Tässä yhteydessä tarkasteltakoon erikoisesti eräitä <i>napanuoraan</i>
kohdistuvia tapoja ja taikakäsityksiä. Sen leikkaamiselle omistetaan
usein tärkeä merkitys ja tämän toimituksen katsotaan olevan suhteessa
lapsen vastaiseen kohtaloon ja menestymiseen. Leikkaamisessa
kiinnitetään erikoisesti huomiota siinä käytettyyn alustaan ja
leikkausaseeseen; koko toimitus muodostuu usein seremonialliseksi
menettelyksi asianmukaisine lauseineen ja toivotuksineeu. Niinpä
Vjatkan läänin Uržumin piirin tšeremissit katkaisevat poikalapsen
napanuoran kirveellä halon päällä, samalla lausuen: "Ole työteliäs!"
j.n.e. Tytön napanuora katkaistaan rukin päällä samalla sanomalla:
"Ollos ahkera kehräämään!"[306]
Glazovin piirin votjakit katkaisevat tämän elimen saunan kynnyksellä
kirveellä; tyttölapsen napanuoran leikkausalustaksi käytetään
rukkia ja toimitetaan leikkaaminen veitsellä lausuttaessa: "Ollos
ahkera kehrääjä, voimakas, terve!" j.n.e. Mamadyšin piirin votjakit
heittävät poikalapsen napanuoran jäännöksen hevossuojukseen,
jolloin lapsesta tulee hyvä hevosten isäntä. Tytön napanuora on
taas käärittävä jobonkin ja pantava arkkuun. Jos se heitettäisiin
hevossuojukseen, tulisi tytöstä halukas tekemään miesten töitä.[307]
Inkeriläisillä on ollut tapana panna pieni leipäpala ja muutamia
viljanjyviä lapsen napaa vastaan sen kapaloihin. Tämän pitäisi
vastata niitä yhdeksää jyvää, jotka ommellaan naimisiin menevien
vaatteisiin kainalokuoppien kohdalle.[308]
Paitsi niitä toimenpiteitä, joilla on suoranaisen varotoimenpiteen
luonne, suomalais-ugrilaisten kansojen synnytysjälkeisiin nähden
noudattamissa tavoissa on havaittavissa sellaisia, joiden
tarkoituksena on synnytysjälkeisten käsittelyn avulla aikaan
saada toivottuja vaikutuksia jälkeläiseen. Näistä on ennen
kaikkea kiinnitettävä huomiota Obin ugrilaisten tapaan <i>ripustaa
synnytysjälkeiset puuhun</i>. Suomalaisista oleva tieto niiden metsään
kantamisesta on tässä yhteydessä mainittava. Sen tavan perustana
on kyllä voinut olla vain pyrkimys saattaa ne määrätyllä tavalla
talteen tahi piiloon, siis varotoimenpiteiden sarjaan luettava toimi.
Samalla se saattaisi kuitenkin viitata samantapaiseen menettelyyn ja
käsityksiin kuin mitä Obin ugrilaiset ovat noudattaneet.
Ajatus kasvavan luonnonesineen, kuten puun suhteesta ihmisyksilöön,
varsinkin lapsiin ja sairaisiin, on lukuisten kansojen
tavoissa ja taikakäsityksissä kehittynyt laajaksi maagillisten
käsitysten sarjaksi. Näin on asianlaita varsin suuressa määrin
suomalais-ugrilaisten kansojen mytologiassa ja taikakäsityksissä.
Näiden kysymysten yksityiskohtainen tarkastelu veisi liiaksi syrjään
varsinaisesta aiheestamme; ne ovat kuitenkin tässä esillä olevien
seikkojen kanssa siksi läheisessä yhteydessä, että katson voivani
niitä vähän laveammaltakin kosketella.
Ensiksikin muistuttaa vasta mainitsemamme Obin ugrilaisten
käytäntö monien muiden kansojen tapoja, joiden tarkoituksena on
saattaa synnytysjälkeiset puun tahi jonkun muun kasvin yhteyteen.
