Niihin ihmisruumiin eritteisiin, jotka ovat olleet edellisentapaisten
luulojen ja käytännön esineenä, kuuluvat myös kyyneleet.
Näistä ensiksikin eräitä taikaluuloja ja uskomuksia. Venäjän
Karjalassa on varottu, ettei kuolleen päälle eikä hautaan tipahtaisi
kyyneleitä. Ne näet tuonelassa kypeniksi muuttuneina polttaisivat
vainajata.[609] Koska kyyneleet muuttuvat palaviksi kekäleiksi, ei
hautaan eikä ruumiin päälle saa itkeä.[610] Satakunnassa luullaan,
ettei kuollutta saa itkeä kauvan, "sillä sen sija on märkänä niin
kauan".[611]
Tšeremissien käsityksissä ei kuollutta saa itkeä, sillä jos itketään
paljon ja pudotetaan kyyneleitä vainajan vaatteille, hänen kuolleiden
valtakunnassa täytyy istua kyynelillä täytetyssä ammeessa.[612]
Myöskään ei pakanallisten tšeremissien tavoissa ole luvallista
pudottaa kyyneleitä vainajan vaatteille sen vuoksi, ettei tämä
näyttäytyisi unessa.[613]
Syrjänien luulon mukaisesti liiallinen suru ja ylenmääräiset
kyyneleet ovat onnettomuuden enne; toiset luulevat, että itse
kyyneleet aiheuttavat onnettomuutta, mutta eivät sitä ennusta.[614]
Näissä luuloissa ja uskomuksissa varotaan siis erikoisesti, ettei
kyyneleitä joutuisi kuolleen yhteyteen ja hautaan. Niihin liittyvät
omat selityksensä, kuten useimmiten tällaisissa tapauksissa,
eivät kuvasta niiden varsinaista alkuperää. Tässäkin havaittavien
varovaisuustoimenpiteiden pohjana on ollut pelko, että ihmisruumiin
erite, kyyneleet, kuolleen ja kuoleman kanssa yhteyteen jouduttuaan
sympatetisen suhteensa kautta alkulähteeseensä voisivat saattaa
ihmisen epämieluisaan, jopa vaaraa tuottavaan yhteyteen vainajien
henkien ja yleensä kuoleman yhteydessä vaikuttavan henkimaailman
kanssa. Tämän lisäksi on tässäkin saatettu ajatella myös kyynelten
kautta aiheutuvaa suoranaista vaikutusta kyynelten vuodattajaan.