvikylmään

riihen uuniin, joka kerta sanoen:

"Sun sylämmes olkoon häntä kohtaan

niin kylmä, kun toi muuri!"[816]

Vielä voidaan mies kylmentää morsiamestansa erilleen, ottamalla hänen

paitansa, kiertämällä sillä virstantukki kolmasti, joka kerralla

lausuen:

"Sinun pitää olla N. N:lle niin kylmä,

kuin tuo virstantukki!"[817]

Silmäiltäköön vielä muutamia näistä erottamistaioista. Rakastavat

saadaan eroamaan myös varastamalla kumpaisenkin likaisia

alusvaatteita ja pieksemällä niitä yösydännä maantiellä, metsästä

löydetyllä hierimellä, joka särjetään ja kappaleet heitetään

maantielle. Vaatteet viedään kotia, mutta asetetaan erilleen.[818]

Vaatteiden erilleen viskaaminen ja piekseminen vastaavan loitsun

yhteydessä muodostaa erään toisenkin tällaisen taian.[819]

Vaatekappaleista voidaan myös valmistaa taikajuoma, jolla välit

saadaan kylmenemään. Myöskin poltetun vaatekappaleen tuhkaa ja naisen

paidan kainalotilkusta otetun nukan poltettua tuhkaa kahvin ja viinan

kanssa annettuna käytetään tähän tarkoitukseen.[820]

Viimeksi esitetyn taian yhteydessä loitsitaan: "tu niin karvaaks

huaralles, kun tää on sinun ryypätäkses." Juoman katkeruuden piti

siis taiottavassa herättää samanlainen katkeruus toista taiottavaa

kohtaan; taian vaikutus siis lepää tämän mielikuvan varassa, sillä

toiselta puolen tiedetään, että samantapaisilla menettelyillä

aiheutetaan vastakkaisia tuloksia.

Eräs taikaryhmä, joka sekin tavallaan kuuluu lemmennostotaikoihin,

on suomalais-virolaisissa vaatteen avulla suoritettavissa taioissa

erikoisen runsaasti edustettuna. Tarkoitan niitä taikoja, joilla

<i>ihmiselle jo syntyessään koetetaan taata onni lemmen asioissa</i>.

Edellä, lapsen ensimäisestä kylvettämisestä puhuttaessa, on

osoitettu, miten kaikelle sille, minkä kanssa syntyvä ensi kerran

joutuu kosketuksiin, annetaan tärkeä ja määräävä merkitys. Tämä

käsitys on m.m. saanut ilmaisunsa siinä, minkä vaatekappaleen kanssa

syntyvä ensiksi joutuu yhteyteen, niin että tarkoituksenmukaista

vaatekappaletta käyttämällä katsotaan aiheutettavan vastaavia

tuloksia.

Nämä tulokset saattavat ensiksikin kohdistua määrättyyn henkilöön,

siihen, jonka vaatekappale on ollut käytännössä. Suomessa ja

Virossa lapsi joko syntyessään otetaan vastaan isän housuihin

tahi kuljetetaan niiden läpi.[821] Toisinaan syntyvä kääräistään

äitinsä hameeseen tahi kuljetetaan sen läpi ennenkuiu mitkään muut

vaatekappaleet ovat sitä koskettaneet. Suomessa tämä sanotaan

tehtävän siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että lapsi saataisiin

äitiänsä rakastavaksi ja kunniassa pitäväksi.[822] Isän paitaan

synnyttyään käärittynä lapsi kasvettuaan pitää enemmän isästään,

vastaavaan äidin vaatekappaleeseen kiedottuna enemmän äidistään.[823]

Synnyttyään isän paitaan kiedotusta lapsesta ei myöskään tule

kiukkuinen,[824] vaan isänsä mieluinen, s.o. onnellinen.[825]

Useimmiten tällä tavoin vaatekappaleella aikaansaatava yhteys on

kuitenkin yleisempää laatua, niin ettei se ilmene taipumuksena

itseensä vaatekappaleen kantajaan, vaan jonkunmoisena suhteena tämän

sukupuoleen. Varsin yleistä on Suomessa ja Virossa, että poikalapsi

kiedotaan syntyessään naisen vaatekappaleeseen, tyttölapsi miehen,

jolloin heillä vastaisuudessa on oleva hyvä naimaonni. Suomessa on

tällöin käytännössä paita, johon lapsi syntyessään kietaistaan,[826]

tahi tyttölapsi pistetään miehen housuihin tahi kuljetetaan

housunlahkeen läpi; poikalapsi kääritään naisen hameeseen.[827] Sama

tulos saavutetaan valmistamalla vastaavista vaatekappaleista lapsen

riepuja.[828]

Vielä myöhemminkin, ristille vietäessä, on vaatekappaleella

sama vaikutus. Jos tahdotaan saada tyttölapsi nuorena miehelään

kelpaavaksi, on ristille lähdettäessä pantava miehen housujen

takapuoli sen paljasta ihoa vasten; poikalapsen kapaloihin kääritään

samassa tarkoituksessa naisen paidan helmapuoli (alaset).[829]

Wiedemann kertoo virolaisten uskoneen, että jos poikalapsi syntymisen

jälkeen vedetään äitinsä paidan läpi, tytöt ovat myöhemmin hänestä

pitävät ja juoksevat hänen perässään. Mutta naisen vaatekappaleen

käytöstä saattaa poikalapselle olla epäedullisetkin seuraukset.

