Varsiuais-Suomessa tyttöä ei saanut kastaa samalla vedellä, jolla
poika oli kastettu. Jos niin tehtiin, tytölle kasvoi parta. Tytön
kastevesi kaadettiin kauneimman "mirtin" juurelle. Kun näin tehtiin,
tytöstä tuli kaunis ja myrtti kasvoi hyvin.[706]
Virolaisten tapana on ollut m.m. valaa jäljellejäänyt kastevesi
seinille tahi katolle, koska ajateltiin, että näin menettelemällä
lapsi joutuu suureen kunniaan ja on vallitseva muita.[707] Jos
on mahdollista, tytön kastevesi heitetään kaikille neljälle
ilmansuunnalle sanoen: "<i>Tulge siit kossilassed, tulge sealt
kossilassed</i>!" (tulkoot täältä kosijat, tulkoot tuolta
kosijat!).[708] Vielä viskataan tyttölapsen ristimävesi lehmän
parteen, jolloin karja menestyy hyvin ja tytär viedään pian
naimisiin,[709] tahi poikalapsen talliin, mistä hevoset menestyvät
hyvästi ja pojasta tulee hyvä hevosten hoitaja.[710] Erikoista
mielenkiintoa ansaitsee seuraava tieto. Kasteen jälkeen vei joku
kummeista kasteveden puutarhaan ja kaatoi sen jonkun hedelmäpuun,
tavallisesti omenapuun juurille. Näin tuli tästä puusta <i>lapsen
onnenpuu. Jos tämän onnenpuun runko kuivettui, ei lapselle ollut
suotu pitkää elonikää</i>.[711]
Lappalaiset kuljettivat kasteveden paikalle punaisella silkillä
peitettynä. Kun lapsi oli kastettu, vietiin vesi ulos. Silkki
sidottiin kahden koivun oksiin niin, että se muodostui kuperaksi,
ja vesi siivilöitiin maahan. Näin tehtiin, jotta <i>lapsi kasvaisi
niinkuin koivu</i> ja siitä tulisi iloinen kuin punainen silkki.[712]
Lappalaisten uudestaankastamisessa, jossa ristillisen kasteen
vaikutus pestiin pois, lämmitettiin tarpeellinen vesi, kaadettiin se
altaaseen ja pantiin siihen kaksi koivunoksaa, toinen luonnollisessa
muodossaan, toinen renkaaksi taivutettuna. Tämän jälkeen puhutteli
kastaja-äiti (<i>laugo-ădne</i>) lasta seuraavasti: "Tullos yhtä
hedelmälliseksi, terveeksi ja vahvaksi kuin se koivu, josta tämä
rengas on otettu."[713]
Useimmat kasteveteen liittyvistä tavoista ja taikakäsityksistä
tunnetaan helposti samoiksi, joita lapsen pesuveden käsittelyssä
noudatetaan, ja ne johtuvat niinmuodoin samanlaatuisista
peruskäsityksistä. Toisten voidaan helposti todeta kuuluvan
varotoimenpiteiden luokkaan sekä ehkäiseviin taikatoimiin, toisten
tarkoituksena on etupäässä symbolisten tointen avulla ja vedessä
piilevän ruumiilliseen substanssiin perustuvan sympatetisen yhteyden
nojalla hankkia kastetulle toivottuja ominaisuuksia tahi vaikuttaa
hänen vastaiseen kohtaloonsa. Eräät tässä käytetyistä toimista
perustuvat suoranaiseen idea-assosiationiin: veden heittäminen
korkealle antaa pitkän iän tahi auttaa pääsemään muita ylemmäs,
vallitsevaan asemaan ja kunniaan.
Kuten usein muuallakin, täälläkin samalle toimelle on annettu eri
merkitys riippuen siitä, mikä ajatus tahi millainen mielikuva sen
ohella kulloinkin on tietoisuudessa ollut voimakkaimpana. Näin
viimeksimainittu menettelytapa saattoi tehdä lapsesta myös ylpeän.
Suomessa ei pidetty sopivana kastaa tyttöä ja poikaa samalla vedellä
siitä syystä, että sen luultiin siirtävän miehisiä ominaisuuksia
tyttöön ja painvastoin. Virossa taasen pidettiin hyvänä, jos poikia
ja tyttöjä voitiin kastaa samalla vedellä,[714] mikä on saattanut
johtua ajatuksesta hyvän naimaonnen hankkimisesta. Näin oikeuttaa
päättelemään paitsi se, että virolaiset yleensäkin syntymisessä
ovat panneet enimmän painoa juuri naimaonnen hankkimiselle, myös
yhtäläiset käsitykset miehen ja naisen vaatteen vaikutuksesta, lasta
syntyessä ensi kerran kosketeltaessa.
