Hiuksista ja parrasta olevat kieltomääräykset ja varotoimenpiteet
muistuttavat useassa suhteessa kynsiin kohdistuvia. Venäjän
Karjalassa ollaan erikoisen tarkkoja partakarvojen suhteen. Parrasta
irtautuvat karvat työnnetään kauluksen kautta ihon ja paidan väliin,
josta ne saavat tippua lattialle.[96] Partakarvoja ei mielellään ole
leikattu, vaan on parranajoa aina pidetty syntinä, ja vielä nytkin
se käsitetään synniksi. Jos partakarva putoaa, ei sitä saa heittää
lattialle, vaan on se pantava kauluksen alitse "sisälöh", s.o. ihoa
vasten poveen. Jos karva joutuu hukkaan, on se synti.[97] Toisessa
tiedossa sanotaan, että jos toiselta leikkaa partakarvan pois, on se
samaa jos leikkaisi pään, tulee yhtä suuri synti.[98]
Syrjäneillä kohdistuvat tällaiset käsitykset sekä partaan että
hiuksiin. Monet syrjäneistä eivät ollenkaan salli leikata hiuksiaan
ja partaansa.[99]
Näissä tapauksissa partaan ja hiuksiin kohdistuva taikauskoinen
käsitys jo sellaisenaan kuvastaa niiden perustana olevaa ajatusta:
partakarvojen tahi hiusten ei saa antaa joutua hukkaan tahi vierasten
ihmisten käsiin.
Eräissä toisissa tavoissa ja luuloissa tämä käsitys havaitaan vielä
selvempänä. Jos Birskin piirin tšeremissit ajavat hiuksensa ja
partansa vieraiden ihmisten luona, he kokoavat karvat viimeistä
myöten, vievät kotiansa ja polttavat. Vieraiden ihmisten luo
ei niitä saa jättää sen vuoksi, että ne siellä voidaan tallata
jalkojen alle, ja siitä olisi seurauksena päänkivistys tahi järjen
menettäminen.[100] Kertšemin syrjänit (ovat "vanhauskoisia") nielevät
leivän kanssa satunnaisesti irtautuneen hiuksen.[101] Leikatut
hiukset syrjänit heittävät uuniin ja polttavat.[102] Voguleista
kerrotaan, etteivät he koskaan heitä leikatutta hiuksia hukkaau, vaan
säilyttävät ne jossakin suojaisessa paikassa.[103]
Suomalaisista ja virolaisista on myös joukko tietoja, joiden mukaan
ieikatuiden hiusten suhteen on noudatettu eräitä sääntöjä ja
varotoimenpiteitä. Sananlasku: "Vaimon tukka valkeaan, miehen tukka
tuuleen" on eri toisintoina laajalti tunnettu Suomessa ja Venäjän
Karjalassa.[104]
Näiden tapojen syistä ja määräysten rikkomisen seurauksista annetaan
useammanlaatuisia selityksiä. Pohjois-Pohjanmaalla poltetaan
vaimon hiukset pelosta, että eräs hyönteinen, "hapsinkatkiainen"
(<i>tipula</i>), voisi päästä niihin käsiksi, josta päänkivistys olisi
seurauksena.[105] Savossa tukan kanssa näin meneteltäessä se paremmin
kasvaa.[106] Etelä-Hämeessä se samaten kasvaa entistä paremmin ja
säilyttää entisen kiiltonsa ja värinsä.[107] Venäjän Karjalassa
annetaan vertauskuvallinen selitys: tukka edustaa "tuumia", järkeä.
Miehen järkeä tarvitaan laajoilla matkoilla, siksi tukka on
heitettävä tuuleen, naiseu järkeä tarvitaan parhaastaan kodissa.[108]
Nämä selitykset kuvastavat ilmeisesti sekundäristä käsitystapaa ja
ovat syntyneet sen jälkeen, kuin varsinainen alkukäsitys hiusten ja
karvojen huolettoman poisheittämisen seurauksista on joko kadonnut
tahi hämmentynyt, mutta tapa sellaisenaan jatkanut olemassaoloaan.
Näiden ohella ilmoitetaan hiusten suhteen noudatettaville tavoille
toisiakin syitä, jotka selvemmin vastaavat alkuperäisiä käsityksiä.
Suomessa on yleisesti levinnyt luulo, että hiusten joutumisesta
määrättyihin paikkoihin ja joko määrätynlaisen tahi tuntemattoman
kohtalon alaiseksi koituu ihmiselle senrauksia, jotka yleensä ovat
vahingollisia. Varsinkin pelätään lintujen tahi hiirien pääsevän
niihin käsiksi ja vievän pesäänsä, mistä on hiusten entiselle
omistajalle seurauksena alinomainen päänkivistys, hivuttava tauti,
n.s. "kituminen", pään rupeutuminen, hyönteisten ilmestyminen päähän
j.n.e.[109]
Paikoitellen tämä pelko erityisesti kohdistuu naisten hiuksiin, joita
siitä syystä ei saa heittää ulos eikä polttaa.[110] Joskus luullaan
hiusten linnunpesään joutumisen aiheuttavan vastaavalle henkilölle
mielipuolisuuden,[111] toisinaan varotaan määrätyitä lintuja: varista
ja harakkaa.[112]
Muutamissa tapauksissa pelko hiusten tuuliajolle joutumisesta
on johtanut toisenluontoisiin toimenpiteisiin. Sekä miehen että
naisen tukka oli polttamalla hävitettävä. "Parempi tukka tulessa
kuin tuulessa", sanottiin.[113] Tahi ei miehen hiuksia saatukaan
viedä tuuleen, vaan ne oli jollakin selvemmin tajuttavalla tavalla
talletettava: joko kaivettava maahan,[114] piilotettava salvoimen
väliin[115] tahi oven päälle vuorilaudan taa.[116] Viimeisessä
tapauksessa määräys koskee erikoisesti miehen hiuksia. Uudeltamaalta
olevan tiedon mukaan on vastoin yleistä sääntöä "miehen tukka tuuleen
j.n.e." varottava päästämästä niitä tuuliajolle. Jos vie miehen
hiukset ulos tuuleen, tulee päänkipua, jos naisen hiukset, tulee tämä
mielenvikaiseksi.[117]
Niiden säännösten, joita virolaiset ovat noudattaneet leikatuiden
hiusten suhteen, huomataan olevan yleensä samoja kuin
suomalais-karjalaisten. Wiedemann kertoo uskotun, että kammatessa
kampaan tahi sukaan jääneiden hiusten joutumisesta jalkoihin
oli ihmiselle seurauksena pään hiusten menetys.[118] Hiusten
suoranaista hävittämistä eivät virolaiset, kuten suomalaiset ja
karjalaiset, ole käsittäneet suoranaiseksi varotoimenpiteeksi, vaan
ovat ajatelleet siitä koituvan vahinkoa. Kammatessa ja sukiessa
irtautuneita hiuksia ei ole ollut lupa jättää tuulen huostaan,
viskata maahan eikä polttaa: kussakin tapauksissa olisi seurauksena
ankara päänkivistys.[119] Samoin käy, jos linnut saavat viedä niitä
pesäänsä,[120] Hiukset oli sen vuoksi pantava varmaan säilöön. Ne
koottiin huolellisesti ja pistettiin joko seinänrakoihin tahi sitä
varten erikoisesti kaivettuihin reikiin. Wirumaalla suittaessa
lähteneet hiukset samasta syystä haudattiin aidan pylvään alle.[121]
Samalle menettelytavalle annetaan siis yleensä eri merkitys riippueu
siitä, käsitetäänkö se jossakin tapauksessa varotoimenpiteeksi vai
ajatellaanko sen kautta hiusten joutuvan sellaisen käsittelyn tahi
kohtalon alaiseksi, josta saattaisi koitua vahinkoa ja ikävyyttä
asianomaiselle henkilölle. Näin on tuuleen heittäminen ja polttaminen
toisessa tapauksessa käsitetty varotoimenpiteeksi, toisessa
jälkimäisen luontoiseksi, hiusten omistajalle vahinkoa aiheuttavaksi.
Kummassakin tapauksessa ilmenee niiden yhteydessä pelko näiden
ihmisorganismin osien joutumisesta tuuliajolle ja tuntemattomalle
kohtalolle alttiiksi.
Samalla kuvastavat nämä käsitykset hiusten entisen omistajan
riippuvaisuussuhdetta näistä hänen ruumiillisen olemuksensa osasista.
Sitä mukaa, millaisen käsittelyn alaiseksi ne kulloinkin joutuvat,
ihminen saa tuntea määrättyjä, etupäässä vahingollisia vaikutuksia
ruumiissansa. Vaikutukset kohdistuvat etupäässä siihen ruumiinosaan,
johon hiukset kuuluvat (päänkipu, mielenvikaisuus, hiusten menetys
j.n.е.). Tässä tapaamme erään maagillisen ajatustavan, joka
monien muiden rinnalla käsittelynalaisen aiheen alalla esiintyy
useinkin vallitsevana. Se ilmenee käsityksenä, jonka mukaan
jokainen ihmisorganismin erillinenkin osa ja substanssi yleensä,
määrätynlaisen käsittelyn tahi kohtalon alaiseksi joutuessaan,
aiheuttaa sille yksilölle, josta se on peräisin, vaikutuksia, jotka
laadultaan ovat suhteessa siihen käsittelyyn tahi kohtaloon, minkä
alaisena se on ollut. Nämä vaikutukset saattavat paikallistuakin
ruumiin osiin sitä mukaa, mistä ruumiin osasta osanen on lähtöisin.