Naisen vyöhön kapaloituna siitä tulee naisellinen. Tyttölapsi on

syntyessään kiedottava miesten paitaan ja vedettävä miesten housujen

läpi; silloin ovat miehet myöhemmin hänestä pitävät ja hän joutuu

nuorena naimisiin.[830] Toisen tiedon mukaan tyttölapsi on samassa

tarkoituksessa pistettävä pojan housujen läpi vasta ensimäisen

pesemisen jälkeen.[831] Holzmayer sanoo vain turhamaisten äitien

näin menettelevän. Kun jollakulla neidolla on paljon ihailijoita,

sanotaan: "<i>Se on sündimise ajal läbbi pükste wätud</i>."[832]

Hurtin muistiinpanojen mukaan nämä toimet, tytön kuljettaminen

miesten housunlahkeen läpi tahi pojan pistäminen johonkin naisten

vaatekappaleeseen naimaonnen hankkimisen tarkoituksella, tapahtuvat

joko heti syntymisen tahi ensimäisen pesun jälkeen.[833]

Tämänlaatuisista muita kansoja koskevista mainittakoon Мinch'in

Saratovin läänistä oleva tiedonanto, joka mahdollisesti saattaisi

koskea mordvalaisia. Sen mukaan pienokainen maailmaan ilmestyessään

kietaistiin isän paitaan.[834] Tämän tavan Sumtsov ilmoittaa

levinneeksi slaavilaisten keskuuteen.[835] Ploss mainitsee, että

Königsbergissä lapselle katsotaan tuotettavan onnea sillä, että se

kääritään isän paitaan.[836]

Yleensä siis vaatekappaleen avulla voidaan lapseen siirtää joko

vaatekappaleen kantajan ominaisuuksia tahi luoda yhdysside lapsen

ja vaatekappaleen kantajan sekä laajentuneessa merkityksessä

vaatekappaleen kantajan sukupuolen kanssa. Näiden tapojen peruskäsite

näkyy olevan sangen laajalle levinnyt. Kiinassa lapsen ensimäiset

vaatteet on tehtävä jonkun vanhan (70-80 v. ikäisen) miehen

takista ja housuista, jotta niiden uudesta kantajasta tulisi yhtä

pitkäikäinen.[837] Mutta ei ainoastaan inhimillisiä ominaisuuksia

näin siirretä lapseen. Jos jakuuttiperheestä lapset kuolevat,

vastasyntynyt kääritään karhun taljaan ja nimitetään karhun pojaksi.

Tästä on kuitenkin seurauksena, että lapsesta tulee pahaluontoinen;

ellei ole äärimäinen tarve, ei tähän keinoon sen vuoksi

turvauduta.[838] Monin paikoin Suomessa on pidetty onneatuottavana

kääräistä vastasyntynyt hevosloimeen. Tämänkään tavan alkuperänä

ei liene ollut muu kuin pyrkimys hankkia lapselle hevosen hyviä

ominaisuuksia: terveyttä, voimaa j.n.e.

Voidaan kysyä, missä piilee vaatekappaleen ominaisuus olla kantajansa

ominaisuuksien siirtäjänä. Mahdollisesti on vaatekappaleen ajateltu

suorastaan luovan samanlaisia sympatetisia siteitä kuin ruumiin

ainesosien. Siinä maagillisen herkkyyden ja vastaanottavaisuuden

tilassa, jossa syntyvän ajatellaan olevan, paljas kosketus, etenkin

ensimäinen kosketus, riitti yhdistämään vaatekappaleessa piilevät sen

kantajan substanssihiukkaset lapseen. Se seikka, että vaatekappale

-- kuten toisinaan mainitaan -- nimenomaan oli asetettava paljasta

ihoa vastaan ja että muutamien ruumiinosien verhona sekä yleensä

suorastaan ihon peitteenä oleville vaatekappaleille annetaan

erikoista merkitystä, viittaisi tällaiseen käsitykseen. Usein

painostetaan erikoisesti, että vaatekappaleen tnlee olla pidetty tahi

likainen. Ihmisruumiin lika tavataan sellaisenaan edellisentapaisessa

käytännössä. Niin pian kuin kafireilla lapsi on syntynyt, isän

kyynärvarresta ja muista paikoin hänen ruumistaan pyyhitään vähän

likaa, joka sekoitetaan joidenkin lääkeaineiden kanssa. Tämä sekoitus

kuumennetaan siksi kunnes se rupeaa savuamaan, ja lapsi "pestään

savussa".[839]