Erikoista huomiota ansaitsevat ne tiedot, jotka puhuvat kasteveden --
samaten kuin ensimäisen pesuvedenkin -- saattamisesta puun tahi muun
kasvin yhteyteen. Aikaisemmin on eräiden ihmisruumiin substanssien,
kuten veren ja synnytysjälkeisten taianomaisessa käytännössä,
niihin kohdistuvissa luuloissa ja useissa parannustaioissa havaittu
sellaisia, joiden olemme selittäneet johtuneen pyrkimyksestä saattaa
ihmisyksilö ruumiin substanssin avulla elävän luonnonesineen
yhteyteen. Näiden tapojen tahi taikojen ohella, niiden useinkin
suuresta selväpiirteisyydestä huolimatta, ei suorittajan käsitystä
ole ilmaistu ja se on sellaisenaan monasti tykkänään hävinnytkin.
Kasteveteen kohdistuvissa tavoissa ja uskomuksissa sen sijaan ajatus
lapsen saattamisesta kasteessa jo kasteveden välityksellä kasvavan
kasvin yhteyteen ja hänen kohtalonsa yhdistämisestä "onnenpuuhun",
vastaavan tavan ohella on selvänä säilynyt. Suomalaisessa tavassa
kaataa kastevesi "mirtin" juurelle, lappalaisessa siivilöidä se
kahden koivun juurelle ja virolaisessa "onnenpuun" juurelle, käsitys
kastetun kohtalon yhdistämisestä kasviin on suoranaisesti ilmaistu.
Näiden tapojen kehitykseen ja syntyyn on varmaankin suoranaisimmin
vaikuttanut tuo aiemmin mainitsemamme käsitys kasvu- ja elinvoiman
siirtymisestä sympatetista yhdyssidettä myöten elävästä
luonnonesineestä ihmiseen tahi ajatusparallelli rehottavan kasvin ja
ihmisen kukoistuksesta ja varttumisesta. Mutta samalla on "onnenpuu"
myös negativisessa maagillisessa suhteessa vastaavaan ihmiseen: sille
tapahtunut vahinko koituu samanluontoisena vaikutuksena jälkimäiseen.
Tässä suhteessa puheenalaiset käsitykset lähentelevät yleistä puiden
palvontaa, jolla on ollut huomattava osa niinhyvin suomalaisten,
Skandinavien kuin monilukuisten muidenkin kansojen palvonnassa ja
taikauskossa.
Koivun oksien pitäminen kastevedessä ja kastettavan kuljettaminen
koivuisen vanteen läpi ovat selvästi samaa juurta, jälkimäinen
lähinnä verrattava parannustavoissa esiintyvään halkaistun puun
lävitse kuljettamiseen. Edellinen osa, koivunoksan paneminen
kasteveteen, saattaa taasen olla tämän tavan myöhempi muunnos,
syntynyt lappalaisten pakanallisessa (<i>sabme-nabma</i>) ja ristillisen
kasteen vastakasteessa (<i>adde-nabma-k.</i>) käytettyjen <i>skiellojen</i>,
s.o. veteen pantavien hopea-, tina- ja messinkiesineiden mallin
mukaan, aivan samoin kuin suomalaisten lapsen ensimäisessä
pesemisessä käyttämät koivunlastut -- joille tuskin voidaan antaa
muuta selitystä kuin että ne edustavat kasvavaa puuta -- ovat
saaneet pesuvedessä sijansa samanlaisen ajatuksen voimasta kuin
hopeaesineiden ja sormusten käyttö.
Psykologiselta ajatussisällöltään Itämeren suomalaisten lapsen
ensimäiseen pesuveteen ja kasteveteen kohdistuvat tavat ja uskomukset
ovat näinollen läheistä sukua niille, joita sekä mainitut että
monet muut kansat noudattavat synnytysjälkeisten suhteen ja eräiden
lastentautien parantamisessa.
Nämä tavat ja käsitykset näyttävät siis liittyvän laajempaan
käsitepiiriin, joka on saanut ilmausmuotoja erilaisten tapojen
alalla. Tällöin voidaan olettaa niiden tämänsuuntaisina ilmenevän
laajemmallakin maantieteellisellä alalla. Näin onkin asianlaita.
