Taikaopillisessa suhteessa suomalais-ugrilaisten kansojen käsitykset
ulostuksista ovat verrattain selväpiirteisiä ja yleensä muihin
organismin eritteisiin yhtyviin verrattavia.
Suomessa nämä käsitykset ensiksikin ilmaisevat suoranaista
sympatetista riippuvaisuussuhdetta ihmisen ja hänen ulostustensa
välillä. Jos poltetaan jonkun ulostusta, tämä saa vastaavaan
ruumiinosaan rupia.[615] Jos taasen joku ulostaa sopimattomalle
paikalle ja toinen tekee tulen ulostuksen päälle, tämä henkilö
tulee rupiseksi.[616] Tätä tilaisuutta käytetäänkin suorastaan
pahanilkiseen tarkoitukseen. Kun hankitaan kolme sellaisen metson
höyhentä, jonka haukka on raadellut, ja poltetaan ne jonkun ihmisen
ulostuksen päällä, tulee tämä rupitautiseksi.[617]
Näissä taioissa on siis taikatoimen seuraus osoitettu ja määritelty
tunnetuksi sairaudeksi, joka lisäksi paikallistuu lähemmin
ilmoitettuun ruumiinosaan. Viimeksi esitetyssä taiassa lienee
kuitenkin alkuaan ajateltu toisenlaistakin taikavaikutusta,
suoranaisesti sitä poltetta ja tuskaa, jonka tuli aikaan saa. Tähän
on yhtynyt vielä mielikuva haukan kynsien viiltelyn ja raatelun
aiheuttamasta tuskasta.[618]
Syrjänit pelkäävät erikoisesti, että ulostus saattaa joutua
pahanilkiselle taikuudelle alttiiksi. Suojellakseen sitä tältä
vaaralta he sen peittävät tahi vastataikana sylkevät erikoista
menettelytapaa noudattaen kolmasti vasemmalle puolellensa (<i>kimles
kiviv</i>, s.o. pitkän matkan päähän käden ylitse, pitäen kättä niin,
että sylki menee pitkin käden ulkosyrjää). Ei ole lupa ulostaa
lähelle tietä eikä varsinkaan suksenladulle. Eräs syrjäniukko
teki suksenladun oravanpyyntiä varten. Tuli toinen metsästäjä ja
pilasi ulostamalla ladun. Iltasella metsämajaansa tultuaan ukko
vihastuksissaan päätti kostaa. Hän hajoitti röyhkeän metsästäjän
ulostuksen kolmeen osaan, "heitti kaksi osaa <i>kimles kiviv</i>
metsään",[619] otti kolmannen osan mukaansa ja poltti. Tästä vanhusta
loukannut metsästäjä kuoli.[620]
Toisen syrjäniläisen tarinan mukaan syytettiin muutamia vuosia sitten
erästä syrjänieukkoa siitä, että hän oli taikomalla aiheuttanut
sairauden kahdelle alaikäiselle pojalle. Hän oli nähnyt kolmen pojan
ulostavan tien lähellä. Poikien mentyä eukko jakoi lannan kolmeen
osaan, "heitti kaksi osaa <i>ki kimles (kigug)</i> olkansa taitse" ja
poltti kolmannen osan uunissa. Kukin pojista sairastui, saaden
ihottuman vastaavaan ruumiinosaan.[621]
Pari puheenaollutta suomalaista sekä syrjäniläiset taiat kuuluvat
pahanilkisen taikuuden alaan. Tällä alalla onkin ulostuksella
suomalaisessa taikuudessa lukuisia muitakin käytäntötapoja, niistä
useat sellaisia, jotka tyypillisinä kuvastavat alkuperäisiä
käsityksiä. Seuraavassa esitettäköön niistä muutamia.
Jos joku löytää tuoreen, yökasteen koskemattoman karhunlannan ja
lyö sen yhteen ihmisen lannan kanssa, niin rupeaa karhu ahdistamaan
sitä ihmistä.[622] Tahi otetaan karhun ja ihmisen lantaa, pannaan
sellaisen tulisijan alle, jossa tuli aina palaa, mutta niin syvään,
ettei tuli polta, vaan kuumentaa. Mitä enemmän tuli kuumentaa, sitä
kiivaammin rientää karhu ihmisen kimppuun.[623] Myöskin voidaan
karhun ja ihmisen lantaa panna metsästä löydetyn eläimen sääriluun
sisään, asettaa se luu tikan reikään, tehdä siihen lepästä kolme
naulaa, joita leppänuijalla lyödään, yksi kerta ensimäisenä torstaina
eli taian tekopäivänä, toisena torstaina kaksi ja kolmantena kolme
kertaa; silloin karhu etsii ihmisen joka paikasta käsiinsä ja
repii.[624] Umpitauti voidaan aiheuttaa ihmiselle tahi eläimelle
panemalla lantaa koiran reisiluun sisään, jonka toinen pää on sahattu
auki, ja tukkeamalla se leppänaulalla. Tämä viedään umpilähteelle,
josta otetaan jokin vedessä ollut puu, johon luu punaisella langalla
sidotaan kiinni, ja tämä laitos pannaan takaisin lähteeseen, joko
ainiaaksi, jolloin taiottava kuolee umpitautiin, tahi niin, että sen
voi ottaa pois, jos tahtoo vapauttaa hänet pitemmältä kärsimästä.[625]
Rakkaustaioissa on ulostus myös saanut jonkunlaisen käytännön.