Tämän substantialiseen siteeseen perustuvan käsityksen ohella on

huomioon otettava ajatus vaatekappaleesta omistajansa tahi kantajansa

personallisuuden identifioijana. Vastasyntyneeseen nähden saattoi

jo tämä olla kylliksi aikaan saamaan taikavaikutuksia. Tällainen

ajatustapa kuvastuu m.m. muutamien suomalais-ugrilaisten kansojen

mytologisissa menoissa. Tunnettua on, miten sekä mordvalaisten että

tšeremissien hautajaismenoissa ja vainajain muistojuhlissa vainajan

vaatteet edustavat häntä itseään.[840] Ostjakit jättävät vainajan

alus- ja vuodevaatteet joksikin aikaa kuoleman jälkeen vuoteelle,

jolloin ensinmainittuja säilytetään päänalasten alla. Joka kerran

kun juhlaa vainajan sielun kunniaksi vietetään, ne otetaan esille ja

asetetaan vuoteelle.[841]

Eräillä paikkakunnilla Suomessa naimisiin joutuvat ovat vihittäessä

koettaneet papin eteen polvistumisen ajaksi saada toinen toisensa

vaatteen lievettä polvensa alle. Se, jolle salaa onnistui näin tehdä,

oli saapa johtovallan avioliitossa.[842] Samassa tarkoituksessa

saattaa toinen vihittävistä panna myös toiselle kuuluvan vasemman

käden käsineen vasemman jalkansa kantapään alle.[843] Näihin

verrattavia ovat seuraavat pari taikaa: Jos ruumisarkkuun miehen pään

alle pannaan vaimon paita, niin leskeä ei naida, ennenkuin paita on

mädännyt siellä.[844]

Viimeiseksi esitetty taika kuuluukin tavallaan jo niihin, joiden

avulla taiottavalle tahdotaan aiheuttaa vahingollisia seuraamuksia.

Suomalais-karjalaisessa nefarisessa taikuudessa vaatekappaleilla

onkin laaja käytäntö. Aikaisemmasta tunnettuja menetelmiä käyttämällä

voidaan vaatteen avulla niiden kantaja ensinnäkin "pilata

kitumaan". Tätä varten tarvitsee esim. leikata hikisestä vaatteesta

palasia ("nuppuja"), kääriä ne tieltä löydetyllä kolmella hevosen

häntäjouhella lujaan kääröön ja viedä se hetteeseen, semmoiseen,

joka aina kiehuu.[845] Tahi pannaan taiottavan varastettua likaista

vaatetta lepästä tehtyyn arkkuun, sidotaan arkku leppäiseen

venheeseen vaskilangoilla kiinni ja pannaan venhe menemään järven yli

purjetuuleen; jos tuuli on kirkolle päin, taiottu kuolee heti, jos

muualle, kituu hän ja kuolee vasta pitkän ajan perästä.[846]

Kuolleen ja jälkeenjääneen välille voidaan luoda yhteys, joka

pakottaa elävän ikävöimään kuollutta; tätä varten varastetaan

taiottavan likaista vaatetta, silmänpesuvettä tahi -- mikä vielä

parempaa -- hiuksia ja pannaan ne ruumisarkkuun, sanoen: "Sinne

mieliköön kunne mänöö mänijä."[847]

Sairaloinen unen tarve ("nukkumaan pilaaminen") aiheutetaan, kun

otetaan taiottavan pään alta vaatetta ja pidetään sitä kolme yötä

ruumiin pään alla, jonka jälkeen vaate pannaan takaisin taiottavan

päänalasiin.[848] "Kitumaan pilataan" myös ottamalla viikkokauden

pidetystä ihmisen paidasta tilkku (tahi verta tahi hiuksia), joka

pannaan riepuun ja sidotaan punaisella langalla vaivaiskoivun

oksaan.[849]

Tällaisten turmiollisten vaikutusten aiheuttajalle itselleen voidaan

myös kostaakin hänen oman vaatekappaleensa avulla. Jos hänelle

tahdotaan aiheuttaa kuolema, otetaan taiotun vaatteesta nukkaa ja

taikojan vaatteesta pieni palanen, johon nukka kääritään punaisella

langalla, pannaan käärö umpilammissa uivan kalan suuhun ja päästetään

kala uimaan. Taikoja еlää niinkauan kuin kala elää, mutta kuolee

samalla kuin kalakin.[850]

Eräässä pistoksien nostantataiassa vaatteella on täydelleen

samanlainen käytäntö kuin ihmisruumiin varsinaisella aineksella

nefarisissa taioissa. Pistokset saadaan nousemaan johonkuhun siten,

että leikataan hänen hikisestä vaatteestansa palanen ja naulataan se

kolmella äimällä kituvaan puuhun, samalla kiroamalla taiottavaa.[851]

Pahanilkisiin, vaatteen avulla suoritettaviin taikoihin kuuluvat

edelleen ne, joilla nainen saatetaan hedelmättömäksi. Tämä

aiheutetaan esim. siten, että huuhdotaan naisen paita, joka on ollut

hänen yllään silloin, kun hänellä ensi kerran on ollut <i>fluctus

meustruus</i>, ja kaadetaan vesi liikkumattoman kallion koloon, josta

se sitten annetaan härkävasikan juoda.[852] Myöskin huuhtomalla

taiottavaa muun ohella vedellä, jossa on liuotettu hänen kolme yötä

käyttämäänsä paitaa, saadaan aikaan sama tulos.[853]