Muinaissaksalaisen uskon mukaan heitettiin lapsen ensimäinen
pesuvesi puita vasten. Bernin kantonissa on tällainen vesi
kaadettava hedelmätä kantavan tahi muun nuoren puun luokse.[715]
Walesissa ristimävesi vietiin huolellisesti puutarhaan ja heitettiin
sipulilavoille tahi jollekin vihertävälle. Yleisesti luultiin,
että jokin onnettomuus kohtaisi lasta ellei niin tehtäisi.[716]
Etelä-Celebesillä istutetaan lapsen syntyessä kokospähkinä, jota
kastellaan sillä vedellä, missä napanuora ja synnytysjälkeiset on
pesty.[717] Samoalaiset katsovat vastasyntyneen pesuvedellä olevan
maagillisen ja onneatuottavan ominaisuuden ja juovat sitä tämän
vuoksi.[718]
Pesu- ja ristimävedellä on siis ennen kaikkea maagillinen suhde
pestävään tahi pestyyn itseensä. Mutta tämän ohella se -- kuten
varsinainen ihmisruumiin substanssi -- on saanut laajemmankin
käytännön m.m. aktiivisen taikuuden välikappaleena. Kasteveden
ajatellaan sisältävän "pyhyyttä" ja sen vuoksi sille yleisesti
omistetaan parantavia ja hyväätuottavia ominaisuuksia, samalla
kuin sitä käytetään suojelusaineena taikuutta vastaan. Suomen
ruotsalaiset eivät heitä kastevettä pois, vaan pesevät lapsen
siinä.[719] Suomalaisessa taikuudessa pesu- ja kastevesi on saanut
käytännön lemmennostotaioissa. Tytöt pesevät silmänsä poikalapsen
ristimävedellä, pojat tyttölapsen, vastakkaisen sukupuolen
mieltymystä hankkiakseen.[720] Neitoset menettelevät näin lapsen
ristimäveden kanssa samassa tarkoituksessa.[721] Kun itse lapsi
pestään ristimävedellä, se ei saa tartunnaisia eikä rupia.[722]
Ristimävettä otettiin myöskin suuhun ja kasteltiin sillä lapsen
silmiä, jotta siitä tulisi punakasvoinen.[723] Vienan Karjalassa
ajatellaan niinhyvin synnyttäjän kuin lapsen itsensä olevan
määrätynlaisessa vaaranalaisuuden tilassa ja synnyttäjän samalla
suhteessaan muihin ihmisiin epäpuhtauden tilassa. Lasta on varsinkin
ristimiseen saakka suojeltava m.m. ulkoiselta tartunnalta. Sille
ei saa antaa ruokaa muiden astioista, ennenkuin se on ristitty,
eivätkä muut saa maistaa sen astioista.[724] Astioihin nähden tämä
vaaranalaisen vastaanottavaisuuden tila neutralisoidaan pesemällä
sekä lapsen että synnyttäjän astiat ristimävedellä.[725]
Ristimävedellä saattaa vielä olla negativisiakin vaikutuksia. Naisen
sisällisesti nauttimana se voi aiheuttaa hänelle hedelmättömyyden.
Kun morsian ryyppää kastevettä, hän ei ikänä saa lapsia.[726]
Hyvän naimaonnen hankkimiseen soveltuu muunkinlainen kuin lapsen
ensimäinen pesuvesi ja kastevesi. Siihen on käytetty myöhemmällä
iällä myös omaa pesuvettä, sitä sopivalla tavalla käsittelemällä.
Neitoset hankkivat Suomessa itselleen hyvän naimaonnen siten, että
viskaavat silmänpesuvetensä oven päälle samalla kuin loitsivat:
"tuolla mun kunnian kuulukoon,
häpeän hävitköön,
yli yheksän meren
kaheksassa kaupungissa!"[727]
Kun kosijoita odotteleva neito heittelee silminvetensä sille tielle,
josta luulee kosijain tulevan, hän näyttää kauniilta kosijain
mielestä. Hyvä naimaonni taataan myöskin, jos pestään juhannusaamuna
ennen auringonnousua silmät, heitetään vesi kolmasti muutetun huoneen
kynnyksen ylitse vasemman olkapään yli ja sanotaan:
"tuo Jumala kihloja kilpiin,
markkoja maata nuoleskellen!"[728]
Vielä kehittyneemmistä tämänlaatuisista taioista esitettäköön
seuraava. Venäjän Karjalassa tytöt hankkivat naimaonnea siten, että
pesevät silmänsä kolmella uudella kuulla, ensimäisenä torstaina
auringonnousun aikana, jolloin samalla kammataan pää ja pannaan
kammatessa lähteneet hiukset talteen sekä sidotaan hiuspalmikot
kolmenlaisella nauhalla kiinni. Viimeisen pesemisen jälkeen, kun
nauhat ovat olleet kolme yötä palmikoissa, päästetään ne auki,
viedään pesuvesi kolmen kirkon kellotapuliin, pirskoitetaan kelloihin
ja kellojen kieliin lemmennostolukuja lukien; palmikkonauhat pannaan
piiloon johonkin kelloja ylemmäksi, yksi nauha kuhunkin tapuliin.
Näin rupeaa tytön maine kuulumaan monilla kirkoilla.[729] Jos taas
tytöt juhannusyönä pesevät käsiään kolmesta käsiastiasta kolmella
kaivon kannella ja vievät pesuvetensä kolmen kirkkotien haaraan,
lähtevät kesakot ja sulhaset mieltyvät heihin paremmin.[730]
Naimaonnen hankkimisessa ovat suomalaiset yleensäkin usein
turvautuneet taikakylpyihin ja pesuihin. Tällaiseen tarkoitukseen
käytetty taiottu kylvetysvesi räiskytetään erään taikatoisinnon
mukaan ikkunoille ja katoille,[731] mikä on selvä analogia lapsen
ensimäisen pesuveden ja ristimäveden käytölle.
Vielä on huomattava eräiden ruumiinosien huuhdevesi sisällisesti
käytettynä määrättyyn henkilöön kohdistuvissa lemmennostotaioissa.