Toiselta puolen tämä taikaopillinen perusajatus perustun käsitykseen
siitä sympatetisesta siteestä, jonka ajatellaan vallitsevan
ihmisen ja hänen ruumiillisen olemuksensa osasten välillä,
toiselta, vaikutuksen laatuun nähden, <i>homeopatiseen</i> ajatustapaan
(määrätynlaatuinen ruumiillisen substanssin käsittely tahi kohtalo
aiheuttaa ihmiselle itselleen samanlaatuisia vaikutuksia). Vielä
saattaa homeopatisen käsityksen ohella olla huomattavissa myöskin
<i>symbolinen l. mimetinen</i> ajatustapa, joka perustuu käsite- tahi
kielellisiin aualogioiliin. Nämä ajatustavat esiintyvät yhdessä esim.
siinä venäjän-karjalaisessa uskomuksessa, että se, jonka tuulessa
kammatuita hiuksia on joutunut tuulessa vaivaiskoivuun, joutuu
iäksensä vaivaiseksi.[122]
Yleisinhimillisiin käsityksiin perustuen ovat suomalaiskansojen
hiuksiin kohdistuvat tavat ja uskomukset useimmilta kohdiltaan
pukeutuneet samoihin muotoihin kuin lukuisten muiden läheisempien
ja etäisempien kansojen. Puhumattakaan samasta perusajatuksesta
lähteneestä pyrkimyksestä eri menettelytavoilla suojata hiuksia
joutumasta sellaisen kohtalon alaiseksi, että siitä aiheutuisi
ihmiselle vahinkoa, läheistä yksityiskohtienkin vastaavaisuutta on
havaittavissa. Silmäiltäköön tässä aluksi vastaavia seikkoja eräiden
tutkimuksenalaisten kansojen lähinten naapurien keskuudessa.
Isovenäläiset käsittävät leikatuiden hiusten tuleen joutumisen
aiheuttavan päänkivistystä.[123] Valkovenäläinen luulo kieltää
heittämästä hukkaan sukiessa irtautuneita tahi leikatuita hiuksia.
Jos ne joutuvat hiiren tahi linnun pesään, on siitä seurauksena
päänkivistys ja hilseen muodostuminen päähän, vähintäänkin siksi
aikaa, jonka hiukset ovat pesässä. Samoin käy, jos hiukset
heitetään uuniin. Parasta on asettaa sukiessa irtautuneet hiukset
seinänrakoihin pirtin sisäpuolelle.[124]
Ruotsissa on hiuksia kammattaessa tahi suittaessa pidetty tarkkaa
huolta siitä, että kaikki hiukset on saatu talteen. Niihin
hengäistään tahi puhalletaan ennenkuin ne heitetään pois; muutoin
menee pää pilalle, jos hiiret tahi linnut saavat tehdä niistä pesiä
itselleen.[125]
Suomen ruotsalaisten on ollut kiellettyä polttaa tahi heittää ulos
leikatuita hiuksia pelosta, että linnut saavat niistä rakentaa
pesänsä, mistä olisi ihmiselle seurauksena onnettomuutta, päänkipua
j.n.e.[126] Hiukset on piilotettava jonkin kiven alle, jossa ne
rauhassa saavat mädätä.[127]
Saksassa ei kammatuita tahi leikatuita hiuksia saa heittää ikkunan
ulkopuolelle, muutoin saadaan päänkivistystä (Mark, Schlesia) ja
noitavaimot voivat jotenkin käyttää niitä ihmisen vahingoksi (Hessen,
Wf., Tyroli) tahi tehdä niistä "Hagelsteine" (Tyroli). Niitä ei ole
heitettävä tuleen, muuten hiusten kasvu hidastua (Schlesia), ei
myöskään niitä pidä heittää semmoisenaan pois, sillä jos niitä linnut
käyttäisivät pesänsä rakentamiseen, saisi ihminen päänkivistystä
(Schlesia, Wetterau, Wf., Tyroli). Hiukset on sen vuoksi asetettava
piilossa oleviin rakoihin tahi haudattava.[128]
Samoin paikoitellen Englannissa. Sussexin talonpojat eivät salli
ainoatakaan hiustansa heitettävän huolimattomasti pois, muuten
lintu löytää ne ja vie pesäänsä, mistä hiusten omistajalle olisi
seurauksena päänkipu siihen saakka, kunnes hiukset ovat hävinneet.
Jos taasen sammakko saisi neidon palmikkohiuksia huostaansa, tuntisi
hän kylmyyttä päässänsä niin kauan kuin tämä eläin pitää hiuksia
suussansa. Norjassa varotaan samaten sammakkoa; hiusten joutumisesta
sen huostaan olisi seurauksena järjen menetys. Pohjois-Amerikan
Atlannin puolisissa valtioissa poltetaan suittaessa lähteneet
hiukset pelosta, että lintu vie ne pesäänsä tahi helvettiin,
jolloin omistajan olisi pakko mennä perässä ja etsiä ne takaisin.
Tonavanmaiden mustalaiset pelkäävät hekin linnun käyttävän hiuksia
pesänsä rakentamiseen, mistä päänkipu olisi seurauksena.[129]
Pelko hiusten joutumisesta linnun huostaan ja pesään näyttää
Suomessa esiintyvän Pohjanmaalta Uudellemaalle ja Etelä-Hämeeseen
sekä Venäjän Karjalassa. Niinhyvin Suomessa kuin muuallakin on tämä
vain yksi, joskin yleisin ja useimmin esiintyvä selitys hiusten
hukkaan heittämisen seurauksista. Se näyttää liittyvän samanlaisiin
uskomuksiin idässä ja lännessä. Lienee kuitenkin tarpeetonta
olettaa suomalaisten käsitysten olevan ainakaan suoranaista lainaa
kummaltakaan taholta. Samalta alkeelliselta yleisinhimilliseltä
pohjalta lähtien on luulo hiusten hukkaan joutumisen vaarallisuudesta
saattanut suomalaisillakin kansoilla pukeutua samanlaisiin muotoihin
kuin monilukuisilla muilla kansoilla.
Virolaisista kerrotaan, että leikatut hiukset oli säilytettävä ja.
pantava kuolleen kanssa arkkuun, jotta hänellä ylösnousemuksessa
olisi kaikki tallella.[130] Saratovin läänin Saratovin piirin
ersäläisillä on ollut sama tapa. Vanhaan aikaan ihminen kokosi koko
elämänsä ajan hiuksiansa. Kuoltua asetettiin ne hänen kanssansa
hautaan. Muutamat tekevät näin vielä nykyäänkin.[131] Vogulit ovat
polttaneet linnun pyrstösulassa ei ainoastaan vainajan kynnet vaan
myös hiuksia, jotta tämän olisi mahdollista kulkea manalan tulisten
jokien yli ja kiivetä korkeille vuorille.[132] Novitskijn kuvauksessa
ostjakeista seitsentoistasataluvun alkupuolelta kerrotaan näiden
surunsa osoitukseksi repineon hiuksiansa ja raapineen kasvojansa
verille asti. Veren tahraamat hiukset he heittivät kuolleen
päälle.[133] Kuollutta hautaan valmistettaessa pohjois-ostjakeilla
joku syrjäinen henkilö leikkaa vähän suortuvia vainajan tukasta.[134]
Näiden tapojen suhteen herättää mielenkiintoa ennen kaikkea kysymys,
minkä käsitysten voimasta vainajille pantiin mukaan hiuksia
ja kynsiä. Aikaisemmasta tiedetään, että kynsiin samaten kuin
hiuksiinkin kohdistuvat luulot yleensä ovat yhtyneet monenlaisiin
mytologisiin käsityksiin. Näistä näyttää kynsien mukaanpano
vainajalle eräiden suomensukuisten kansojen ja venäläisten tavoissa
olevan yhteydessä käsityksen kanssa manalan vuorelle kiipeämisestä.
Eräät seikat oikeuttavat päättämään, että hiustenkin mukaanpanoon
ainakin määrätyissä tapauksissa on vaikuttanut ajatus niiden
tarpeellisuudesta manalan vaikeuksista suoriuduttaessa. Manalan silta
käsitetään joskus oljenkorren vahvuiseksi tahi hiuksen hienoksi.[135]
Vähävenäläiset luulevat taivaaseen noustavan tikapuita, jotka erään
tiedon mukaan kumminkin olisivat kynsistä tehtävät.[136] Hiukset ja
kynnet mainitaan taivaaseen nousun välikappaleina muhamettilaisten
ja kiinalaisten uskomuksissa.[137] Tšeremissit ovat panneet
vainajan vaatteiden taskuun vähän silkkiä, jotta vainaja saattaisi
silkkilankaa myöten, ikäänkuin nuoran avulla, kiivetä ylös haudasta
ja helvetistä. He panevat arkkuun myös rihmakerän.[138]
Vainajalle ovat näinmuodoin muun muassa hiukset tarpeellisia manalan
vaikeuksien voittamiseksi. Tapa panna kuolleen mukaan hiuksia saattaa
siis yhtyä tämänlaatuisiin käsityksiin manalan joen yli kulusta sekä
haudasta taivaaseen nousemiseen.