Erään toisinnon mukaan paidalla, joka on tahrattu <i>sanguine

menstruoso</i>, voidaan miehelle aiheuttaa <i>fluctus menstruus</i>,

nimittäin siten, että nainen tällaisella paidalla lyö miestä hänen

tietämättään, tämän saunassa kylpiessä, vastaavaan ruumiinosaan.[854]

Näissä taioissa omistetaan vaatekappaleelle yleensä sama merkitys

taikateknillisenä välineenä kuin varsinaiselle organiselle aineelle

ja sen perustana on selvästi vaatteen yhteys kantajansa ruumiin

kanssa. Vaatekappaleen paljas kosketuskin voi jättää siihen jäljen,

jota voidaan käyttää taikomisen esineenä. Jos on varastettu rahaa

taskusta, on siitä leikattava pala ja vietävä se kirkon torniin

kellojen ikeeseen. Silloin varas saa kärsiä hirveitä tuskia, sillä

"kirkon kellot kantavat hänen päällensä".[855]

Mielenkiintoisia ovat muutamat synnytystavoissa vaatekappaleen avulla

toimitettavat temput. Vaikeaan synnytykseen hankitaan helpotusta

ensiksikin siten, että synnyttäjä panee päällensä sellaisen vaimon

paidan, joka on synnyttänyt kaksitoista lasta; sitten on koetettava

salaa saada irroitetuksi kunniallisen vaimon hameesta kaulus ja

pantava se synnyttäjän vatsan ympäri paidan alle.[856] Synnytykseen

hankitaan helpotusta, myös pujottamalla synnyttäjä kolmasti miehensä

vihkimähousujen kauluksen läpi[857] tahi siten, että lapsivaimon

päälle puetaan miehen paita.[858]

Näissä taioissa on erotettava useampia taikaelementtejä. Sopivia

ja tarpeellisia ominaisuuksia omistavan henkilön vaatekappale,

synnyttäjän päällä tahi lähinnä kysymyksessä olevan ruumiinosan

välittömässä yhteydessä, siirtää synnyttäjään samoja ominaisuuksia.

Housujen kauluksen läpi kuljettaminen ja hameen kauluksen paneminen

vatsan ympäri ovat taasen yleisiä synnytystavoissa käytettyjä

menetelmiä, joissa kuvaannollisen tahi mimetisen toimen avulla

tahdotaan aikaan saada samanlaisia todellisuudessa.[859] Miehen

vaatekappaleen käyttämisestä synnyttäjän päällä puhuttaessa on

taasen muistettava niitä käsityksiä, joita eri kansoilla on miehen

maagillisesta suhteesta syntymisprosessiin ja synnyttäjään.

Suomalaisessa taikuudessa vaatekappaletta tahi pukuesinettä käytetään

<i>afrodisisessa merkityksessä</i>, herättämään sukupuolitunnetta ja

edistämään sikiämistä. Kun lehmä ei suvainnut härkää, emäntä löi sitä

m.m. miehensä <i>housuilla</i>.[860] Jos lehmä ei tiinehdy, on sidottava

vanha <i>virsu</i> sen kaulaan.[861] Lehmiä ulos päästettäessä niitä

lyötiin m.m. miehen housuilla ja sanottiin: "Hae lehmä härkäs."[862]

Karjan lisäytymiseksi emäntä muun taian ohella löi kutakin lehmää

isännän housuilla ja sanoi: "Yksin ulos, kaksin sisään", tahi

lyötiin lehmää ulos ajettaessa virsulla molemmin puolin, jottei

jäisi mahoksi.[863] Raja-Karjalassa entiseen aikaan pantiin

ensikantoiselle lehmälle päähän <i>huivi</i> ja sanottiin: "Tulkoon

sinusta hyvä lehmän emä."[864] Jos vaimon mieli loitsulla on saatu

miehestään vieroitetuksi, hän alkaa jälleen miestään rakastaa, jos

tämä juo juoksevan puron vettä hänen <i>kengästään</i> ja sitten viskaa

sen takaperin olkansa yli.[865]

Muutamat pukukappaleet, varsinkin <i>jalkineet</i>, näyttävät

saavuttaneen muidenkin suomalais-ugrilaisén heimon kansojen

taikakäytännössä merkityksen, joka tuntuu olevan suhteessa ajatukseen

hedelmällisyydestä ja lisäytymisestä. Virolainen nuorikko kotia

tultuansa asettaa parin käsineitä lammasnavetan aitaukselle,

jonka johdosta lampaat syövät ja menestyvät hyvin.[866] Eräissä

syrjänikylissä asetetaan navetan eteen riukuun paljon vanhoja virsuja

karjan lisäytymiseksi. Eräissä toisissa kylissä vanhoja virsuja oli

ripustettu ei ainoastaan navetan eteen, vaan myös rukiiksi ja ohraksi

kylvettyjen peltojen aitoihin.[867]