Pojan (tytön) saa "käymään perässänsä" kastamalla vasemman jalan
kantapäänsä kahviin ja juottamalla sille, jota tahtoo taikoa.[732]
Kun "ryssä" kastaa partansa viinamaljaan ja juottaa viinan tytölle,
tyttö alkaa hänestä pitää.[733] Riittääpä tähän tarkoitukseen
venäläisen kulkukauppiaan laukun päälle satanut ja johonkin ryppyyn
kokoutunut vesikin.[734]
Suurin osa pesu- ja ristimävedellä toimitettavista aktivisista
taikatoimista kuuluu hyvän naimaonnen hankintataikoihin. Erotukseksi
tämän ryhmän aikaisemmin tarkastelluista taioista, nämä useimmiten
eivät tarkoita kiinnittää jotakin tunnettua henkilöä, vaan ylimalkaan
turvata hyvä naimaonni, hankkia naispuolisille paljon kosijoita,
miehelle naisen mieltymys. Tästä johtuu, että näiden taikojen
teknilliset keinotkin ovat toiset. Tyypillisten lemmennostotaikojen
pyrkimyksenä on luoda ruumiin substanssin avulla välittön yhteys
taikomuksen esineiden välille. Viimeksi puheena olleetkin nojautuvat
samaan perusajatukseen, mutta koska toinen puoli taian objektista,
varsinainen taiottava, tällä kertaa on tuntematon, koetetaan
saavuttaa tarkoitus <i>levittämällä taikavälineenä käytettävää
ainetta niin laajalle kuin mahdollista</i>. Tällä tavoin toiselta
puolen turvataan suurin mahdollisuus taian toteutumiselle, toiselta
saatetaan toinen taian objekteista taikasuhteeseen lukemattomiin
muihin yksilöihin, minkä lemmen herättämisen kannalta ajatellaan
olevan edullista ja takaavan parhaimman menestyksen. Tämän päämäärän
saavuttamiseksi siis veden kanssa menetellään siten, että sillä
on mahdollisuus joutua mitä useimpien toista sukupuolta olevien
yksilöiden yhteyteen. Sitä m.m. heitetään kauas hajalleen tahi
kaikille ilmansuunnille. Tämä ajatusperusta ilmenee selvänä varsinkin
suomalaisissa silmänpesuvedellä suoritettavissa taioissa. Vettä
viskataan oven päälle, ajatellen, että se näin joutuu yhteyteen
jokaisen ovesta kulkijan kanssa, sitä heitetään tielle tahi
kirkkoteiden haaraan, jossa kirkolle, parhaimmalle liikepaikalle eri
teitä kulkevat ihmiset sitä tallaavat, silmänpesuvettä heitetään
kolmasti muutetun huoneen kynnyksen yli, väikyttämällä tässä
mielessä analogiaa muuttamisen ja laajalle levittämisen välillä,
sitä pirskoitellaan kirkonkellojen kieliin, ajatellen pesuveden
äänen välityksellä luovan yhteyttä kaukaistenkin ihmisten kanssa,
ja kaikilla näillä toimilla on lopullisena päämääränä yhteyden
aikaansaaminen neidon ja nuorten miesten välillä.
Vaikka tuskin saattanee olla epäilystä tällaisen selitystavan
sovellettavuudesta, ulotettakoon tarkastelua laajemmallekin, koskapa
tämä taikaryhmä psykologiselta perusteeltaan näyttää liittyvän
toisiin ja niiden kanssa muodostavan yhtenäisen systemin.
Aikaisemmasta tunnetaan, miten syrjänit, suomalaiset ja venäläiset
eräiden tautien parantamiseen ovat soveltaneet tautien siirtokeinoa.
Niinä paikallisuuksina, joiden kautta tämän siirtämisen helpoimmin
ajatellaan tapahtuvan, ovat tie, tienristeys, raja, ovenripa j.n.е.,
siis sellaiset paikat, joiden kanssa mahdollisimman moni tuntematon
ihminen joutuu yhteyteen. Varsinkin <i>tienristeys</i> tavataan usein
tällaisten taikojen suorituspaikkana; ssen merkitys taikalokalitetina
saaneekin suurimmalta osalta juuri tämän kautta selityksensä. Eräissä
tällaisiin taikoihin liittyvissä loitsuissa esittämämme käsitys
sitäpaitsi on nimenomaan esillä. Tanskassa kuume siirretään toiselle
siten, että tienristeyksessä sanotaan: "Kold her saet fra mig på
dig, som foerst farer på denne korsvej. I navn."[735] Suomalaiset
loitsivat paisetta: "Tuonne minä sinut manaan yheksän tien haaraan
yheksää miestä vastaan."[736] -- Mainittakoon vielä, että venäläiset
parantavat valkojuoksua pesemällä yöllä sairaan paidan ja viemällä
veden tienristeyksiin kenenkään näkemättä.[737]
Käsitys taudin siirtämisestä tiellä kulkijaan ilmenee siis joskus
suoranaisena. Aikaisemmin tarkasteltujenkaan tämänlaatuisten taikojen
alkuperä ei saattane olla muu. Muutamissa niissä ilmenee tämä ajatus
konkretisessa muodossa, toisissa välillisemmin muun taikatoimen
ohella.
