Taikakäsityksissä ajatellaan usein jo paljaan kosketuksen saattavan
olla ruumiillisen substanssin tartuttajana ja siirtäjänä. Tämän
kannalta on luonnollista, että se vesi, joka on ollut välittömässä
yhteydessä ruumiin kanssa ja saattanut liuottaa itseensä ihmisen
ruumiillisen olemuksen hiukkasia, esim. hikeä, varsin suuressa
määrässä on hänen organisminsa tartuttama ja tällä tavoin hänen
personallisuutensa täyttämä. Tästä syystä pesuvedellä onkin
taikuudessa täysin samanarvoinen asema varsinaisen ruumiillisen
substanssin rinnalla.
Näissä käsityksissä saa määrätyissä elämäntiloissa käytettävä ja
määrätyiden ihmisten pesuvesi erikoisen merkityksen. Tarkasteltakoon
niistä ensiksi <i>lapsen ensimäisessä pesussa</i> käytettävään veteen
kohdistuvia tapoja ja luuloja.
Uuden ihmisolennon ilmautuminen maailmaan on, sekä jo ennen
syntymistä että varsinkin sen aikana ja pitkän aikaa jälkeenkinpäin,
joka askeleella kiedottu maagillisten käsitysten taikaverhoon.
Syntyessään ja kauan aikaa jälkeenkinpäin lapsi on erikoisessa
taianomaisessa herkkyyden ja vastaanottavaisuuden tilassa, joka
velvoittaa noudattamaan suurta huolenpitoa ja varovaisuutta kaikessa,
mikä kohdistuu häneen tahi jollakin tavoin on yhteydessä hänen
kanssaan. Varsinkin kaikki se, minkä kanssa lapsi <i>ensi kerran joutuu
kosketuksiin</i>, saa erikoisen tärkeyden. Näin on etenkin ensimäisen
pesuveden ja lapsen pesun laita yleensä.
Jo sellaisenaan, ennen ensimäistä kylvettämistä siinä, ajatellaan
pesuveden voivan vaikuttaa lapseen, antaa hänelle joko hyviä tahi
vahingollisia ominaisuuksia. Veteen saattaa näet sisältyä esim.
vahingollisia taikavoimia, ja siksi on se ennen kylvettämistä tehtävä
vaarattomaksi. Toiselta puolen voidaan ensimäisen kylvyn ja siinä
käytetyn veden avulla, sitä tarkoituksenmukaisesti valmistamalla,
kylvetettävään siirtää toivotuita ominaisuuksia. Tämän kaiken vuoksi
ensimäinen pesu- eli kylvetysvesi monia taikatemppuja noudattaen
hyvin huolellisesti valmistetaan.
Suomessa ensimäiseen pesuveteen pannaan erilaisia esineitä tahi
aineita, esim, kolme koivun lastua, hореарikari, раikoitellen
vihkisormus, tahi tyttölapselle äidin kihlasormus, jonka katsotaan
täysi-ikäisenä takaavan hänelle hyvän naimaonnen.[663] Tytön
ensimäiseen pesuveteen on Hämeessä pantava hopealusikoita ja
huuhdottava ne siinä; toisen tiedon mukaan raha, jotta lapsesta
aikuisena tulisi rikas.[664] Suomen Karjalassa pannaan veteen
hopearaha ja vähän tervaa, "jottei rupi käj",[665] Keski-Suomessa
kolme hiiltä ja sormus,[666] Lapissa tulirauta, sakset ja mustaa
villaa.[667]
Näistä pesuveden valmistuksessa käytettävistä taikaesineistä useat
ovat selvästi ehkäisevää tarkoitusta palvelevia, aiottuja estämään
vedessä mahdollisesti piilevien pahojen voimien ja ominaisuuksien
vaikutusta ja siirtymistä kylvetettävään. Tällaisiksi lienevät
katsottavat hiilet tahi kekäleet, terva, erinäiset rautaesineet,
veteen sylkeminen, suola, tulikivi ja osaksi myöskin raha.
Toisten pesuveteen pantavien esineiden käytännön perustana on ollut
sellaisten ominaisuuksien siirtäminen kylvetettävään, jota veteen
pantavan esineen ajatellaan edustavan. Hyvin usein käytettävien
kulta- ja hopeaesineiden ajateltiin varmaankin antavan kauneuttansa
ja loistoansa, tekevän kylvetettävän ihon hohtavan kauniiksi, samalla
kuin mielikuva rikkaudestakin on saattanut olla tietoisuudessa.