Mecklenburgissa ja Pommerissa viedään heti synnytyksen jälkeen
jälkimeno nuoren puun juurelle luulossa, että lapsi kasvaa puun
keralla.[309] Saona-heimo Indiassa leikkaa viiden päivän kuluttua
syntymisestä napanuoran pois. Sen ottaa kätilövaimo ja panee lehdistä
tehtyyn astiaan, jossa on öljyä. Tulisijan tuhka otetaan ulos,
kasataan maahan ja astia asetetaan sen huipulle. Pienoiskokoinen
jousi ja nuoli pistetään tuhkaan; sitten viedään kaikki vaatteeseen
käärittynä <i>kusum</i>-puun (<i>Schleichera trijuga</i>) alle. Menon isä,
lausuen samalla: "Minulla on poika, tulkoon hänestä metsänkävijä."
Tytölle suoritetaan sama meno, mutta jousen ja nuolen asemasta
käytetään bambulastua riisin sekoittamista varten ja sanotaan:
"Tulkoon hänestä hyvä perheen emäntä."[310] Kun napanuora irtautui,
Maorit veivät lapsen papin luokse. Napanuora haudattiin pyhään
paikkaan ja sen päälle istutettiin nuori vesa, jota nimenomaan
pidettiin lapsen "elämän merkkinä". Toisen tiedon mukaan haudattiin
istukka ja istutettiin puu sen paikan päälle.[311] Fidshisaarelaiset
hautaavat napanuoran kokospähkinän keralla, jota koetetaan saada
itämään ja kasvamaan. Syntynyt puu tulee lapsen omaisuudeksi.[312]
Azteki-pojan napanuora haudattiiu aseiden kuvien keralla paikkaan,
jossa voitiin vastaisuudessa taistelun olettaa tapahtuvan.[313]
Luetelluista tapauksista havaitaan useimmissa selvänä ajatus
lapsen ja kasvin välille synnytysjälkeisten tahi napanuoran avulla
aikaansaatavasta yhteydestä. Ei liene epäiltävää, etteikö tämä
ajatus ole ollut juuri Obin ugrilaistenkin tapojen perustana. Kun
pidettiin vaikeana muulla tavoin säilyttää ja estää turmeltumasta
synnytysjälkeisiä, joiden kanssa lapsen menestyksen ajateltiin olevan
riippuvaisuussuhteessa, yhdistettiin lapsen elämä ja kehitys niiden
välityksellä kasvavaan luonnonesineeseeu. Tämän toivottiin tuottavan
lapselle samanlaista kasvu- ja kehitysvoimaa kuin mitä siinä
itsessään piili.
Tämä sama ajatus on ollut perustana useille suomalaisten kansojen
taikatoimille ja -käsityksille, ja on se pukeutunut edellisiin
verrattaviin tapoihinkin. Suomalaisissa lapsitaioissa on joukko
sellaisia, joissa lasten menestymistä tahi terveyttä hankitaan
eräänlaisilla puihin ja muihinkin kasveihin kohdistuvilla
taikatoimilla. Lapsen menestykseksi viedään se alasti riisuttuna
pohjoiseen päin, pohjoispuolella mäkeä kasvavan koivun luo, sivellään
kolmasti ylhäältä alaspäin koivun oksan latvalla ja lausutaan:
"Metsän tyttö, metsän akka
Metsän pienet piikaset
Hoiva sulle hoiva mulle;"
sitten mennään taas pohjoiseen päin toisen koivun luo, tehdään sama
temppu, sekä vielä kolmannen koivun luo, jossa se uudistetaan,
ja sitten mennään taakseen katsomatta takaisin.[314] Jos lapsi
ei tavallisella ajalla rupea kävelemään, katsotaan riiden sitä
vaivaavan. Sen parantamiseksi asetetaan lapsi pellolle istumaan ja
kynnetään auralla tahi kuokalla sen ympärille vako. Sitten kylvetään
hampun siemeniä lapsen päälle.[315] Riittä sairastavaa parannetaan
myös halkaistujen puiden läpi kuljettamalla.[316] Itkuisaa ja
levotonta lasta parannetaan halkaisemalla puu niin suurelle raolle,
että lapsi mahtuu siitä, ja pujottamalla hänet siitä kolme kertaa
läpi, joka kerran lukemalla isämeitä takaperin.[317]
Näiden tapojen ja taikojen selittelyssä, varsinkin silloin, kun
niiden tarkoituksena on määrätyn sairauden parantaminen, on huomioon
otettava toinenkin käsitys, nimittäin ajatus taudin siirtämisestä
puuhun, joka m.m. hammastaudin parantamisessa näkyy selvänä.