Myöskin sellaisessa taikomisessa, jossa taikomalla aiheutettua
pahaa poistetaan neutralisoimalla, saattamalla taikomisen
välikappaleet tahi joku muu taian yhteyteen kuuluva esine tahi
aine, vieläpä paikka t.m.s. takaisin taikavamman aiheuttajalle,
tahi jotenkin hänen kanssaan yhteyteen, turvaudutaan
edellisenlaatuisiin menettelytapoihin. Näin on laita etupäässä
silloin, kun taikavaikutuksen aiheuttaja on tuntematon, niin
ettei ole mahdollisuutta päästä hänen kanssaan suoranaiseen,
havainnollisesti todettavaan yhteyteen. Koska tähän periaatteeseen
perustuvilla käsityksillä ja aikatoimilla on huomattava osa useissa
tutkittavanamme olevan aineen kohdissa, kosketeltakoon sitä tässä
hiukan yksityiskohtaisemmin.
Pakanalliset tšeremissit loitsivat sairauden rahaan, helminauhaan,
sulkaan, munaan, luuhun, kynttilään j.n.e. Jos tällainen taikaesine
havaitaan jossakin raossa, reiässä tahi pihalla, haetaan loitsija,
joka ottaa sen vanhaan virsuun, ja tämä koetetaan saada taian
tekijälle takaisin. Jollei tätä tiedetä, virsu viedään kolmen tien
haaraan, jossa sitä piestään pihlajaisilla raipoilla ja sanotaan:
"Etsi isäntäsi!"[738]
Samaan ajatukseen perustuviin taikakeinoihin -- joissa itsensä
taikavaikutuksen aiheuttajan personallisella kosketuksella, sen
jäljellä tahi siirretyllä tartunnalla taikavaikutus neutralisoidaan,
samalla kuin aiheuttaja on tuntematon -- on vielä luettava tapa
käyttää eräiden esineiden ja paikkojen huuhdevettä parannusaineena.
Venäläiset parantavat usein esim. säikähdystä ja silmäämistä
ovenrivan, ovenpielen tahi akkuuanpielen huuhdevedellä.[739]
Kehumalla pilaamista vastaan ovat saksalaiset savustaneet lasta
kustakin neljästä nurkasta laastuilla rikoilla, kustakin neljästä
pöydän nurkasta kaavitulla aineella ja yhdeksänlaisella puulla.[740]
Kasanin tatarit parantavat silmäämisen seurauksia huuhtomalla
ovenrivan tahi salvan, kostuttamalla tällä vedellä pyyheliinan ja
hieromalla sillä lapsen kasvoja.[741] Syrjänit lääkitsivät silmättyä
ja itkevää lasta vedellä, joka saadaan huuhtomalla kaksi pöydän
kulmaa ja ovenripa.[742] Myöskin "noituuden parannus veden" (вода отъ
уроковъ) valmistamisessa pestään ovenripa ja uuninpankon äärimäinen
kivi.[743]
Niiden sairauksien parantaminen, joissa sairauden taikomisillaan
aiheuttaneen henkilön ruumiillinen substanssi, hänen vaatteensa
palanen, ruumiillisen tahi personallisen kosketuksensa
jälki on parannusvälineenä, perustuu myös usein juuri
neutralisointiajatukseen. Taikojan ollessa tuntemattoman turvaudutaan
edellä esitetyn laatuisiin keinoihin, etsittäessä mahdollisuutta
päästä hänen kanssaan kosketuksiin. Tätä samaa menettelytapaa
sovellettiin sitten muihinkin senlaatuisiin taikatoimiin, joissa
ruumiin substanssin avulla pyrittiin taikasuhteeseen tuntemattoman,
epämääräisen yksilön kanssa.
Paitsi tienristeystä ja muita edellä mainittuja taikalokaliteteja
ovat nähtävästi useat muutkin, kuten esim. uuninpiippu ja kynnys
etupäässä juuri tällä tavoin saavuttaneet taiallisen merkityksensä.
Uuninpiipun ajatellaan nähtävästi savun avulla kuljettavan
taikatartuntaa. Tanskalaiset siirtävät paiseen johonkin toiseen
likistämällä sitä sormilla ja koskettelemalla samoilla sormilla
uuninpiippua.[744] Suomalaisissa taioissa sairaan kivut pannaan
tuulen mukana kulkemaan pois, panemalla potilaan pesuveteen kolmen
puun "liikaa", jotka sen jälkeen kun sairas on pesty, poltetaan hänen
vaatteittensa kanssa ja tuhat viskataan ilmaan.[745]
Hiuksia koskevassa luvussa on jo mainittu varsinkin
alhaiskultturisten ja luonnonkansojen luuloista ihmisen maagillisesta
pyhyyden tahi epäpyhyyden tilasta. Uusien tännekuuluvien tosiasioiden
yhteydessä näyttää sopivalta palata näihin seikkoihin uudelleen.
Maagillinen pyhyyden tahi epäpyhyyden tila ilmenee ihmisessä
toisaalta muutamissa hänen elämänsä huomattavimmissa tiloissa
(syntyminen ja synnyttäminen, avioliiton ja seremoniallisen surun
aika j.n.е.), toisaalta omistetaan se sellaisenaan määrätyissä
yhteiskunnallisissa asemissa oleville ihmisille. Heidän suhteensa
toisiin ihmisiin saattaa olla joko vaaraa tahi päinvastoin onnea
ja hyötyä tuottava. Tämän taikavaikutuksen aiheuttajana saattaa
olla jo paljas tällaisen henkilön näkeminen, mutta varsinkin hänen
kanssaan yhteydessä olleiden esineiden koskettaminen. Luonnollisesti
ajatellaan jokainen tällaista taikatehoa omistavan ihmisen
fyysillisen olemuksen osa ennen kaikkea näitä taikavoimia sisältävän.