Tällaisessa merkityksessä ovat monet Europan ja etäisemmätkin kansat

käyttäneet jalkinetta maagillisissa toimissaan.[868] Suomalaiset

tavat ovat tämän taparyhmän selittelylle mielenkiintoisia siinä

suhteessa, että niissä muillekin vaatekappaleille, varsinkin miehen

housuille, omistetaan hedelmöittymistä ja sukupuolitoimintaa edistävä

merkitys. Näyttää siltä, kuin käsitys viimeksimainitun vaatekappaleen

erikoisesta afrodisisesta voimasta nojautuisi etupäässä sen

asemaan määrätyiden ruumiin elimien verhona. Tässä kohden viimeksi

puheenaolleet käsitykset yhtyvät niihin, joiden mukaan samalla tahi

vastaavalla vaatekappaleella saavutetaan kiintymys tahi yhteys

toiseen sukupuoleen naimaonnen turvaamisen tarkoituksessa. Näiden

taikojen ja tapojen varsinaisena perustana tuntuisi siis olevan

substantialiseen yhteyteen pohjautuva käsitys, joka luonnollisen

idea-assosiationin avulla on kehittynyt ja laajentunut.

Vaatekappaletta käytetään suomalaisissa <i>karjataioissa</i> aikaan

saamaan samanlaisia suhteita ihmisen ja eläinten välille, jollaiset

ovat tunnettuja ruumiin substanssin vastaavasta käytännöstä. Jos

tahdotaan tehdä lehmät vihaisiksi vieraille, mutta lauhkeiksi

lypsettäessä, taikoja asettaa niiden päälle hattunsa, kun ne ensi

kertaa poikivat.[869] Kun lehmä ostetaan, se viedään kodan eteen,

jossa vaimo syöttää sitä helmastansa kodan kynnyksen yli, ottaa

sen hännän, lyö sillä itseään ja sanoo: "Seuraa minua." Silloin

eläin pysyy talossa.[870] Kun kylästä (vierailta ihmisiltä) tuodaan

eläin, on riisuttava vaatteensa sen päälle ja puettava ne siitä

taas päällensä, sitten eläin ei ikävöitse.[871] Lehmät saadaan

emäntäänsä kiintymään, kun niille syötetään leipää emännän paidan

takahelmalta.[872] Tahi on emännän, saadakseen lehmät tulemaan

kotiin, sidottava jokapäiväiset kenkänsä kellokkaan kaulaan.[873]

Jos hevonen on paha ottaa kiinni, on sille syötettävä pala paitansa

takahelmalta.[874] Keväällä karjaa ensi kertaa ulos laskettaessa

navetan kynnykselle on pantava sukkanauha poikkipuolin ja ajettava

karja sen ylitse; silloin karja tulee laitumelta hyvin kotia koko

kesän ajan.[875] Ulos laskettaessa lehmäin selkiä pyyhitään liinalla,

joka on ollut miehen kaulassa hänen rippikirkossa käydessään.[876]

Sangen laajaperäinen käytäntö vaatekappaleilla on <i>suomalaiskansojen

taianomaisessa lääketaidossa</i>. Ensinnäkin niitä käytetään välineinä

määrättyjen sairauksien parannusmenetelmissä, toisissa muodostamassa

menetelmän pääasiallista osaa, toisissa osana muunlaatuisia

taikatoimia sisältävästä menetelmästä. Näitä tarkastettakoon

seuraavassa.

Kierosilmää lasta parannetaan jauhattamalla, seulomalla

ja puohtamalla, jonka jälkeen hänet kolmasti pujotetaan

isänsä [housujen] lahkeen lävitse.[877] "Lentoa" puoskitaan

pyyhkimällä kolmasti vasemmasta jalasta otetulla sukallaan,[878]

mielenvikaisuutta polttamalla potilaan vaatteita kolmasti

metsänpalossa, panemalla kypeniä veteen ja juottamalla potilaalle

itselleen,[879] kaatumatautia viemällä potilaan paita ensiksi saunan

lauteen alle, sitten hautuumaalle, jossa sitä kuljetetaan "kalmau

lautojen läpi".[880] Syylä saadaan katoamaan miesten housujen

ristineuleella painelemalla,[881] sikojen pahnoilla täytetty

[vastakkaisen?] sukupuolen sukka kaulan ympäri käärittynä paransi

sikotaudin.[882] Itkuisaa lasta on pujoteltava kolmasti isän likaisen

sukan läpi,[883] syunytyskuumeessa käytettävä sellaista vaatetta,

joka on ollut naisen päällä silloin, kun hänellä on ollut ensi

kertaa kuukautiset.[884] Itkevä lapsi saatiin myös rauhoittumaan

pujottelemalla se alastomana kolme kertaa sellaisen vaatteen läpi,

joka on ollut vihillä oltaessa yllä.[885] Ulostustautia parannettiin

pesemällä yhdeksän lautamiehen housut yhdessä, viemällä pesuvesi

myllyn jauhinkiven silmän läpi ja sekoittamalla sitä ruokaan.[886]