Etupäässä taudin siirtoajatukseen näyttää perustuvan suomalainen
varastustaudin parannustaika, jossa potilasta kuljetetaan kolmen
halkaistun puun läpi. Taian jälkeen näet puut reväistään ylös maasta,
upotetaan kivien avulla koskeen sekä loitsitaan:
"Asu paha koskessa kovassa
Ettet riko ristittyä
Etkä kaada kastettua."[318]
Molempiin käsityksiin palautuvat nähtävästi vastaavat mordvalaiset
taiat. Jos lapsi itkee kovasti ja sairastaa kauan, vievät ersäläiset
sen metsään. Siellä halkaistaan puu (poikaa varten tammi, tyttöä
varten koivu) siten, että puun keskusta halkaistaan, mutta latva
ja juuriosa jätetään kokonaisiksi. Tästä halkaistusta paikasta
kuljetetaan lapsi lävitse. Kun sitä kuljetetaan läpi, sanotaan:
"Pyhä puu, viheriä tammi (jos lapsi on poika) ota orjalta N. N.
hänen itkunsa, poista se hänestä, anna terveyttä. Siitä, että
annat terveyttä, taudin ottamisesta, pue orjan N. N. päälle hänen
vaatteensa, pane jalkaan hänen jalkineensa: hänen päästänsä lakki,
hänen päältänsä paita, hänen vartaloltansa vyö, kapalot ja paita."
Tämän jälkeen ripustetaan puuhun sairaan lapsen lakki, paita,
vyö ja päällysvaate ja mennään pois.[319] Erään toisen taian
mukaan näyttävät ersäläiset pitävän puuta lapsen suojelijana. Kun
jossakin talossa on vastasyntynyt nähnyt päivän valon, ripotellaan
akkunalaudoille tuhkaa, tehdään akkunoihin ristinmerkki ja vedetään
vastasyntyneen ympäri koivuista vitsaa lausuen: "Pyhä puu, valkea
koivu, suojele orjaa N. N. pahalta ihmiseltä (noidalta), pahasta,
yöllä unen aikana, päivällä valvoessa, häntä ylös nostettaissa, häntä
alas laskettaissa, rinnalla ruokittaessa, ruo'alla ruokittaessa,
juotettaissa." Näin suojellaan vastasyntynyttä kuudenkymmenen päivän
aikana.[320]
Muitakin sairauksia näyttävät mordvalaiset parannelleen viemällä
sairaan tammen alle.[321]
Ei saatettane kieltää, etteikö näiden taikatointen perustana
taudin siirtoajatuksen ohella olisi käsitys lapsen tahi sairaan
joutumisesta erikoiseen suhteeseen puuhun, ajateltiinpa sen kautta
joko sairauden siirtyväu puuhun tahi puun sellaisenaan antavan
terveyttä, kukoistustansa ja kasvuvoimaansa lapselle. Nämä käsitykset
ovat saattaneet olla esillä samanaikaisestikin. Niiden selvitykseksi
tarkasteltakoon vielä muutamaa tänne kuuluvaa tapaa.
Virolaiset ovat käsitelleet sellaista lasta, joka ei ala tavalliseen
aikaan kävellä, siten, että jonakin torstaina ovat kyntäneet ja
äestäneet peltoa ja asettaneet lapsen näin valmistetulle paikalle
istumaan. Sitten on lapsen yli kylvetty hamppua ja sanottu: "Капер
kazuma, laps laduma", s.o. hamppu kasvakoon, lapsi juoskoon.[322]
Pensan läänin Gorodištšen piirin venäläiset (mordvalaiset?) ovat
parantaneet sellaista lasta, joka pitkään ei lähde kävelemään,
viemällä siemennettävälle pellolle. Siellä heitetään ensi kourallinen
siemeniä pellolle, toinen lapsen päälle, kolmas taas maahan, taas
lapsen päälle j.n.e.[323]
Suomessa on keväällä lehmiä ensi kerran laitumelle laskettaessa
niiden annettu kulkea ulos halkaistun pihlajakepin läpi.[324]
Lampaiden menestymiseksi otetaan Mikonpäivän lauantai-iltana kolme
kasvavaa närettä ja kolmesta muurahaispesästä muurahaisia ja viedään
ne lammaskarsinaan sanoen samalla:
"Kasva kuin näre ja sikie kuin kusiainen."[325]
Näissä tapauksissa, taudin siirtämisajatus ei ole saattanut olla
taian perustana, vaan on niiden katsottava perustuvan suorastaan
ajatukseen elimellisen luonnon rehoittavasta kasvuvoimasta ja
hedelmällisyydestä, joita ominaisuuksia näin pyritään siirtämään
taiottavaan.