Suomalaiskansojen taikakäsitysten alalta ei ole vaikeaa löytää
tällaisia luuloja. Eräitä niistä on aikaisemmin jo kosketeltukin.
Paitsi hiuksiin, sylkeen y.m. näyttää pesuveteenkin kohdistuvan
tapoja ja luuloja, jotka parhaiten saavat selvityksensä
puheenalaisten käsitysten kannalta. Suomessa on papin silminvedelle
annettu erikoinen merkitys. Jos neito sillä pesee silmiänsä ja
heittää veden seinille, hän saa hyvän naimaonnen.[746] Mutta
erittäinkin morsiamen. Se, joka häissä olevista neidoista ensimäisenä
saa pestä morsiamen pesuvedellä vihkimisen jälkeen, pääsee ensiksi
naimisiin.[747] Toinen huomiota ansaitseva tieto kertoo koko
häärahvaan sisällisesti nauttineen nuoren parin pesuvettä. Sulhanen
ja morsian pesivät itsensä korvossa (ammeessa) ja tämä vesi pantiin
sahtiin ja juotettiin häärahvaalle.[748] Samanlaatuista tapaa
tietää Kettunen vepsäläisten noudattavan. N.s. tyttöillassa morsian
riisuutuu alasti ja pannaan seisomaan paistinpannulle sekä pestään
ylhäältä alas. Pannuun valuva pesuvesi sekoitetaan piirakka- ja
vehnästaikinaan, ja kun tällaiset leivokset sitten syötetään
sulhaselle, morsiamen tulevalle kotiväelle sekä mahdollisuuden mukaan
koko hääseurueelle, niin ollaan varmoja, että hänestä tulee kaikkein
mieleinen.[749]
Pari ensimäistä näistä taikatoimista tarkoittavat nimenomaan
naimaonnen hankkimista ja viimeinen näyttää olevan jonkunlainen
yhteydenluomistaika. Samalla morsiamen ja papin pesuveden käyttämistä
voidaan tarkastella eräältä toiseltakin kannalta.
Lukuisten kansojen avioliittotavoissa käsitetään naimisiinjoutuvien
olevan sellaisessa erikoistilassa, joka -- paitsi heissä itsessään
piilevää erikoista alttiutta varsinkin vahingollisille vaikutuksille
-- saattaa levittää vaikutustansa heidän läheisiinsäkin.
Marokkolaisissa häämenoissa on tärkeä osa morsiaimen ja sulhasen
oletetulla <i>maagillisella pyhyydellä (baraka)</i>, joka muutenkin
maurilaisten elämässä näyttelee tärkeätä osaa. Tämä pyhyyden tila
on naimisiin joutuvien <i>vaaranalaisuuden</i> eli vastaanottavaisuuden
tilan toinen ilmausmuoto, mikä jälkimäinen on niin yleinen käsitys
avioliittotavoissa ja aiheena lukuisille seremonioille ja tavoille
niissä. Käsitys tästä onneatuottavasta pyhyyden tilasta ilmenee
m.m. pyrkimyksenä päästä kosketuksiin kaiken sen kanssa, mikä on
ollut jossakin yhteydessä nuorikon tahi hääparin kanssa. Kun nuori
pari marokkolaisissa häissä on syönyt seremoniallisen ruokalajinsa,
naimattomien miesten on välttämättömästi saatava vähän samasta
ruoka-annoksesta tullakseen osalliseksi sen sisältämästä pyhyydestä
eli onneatuottavasta voimasta. Morsian ripottelee kotieläimiä
hennalla (väri, jolla morsiamen kynnet punataan), jotta ne saisivat
menestystä hänen pyhyydestään. Kun nuorikko menee ensi kerran
tervehtimään vanhempiaan ja ottaa mukaansa leipää ja muuta ruokaa,
hänen on annettava vähän leipää jokaiselle, jonka hän tapaa tiellä.