Ensiksikin seuraavanlaatuisessa kiinnitystaiassa: Jollei neito saa
poikaa mieltymään itseensä, hän panee lantaansa voileivälle ja
syöttää sen pimeässä sulhaselleen.[626] Samaten eroitustaioissa. Kun
pojat tahtoivat päästä eroon tytöistä, he ottivat näiden ulostusta
ja panivat kenkiensä kärkeen.[627] Jos taasen tahdottiin erottaa
sulhanen morsiamestansa, haettiin morsiamen ulostusta ja pilattiin
sillä sulhasen saappaat sisä- ja ulkopuolelta hänen nukkuessaan. Kun
sulhanen aamulla panee saappaat jalkaansa ja huomaa ne pilatuiksi,
hänen rakkautensa morsiameen siitä alkaen kylmenee.[628]
Niinhyvin teknillisessä suhteessa kuin taianomaisen käsitesisältönsä
puolesta useimmat näistä taioista ja luuloista ovat tyypillisiä
esimerkkejä sympatetisesta taikuudesta. Vastaavat Suomen
ruotsalaisten ja skandinaviset käsitykset ovat tässä suhteessa nekin
erittäin valaisevia.
Suomen ruotsalaisten taioissa ulostusta käytetään pahanilkisen
taikuuden välikappaleena. Ihminen voidaan tehdä hulluksi asettamalla
hänen ulostustaan ihmisen pääkalloon ja heittämällä se koskeen.
Joku saadaan taasen suuttumaan toiselle panemalla hänen ruokaansa
jälkimäisen ulostusta.[629] Edelleen parannustaioissa: tarttunutta
pakotusta parantaakseen on otettava omaa ulostustansa ja asetettava
sitä kivistävälle paikalle ja sen jälkeen heitettävä se vasemman
olkapään yli hautuumaata kohti ja sanottava: "Ota sinä tuo, anna
minulle terveyteni."[630]
Skandinavisissa käsityksissä lapsen ulostuksiin nähden
noudatettavista menettelytavoista ilmenee ensiksikin selvästi meille
tunnettu pyrkimys menetellä niiden kanssa siten, etteivät ne joutuisi
taikuuden tahi vahinkoa tuottavien henkiolentojen vaikutukselle
alttiiksi. Norjassa ne poltetaan, koska niitä ei uskalleta heittää
ulos; jos niiden kanssa meneteltäisiin näin varomattomasti, <i>Trold</i>
tahi <i>Huidre</i> saattaisi vahingoittaa lasta. Ruotsissa, Närikessä
luullaan, ettei ole hyvä heittää "mitään lapsen päästämää" pois,
ennenkuin siihen on pantu tulta, sekä pohjoisessa Södermanlandissa,
että lapsi tulee rauhattomaksi ja alkaa itkeä öisin, jos sen
"pilausta" heitetään sellaisille paikoille, joissa "keijukaiset
(<i>älvorna</i>) pitävät karkeloitansa".[631] Mutta toiselta puolen
kuvastuu ruotsalaisissa käsityksissä lapsen suoranainen sympatetinen
riippuvaisuussuhde näistä organismin eritteistä. Sekä Ruotsissa että
Suomen ruotsalaisten keskuudessa kansa pelkää lapsen ulostusten
joutumista tulen yhteyteen; siitä olisi lapselle kaikenlaista
vahinkoa: se saisi ripulin, haavoja, ruohtumia tahi rupeutumia
vastaavaan ruumiinosaan tahi sairastuisi se muuten.[632]
Ihmislannalla on verrattain huomattava käytäntö suomalaisessa
taikaterapiassa. Niistä sairauksista, joita sillä parannettiin,
mainittakoon <i>trachoma</i> ("pasko", "silmi- l. silmäpasko").
Lannan joutuminen juuri tämän sairauden parannusaineeksi saa
selityksensä taikaopillisesta perusajatuksesta <i>similia similibus
curantur</i>, kun otetaan huomioon taudin suomalainen nimitys ja
käsitys sen laadusta.[633] Myöskin hampaansäryn parantamiseen
ulostus kelpasi.[634] Tätä paitsi käytettiin sitä profylaktisesti
hammastautia vastaan. Jos lapsen ikenet voidellaan hänen ensimäisellä
ulostuksellaan, hänen hampaitaan ei koskaan pakota.[635]
Kovissa synnytystuskissa saatiin apu siten, että otettiin äskettäin
synnyttäneen ulostusta ja annettiin kuivattuna synnytystuskissa
olevalle.[636]
Mainittakoon vielä, että liiviläiset ovat käyttäneet
noidan ulostuksia, niillä potilasta savustaen, (selvästi
neutralisointiajatukseen perustuvana) vastataikana noitumisella
aiheutettua sairautta vastaan.[637] Syrjänit samaten käyttävät
ihmislantaa parannustarkoituksiin, esim. omaa tuoretta lantaansa
haavaa sidottaessa. Tämän pitäisi ehkäistä tartunta.[638]