Niissä parannustaioissa, joissa sairasta kuljetetaan reiän läpi, on
vielä saattanut väikkyä mielessä ajatus sairauden poispyyhkimisestä
tällaisen käsittelyn avulla. Sairaita on kuljetettu muidenkin reikien
kuin halkaistujen puiden läpi. Lasta, jonka sairauden arvellaan
olevan maasta, kuljetetaan reiän läpi, joka on tehty kolmelta sivulta
maasta irtiotettuun turpeeseen.[326] Nämä tavat ovat mahdollisesti
vielä jossakin yhteydessä oksanreikien merkitykseen taikuudessa.
Joka tapauksessa saatamme pitää Obin ugrilaisten synnytysjälkeisiin
nähden noudattamaa tapaa tyydyttävimmin selitettynä juuri
ominaisuuksien siirtoajatuksen kannalta ja pyrkimyksestä luoda
yhteyttä kasvavaan luonnonesineeseen. Pienoisen jousen ja nuolen
ripustaminen niiden yhteyteen käy tämän ajatuksen kannalta ja
vastaaviin muitten kansojen tapoihin vertaamalla myöskin selväksi.
Sen tarkoituksena oli symbolisella tavalla taata lapselle hyvät
metsämiehen ominaisuudet.
Mikä merkitys on vihdoin annettava tavoille asettaa viljaa ja
ruoka-aineita synnytysjälkeisten yhteyteen tahi säilyttää niitä
viljan säilytyspaikoissa? Puhuttaessa esim. inkeriläisten tavasta
asettaa viljanjyviä napaa vasten on muistettava, että jyviä
käytetään usein profylaktisesti, vastataioissa varausesineinä,
ja että vastasyntyneen kapaloihin ja kehtoon yleisesti asetetaan
kaikenlaisia varoesineitä. Jyvien asettaminen nimenomaan lapsen
napaa vasten oikeuttaa tässä ottamaan huomioon toisenkin
selitystavan. Keinot, joiden avulla lapsen elämä ajatellaan
yhdistettävän kasvavaan luontoon, eivät rajoitu yksinomaan
edellä tarkasteltuihin, synnytysjälkeisiin kohdistuviin. Samasta
ajatusyhteydestä on varmaankin sukeutunut tapa leikata napanuora
poikki viljalyhteen päällä ja kylvää verestä kostuneet jyvät lapsen
nimeen.[327] Inkeriläinen tapa saattaa palautua juuri tällaiseen
mielikuva-analogiaan viljan ja lapsen kasvamisesta.
Selitettäessä Obin ugrilaisten tapaa panna synnytysjälkeisten mukaan
ruokatavaroita on huomioon otettava se seikka, että he nähtävästi
personifioivat n.s. istukan jonkunmoiseksi lapsionnen jumalattareksi
("lapsen-elättäjä-eukko"), jolle osoittavat palvontaa. Ruokatavarat
saattavat tällöin olla tarkoitettu uhriksi tälle jumaluudelle.
Mutta tässäkään ei voida olla huomioon ottamatta eräitä toisia
näkökohtia. Tapa varustaa synnytysjälkeiset ruokatavaroilla, panna
ne säilöön niiden kanssa tahi samaan paikkaan, missä viljaa ja
ruokatavaroita säilytetään, ei näytä olevan niinkään satunnainen.
Etelä-Jenisein laaksossa asuvien <i>koibalien</i> tapana on kaivaa
sille kohdalle jurttaa, jossa lapsi on syntynyt, hauta ja peittää
siihen synnytysjälkeiset pannen mukaan vähän jauhopnuroa.[328]
Hindut hautaavat napanuoran saman huoneen nurkkaan, missä synnytys
on tapahtunut, ja panevat mukaan kurkkuja ja suolaa.[329] Myös
on huomioou otettava, että napanuoran säilytyspaikkana on usein
vilja-aitta tahi hinkalo. Tässä on mahdollista ajatella olevan
kysymyksessä itsensä synnytysjälkeisten ja varsinkin napanuoran
personifioiminen, niiden pitäminen elävänä olentona, jonka
ajatellaan tarvitsevan ravintoa. On olemassa esimerkkejä siitä, että
synnytysjälkeisiä ja napanuoraa pidetään personallisena olentona,
lapsen kaksoisveljenä tahi sisarena, ja ajatellaan sen seuraavan
lasta syntymällä hänen jälkeensä maailmaan.[330]
Napanuoran suhde lapsen menestymiseen ja kohtaloon, määrätyiden
ominaisuuksien hankkiminen lapselle sitä vastaavalla tavoin
käsittelemällä on riittävän selvänä näkyvissä tšeremissien ja
votjakkien tavoissa napanuoraa leikattaessa ja säilytettäessä.