Koivun lastun käyttöön on saattanut liittyä ajatusparallelli
kylvetettävän ja nuoren koivun valkeudesta, rehevyydestä ja
kasvuvoimasta.
Koska pesuvesi pesun jälkeen sisältää lapsen ruumiillisen olemuksen
ainehiukkasia, se jälkeenkinpäin säilyttää läheisen yhdyssiteen
kylvetettyn. Näkymättömien sympatetisten siteiden kautta sillä
saattaa olla lapseen aina sen laatuinen -- joko edullinen tahi
vahingollinen -- vaikutus, minkälaisen käyttelyn tahi kohtalon
alaiseksi se on joutunut. Tästä johtuvat toiselta puolen monilukuiset
kiellot ja rajoitukset käytetyn pesuveden kanssa meneteltäessä,
toiselta yhtä monilukuiset käyttöohjeet ja temput.
Kun pesuvesi monin taikatempuin on valmistettu, pestään sillä
Suomessa lasta kolme kertaa,[668] paikoitellen kuusi, jopa
yhdeksänkin kertaa, siihen tarpeen mukaan aina uutta lisäämällä.[669]
Toisaalta varovaisuuspyrkimys ilmenee pesemiskieltona. Lapsen päätä
ei synnyttyä saanut pestä, ennenkuin se oli päässyt kriitillisimmän
ajankohdan yli, s.o. ennenkuin se oli tuotu ristiltä.[670]
Käytettävän ja käytetyn pesuveden käsittelyssä osoittautuu
yleiseksi pyrkimykseksi tarkkojen varotoimenpiteiden ja määrätyiden
menettelytapojen noudattaminen. Lapsen pesuvettä ei ensiksikään
saanut panna tuuleen. Se olisi aiheuttanut tautia lapselle.[671]
Pahansuopien vehkeet ja varsinkin kaikkialla uhkaava paha silmä ovat
lapsen pahimpia vihollisia sen vastaanottavaisuuden tilan aikana,
jossa lapsen jonkun aikaa syntymisen jälkeen ajatellaan olevan. Sen
vuoksi ei tullut antaa kenenkään tietää, että lasta varten saunavettä
lämmitettiin; toivatpa muutamat kirnunkin esille tarkoituksella
luulotella kirnuvettä lämmitettävän.[672]
Pesun jälkeen oli vedestä pidettävä tarkka huoli. Ensimäisessä
pesussa käytetty vesi heitettiin talvella lumihangelle, kesällä
jollekin puhtaalle paikalle tahi lattian alle, tarkoituksella, ettei
lapsi saisi ruohtumaa tahi muuta sellaista ruumiiseensa.[673] Tahi
oli se vietävä sannan lattialle,[674] huoneen tai kiven alle,[675]
"virtaavaan viepään",[676] kaadettava karsinaan[677] tahi -- jos
kylvetettävä on tyttö -- peräpenkille pöydän taa, jolloin hänelle
neitona tulee sulhasia,[678] tahi -- jos poika -- muurahaispesään,
jolloin hänestä tulee terve ja väkevä.[679] Tyttölapsen pesuvesi
saatetaan myös viedä kirkkotielle ja pojan lastukolle, jolloin
jälkimäisestä tulee kätevä.[680]
Ei ainoastaan kaikki ne esineet ja aineet, joiden kanssa lapsi
ensimäiseksi joutui kosketuksiin, olleet määrääviä hänen
menestymiselleen ja kohtalolleen, vaan myöskin ne henkilöt, joiden
kanssa hän tuli yhteyteen, olivat tässä määrääviä. Luullaan, että
ketä lapsi ensiksi katsoo, sen näköinen siitä tulee. Siitä syystä ei
rumaa otettu pesemään.[681]
Jo näiden esimerkkien nojalla voidaan todeta ne ajatussuunnat, jotka
ovat olleet vallitsemassa suomalaisten taikakäsityksissä lapsen
ensimäisen pesun aikana. Ne jakautuvat selvästi kahteen ryhmään:
varotoimenpiteiden, joiden tarkoituksena on menetellä käytetyn
pesuveden suhteen siten, että sen kautta lapselle mahdollisesti
koituvat vahingolliset vaikutukset välttyisivät (veden suojeleminen,
kaataminen puhtaaseen, suojaisaan paikkaan), sekä aktivisten
menetelmien, joiden avulla toisaalta vedessä piilevät vahingolliset
ominaisuudet (vedessä asustavat pahat henkivoimat tahi taikuus)
tehdään tehottomiksi, toisaalta lapselle ajatellaan tuotettavan
toivottuja ominaisuuksia tahi yleensä onnekas tulevaisuus (veden
kaato pöydän taa peräpenkille, missä vieraat istuvat, vienti
kirkkotielle, lastukolle j.n.е.).