Samalla on vielä huomioon otettava luulo, että hiuksista on toisessa
elämässä ja viimeisellä tuomiolla tehtävä tili tahi on niiden oltava
vainajalla silloin tallella; näistä luuloista on edellä kynsistä
puhuttaessa ollut nähtävänä lukuisia esimerkkejä.[139]
Näiden näkökohtien ohella on muitakin otettava huomioon. Alkeellisen
ajatustavan mukaan yhdyssuhde ihmisen ja hänen ruumiillisen
olemuksensa erillisten osasten välillä saatetaan ajatella jatkuvaksi
kuoleman jälkeenkin. Tähän katsoen voitiin pitää tarpeellisena
asettaa säilöön pannut kynnet ja hiukset vainajien mukaan, sillä
vainajan kuolemanjälkeinen olemus oli riippuvaisuudessa näistä,
toisin sanoen, vainajan haudantakainen haamu oli harhaileva näiden
hänen ruumiillisen minänsä osien ympärillä. Jälkeenjääneiden kannalta
tämä ei ole suinkaan ollut suotavaa, sillä siitä on ajateltu koituvan
ikävyyksiä ja haittaa, Eräiden suomalaiskansojen hautausmenoissa on
runsaasti varokeinoja, jotka alkuaan nähtävästi ovat tarkoitetut
karkoittamaan vainajaa, s.o. vainajan sieluhaamua, jolle on vaikeaa
erota maanpäällisistä oloistaan, ja ehkäisemään sitä niin toimimasta,
että siitä voisi olla vahinkoa ja haittaa eläville.[140]
Tällainen ajatus ilmenee selvänä m.m. juutalaisten käsityksissä
leikatuista kynsistä. Kuolleiden kynnet leikataan ja pannaan pussissa
arkkuun päänalaisen viereeu, muutoin ne ruumiissa kasvettuaan
tunkeutuisivat ihoon, mistä koituisi onnettomuutta perheelle. Elävien
leikatut kynnet on poltettava tahi haudattava; jos ne säilyvät
ihmisen kuoleman jälkeen, alkaa hänen sielunsa harhailla niiden
ympärillä siihen saakka kunnes ne mätänevät.[141] Haudattaessa
pannaan ruumiin mukana arkkuun muitakin vainajan organismin erinneitä
osia. Korealaiset asettavat ruumisarkun nurkkiin pusseja, joissa on
leikatut kynnet ja hiukset sekä vainajalta hänen elämänsä aikana
lähteneet hampaat.[142] Näiden tapojen perustana on hyvin saattanut
olla viimeksi puheenaollut käsitys.
Paitsi mytologisiin käsityksiin pelko hiusten hukkaan joutumisesta
on ensi sijassa osoittanut perustuvansa luuloon hiusten omistajaa
uhkaavasta vaarasta, vahingosta ja ikävyydestä. Nämä käsitykset ovat
toisinaan saaneet ilmausmuodokseen kieltomääräyksiä, joiden tarkoitus
sellaisenaan näyttää epäselvältä. Näin on esim. asianlaita partaan,
partakarvoihin ja joskus hiusten leikkaamiseen nähden karjalaisten
uskomuksissa. Ne ilmenevät täällä jonkunlaisen syntikäsityksen
yhteydessä ja koskemattomuusvaatimuksena ja muistuttavat niitä
pyhyys- ja epäpyhyyskäsitteitä kieltomääräyksineen, joita
tavallisesti ilmaistaan yhteisnimityksellä <i>tabu</i>.
Partaa ja hiuksia lukuunottamatta näitä kieltomääräyksiä Karjalassa
kohdistuu neidon palmikkoon. Siihen koskeminen on kiellettyä ja
sitä pidetään jonkinlaisena neidon kunnian ja neitseellisyyden
asuinsijana. Ei palmikkonauhaankaan syrjäisen ole lupa koskea.
Jos joku pahansuopa saa vetää neidon palmikon kätensä läpi, neito
menettää onnensa naima-asioissa.[143]
Näissä tapauksissa varovaisuustoimenpiteet ja kiellot eivät kohdistu
hiuksiin irrallisina, vaan niihin niiden luonnollisessa olotilassa.
Näidenkin lähtökohtana on saattanut olla pelko hiusten joutumisesta
sellaisen kohtalon alaiseksi, josta aiheutuisi vahinkoa tahi
ikävyyttä ihmiselle. Kun tämä käsitys on käynyt epämääräiseksi ja
hämmentynyt, ovat varotoimenpiteetkin alkaneet ilmetä tällaisissa
muodoissa. Samalla ovat tällaiset kiellot ja varotoimenpiteet selviä
esimerkkejä personallisesta tabusta, pyhyydestä ja koskemattomuudesta.
Palmikosta ja palmikkonauhasta puhuttaessa neitsyyden asuinsijana
ja vertauskuvana muistettakoon, että tämä käsitys on yleinen
venäläisillä ja heiltä lainautunut mordvalaisille. Se ilmautuu
varsinkin näiden kansojen häämenoissa ja häärunoudessa.
Tähän saakka tarkasteltujen seikkojen ohella on hiuksilla ja
ihmisruumiin karvoilla erittäin laaja käytäntö suomensukuisten
kansojen <i>уksitуistaikuudessa</i>. Hiukset ja karvat ovat tällä
alalla monenlaatuisten maagillisten ajatustapojen yhteydessä
erilaisten tarkoitusperien välikappaleina niinhyvin aktivisessa kuin
passivisessa taikuudessa. Näistä tarkasteltakoon aluksi hiusten ja
ruumiin karvojen käytäntöä niissä taioissa, joiden tarkoituksena on
hankkia <i>myötäkäymistä ja onnea avioliittoasioissa</i> kiinnittämällä
määrätyt henkilöt keskenään tahi joku tunnettu henkilö joihinkin
tuntemattomiin lemmen siteellä, s.o. <i>lemmennostotaioissa</i>.
Yksinkertaisimmin saavutetaan tämä tarkoitus hankkimalla sen henkilön
hiuksia, jota tahdotaan itseensä kiinnittää, ja kantamalla niitä
luonansa. Venäjän Karjalassa voi tytön lemmen saada kohtaansa
nousemaan leikkaamalla salaa hänen palmikkonsa latvoja ja kantamalla
niitä aina taskussaan tahi jossakin vaatteissaan.[144] Useimmiten
on kuitenkin ajatus lemmen siteen aikaansaamisesta hiusten
avulla, vaatien silminnähtävämpiä ja tajuttavampia toimenpiteitä,
pukeutunut havainnollisempaan muotoon. Useimmissa tapauksissa on
tätä tarkoitusta varten taikatoimen alainen henkilö eli taiottava
tavalla tahi toisella saatettava välittömään ja mahdollisimman
intimiin yhteyteen näiden taikavälineiden kanssa. Tämä saavutetaan
tavallisimmin saattamalla taiottava jossakin muodossa -- harvoin
vapaaehtoisesti ja tietensä, useimmiten salaisesti, itsetiedottomasti
-- sisäisesti tahi ulkonaisesti vastaan ottamaan näitä sen yksilön
organismin osia, johon hänet taian avulla tahdotaan kiinnittää. Se
saattaa tapahtua jonkunmoisen lahjan muodossa, esim. ottamalla kolme
hiussuortuvaa, kolme tinanappia, yhtä monta pennin rahaa, jotka
asetetaan rahapussiin tahi nenäliinaan. Tämä pannaan sellaiseen
paikkaan, jossa se vähintään kolmen vuorokauden sisällä joutuu sille,
jolle se on aiottu. Jos poika käyttää näitä tavaroita hyväkseen, on
taialla tarkoitettu vaikutus, jos hän vihastuu pakettiin, raukeaa
taika tyhjään.[145]
Yleisintä näissä taioissa on kuitenkin pyrkimys saada taiottava
jossakin muodossa sisällisesti nauttimaan hiuksia tahi karvoja. Tämä
pyrkimys on johtanut useammanlaatuisiin menetelmiin. Tavallisimpia
niistä on se, että sen henkilön hiuksia tahi karvoja, joka haluaa,
toista itseensä taialla sitoa, leivotaan johonkin syötävään
aineeseen, joka koetetaan syöttää taiottavalle (<i>karvakaku,
kiimakakku</i>). Vaikutuksen vahventamiseksi tällainen kakku leivotaan
joskus reiden päällä.[146] Sama tarkoitus saavutetaan luonnollisesti
antamalla hiuksia tahi karvoja taiottavalle juomassa. Tällöinkin
voidaan taikaa vahvistaa jollakin lisämenettelyllä, esim. saattamalla
taikaväline ensiksi eräiden ihmisruumiin eritteiden yhteyteen.