Itämeren suomalaisten tavoissa on vain vähän tietoja vastaavien
käsitysten säilymisestä sellaisinaan, mutta niissäkin on viittausta
sellaisiin, nimittäin synnytysjälkeisten talteen ottamisessa ja
säilyttämisessä.
Jälkimäisten menettelytapoihin on myöhemmin saattanut kyllä olla
määräävämpänä synnytysjälkeisten ja napanuoran monenmoinen käyttö
aktivisen taikuuden välineinä.
Suomessa käytetään ensiksikin synnytysjälkeisiä ja napanuoraa moniin
ehkäisevää laatua oleviin tarkoituksiin. Liperissä synnytysjälkeiset
otettiin talteen, kuivattiin saunan uunilla, pantiin vaatepussissa
kehtoon pään alle. Näin lapsi pysyi terveenä.[331] Jalasjärvellä
lapsi kylvetettiin "jälkimenolla" kolmella saunamatkalla, sitä joka
kerta välillä pesemällä. Silloin ei lapsesta tullut itkuisa.[332]
Rääkkylässä napanuora kuivataan ja annetaan hienonnettuna lapselle;
silloin ei tähän tartu riisi.[333] Tahi pujotellaan lapsi synnyttyään
kolmasti puhtiaisten läpi, sitten kun niihin on puhkaistu reikä. Näin
ei "yön itkettäjä" eikä muut pahat tarttuneet lapseen.[334]
Parannustarkoituksiin käytetään jälkeisiä esim. ruusulääkkeenä..
jota varten ne kuivataan uunilla ja pannaan korjuuseen,[335] tahi
poistetaan niillä kasvoista teeren pisamia ja päivettymistä.[336]
Alkuperäisempiä käsitystapoja kuvastaa tapa leikata vastasyntyneen
navan varresta pala ja syöttää se salaa lapsen isälle, jotta
tämä alkaisi rakastaa lapsiansa.[337] Samanlaista yhdyssiteen
luomista lapsen ja vanhemman välille saattaa tarkoittaa tapa panna
napanuora lapsen syntyessä ensin äidin lauteen ympäri, sitten
lapsen suuhun.[338] Mainittakoon vielä, että suomalaiset käyttävät
synnytysjälkeisiä myös elukoiden lääkitsemiseen, esim. amputautia
vastaan[339] ja punataudissa.[340]
Synnytysjälkeisten taikakäytännön monilukuisesta sarjasta on huomioon
otettava edelleen ne, joiden tarkoituksena on synnytysjälkeisten
avulla antaa täysikasvuiselle ihmiselle tahi eläimille eräitä
ominaisuuksia. Ensinnäkin toimittaa syntymäkohtu taikaesineen virkaa
varaustaioissa. Tästä pari esimerkkiä. Venäjän Karjalassa varaudutaan
pahalta silmältä panemalla aviottomana syntyneen poikalapsen
synnytysjälkeiset paljasta rintaansa vasten.[341] Jos jollakulla
on taasen tallella syntymäkohtunsa, ja hän sen sotaan lähtiessään
kastelee yökasteen vedellä ja panee rinnalleen ihoa vasten sekä
kastelee vielä kosken vaahdolla päänsä, hän on rohkea käymään
vihollista vastaan eivätkä vihollisen kuulat pysty häneen.[342]
Elköön tässä sivuutettako eräitä eläintaikoja, koska käsitys
jälkeläisen suhteesta syntymäkohtuunsa niissä erittäin selvänä on
näkyvissä.