Vanhemmille tuodusta leivästä jaetaan osa koko kylän väelle. Morsian
levittää näin ympärillensä onneatuottavaa pyhyyttänsä (<i>baraka</i>).[750]
Näitä pyhyyden, vaaranalaisuuden ja vastaanottavaisuuden tiloja
tuntevat useimmat suomalais-ugrilaiset kansat muun ohella juuri
avioliittotavoissaan.[751] Eräistä hääseremonioiden toimituksista
päättäen näyttäisi tämä nuorikoiden erikoistila käsitetyn muille
onneatuottavaksi. Seremonialliselta vesimatkalta morsiamen tuomaa
vettä votjakkien häissä hääväki maistelee, sillä pirskoitetaan
kaikkia läsnäolevia, sitä heitetään toistensa päälle, siitä
valmistetaan ruokaa.[752] Mutta muutoinkin tuntevat esim. syrjänit
maagillisen pyhyyden tahi puhtauden (<i>sestem</i>) tiloja. Sellaisia
omistetaan esim. pojille ja tytöille määrättynä ikäkautena;
ajatellaanpa synnyttämiseen yleisesti yhtyväksi ajateltavan
epäpuhtauskäsityksen ohella synnyttäjän määrätyissä olosuhteissa
saattavan olla erikoisen pyhyydenkin verhoama. Kolmasti kaksoset
synnyttäneen vaimon ei tule kumartaa papille, hän on pyhempi kuin
pappi.[753] Jopa yksinomaan erikoisen hyvillä ominaisuuksilla ja
lahjoilla varustettu ihminenkin, nopealiikkeinen, kauniisti puhuva,
ei kellekään kaunaa kantava, omistaa sellaisen erikoisominaisuuden,
että hänellä on hyväätuottava vaikutus toisiin ihmisiin. Sellaisen
henkilön kohtaaminen tuottaa onnea, häntä pyydetään pirskoittamaan
suustansa vettä sairaan päälle tahi kylvettämään sairasta, jotta tämä
paranisi.[754]
Neutralisointiajatuksen kannalta lienevät selitettävissä vielä
muutamat sairaan pesussa käytetyn veden käyttötavat sekä eräät näihin
verrattavat. Sairaan pesuvesi on vietävä Suomessa niille paikoin,
mistä taudin luullaan tarttuneen, tahi hautuumaalle.[755] Samoin on
myös sairaan pesuvesi ja parannuksessa tarvittavat esineet otettava
niiltä tienoilta, mistä tarttumuksen luullaan olevan alkuisin, sekä
vietävä pesuvedet samoille paikoille kuin mistä ne on otettukin.[756]
Eräänlaista tartunnan kautta syntyväksi oletettua taudintilaa,
kalmaa, jonka ajatellaan aiheutuvan vainajan tahi yleensä kuoleman
yhteydessä käytettyjen esineiden koskettelemisesta sekä kirkkomaalta,
parannetaan pesemällä. Kalman pesuvesi viedään hautuumaalle eli
kalmistoon, siis oletettuun tartuntapaikkaan.[757] Tällöin joskus
mainitaan, että vesi on vietävä siihen paikkaan hautuumaalla, mihin
se ruumis on haudattu, josta kalma tarttui.[758]
Suomalaisessa taikaterapiassa kylvyt ja pesemiset ovatkin yleisiä
parannusmenetelmiä. Niissä kohdistuu suurin huomio usein pesussa
käytettyyn veteen. Hammastautia parannetaan valmistamalla erilaisia
lisäaineita käyttämällä pesuvesi, jolla pestään kipeän hampaan puoli
päätä. Vesi viedään "kolmialle" (kolmen tien haaraan), kalmarikoille,
koskeen ja muurahaispesään.[759] Vienankarjalaisessa taikakylvyssä,
jolla on tahdottu parantaa "itsestään metsästä tarttunutta", siis
epämääräisestä lähteestä koitunutta kalmaa, joka ei ole kenenkään
nostattama, pesuvesi viedään metsään, jossa sitä kaadellaan kaikkien
puiden juurille, kalmasijoille (kalma sijoin), vanhalle lastukolle
ja loppu vedestä astioineen koskeen.[760] Kiroista päästettäessä
käytetty pesuvesi viedään muurahaispesään.[761] Pahan silmän
aiheuttamaa lapsen "itkettäjää" parannetaan menettelyllä, jossa lapsi
m.m. valetaan kolmeen kertaan vedellä; vesi viedään kolmen tien
haaraan. "Sieltä tarttukoon, ken mukaan tahtoo."[762] Metsähiiden
parannusmenetelmässä käytetty vesi kaadetaan muurahaiskekoon[763]
j.n.e.
Näissä taikamenetelmissä yhtyy epäilemättä useampiakin taianomaisia
näkökohtia. Huomattavin niistä on varmaankin neutralisointiajatukseen
perustuva. Viemällä pesuvesi sellaisiin paikkoihin, joista vamman
luullaan olevan peräisin, toivotaan päästävän neutralisoivaan
yhteyteen taikavaikutuksen aiheuttajan kanssa. Tämä käsitys ilmenee
usein silminnähtävänä. Jos tiedetään, ken jollekulle on noituudellaan
aiheuttanut kirovamman, viedään sen parannuspesussa käytetty pesuvesi
kiroojan kaivoon ja loitsitaan:
"Suokoon Jumala sitä sulle,
mitä sinä mulle;
Suustasi ulos,
Sieramistasi sisään!"[764]
Parannusvälikappaleena käytetään yleensä tartuntapaikalta otettua
ainetta: maata, vettä j.n.e.