1600-luvulla syytettiin erästä tyttöä Kokemäellä siitä, että hän
taikuuden avulla oli koettanut hankkia itselleen miehen. Hän oli
ottanut yhdeksän hiuskarvaa, pitänyt niitä kolmena peräkkäin
seuraavana pyhäpäivänä vasemman kainalonsa alla kirkossa, liuottanut
niitä kolme yötä viinassa, kuljettanut viinan kolme kertaa vasemman
reitensä ympäri ja antanut sen nuoren miehen juotavaksi.[147]
Toisinaan hiukset poltetaan ja tuhka annetaan juomassa
taiottavalle.[148]
Lemmennostoon kelpaavat muutkin ihmisruumiin karvat. Kylmenevää
rakkautta voidaan kiihoittaa ottamalla "rakkaudesta palavan" ihosta
karvoja, leikkaamalla ne hienoksi ja antamalla kylmäsydämisen nauttia
viinan kanssa.[149] Erittäinkin näyttävät eräiden ruumiinosien
karvat, kuten <i>pudenda</i>- ja kainalokuoppakarvat, olleen käytettyjä
lemmenjuomissa.
Tällaiseu juoman valmistusmenetelmät saattavat olla sangen
vaihtelevia, riippuen m.m. siitä, miten kehittynyttä, ja kuinka
paljon erilaisilla lisätaioilla vahvistettua taikamenetelmää siinä
sovelletaan. Esim.: karvat (luvultaan 9) leikataan -- veitsellä,
jonka tekijää ei kukaan tiedä -- poikki (9 kohdalta) ja annetaan
juomassa (joka ensin kaadetaan kolme kertaa kupparin sarven läpi)
taivutettavalle.[150] Tahi poltetaan karvat ja annetaan juomassa
tuhkana asianomaiselle.[151]
Kehittyneimmissä taikamenetelmissä karvat otetaan useammasta
(tavallisesti kolmesta) ruumiinosasta ja sekoitetaan muiden
taika-aineiden, kuten veren (taikojan vasemman käden nimettömästä),
yölepakon veren, porttonaisen maidon kanssa taikajuomaksi.[152]
Virolaiset ovat lemmennostotarkoituksiin käyttäneet ihmisruumiin
karvoja. Boecler-Kreutzwaldin mukaan tarvitsi tätä varten vain
riistää karva "määrätystä ruumiinosasta" ja antaa se leivässä tahi
ruoassa pojalle tahi ommella se hänen alusvaatteisiinsa.[153]
Wiedemannin kuvaus osoittaa virolaisten yksityiskohtaisesti
noudattaneen samoja menetelmiä kuin suomalaiset. Keitettiin
kainalonaluskarvoja ja annettiin seitsemän tippaa tästä sille
naiselle, jonka rakkautta tavoiteltiin. Tahi liotettiin kainalonalus-
ja pudendakarvoja hiessä ja leivottiin ne leipätaikinan kanssa,
säädytöntä laulua laulaen kakuksi (<i>karwa-kakk l. karwa-kõk</i>).[154]
Myöhäisempää aikaa koskevissa tiedoissa pään hiukset ja
kainalonalusen karvat ovat välikappaleina virolaisissa
lemmennostotaioissa.[155]
Nämä taikamenetelmät perustuvat mahdollisimman havainnolliseen
metodiin. Hiukset ja karvat pyritään tavalla tahi toisella saattamaan
välittömään fyysilliseen yhteyteen taiottavan kanssa. Näiden ohella
hiuksia käytetään välineinä homeopatiseen ajatustapaan perustuvissa
suomalaisissa lemmennostotaioissa, Esim.: tyttö ottaa pojan päästä
hiuksia, polttaa niitä pannulla, panee siihen lisäksi viinaa ja
loitsii:
"Pala tuli, pala pakla,
Pala nuoren miehen mieli
Kekäleenä keikkumaan,
Taklana takitsemaan.
Ja nuoren miehen mieli palamaan,
Kuin tämä viina palaa ja kyttöö."[156]
Ajatus, että määrätty toiminta <i>ex opere operato</i> aiheuttaa
samanlaatuisen vaikutuksen siinä, johon taika kohdistuu, on tässä,
käyttämällä välikappaleena tahi ikäänkuin johtolankana taiottavan
oman ruumiillisen olemuksen ainesta, koettanut päästä päämääräänsä,
aiheuttaa lemmen poltetta. Eri aineiden tuli tätä vaikutusta vielä
vahventaa.
Läheltä samantapaisessa käytännössä kuin lemmennostotaioissa ovat
hiukset ja karvat niissä taikatoimissa, joiden tarkoituksena
on hankkia avioliitossa jommallekummalle puolelle johto- tahi
määräysvalta tahikka uudelleen rakentaa huonoa aviosuhdetta. Vaimo
voi hankkia vaikutusvallan mieheensä käyttelemällä miehen hiuksia
<i>in pudendis</i>, kaatamalla viinaa päälle ja polttamalla ne hopearahan
päällä.[157] Molempien puolten ruumiillisen substanssin yhtymisen
homeopatiseen käsitykseen perustuvan käsittelyn kautta ajatellaan
tässä johtavan tarkoitettuun tulokseen.
Erilaisilla lisätoimilla voitiin näitäkin taikatoimia vahvistaa.
Näissä lisätoimissa on havaittavissa pyrkimys tehdä taikojan ja
taiottavan välinen substantialinen yhteys mahdollisimman lujaksi ja
läheiseksi. Taikavälineellä tahdotaan ikäänkuin sekoittaa molempien
fyysillineu olemus toisiinsa. Otettakoon näistä muutama esimerkki.
Ynseää ja toraista miestänsä vaimo suostutteli ottamalla miehen
päästä kolme hiussuortuvaa, kiertämällä ne kolme kertaa hänen
ympärinsä, ja polttamalla tuhaksi, joka sekoitetaan veteen. Tätä
vettä ottaa vaimo miehen kotia tullessa suuhunsa ja pitää sitä siinä
siksi, kunnes mies ehtii käydä levolle. Näin tuli tehdä yhdeksän
iltaa perätysten.[158]
Valta voidaan mieheltä anastaa myös käsittelemällä miehen hiuksia
kuvaannolliseen parallellismiin nojautuvan menettelyn mukaan.
Vaimo leikkaa miehensä hiuksia ja pitää niitä sukassaan vasemman
kantapäänsä alla.[159]
Avioliittotavoissa sisältävät vihkimiseen liittyvät taiat hiuksilla
taikomista tarkoituksella synnyttää rakkautta naimisiin joutuvien
välille. Tätä varten morsian kampaa ennen vihillemenoa sulhasen
ja oman päänsä, panee sukaan jääneet hiukset tallelle, loikkaa
jalkainsa välitse paitansa takapuoleisesta helmasta palan, johon
käärii hiukset, ja asettaa käärön sulhasen kaulahuivin väliin
vihkimatkalle.[160] Vahvistavana lisätaikana on tässä menetelmässä
toisen kontrahentin vaatekappaleen käyttö, mikä sellaisenaan jo
palvelee taikuudessa samaa tarkoitusperää.
Uskottoman miehensä saattaa vaimo kiintymään itseensä karvojen avulla
yksinkertaisella analogiseen käsitystapaan perustuvalla menettelyllä.
Hänen tarvitsee tätä varten vain sitoa omia karvojansa mieheensä
jollakin langalla.[161]
Lemmennosto- ja avioliittotaioissa hiuksia ja karvoja käytetään myös
päinvastaiseen tarkoitukseen, s.o. rakkauden sidettä hävittämään ja
lemmen poltetta haihduttamaan. Taikamenetelmää on tällöin tietysti
vastaavasti muutettava. Seuraavassa esitettäköön huomattavimmat
kohdat tästä taikaryhmästä.
Jos tahdotaan joku kylmentää sulhaselleen (morsiamelleen),
otetaan hänen hiuksiaan, kiedotaan yhdeksän eri kiven ympärille,
heitetään kaivoon ja sanotaan heitettäessä: "Sinun pitää tulla
niin kylmäksi N. N:lle kuin tuo vesi on noille kiville!"[162]
Teknilliseltä rakenteeltaan ja ajatussisällöltään tämä taika on
selvä vastine aikaisemmille homeopatiseen ajatukseen perustuville
lemmennostotaioille. Hiusten omistaja tuntee samanlaista kylmyyttä,
ei tosin suorastaan fyysillisesti vaan tunteissaan, jommoista
hiusten, hänen ruumiillisen olemuksensa osien, kylmässä kaivossa
ajatellaan tuntevan.
Sama tulos saavutetaan ottamalla molempien rakastavien hiuksia,
sekoittamalla ruumiin vasemmassa jalassa olleesta sukasta otettuun
untuvaan ja asettamalla sellaisten puiden väliin, jotka nitisevät
metsässä.[163] -- Muodollisesti tämä taika näyttää kuuluvan erääseen
toiseen suureen ryhmään, n.s. pahansuopaisiin taikoihin eli niihin,
joiden tarkoituksena on jotenkin vahingoittaa taiottavaa.
Lemmen pauloista voitiin joku vapauttaa vielä siten, että otettiin
molempien [rakastavien] hiuksia ja poltettuna sekoitettiin veteen,
joka heitettiin sen päälle, jota tahdottiin vaivasta vapauttaa.
Kun tämä säikähtyen heräsi, hän alkoi vierautua lemmentuskansa
esineestä.[164] Sama saavutettiin myös siten, että rakkauden
pauloihin kietoutunut leikkasi nukkuessa salaa rakastettunsa hiuksia,
hakkasi ne hienoksi, poltti ja söi tuhan.[165]
Näissä taioissa on ollut vallitsevana se taikaopillinen perusajatus,
jonka mukaan taikavaikutuksia, taikomalla aiheutettua ja muutenkin
aiheutunutta sairautta, kipua tahi vahinkoa pyritään parantamaan ja
tekemään tyhjäksi niiden ajatellun alkulähteen avulla, toisin sanoen,
asettumalla jollakin tavoin substantialiseen yhteyteen taian eli
pahan aiheuttajan kanssa.