Eräiden toisten Itämeren suomalaisten kansojen tavat ovat näissä
suhteissa sangen selväpiirteisiä ja mielenkiintoisia. Näistä
tarkasteltakoon ensiksi liiviläisten menetelmiä. Lapsen pesuvettä
suojellaan kaatamalla se johonkin kuoppaan, jottei tuuli sattuisi
siihen.[682] Jos vedestä, jota lämmitetään odotettavissa olevan
pienokaisen pesuvedeksi, pisarakaan putoaa tuleen, ei se enää kelpaa
tarkoitukseensa, koska se olisi lapselle vahingollista. Ei myöskään
sitä vettä, jossa lapsen vaatteita on pesty, saa heittää kuistilta
(vom Vordache) ulos.[683] Jos tyttölapsen ensimäiseen pesuveteen
pannaan sokeria, pojat rakastuvat tyttöön hyvin.[684]
Virolaisten muinaisen elon ja olon kuvaajista monet ovat erikoisesti
panneet huomiota lapsen ensimäiseen kylvetykseen. Kreutzwald lausuu,
että siihen liittyy niin paljon taikauskoa, että sillä voisi täyttää
useita sivuja. Totta onkin, että sekä vanhemmissa kuvauksissa että
myöhemmältä ajalta olevissa lähteissä on erikoisen paljon näitä
seikkoja koskevia tietoja.
Lapsen pesuvettä virolaiset eivät milloinkaan heitä sellaiseen
paikkaan, missä ihmisiä kulkee, ajatellen, että sellaista lasta
jälkeenpäin jokainen halveksisi ja "sen täytyisi maata kaikkein
ihmisten jalkojen alla". Pesuvesi kaadetaan kuoppaan, portin
pielipuun sijalle, jotta oltaisiin varmoja, ettei se joudu
tallattavaksi. Siveellisesti langenneesta tytöstä sanotaan: "Hänen
kylpyvetensä on varmaankin joutunut monien ihmisten tallattavaksi."
Wirumaalla kylpyvedestä ripotellaan muutamia tippoja huoneen katolle,
jotta lapsi pääsisi korkeaan asemaan ja vallitsisi muita.[685]
Wiedemann kertoo paljon mielenkiintoista lapsen ensimäisestä
pesemisestä ja lapsen pesemisestä yleensä. Pesuvettä, johon
muutamat panevat jonkin hopeaesineen, ei saa jättää minkään eläimen
kosketeltavaksi. Sitä ripotellaan huoneessa yltympäri ylös seinille;
loppu kaadetaan sellaiseen paikkaan, "missä tuuli ei siihen käy".
Muutamat heittävät pesuvettä, jos lapsi on poikalapsi, korkealle
ylös, jotta siitä tulisi suuri, jos tyttö, kauas hajalleen, jotta
se saisi paljon kosijoita, tahi aurinkoa vasten katolle, jotta
lapsesta tulisi kuuluisa ja se pääsisi nuorena naimisiin. Muutamat
kostuttavat sillä poisheittäessään ikkunoita, jotteivät hämärä ja
kuunvalo vahingoittaisi lasta.[686] Jos kylpyvettä menee tuleen,
syntyy pienten lasten ihoon rakkoja. Silloin otetaan yhdeksän
hehkuvaa hiiltä, heitetään ne peräkkäin veteen, pannaan siihen
vähän suolaa ja pestään sillä; vesi heitetään uunin päälle (auf die
Ofendecke, <i>keris</i>).[687] Samaten kerrotaan Viron saaristoasukkaiden
vieneen pesuveden pihalle ja heittäneen sen -- jos kylvetettävä oli
poikalapsi -- korkealle ylös -- jos tyttö -- kauas hajalleen, jotta
pojasta tulisi hyvin suuri ja tyttö saisi paljon kosijoita.[688]
Samanlaista kerrotaan Saarenmaan virolaisista.[689]
Myöhemmältä ajalta olevat muistiinpanot sisältävät mielenkiintoa
ansaitsevia täydentäviä tietoja näistä virolaisten tavoista.
Ensiksikin, lapsen ensimäistä pesuvettä ei niidenkään mukaan viskata
mihinkään sellaiseen paikkaan, missä elukat voisivat siihen koskea.