Kun joku ensi kerran pyörtyy, häneltä otetaan vaatteet ja poltetaan

maakiven päällä.[887]

Profylaktisissa toimissa vaatekappaleen käyttö on yleistä. "Yön

itkettäjä" ei tarttunut lapseen, jos se pujotettiin vihkimäpaidan

läpi; sitä ei sen vuoksi pesty lapsensaantiin saakka.[888] Lehmät

voidaan suojella "naaralta" siten, että lehmien ruokkija ottaa

iltasella viimeiseksi työkseen alimmaiset hameensa tahi housunsa

ja pyyhkii niillä lehmän selkää myötäkarvaan; kolmannella kerralla

vaatekappale on jätettävä lehmän selkään yöksi.[889] Toisen tiedon

mukaan elukan yli heitettiin kuukautisveren tahraama liinavaate.[890]

Käärmeet estetään tulemasta kartanolle kiertämällä kartano Matin

päivänä kolmeen kertaan, jolloin vedetään perässään m.m. isännän

housuja.[891]

Näissä taioissa on huomiota kiinnitettävä siihen seikkaan, että

vaatekappaleelta, tällaiseen käytäntöön kelvatakseen, usein vaaditaan

erikoisominaisuuksia: sen on oltava sellainen, jota jossakin

erityisemmässä tilaisuudessa on pidetty päällä, tahi tulee sen kuulua

jollekin erikoisasemassa olevalle henkilölle. Vaikutuksen pääpaino

lepää tällöin sen taikavoiman perustalla, jonka tämä erikoisuus

vaatekappaleelle antaa.

Muuten on vaatekappaleiden samoin kuin ruumiin substanssinkin

lääketaidollinen käyttö muihin taikaryhmiin verrattuna

taikateknillisessä suhteessa ja taikakäsityksiinsä nähden vähemmän

selväpiirteistä. Osaksi johtunee tämä siitä, että lääketaidollinen

taikuus yleensä, parannusvälineen tehoa koroittaakseen, pyrkii

etsimään välineensä mitä odottamattomimmilta tahoilta, käyttämään

mahdollisimman harvinaisia ja omituisia keinoja ja välikappaleita.

Lisäksi tulee se, että taikojen alalla luonnollisesti on tapahtunut

paljon sekautumista, eri käsitteiden yhtymistä ja alkuperäisten

hämmentymistä.

Vaatteella suoritettavien parannusmenetelmien joukossa on eräs

ryhmä, joka perustuu aikaisemmasta tunnettuun taikakäsitykseen, joka

yleisimmin tavataankin juuri parannustaikojen alalla. Puheenalaisten

taikojen joukossa on nimittäin useita neutralisointiprinsipiin

perustuvia. Jos lehmä on sairastunut, ja joku epäiltävä henkilö

on ennen lehmän kipeäksi tulemista käynyt viimeiseksi navetassa,

otetaan sen vaatteista pieni tilkku tahi vain nöyhtää, ja

poltetaan se tuhaksi, joka sekoitetaan juomaan; tällä pääsee lehmä

kivustansa.[892] Jos kade ihminen jotenkin on vahingoittanut lasta,

liiviläiset hankkivat sen ihmisen vaatteista palasen ja syöttävät sen

lapselle. Tahi jos tällainen ihminen on turmellut lapsen huutavaksi,

taikoneelta on saatava jokin esine, esim. sukka, poltettava se ja

annettava sen [lapsen] saada sieraimiinsa siitä tullutta savua.[893]

Tähän verrattavaan taikaopilliseen käsitykseen perustuu

vaatekappaleen käyttö diagnostisiin tarkoituksiin ja ennustamiseen.

Jos on parannettava sellaista potilasta, joka ei ole itse saapuvilla,

taikojalle on tuotava jokin hänen vaatekappaleensa, josta tämä tutkii

taudin laatua,[894] Saadakseen tietää, mikä tauti sairasta vaivaa

ja mistä se on tarttunut, tietäjä leikkaa sairaan vaatteesta palan,

ottaa siihen sairaan verta ja panee sen päänsä alle nukkumisen

ajaksi.[895] Unessa tietäjälle näin menetellen näyttäytyy se paikka

"eli se, missä sairas on kiinni".[896]

Sairaan ihmisen vaatekappaleet käsitetään yleensä sairauden aineen

kyllästäminä sen kantajiksi; siksi monissa parannusmenetelmissä

muun taian ja loitsun ohella kiinnitetään huomiota myös potilaan

vaatekappaleisiin ja pukuun yleensä. Usein parannettavan on

parannuskylvyn tahi muun taian jälkeen pukeuduttava puhtaisiin

vaatteisiin, samalla kuin vanhat vaatteet poltetaan[897] tahi

jätetään parannuspaikalle metsään.[898]

Edellä on viitattu siihen, miten erikoisissa tiloissa käytetyillä ja

tiettyjen henkilöiden vaatekappaleilla katsotaan olevan tavallista

suurempi taikavoima. <i>Sanguis mentstruus</i> on semmoisenaan voimakas

taika-aine ja siksi sen yhteydessä olleilla vaatekappaleillakin on

suuret taikaominaisuudet. Vihkimisessä, ripillä käydessä, häissä,

kirkolla käydessä päällä olleilla vaatekappaleilla on samaten

erityinen taikavoima, sillä ne sisältävät näissä juhlallisissa

seremoniallisissa tilaisuuksissa niihin yhtynyttä taikapotenssia.