Tätä valaisee hyvin m.m. seuraava hiustaika. Jos joku noituu toisen
lapsen itkemään, se lakkaa itkemästä vasta sitten, kun saadaan
hiuksia sen päästä, joka lapsen on noitunut, ja syötetään ne hiukset
maidon kanssa lapselle.[166]
Hiusten avulla taikomalla ovat myöskin liiviläiset aikaan saaneet
kielteisiä vaikutuksia avioliittoasioissa. Neitonen taiottiin
sellaiseksi, ettei hän päässyt naimisiin, vetämällä hänen
huomaamattaan pois solki, jolla hän edestä on kiinnittänyt paitansa,
sekä kolme hiusta juurineeu, jotka viimeksimainitut kiedottiin
neulaan ja pistettiin jossakin pohjoiseen päin olevassa kulmauksessa
talon luona ensimäisen aidanpaalun alle. Samalla loitsittiin: "Niin
kauvan kuin tämä tässä on, elköön tyttöä kosittako." Jos löydetään
tieltä hevosenkenkä, jossa on naula jäljellä, voidaan tällä naulalla
suorittaa sama kuin neulalla. Samoin, jos nuo kolme hiusta kiedotaan
vanhan, rikkaläjälle heitetyn luudan ympärille, tämä viedään
tienhaaraan ja sanotaan samat sanat.[167]
Muutamat viimeksi puheeuaolleista taioista kuuluvat osaksi niihin,
joiden avulla aikaan saatetaan taiottavalle vahinkoa ja pahaa,
siis <i>nefarisen</i> taikuuden alalle. Tämänlaatuisten taikatoimien
välikappaleena ovatkin hiukset saaneet laajimman käytännön
suomalaisten taikuudessa ja muidenkin suomensukuisten kansojen
magiassa.
Esim. syrjänit harjoittavat tätä lajia taikuutta. Juuri sen estämistä
ja siltä suojelemista tarkoittavat useimmat syijänien noudattamat
hiuksiin samaten kuin kynsiinkin kohdistuvat varotoimenpiteet.[168]
Hiuksien kautta voidaan toiselle ihmiselle aiheuttaa sairautta
homeopatiseen käsitykseen perustuvalla menettelyllä, esim.
saattamalla taiottavan hiukset mätänemään.[169] Suomalais-karjalainen
taika-aineisto sisältää erittäin suuren määrän sellaisia taikoja,
joissa hiusten avulla aiheutetaan ihmiselle pahhaa. Seuraavassa
esitettäköön tämän taikuuden lajin pääasiallisimmat ilmenemismuodot.
Savossa ja Karjalassa pahansuovat panivat ruumiin mukana hautaan
m.m. vihamiestensä hiuksia, josta oli seurauksena, että "kalma"
alkoi näitä kiusata.[170] Tätä taikaa voidaan verrata aikaisemmin
puheenaolleeseen tapaan panna vainajalle mukaan hänen leikatut
hiuksensa ja kyntensä: molemmissa syntyy hiusten välityksellä
määrätynlainen suhde henkimaailmaan. Taikana on viimeksimainittu
yksinkertainen. Hiukset, jouduttuaan välittömään yhteyteen kuolemaa
ympäröivän maailman kanssa, saattavat omistajansa kuoleman voimien
vaikutuksen alaiseksi.
Useimmiten ei kuitenkaan tyydytä näin yksinkertaisiin
menettelytapoihin. Varsinkin suomalaisten mielikuvitus on maagillisen
ajattelutavan ja taikateknikan alalla keksinyt mitä erilaisimpia
ja kehittyneimpiä menettelytapoja aiheuttaakseen vihamiehelleen
onnettomuutta m.m. hänen hiustensa välityksellä.
Yleisimpänä päämääränä on tässä n.s. "kitumaan pilaaminen",
s.o. vihamiehen saattaminen taikomalla hiljaisesti edistyvän,
salaperäisen, hivuttavan sairaloisuuden tilaan. Sovelletusta
menetelmästä riippuen saattaa tämä tila olla lievempää laatua ja vain
jonkun ajan kestävä, mutta se voi myös päättyä taiotun täydelliseen
tuhoon, kuolemaan, mielipuolisuuteen j.n.e. Tätä paitsi voidaan
hiuksien avulla taikomalla aiheuttaa myöskin selvästi määriteltyjä
sairauksia ja taudin tiloja.
Yksinkertaisimmin aikaan saadaan tällainen taikuuden tila toiselle
ihmiselle panemalla hänen hiuksiaan kitisevään puuhun, s.o. metsässä
kahteen toisiaan vastaan hankautuvaan puuhun, paremmin vielä,
näiden puiden väliin.[171] Hiukset on saatava vihamieheltä salaa ja
taikatointa voidaan vahvistaa vastaavalla loitsulla, esim.
kankaalla."[172] /p
Myös voidaan hiukset asettaa kituvan, s.o. huonosti ja sairaloisesti
kasvavan puun rakoon. Ihminen kitui silloin niin kauan kuin
puukin.[173] Tahi naulataan uhrin hiuksia ja hikistä vaatetta
leppänauloilla tällaiseen puuhun samalla sanoen: "Kidu niinkuin tuo
puu, valita niinkuin tuo puu!"[174]
Nämä yksinkertaiset taikamuodot saattavat saada ympärilleen joukon
vahvistavia lisätaikoja. Esim.: On kierrettävä yhdeksästi sormensa
ympärille taiottavan hiuksista saatua suortuvaa, jossa on kolme
yhdeksää (=3x9) suortuvaa (hiusta?). Nämä viedään torstaina metsään
ja lyödään kituvan lehtipuun halkeamaan ja isketään lujasti tulppa
päälle. Silloin alkaa heti ahdistaa sitä, jonka päästä hiukset on
otettu.[175] Jos taas kammattaessa irtautuneita toisen ihmisen
hiuksia viedään sellaisten puiden väliin, jotka "niuskuttavat"
(antavat tuulessa kitisevän äänen), tulee tuolle ihmiselle päänsärkyä
tahi hän tulee "huupaksi", heikkopäiseksi.[176]
Paitsi tätä taikaryhmää, voidaan useita muita taikamenettelyjä
käyttämällä hiusten avulla aiheuttaa onnettomuutta vihamiehelleen.
Sangen yleistä on, että hiukset eri menettelytapojen avulla saatetaan
veden yhteyteen, virtaan, puroon, kaivoon, umpilampiin j.n.e. Esim.:
Hiuksia pannaan sellaisen kalan suuhun, joka kulkee pohjoiseen päin
juoksevassa purossa,[177] tahi leppäpalikkaan käärittynä juoksevaan
virtaan.[178] Tahi varastetaan vihamiehen päästä hiuksia, tehdään
lepästä arkku, pannaan hiukset arkussa pieneen leppäiseen venheeseen,
joka purjetuulella päästetään järvelle.[179]
Vielä kehittyneemmistä tähän ryhmään kuuluvista taioista mainittakoon
seuraava: Etsitään yksikatainen[180] pihlaja sellaisesta paikasta,
jonka päälle muista puista ei ole vettä tahi lunta karissut. Se
halaistaan veitsettä keskeltä, ja tähän rakoon pannaan sen henkilön
hiuksia, joka aiotaan saada kitumaan, kääritään kiinni punaisella
langalla ja pannaan umpilampiin.[181] Tätä taikaa voidaan vahvistaa
panemalla hiukset kuolleen tiaisen suuhun ja sitomalla se kuolleen
hevosen jouhilla kiinni.[182]
Hiuksia käytetään välineenä sangen usein taioissa, joiden
tarkoituksena on saattaa uhrinsa mielipuoleksi. Tämä saavutetaan m.m.
panemalla taiottavan hiuksia kirkonkellon ikeeseen ja menemällä itse
pois niin kauaksi, ettei kuule kellon ääntä sinä päivänä.[183] Tahi
pannaan taiottavan hiuksia mielipuolena knolleen arkkuun tahikka
kiedotaan niitä koskessa seisovaan keppiin loitsien:
"Kuin tämä varpa järisöö,
niin hänkin järisköön."[184]
Sama aikaan saadaan vielä ottamalla kolme yhdeksää uhrin hiuksia,
yksikantaisesta lepästä pintalastu ja käärimällä hiukset tähän
lastuun. Lastun päätä halaistaan, hiusten nenät pannaan rakoseen
ja koko laitos kosken kiven alle. Tällöin alkaa vesihiisi vaivata
hiusten omistajaa ja hän tulee heikkomieliseksi.[185] Saattaakseen
uhrinsa hiusten välityksellä nimenomaan kosken voimien ja väen
avulla mielipuoleksi pahansuopa saattaa menetellä vieläkin
perinpohjaisemmin. Haetaan kohisevan kosken keskeltä pitkänsoikea
kivi ja hankitaan taiottavan päästä juurineen nyhdettyjä hiuksia.