Hevosen varsa saadaan kasvamaan suureksi kiinnittämällä sen
syntymäkohtu ("syntymäkuotta") tallin lakeen, antamalla siinä kuivaa
ja ottamalla aina joku kerta kuukaudessa sateen aikana esille ja
piiskaamalla yksikesäisillä pajun vitsoilla. Sitten kohtu pannaan
taasen paikoilleen. Näin tulee varsasta myös vireä. Jos taasen kohtua
suitaan joka torstai-aamu sellaisen kuusen oksilla, joka on ollut
niin lähellä tietä, että ne ovat ylettäneet sukimaan kaikenlaisten
kulkijoiden heinäkuormia sekä ruumista kuljetettaessa ruumisarkkua,
tulee hevosesta isona kiiltokarvainen.[343] Jos taasen otetaan varsan
syntymakohtu, pannaan kodan orrelle, annetaan varsan haistella sitä
ja kun se on kuivanut pannaan talteen kunnes hevonen myydään ja
tällöin ripustetaan sellaiseen katokseen, jossa se ei kastu ja jossa
sitä tuuli aina heiluttelee, niin se hevonen tulee kotiin vaikka
kuinka kaukaa, eikä sitä voi pidättää minkäänlainen velho muutoin,
kuin varastamalla kohdun ja viemällä sen hevosen kotiin.[344] Tahi
naulataan "varsakotti" tallin seinään, annetaan kuivaa siinä, ja
sen jälkeen, kun hevonen on myöty ulkopitäjään, otetaan esille ja
hierotaan pajassa ahjon tulen päällä ja piiskataan yksikesäisillä
pajun vitsoilla. Tällöin hevonen tulee takaisin niin pian kuin
kerkiää.[345]
Esimerkkimme eivät kaipaa selityksiä. Ne ovat tyypillisimpiä
osoituksia homeopatisesta käsitystavasta, samalla kuin
niissä erinomaisesti kuvastuu käsitys yksilön salaperäisestä
riippnvaisunssuhteesta organisminsa erillisistä osista.
Lopetan katsaukseni nyt esilläolleeseen aiheeseen mainitsemalla
muutamia esimerkkejä toisten suomensukuisten ja eräiden muidenkin
kansojen napanuoraan ja synnytysjälkeisiin kohdistuvasta
taikakäytännöstä.
Virolaiset ovat käyttäneet napanuoraa ensiksikin aktivisen
taikuuden välikappaleena. Se joko säilytettiin tahi suorastaan
tuhaksi poltettuna käytettiin lääkkeenä.[346] Syrjänit kuivaavat
synnytysjälkeisistä osan ja kantavat sitä ristin ohella
amulettina.[347]
Synnytysjälkeiset ja napanuora yleensä, mutta varsinkin sellainen
kohtukalvo, joka kokonaisena on syntyvän mukana eheänä tullut ulos
(n.s. "onnenhuntu"), ovat saaneet laajan käytännön lukemattomien
kansojen taikaluuloissa ja aktivisessa taikuudessa. Poispudonnutta
ja kuivattua napanuoran palaa käytetään yleensä amulettina tahi
semmoisenaan taikalääkkeenä. Useimmiten ajatellaan sen tuottavan
hyötyä ja menestystä lapselle itselleen, vieläpä aikuisenakin.[348]
Samalla napanuoraa käytetään onnea tuottavana amulettiua erikoisia
tapauksia varten, varsinkin oikeudenkäynnissä.[349] Mutta varsinkin
"onnenhuntu" on ollut hyvin haluttu tähän tarkoitukseen. Roomalaisten
asianajajat ostelivat sitä tähän tarkoitukseen ja Europassa on se
myöhemmin ollut varsinaisen kaupan esineenä.[350] Ennen kaikkea on
"onnenhunnun" kanssa syntymistä pidetty onnettaren suosionosoituksena
syntyjälle.[351]
Joskin synnytysjälkeisten ja napanuoran käyttö taikomisen
välikappaleena ja taianomaisessa lääkitystaidossa saattaa esiintyä
sellaisten käsitysten kanssa yhdenaikaisesti, joissa ajatus syntyvän
tahi synnyttäjän sympatetisesta suhteesta niihin on todettavissa, on
se varmaankin jälkimäisiin käsityksiin verrattuna myöhempisyntyistä.
Näiden muunlaatuisia käsityksiä kuvastavien käytäutötapojen ohella
on edellisessä mielestäni kyllin selvästi todettu, miten tutki 111
uksenalaisten kansojen luuloissa ja maagillisissa toimituksissa käy
johtavana ajatuksena käsitys toiselta puolen synnyttävän ja syntyneen
sympatetisesta riippuvaisuussuhteesta synnytysjälkeisiin, toiselta
mahdollisuudesta määrätyiden menetelmien avulla synnytysjälkeisten
kautta vaikuttaa jälkeläisen menestykseen ja kohtaloon.