Mutta esim. porttonaisen vaatekappaleilla ajatellaan olevan myös

erikoista vaikavoimaa.[899] Näin on luonnollisesti asianlaita ennen

kaikkea niiden vaatekappaleiden suhteen, jotka jotenkin ovat olleet

kuoleman ja vainajien kanssa yhteydessä, sillä ne saattavat lisäksi

olla jossakin suhteessa henkimaailmaan, mikä on voimakkaimpia

taikatekijöitä. Kuolleen päältä otettu paita, päällä oikeuden edessä,

takaa käräjöitsijälle varman voiton.[900] Ähky parannetaan hevosesta

heittämällä sen selkään sellainen vaate, joka on ollut ruumisarkun

päällä[901] j.n.e.

Pesuvedestä puhuttaessa mainittiin, että tiettyjen henkilöiden,

esim. pappien, morsianten y.m. pesuvedellä käsitetään olevan

erityinen taikavoima. Näin on laita myös tällaisten henkilöiden

vaatekappaleiden. Jos tyttö saa pyyhkiä silmiään papin palttoon

helmaan, niin kaikki pojat hänestä pitävät.[902] Haluttuja

taikaesineitä ovat huonomaineisen naisen ja tietäjäeukon

vaatekappaleet, samaten kastamattomana kuolleen lapsen yhteydessä

olleet.[903]

Paitsi sitä aiemmin puheenaollutta yleistä maagillista

peruskäsitystä, joka antaa kaikille esineille, jotka ovat olleet

yhteydessä arvokkaassa yhteiskunnallisessa asemassa (hallitsijoiden,

pappien, tuomarien, taikurien) tahi erikoisissa tiloissa olevien

(sulhasen, morsiamen, synnyttäjän, murhamiehen, seremoniallista

surua pitävän j.n.e.) henkilöiden kanssa, on huomioon otettava

vielä se, että kaikella sellaisella, mikä on ollut mahdollisimman

usean tuntemattoman yksilön kanssa kosketuksissa ja yhteydessä,

on erikoinen taikavoimansa. Suolat, jauhot, vesi j.n.e., jotka on

kerjäämällä saatu tahi koottu mahdollisimman monelta haaralta, sekä

kerjäläisille kuuluneet esineet omistavat tällaista taikavoimaa.

Näiden käsitysten voidaan mielestäni ajatella syntyneen siten, että

esim. sellaisten henkilöiden kuin kerjäläisten ja huonomaineisten

naisten tavarat sisältävät usean henkilön personallista tahi

ruumiillista tartuntaa ja näin ovat neutralisointitietä

kykeneviä hävittämään tuntemattomasta lähteestä peräisin olevaa

taikavaikutusta.[904]

Itäisten suomensukuisten kansojen vastaavista käsityksistä ja

taikakäytännöstä tiedot ovat niukkoja, mutta ne osoittavat samojen

peruskäsitteiden vallitsevan täälläkin.

Aikaisemmin on jo mainittu, miten syrjänit m.m. sairaalle paikalle

asetetun liinan tahi paidan avulla siirtävät sairauksia, heittämällä

tällaisen vaatekappaleen tielle, toivoen, että joku sen nostaa,[905]

mikä menettelytapa perustuu käsitykseen taudin siirrosta sen

vaatteeseen tartutetun aineksen avulla. Edelleen syrjänien tavoissa

havaitaan neutralisointiajatukseen perustuvia vaatekappaleella

suoritettavia taikoja. Nämä ilmenevät pahan silmän aiheuttaman

taikavaikutuksen hävittämisessä. Kun syrjänit ovat saaneet selville

silmäämiseen syyllisen, he koettavat varastaa häneltä jonkin esineen,

jota hän ei kauan sitten varmasti on koskettanut. Tällaisena esineenä

on karvatukko rukkasista, saappaan tahi huopakengän pohja, mutta

myöskin silmääjän asunnon kynnyksen lastut. Tämä esine poltetaan,

jolloin potilaan on seistävä savun yläpuolella ja kääntelehdittävä,

jotta savu kietoisi hänet yltympäri.[906]

Mielenkiintoista on tässä erikoisesti se, että taikomisväliueenä

käytettävän esineen katsotaan <i>tarvitsevan äskettäin olleen

yhteydessä taikojan kanssa</i>, sekä että tuona esineenä tavallisesti

on sellainen vaatetukseen kuuluva kappale (käsineet, jalkineen

pohja), joka alinomaa on välittömässä kosketuksessa kantajansa

ihon kanssa. Tämä viittaa selvästi siihen, että vaatekappaleen

merkitys taikavälineenä ensi sijassa perustuu siihen käsitykseen,

että se sisältää kantajansa ruumiillisen olemuksen tartuntaa. Tässä

tartunnassa piilevä substanssi joutuu poltettaessa savun välityksellä

taiottavan ruumiillisen olemuksen yhteyteen ja tekee taikavaikutuksen

tyhjäksi.