Hiusten juuripuoli asetetaan kiveä vastaan ja ne kierretään kiven
ympäri. Sitten hiukset sidotaan lujasti langalla kiinni ja kivi
viedään illalla auringon laskun jälkeen järveen tahi jokeen ja
viskataan olan yli veteen.[186]
Mielenvikaisuutta aiheuttavien, nimenomaan hiusten avulla
suoritettavien taikojen monilukuisuus on varmaankin selitettävissä
siten, että pidettäessä päätä järjen asuntona, juuri päästä
saadun ruumiillisen substanssin avulla ajateltiin ennen kaikkea
voitavan vaikuttaa järkeen. Tämän taikaryhmän runsaasta ja
mielenkiintoisesta sarjasta tarkasteltakoon vielä muutamia, koska ne
taikatekniiliseltäkin kaunalta ovat kehittyneimpiä ja monien muiden
rinnalla sangen selväpiirteisiä.
Toinen ihminen voidaau saada hiljalleen menettämään järkensä
käärimällä häneltä varastettuja hiuksia lujaan myttyyn ja panemalla
se alakiven, puoliksi maahan hautautuneen, liiknttamattomau kiven
alle.[187] Myös voidaan hiukset muiden taikaesineiden mukana panna
nmpilammista pyydetyn ahvenen vatsaan, joka vuorostaan pihlajaan
kiinnisidottuna pannaan virtaavaan veteen. Kolmen kuukauden kuluttua
tulee taian alainen mielipuoleksi.[188] Mielenvikaiseksi tehdään
myös varastamalla taiottavan päästä hiuksia ja naulaamalla ne
leppänauloilla myllyn vesirattaaseen. Kun mylly rupeaa pyörimään,
kadottaa hän heti järkensä.[189] Edelleen, ottamalla taiottavan
hiuksia ja kiertämällä hänet niillä; jollei häntä itseään voida
kiertää, kierretään kolmasti se huone, jossa hän on, ja naulataan
hiukset leppänauloilla saman henkilön asuinhuoneen seinään
ulkopuolelle, tahikka -- mikä on vielä parempi -- makuuvuoteen
alle.[190] Vielä saatetaan ottaa kuolleen päästä hiuksia, polttaa ue
ja antaa karret viinan seassa jollekin, mistä tälle on seurauksena
mielipuolisuus.[191]
Erikoisista hiusten avulla aiheutettavista sairauksista on mainittava
kaatumatauti. Se synnytetään naulaamalla hiuksia kirkonkellon
kantaan.[192] tahi panemalla hiukset punaisella langalla sidottuina
hauin suuhun, joka lasketaan takaisin järveen.[193] Sammakon suuhun
pantuina ne aiheuttavat omistajalleen "pahan taudin".[194]
Paljaspäiseksi ja harmaapäiseksi voidaau joku saada ottamalla
haudasta paljaspäisen (harmaapäisen) hiuksia ja panemalla ne jonkun
pieluksiin. Jos taas hiukset otetaan täältä pois, poltetaan ja
pannaan kypenet koskeen, itse taikoja kuolee.[195]
Edellisiin lähiunä verrattavia ovat ne taiat, joissa varas hiuksista
taikomalla pakotetaan palauttamaan varastamansa. Tämä tapahtuu esim.,
jos pannaan sen hiuksia, jota varkaaksi luullaan, muurahaispesään
ja lisäksi nalleja, ruutia, tamman luita ja viinapullo. Samalla on
loitsittava: "Jos olet osallinen tähän (varastus)työhön, niin anna
asiasi toteutua!" Jos luultu on syyllinen, muurahaispesä paukahtaa ja
varas tuo sitten tavarat takaisin.[196] Myös voidaau hiusten avulla
saada selville, kuka oman talon väestä on varas, nimittäin ottamalla
jokaisen päästä hiuskarva ja asettamalla ne almanakan päälle. Sen
hius, joka on varas, käyristelee almanakan päällä.[197]
Teknillisessä suhteessa on näille taioille sukua virolaisessa sadussa
"Pikjalg, Osawkäp ja Terawsilm"[198] tavattava kertomus linnuksi
muuttautuneesta ja häkkiin joutuneesta varkaasta. "Teräväsilmä" sai
käsiinsä varkaan partakarvoja ja alkoi kärventää niitä tulessa.
Silloin tuli linnulle hirveä hätä. Se parkui surkeasti ja tuskissaan
hakkasi itseään, kunnes vihdoin oli pakotettu ilmaisemaan oikean
itsensä ja ottamaan ihmismuotonsa.
Näiden taikatoimien psykologinen perusta on useimmissa tapauksissa
hyvin selväpiirteinen. Niissä on läpikäyvänä homeopatiuen
ajatustapa, joka esim. niissä taioissa, joissa taiottavalle
aiheutetaan hivuttava sairaudentila kiinnittämällä hänen hiuksiansa
kitisevään, toista vasten hankautuvaau tahi kitukasvuiseen puuhun,
on pukeutunut yksinkertaisiksi idea-assosiationeiksi. Teknilliset
keinot saattavat olla vaihtelevia, ja kehittyneemmissä taioissa
liittyy päämotivin ympärille vahvistavia sivutoimia, jotka ovat
lähtöisin joko samasta ajatuspiiristä tahi nojautuvat kuvaannollisiin
parallelleihin. Hiusten kiinnittämisen kituvaan puuhun ajateltiin
aiheuttavan samanlaisen näivettymisen tilan hiusten omistajassa,
samalla kuin puun salaperäinen ja surkeaääninen kitinä sen toista
vastaan hankautuessa loihti esiin mielikuvan sairauden käsissä
vaikertelevasta ihmisestä yhtyen vielä mielikuvaan, miten taian
uhri hivuttavan taudin käsissä hieroutui ja kului rikki kuten hänen
hiuksensa puiden välissä.[199]
Tarkasteltuihin taikoihin liittyy usein mytologista ainesta. Hiusten
paneminen kuolleen arkkuun, ruumiin mukana hautaan sekä kuolleen
hiusten käyttäminen nojautunee ainakin määrätyissä tapauksissa
ajatukseen kuoleman yhteydessä olevien henkiolentojen eli yleensä
kaikkea kuoleman ja kuoleman kanssa yhteydessä olevaa ympäröivän
"kalman" ja "kalman väen" palvelukseen ottamisesta. Edellä on
jo viitattu siihen, että suuressa osassa tätä taikaryhmää taian
suorituksen tahi siihen muuten liittyvänä paikallisuutena sekä
taikavälineiden ottopaikkana on koski, järvi, puro t.m.s. Samoin on
asianlaita useissa muissa taikaryhmissä. Joskus taiassa nimenomaan
ilmaistaan haettavan avuksi näissä paikoissa asuvia henkiolentoja,
veden väkeä ja vesihiittä. Tämä henkimaailmaan kääntyvä käsitystapa
on siis erikoisesti huomioon otettava varsinkin niiden taikojen
tarkastelussa, joissa taian suoritus tapahtuu esim. kirkkomaalla
tahi joissa yleensä pyritään pääsemään yhteyteen kuoleman kanssa
kosketuksiin joutuneiden esineiden tahi siihen jotenkin muuten
yhtyvien seikkojen kanssa.
Kuitenkaan ei näitäkään taikoja ole selitettävä yksinomaan tältä
kannalta. Niissä on huomioon otettava useissa tapauksissa suoranainen
homeopatinen käsitys. Saattamalla joku ruumiillisen substanssin
välityksellä yhteyteen jonkin kanssa, mikä ympäröi kuolemaa, on
voitu ajatella suorastaan aiheutettavan samanlaatuista tilaa
taiottavassa.[200]
Selvä homeopatinen ajatus on havaittavissa muun ohella niissä
taioissa, joissa hiukset mielipuolisuuden tahi kaatumataudin
aikaansaamiseksi pannaan kivessä tahi kepissä koskeen. Kosken
kuohunta ja myllerrys, siinä hiuksineen seisovan kepin väriseminen
oli omiansa aiheuttamaan samanlaista myllerrystä ja kuohuntaa sekä
siitä johtuvaa sekaannusta taiottavan järjessä. Samanlainen selvä,
yksinkertaiseen idea-assosiationiin perustuva parallellismi esiintyy
järjen sekaannuttamisessa sitomalla hiuksia myllyn vesirattaaseen.
Umpilampi kuuluu taasen niihin taikateknillisiiu yksityispiirteisiin,
joissa -- samaten kuin liikkumattoman maakiven käyttämisessä,
sitomisessa, naulaamisessa ja ahtaaseen paikkaan sulkemisessa -- on
kuvaannollistettu ajatus kahlehdittuna ja sidjettuna olosta, jonka
ajateltiin aiheuttavan lopulta tarkoitettuja tuloksia.
Mielenkiintoista on näiden taikatoimien yhteydessä todeta, miten
saman taikatoimen ajatellaan palvelevan eri tarkoitusperiä aina
sen mukaan, mikä taikaopillinen ajatussuunta kulloinkin sitä
suoritettaessa on voimakkaimpana ja selvimpänä vallinnut taian
suorittajan tietoisuudessa. Lemmennostotaikana ajatellaan hiusten
kirkonkellon kieleen kiinnitettyinä vievän hiusten omistajan mainetta
laajalle ja äänen avulla saattavan hänet lukemattomien naimisiin
kelpaavien yhteyteen. Pahansuopaisena taikana sama menettely
aiheutti hiusten omistajalle tuhon hiusten joutuessa mystillisessä
ympäristössään henkiolentojen yhteyteen ja kelloa soitettaessa rikki
hieroutuessa.