Silloin kun taudin alkuperä ei ole todettavissa, taikamenetelmä on
tavallisesti laajempi, niin että esim. pesuissa käytettyä vettä
levitetään monenmoisiin paikkoihin, tarkoituksella, että joku näistä
osuu oikeaan. Samasta käsitepiiristä on lähtöisin esim. keino
vapauttaa synnyttäjä silmänteistä polttamalla hänen hiuksiansa, niin
että käry haisi ihmisten nenään;[765] näin menetellen ajateltiin,
että taikavaikutuksen tuntematon aiheuttaja ei voi vapautua
joutumasta neutralisoivan vastataian alaiseksi. Taika lapsen
vapauttamiseksi tuntemattoman aiheuttamista kiroista antamalla
lapselle maitoon sekoitettuna tieltä otettua hienoa tomua[766]
johtuu samoista käsityksistä. Tänne kuuluvat vihdoin parannusaineina
käytetyt kolmesta kynnyksestä otettu tomu ja yhdeksästä hinkalosta
otetut jyvät ja tomu. Kaiken tämän käytännön pohjana on ollut
pyrkimys taikavaikutuksen tyhjäksitekemiseen saattamalla taiottu
henkilö tahi jokin muu taikomuksen esine jollakin tavoin --
välittömästi tahi välillisesti -- joko itsensä taikojan tahi
hänen jättämänsä kosketuksen jäljen sekä yleensä taikavaikutuksen
todellisuudessa havaittavan tahi ajatellun alkuperän eli syyn
yhteyteen.
Tältä kannalta lienevät selitettävissä muutamat votjakkien tavat,
joissa vahingossa tapahtuneen satuttamisen tahi haavoittamisen
seurauksia koetetaan välttää viipymättä ja välittömästi asettumalla
yhteyteen satuttaneen kanssa. Jos joku pistää toista vahingossa
sormella silmään, täytyy hänen välttämättömästi antaa tämän purra
itseään sormeen. Tällöin loukkautunut sanoo: "<i>sinme sot</i>", s.o.
"anna minulle silmäni!" Samoin, jos votjakki haavoittaa sormensa tahi
silmänsä, hän pnree sitä esinettä, johon hän on itsensä satuttanut,
pyytäen sitä samalla antamaan takaisin hänen silmänsä tahi
kätensä.[767] Verenseisotusloitsujen yhteydessä on suomalaistenkin
ollut tapana puraista haavan aiheuttanutta teräkalua.
Tämän pesuissa sekä yleensä vastataioissa vallalla olevan
pääajatuksen rinnalla on huomioon otettava myös toisia. Muutamissa
pesuissa ilmenee ajatus taudin siirrosta tartuttamistietä. Useissa
pesumenetelmissä näyttää lisäksi olleen esillä mielikuva vedestä
varsinkin kosken, jonka rannalla taikapesut usein suoritetaan taudin
poishuuhtojana ja -kuljettajana, joten ne, muiden niiden yhteydessä
ilmenevien taianomaisten ajattelutapojen ohella, osaksi perustuvat
käsitykseen pahan poistumisesta veden mukana samalla tavoin kuin
aistimilla havaittava epäpuhtaus pesemällä poistuu. Ajateltakoon
esim. seuraavaa keinoa, jolla rupia lapsesta karkoitetaan. Lasta
valellaan puhtaalla vedellä ja vesi heitetään ilmaan maakiven päälle
sanoen: "Terveys tänne, sairaus sinne."[768]
Useista parannusmenetelmistä, varsinkin pesuista, käy myös selville,
että taudin aiheuttajaksi ajatellaan jokin henkiolento, haltia,
"väki" tahi "voima". Pesuveden vienti kirkkomaalle ja muurahaispesään
tarkoittaa ensi sijassa yhteyteen pyrkimistä niissä asuvien
henkiolentojen tahi haltioiden kanssa (muurahaispesää on pidetty
metsän haltian asuinpaikkana). Tämä on otettava huomioon myös
arvosteltaessa suomalaisten taipumusta suorittaa monet parannustoimet
kosken läheisyydessä ja käyttää parannusvälineinä koskesta otettuja
kiviä, puita ja kosken limaa tahi vaahtoa; silläkin lienee suhteensa
kosken ja veden "väkiin".
Pesuveteen kohdistuvista taikaluuloista ja -käytännöstä on
taikateknillisessä suhteessa selvinnyt, että erilaisiin
parannustarkoituksiin käytetyissä pesumenettelyissä, samaten kuin
lapsen ensimäisessä pesussakin, tarkoitettu vaikutus aikaan saadaan
toisaalta itsensä veden avulla, se tarpeellisia aineksia käyttämällä
valmistamalla, toisaalta alistamalla pesussa käytetty vesi
tarkoituksenmukaisen taikamenettelyn alaiseksi.
Tarkastelumme kuluessa useat seikat ovat samalla osoittaneet, että
pesuveden avulla itseensä pestyyn aikaansaatavien vaikutusten
perustana on käsitys siitä, että pesussa käytetty vesi sisältää
pestyn organismin aineellisia osasia. Tätä todistavat vielä
seuraavat pari taikaa, jotka ovat samanarvoisia varsinaista ruumiin
substanssia välineenä käyttäville yhteystaioille. Jos mies alkaa
vihata vaimoansa, hän paranee siitä, kun miehelle juotetaan vaimon
pesuvettä.[769] Kun lehmä ei seuraa muuta karjaa, pestään sen jalat
ja pesuvesi heitetään muun karjan yli.[770]