Tyttölapsen pesuvesi viskataan ulos <i>lehtipuun juurelle</i>.[690]
Poikalapsen vesi kaadetaan marja- tahi "kasvupuun" juurelle; silloin
kasvaa lapsi <i>niin kovaa ja niinkuin puu</i>.[691] Jos taasen ensimäinen
pesuvesi heitetään tien risteykseen, tyttölapsi saa paljon kosijoita
ja tulee kuuluksi kaiken kansan joukossa, ja poikalapsella on hyvä
naimaonni.[692] Kirkolle ristittäväksi vietäessä heitettiin lapsen
viimeinen pesuvesi reen tahi vankkurien päälle (sivulle), jolloin
niinikään tyttö pääsi pian miehelle ja poika otti pian vaimon.[693]
Useimmat näistä virolaisten ja liiviläisten tavoista ja
taikakäsityksistä saavat selityksensä samoista perusluuloista,
jotka ovat olleet suomalaisten tapojen pohjana. Näissäkin kuvastuu
toisaalta käsitys itse pesuveden merkityksestä kylvetettävälle joko
vahinkoa tahi etua tuottavassa suhteessa, toisaalta kylvetettävän
riippuvaisuussuhde kylpyvedestä pesun jälkeen. Monet virolaisista
ja liiviläisistä tavoista ja käsityksistä ovat siis ehkäisevää
ja suojelevaa laatua (veden suojeleminen eläimiltä, auringolta,
tuulelta, vieminen ja kaataminen suojaisaan paikkaan). Veden
heittäminen pimeään paikkaan ja yleensä auringolta suojeleminen
johtunee suoranaisesti pelosta, että auringolla pesuveden
välityksellä olisi vahingollisia vaikutuksia lapseen; lähinnä näytään
pelätyn joitakin ihottumia. Tuulelta suojeltiin vettä peläten tuulen
välityksellä leviäviä ja tuulesta tulevia tauteja ("tuuleista"
j.n.е.).[694]
Tällaisia luuloja, esim, auringon ja pesuveden kautta lapselle
suoranaisesti koituvasta vahingosta tunnetaan muuallakin. Esim.
Schlesiassa ja Brandenburgissa lapsen ensimäinen pesuvesi on
kaadettava varjopaikkaan, ruusupensaan taakse tahi talliin, jonne
aurinko ei paista; näin menetellen aurinko ei polta lasta.[695]
Pesuveden kaatamisen puun ja yleensä kasvien juurelle sekä sen
levittämisen määrättyihin paikkoihin otamme pian toisessa yhteydessä
puheeksi.
<i>Kaste- eli ristimävesi</i> saa taikakäytännössä ja -käsityksissä
yhtä tärkeän merkityksen kuin pesuvesikin ja siihen kohdistuvat
menetelmätkin ovat suureksi osaksi samoja.
Ensiksikin, sitäkin on suojeltava vahinkoa tuottavilta vaikutuksilta
ja siinä itsessään asustavat vahingolliset voimat tehtävä
vaarattomiksi. Suomessa kastevesi piti kuljetettaman peitteen
alla.[696] Toiseksi, määrätyllä kasteveden käsittelyllä aiheutettiin
vastaavia vaikutuksia kastettuun tahi hänen tulevaan kohtaloonsa. Se
oli kasteen tapahduttua viskattava ylös jollekin seinälle, "jotta
lapsesta tulisi ylevä ihminen",[697] tahi jotta hänestä tulisi
kirjantaitava ja ymmärtäväinen.[698] Savossa ja Karjalassa se
heitettiin pappilan asuinrakennuksen tahi muun rakennuksen seinälle
ja katolle asti, jotta pojasta varttuisi arvoisa mies ja tyttö
joutuisi "korkeisiin naimisiin".[699] Yleensä kastevesi on heitetty
korkealle, mutta vaikutukset ajatellaan jonkun verran vaihteleviksi,
vaikkakin ne perustuvat samanlaatuisiin mielikuviin. Näin on
tehtävä, jos tahtoo, että lapsi kasvaa pitkäksi; jos vesi heitetään
matalalle, hän jää hyvin lyhyeksi.[700] Mutta toisaalla katsotaan
lapsen tästä tulevan ylpeäksi, matalalle heitettäessä taasen
hiljaiseksi ja siivoksi;[701] joskus taasen luullaan lapsesta näin
menetellen tulevan hyvän, lukijan[702] tahi hänen pääsevän ylhäisiin
naimisiin[703] tahi hänestä tulevan selväpäisen.[704]