Lukuisat muut eri sivistysasteilla olevat kansat käyttävät hiuksia
taikavälineinä niinhyvin lemmennostotaioissa kuin pahansuopaisessa
magiassa. Teknillisessä suhteessa on näiden taikojen muoto yleensä
sama. Hiuksia pyritään antamaan taiottavalle joko luonnollisessa
muodossa, poltettuina tahi muuten valmistettuina, useimmiten ruoan
tahi juoman seassa. Riittävänä pidetään myös, jos hiuksia jotenkin
muuten voidaan saada taiottavan kanssa fyysilliseen yhteyteen, esim.
vaatteisiin kiinnittämällä.[201]
Mikäli saatetaan tehdä johtopäätöksiä painetnissa lähteissä
tavattavien Europan eri kansojen vastaavien taikojen ja suomalaisten
taikojen välillä, tämän taikuuden alan psykologinen perusta,
käsitys ihmisen riippuvaisuudesta ruumiin erotetuista osasista,
näyttäisi jälkimäisellä taholla ilmenevän paljon selvempänä kuin
edellisellä, missä se usein melkein kokonaan on hävinnyt tahi
sekautunut muihin taikaopillisiin ajatustapoihin. Näin on laita esim.
venäläisten taikojen. Niissä käytetään hiuksia m.m. pahansuopaisen
taikuuden välikappaleena, mutta menettelytapa on toinen. N.s.
pilauksen (<i>порча</i>) aikaansaamiseksi muurataan taiottavan hiuksia
uuninpiippuun, kiinnitetään tuntemattomien lintujen höyhenten
kanssa patjoihin, heitetään uuniin, asetetaan tuvan seinän alle
tahi haudataan portin alle.[202] Lääkintätarkoituksessa sairaan
hiuksia ja kynsiä pannaan haapaan kaivettuun reikään, joka tulpalla
suljetaan.[203] Kuumetaudissa naulataan niitä haapanaulalla seinään
tahi oveen, sairaan pituuden ylettyville kaivettuun reikään.[204]
Viimeksimainituissa taikatoimissa vallitsevana ajatuksena on
sairauden kahlehtiminen eli sitominen sairaan ihmisen organismin osan
tahi aineen välityksellä. Osa näistä menettelytavoista on samalla
sukua toiselle hyvin yleiselle taikamenettelylle, joka perustuu
ajatukseen tautien y.m. pahan siirtämisestä ihmisiin, eläimiin,
puihin j.n.е., käyttämällä välittävänä aineena joko parannettavan
henkilön ruumiillista substanssia yleensä tahi oletettua taudin
ainetta kipeästä ruumiin kohdasta.
Paitsi edellä tarkasteltuja suurempia taikaryhmiä, suomalaiset
ja karjalaiset ovat käyttäneet ihmisruumiin karvoja vielä
monen laatuisissa yksityisissä taioissa. Hyvän kalaonnen
hankkimiseksi käytetään naisen karvoja <i>ex pudendis</i> ongensiimaa
valmistettaessa.[205] Eräissä varaustaioissa ovat hiukset päässeet
käytäntöön. Näin esim. pahaa silmää vastaan sekä profylaktisesti
että terapisesti. Synnyttäjä pääsi silmäyksistä siten, että hänen
hiuksiansa poltettiin niin että haju levisi muiden nenään.[206]
Lapsi varataan silmänteiltä ottamalla kolmasti hiuksia äidin päästä,
leikkaamalla tilkku äidin paidan alasista ja panemalla hiukset siihen
käärittynä kapaloihin.[207] Kiroista päästettiin joku ottamalla salaa
potilaan hiuksia, pistämällä ne palavaan uuniin, samalla loitsien:
"Tuolla sun tuskasi palakoon, ulos piipusta pihalle."[208] Veren
juoksun pysähdyttämiscssä käytti loitsija omia hiuksiaan loitsun
ohella haavan tukkona.[209]
Parissa viimeksi esitetyssä taiassa, synnyttäjän vapauttamisessa
silmäyksistä ja kiroista päästämisessä kohtaamme jo ennen
puheenaolleen taikaopillisen perusajatuksen, jonka mukaan
taikavaikutusta on vastustettava saattamalla taiottu joitakin
välittäviä keinoja käyttämällä yhteyteen taikavaikutuksen aiheuttajan
tahi alkulähteen kanssa. Tämä perusajatus, jota saatamme nimittää
<i>neutralisointiprinsipiksi</i>, tavataan useammissakin hiusten avulla
suoritettavissa taioissa. Liiviläiset ovat sellaisissa sairauden
tapauksissa, joita otaksutaan noituudella aikaan saaduiksi,
hankkineet parannusta koettamalla saada selkoa taudin aiheuttajasta
ja hankkineet hänen ruumiistaan karvoja, joilla sairasta on
savustettu.[210]
Samalla tapaa koettavat esim. Indiau muhamettilaiset neutralisoida
taian vaikutusta hankkimalla taikojasta muutamia hiuksia ja rukoillen
manaamalla niitä.[211] Eräissä venäläisissä parannusmenetelmissä
havaitaan sama ajatus. Koiran puremaa parannetaan nauttimalla
sisällisesti purreen koiran karvojen tuhkaa tahi panemalla karvoja
haavan päälle.[212]
Taikakäsitysten ja -keinojen alalla alkeellinen ajatustapa ei
useinkaan tee erotusta ihmisen ja eläinten välillä. Ruumiilliseen
substanssiin perustuvissa suomalaisissa taioissa onkin eläinten
organismin osilla sama käytäntö ja merkitys kuin ihmisen. Vaikka
tämä puoli ei varsinaisesti knulukaan tutkimuksemme alaan, ei
liene perusteetonta sitä lyhimmiten kosketella, koskapa täällä on
tavattavissa useita huvittavia yhtymäkohtia edellisen kanssa.
Niissä eläimiin kohdistuvissa taioissa, joissa karvoja käytetään
taikomisvälineeuä, on useimmissa johtavana ajatuksena yhteyden
luominen eläimen ja ihmisen, eläimen ja sen kotipaikan tahi eri
eläin yksilöiden välille karjassa. Erittäin runsaasta suomalaisesta
taika-aineistosta otettakoon moniaita esimerkkejä.
Koira saadaan hyviu pysymään kotona kiinnittämällä se karvojen avulla
taloon. Tätä varten otetaan muutamia karvoja koiran hännästä ja
lyödään ne kiinni seinän rakoon.[213] Tahi otetaan hännän nenästä
karvoja ja etujaloista kynnen nenät ja naulataan ne leppänaulalla
tuvan peräseinään.[214] Samoin saatiin lehmät kiinnitetyksi
olinpaikkaansa. Karja saatiin tulemaan hyvin kotiin panemalla
keväällä lehmän karvoja navetan nurkan väliin.[215] Samaa tarkoitusta
varten otettiin joka lehmän kyljestä karvoja, tehtiin niistä
paljaan polven päällä pallo, kaivettiin kellokkaan kohdalle reikä,
pantiin pallo siihen ja lyötiin naula päälle. Lisäksi otti emäntä
kellokkaan kellon, heitteli sillä vettä ympäri navettaa ja sanoi:
"Pysykää yhdessä."[216] Erään toisinnon mukaan leikattiin jokaisen
lehmän hännän nenästä karvoja ja pantiin kunkin lehmän "kynsipalkin"
alle. Näin tehden löysi lehmä partensa paremmin.[217] Karjataioissa
valmistetaan samantapaisia "karvakakkuja" kuin lemmennostossa.
Saadakseen muut lehmät seuraamaan kellolehmää, emäntä leikkaa
niistä jokaisesta karvoja ja syöttää ne leivän sisään leivottuna
kellokkaalle.[218] Lehmät saatiin pysymään yhdessä ja tulemaan kotiin
myös siten, että tehtiin vapunpäivänä taikinasta kyrsä, pantiin
siihen jokaisesta lehmästä otettuja karvoja ja annettiin kaikille
lehmille.[219] Joku yksityinen eläin saatiin pysymään karjassa
antamalla sille keväällä ennen uloslaskemista leivänpalassa sen
karjan karvoja, johon se oli kuuluva.[220]
Tarkoituksiltaan ja teknillisiltä keinoiltaan ovat nämä eläin- ja
karjataiat hyvin selväpiirteisiä ja lähinnä lemmennostotaikoihin
verrattavia. Nämäkin saattavat olla joskus moninkertaistuneita
taikoja, kuten esim. se, jossa karvapallo seinään kiinnitettynä on
hiomassa yhteyttä jokaisen eläimen ja navetan välille ja kellosta
heitetty vesi kellokkaan kautta pitämässä karjaa koossa, jotapaitsi
karvapallon valmistamisella paljaan polven päällä vielä saattaa olla
tarkoituksena elukoiden kiinnittämiuen hoitajaansa.