Sairauden kantajana ja poistovälikappaleena ersämordvalaiset

käyttävät parannustaioissaan potilaan paitaa. Taikapesun jälkeen,

jossa lapsen paita vöineen asetetaan pesuvesiastian keskelle lyötyyn

veitseen, paita viedään joelle ja pestään, jolloin pesijä lausuu:

"Minä puserran pois Ivanan sairaudet, minä pesen, puserran pois

kotona, mutta kodinhaltija <i>jurt-ava</i> äitiseni käski sinun pestä pois

hänen paidastansa, hänen vyöstänsä -- -- --"[907]

Tšeremissit käyttävät vaatekappaletta välittömän nefarisen taikuuden

tarkoituksiin, loitsien niiden avulla sairauksia toisiin ihmisiin.

Vähän aikaa ennen helluntaita taikurit vievät hautuumaalle

vaatekappaleita, karvatukkoja, rihmoja j.n.e. ja hautaavat ne maahan,

samalla loitsien tauteja niihin henkilöihin, joilta he ovat nämä

vaatekappaleet ottaneet.[908]

Votjakeilla on omituinen käsitys pukuna vielä kantamattoman, mutta

siksi valmistettavan vaatteen ja vaatekappaleen sympatetisesta

suhteesta tulevaan käyttäjäänsä. Kun paitaa ommeltaessa kauluksen

sija leikataan irti, irtileikattu kaistale on pantava sellaiseen

paikkaan, missä sitä kukaan ei voi nähdä. Muutoin, jos taikuri löytää

kappaleen, hän voi pilata sen, jonka johdosta se ihminen, joka

pitää paitaa, josta kaistale on leikattu, saattaa sairastua.[909]

Tässä ei siis yhteys vaatteen ja sen kantajan välillä perustu

ruumiillisen kosketuksen kautta syntyneeseen suhteeseen, vaan on

kokonaan kuviteltua laatua. Tällainen käsitys on kyllä voinut syntyä

sellaisenaankin mielleyhtymien tietä, mutta saattaa se myöskin olla

analogiamuoto toisille, ruumiilliseen kosketukseen perustuville

samanluontoisille käsityksille.

Tällekiu osalle tutkittavanamme olevaa aihetta saatetaan

löytää vertauskohtia ensiksikin lähimpien naapurikansojen

taikuudesta niinhyvin lännestä- kuin idästäkinpäin. Suomen

ja Ruotsin ruotsalaisten taikakäytännössä on varsin läheisiä

analogioita. Syntyessä otetaan esim. poikalapsi Uudellamaalla

vastaan villahameeseen, jolloin se helposti voittaa tyttöjen

suosion, tyttölapsi villapaitaan, jolloin hänestä tulee miesten

mieleinen,[910] tahi pistetään syntynyt miehen alushousujen

lahkeen lävitse (poikalapsi oikeanpuolisen, tyttölapsi

vasemmanpuolisen).[911] Ruotsissa tyttölapsi samassa tarkoituksessa

on otettu vastaan miehen paitaan, poikalapsi naisen paitaan.[912]

Viron ruotsalaiset ovat käyttäneet vaatekappaletta suoranaisesti

pahanilkisen taikuuden tarkoituksiin.[913] Sille, joka haluaa ulottaa

vertailunsa laveammallekin, selvenee pian, että tämänsuuntaisia,

jopa suorastaan näihin verrattavia menetelmiä noudattavat monet

etäisetkin kansat, ja että ne perustuvat yleisiin taikaopillisiin

peruskäsityksiin.

Vaatekappaleisiin semmoisenaan kohdistuu eri kansojen kesken

yleensä paljon maagillisia käsityksiä, joista monet johtuvat

niistä luuloista, joita vaatekappaleet ovat saaneet kantajansa

personallisuuden edustajina, jopa identifioijina. Olen rajoittanut

tarkasteluni vaatekappaleiden merkityksestä suomalaiskansojen

taikuudessa koskettelemalla etupäässä sitä puolta, missä kuvastuu

käsitys, että vaatekappale on saavuttanut taikaominaisuutensa sen

kautta, että se on imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen

osasia. Vaatekappaleiden merkitystä ja käytäntöä taikuudessa on

selitelty etupäässä juuri ensinmainitun käsityksen kannalta,

yhdistämällä se primitivisiin sielukäsityksiin, joiden mukaan

elottomilla esineillä on sielunsa. Suomalaiskansojen käsitykset ja

tavat osoittavat mielestäni jälkimäisen käsityksen -- joka muutoin

on suoranaisempi ja vähemmän teoretinenkin -- suurelta osalta olleen

tämän taikuuden haaran perustana.

Ihmisruumiin substanssi suomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa Taikapsykologinen tutkimus · 第 22 / 39 题