Tämän pääasiallisen käytännön ohella tavataan eläinteu karvojen
käyttöä eräiden taikatapojen yhteydessä, esim. hautaustavoissa
jonkunmoisena <i>pars pro toto</i>-uhrina. Jottei kuollut veisi eläimiä
jälkeensä, otetaan jokaisesta kotielukasta karvoja, pannaan ne
ruumiin arkkuun samalla kuin ruumiskin ja lausutaan:
"Tässä on perintö-osasi:
elä enää muuta pyydä."[221]
Karjaonnen pidättämiseksi myyjän luona elukoita myötäessä otetaan
eläimen ristiluilta kolme kertaa karvoja ja sanotaan:
"Onun minulle,
tänne sukus ja syntys jää."[222]
Päinvastainen tarkoitus kuin edellä tarkastelluissa eläin- ja
karjataioissa, nimittäin eläimen villiinnyttäminen ja kodistaan
karkuun pakottaminen, saavutetaan panemalla jäniksen karvoja ja
hevosen kustakin jalasta otettuja "yösilmäkarvoja" sen vasempaan
korvaan.[223] Hyväksi juoksijaksi saadaan varsa antamalla sille
elävän suden karvoja; susi on päästettävä elävänä menemään.[224]
Vieraassa karjassa kulkijaksi voi lehmänsä laittaa ottamalla
vieraista lehmistä karvoja ja syöttämällä sille lehmälle, joka
tahdotaan toisen karjaan suostuttaa.[225]
Syrjänit käyttävät karjataioissa karvoja samanlaisiin
taikateknillisiin tarkoituksiin kuin suomalaiset. Lehmien laitumella
koossa pysyttämiseksi otetaan yhdestä lehmästä tukko karvoja
(mieluimmin rinnasta tahi sydämen kohdalta) ja ne annetaan leivän
kanssa muiden lehmien syödä.[226]
Useiden suomensukuisten kansojen taikaluuloissa ja taikakäytännössä
<i>lasten hiuksille ja karvoille</i> omistetaan eräitä erikoiskäsityksiä.
Suomessa hiuksia koskevat luulot ilmenevät osaksi samanlaatuisina
kieltoina kuin lasten kynsiinkin kohdistuvat. Lapsen hiuksia
ei johonkin määrättyyn ajankohtaan saakka ole saanut leikata.
Pohjanmaalla niitä, enempää kuin kynsiäkään, ei ole ollut lupa
leikata ennenkuiu lapsi on oppinut puhumaan.[227] Hämeessä on
kiellettyä leikata lasten, erittäinkin tyttöjen syntymähiuksia;
leikkaamisesta on seurauksena, etteivät hiukset koskaan kasva
tiheiksi.[228]
Myöskin lapsen hiusten kampaaminen ou kiellettyä. Suomessa on uskottu
lapsesta tulevan mykän, jos sen hiuksia kammataan ennenkuin se on
alkanut puhua.[229] Virolaiset eivät sui vuotta nuoremman lapsen
hiuksia pelosta, etteivät sen hiukset kasvaisi.[230]
Niittytšeremissit noudattavat samantapaisia sääntöjä. Kahtena
ensimäisenä vuotena lapsen hiuksia ei saa leikata; tämän säännön
rikkomisesta on seurauksena, että lapsi rupeaa kasvamaan
hitaasti.[231] Votjakit ovat samaten antaneet erikoisen merkityksen
ensimäiselle lapsen hiusten leikkaamiselle. Kun se ensi kerran
toimitetaan, ei hiuksia saa heittää pois, vaan on ne puhtaaseen
valkoiseen liinavaatteeseen käärittynä pantava arkkuun säilöön. Jos
ne heitetään hukkaan, lapsesta tulee tyhmähkö.[232]
Suomalaisista on olemassa XVIII vuosisadan lopulta oleva tieto,
jossa puhutaan tavasta ajella lasten päät aivan paljaiksi.[233]
Tällaisenaan tämä tieto ansaitsisi vähäistä mielenkiintoa, mutta
ottamalla se huomioon muiden lasten hiusten suhteen noudatettujen
tapojen yhteydessä ei voida kieltää, etteikö se saattaisi
sisältää viittausta erääseen huomattavaan tapaan, lapsen hiuksien
seremonialliseen leikkaamiseen. Lapsen hiusten määrättyyn ikään
ulottuva leikkaamiskielto sekä käsitykset siitä erikoisesta
merkityksestä, mikä niiden leikkaamisella yleensä luultiin olevan,
ovat nimittäin johtaneet siihen, että lapsen hiusten ensimäisestä
leikkaamisesta on monien kansojen tavoissa muodostunut määrätyitä
menoja noudattava seremoniallinen toimitus.
Tällaisen muodon ovat nämä käsitykset saaneet votjakkien tavoissa.
Kun votjakki haluaa tehdä läheistä tuttavuutta toisen kanssa, hän
koettaa sopia siitä, että heistä tulisi keskenään <i>orom</i> (ǒром). Se,
joka tahtoo hankkia itselleen orom'in, odottaa siksi, kunnes hänelle
syntyy lapsi, ja kutsuu silloin sen ihmisen, johon hän haluaa tulla
tällaiseen suhteeseen, luokseen vieraisiin. Kun tämä tulee, lapsen
isä asettaa peränurkkaan patjan, levittää patjalle hurstikankaan,
laskee sille lapsen ja hänen viereensä keritsimet. Samaan aikaan
aletaan valmistaa päivällistä, jona tarjotaan puuroa ja naudanlihaa.
Kun puuro on valmistunut, se pannaan kupissa pöydälle, kaadetaan
lasiin olutta ja kumyškaa; sitten vieras ottaa käteensä keritsimet,
leikkaa niillä kolmasti lapsen hiuksia ja sanoo: "Jumala suokoon
että hän (lapsi) pysyisi elossa ja olisi terve ja antakoon Jumala
meidän elää rauhassa ja sovussa kuolemaamme asti." Tämän jälkeen
hän ottaa käteensä valmistetun puuron sekä juomat ja pyhäinkuviin
katsoen rukoilee jumalaa. Rukous sisältää terveyden pyynnön lapselle
ja rauhallisen elon toivotuksia rukoileville. Rukouksen jälkeen
lapsi viedään pois, mutta itse käydään pöytään ja juhlitaan. Tästä
alkaen pitävät lapsen isä ja vieras toisiaan sukulaisina, kävelevät
juhlapäivinä yhdessä ja nimittävät toisiaan nimellä <i>orom</i>; näin
nimittävät heidän perheensä jäsenetkin toisiaan.[234]
Lasten karvoihin kohdistuvista taikakäsityksistä on vielä huomioon
otettava Suomessa ja Virossa tavattava luulo, että vastasyntyneessä
lapsessa on joitakin vahingollisia harjasmaisia karvoja, jotka on
poistettava. Tämä luulo yhtyy joskus niihin käsityksiin, jotka
velvoittavat naisen noudattamaan eräitä säännöksiä raskauden aikana.
Yhteys äidin ja hänen kohdussaan kehittyvän sikiön välillä ajatellaan
erittäin kiinteäksi, niin että äidin varomattomuudet aiheuttavat
vastaavia seurauksia jälkeläiselle. Suomessa luullaan monin paikoin
lapsen saavan ihoonsa joitakin harjasmaisia karvoja, syntyvän
harjaksisena, jos äiti raskauden aikana potkaisee sikaa,[235] syö
sianlihaa tahi yleensä paljon liharuokia.[236]
Samaten uskovat niittytšeremissit raskaasta naisesta: jos tämä
potkaisee sikaa, lapsi syntyy harjaksisena,[237] Sama luulo tavataan
liiviläisillä.[238]
Luulo vastasyntyneessä olevista karvoista esiintyy Suomessa
yleisenä myös edellä ilmaistusta syystä riippumattomana. Se yhtyy
käsitykseen jonkinmoisesta lapsen sairaloisuuden tilasta. Lapsi
itkee, on levoton, liikuttaa päätään, "kähertää" kovasti,[239]
hieroo selkäänsä,[240] ei makaa oikein vaan kiemurtelee ja
"rytisöö kuin sika".[241] Tahi on hänen äänensä käheä ja selkä
syyhyy.[242] Ulkoisena merkkinä tästä tilasta on se, että lasten
pinta on karkea[243] tahi on lapsen selässä, hartioilla ja siitä
alaspäin, hienoja karvoja, jotka kehittyvät harjaksiksi ja halkeavat
päästä,[244] Nämä harjakset pistelevät lasta aiheuttaen, ettei se
saa maata.[245] Erään tiedon mukaan kasvavat nämä sukaset lapsen
selkään kaksiviikkoisena.[246] Jollei lapsesta pienenä vihdota näitä
karvoja pois, niin ne hänen isommaksi tultuaan vaivaavat häntä
ihonäppyinä.[247]
Näitä karvoja poistetaan määrätyin keinoin. Tehdään joko
nisujauhoista,[248] hiivasta[249] tahi molemmista[250] tahikka
nisujauhoista ja siirapista,[251] jauhoista, hiivasta ja
siirapista[252] tahi vihdoin siirapista ja ohrajauhoista[253]
taikina, joka levitetään lapsen selkään ja joskus vanutetaan kädellä
selässä kahtaanne päin[254] tahi muuten hierotaan.[255] Taikinan tahi
voiteen päälle pannaan usein silkkihuivi ja sen päälle vielä joskus
liinainen vaate, tahi vedetään verkavaatteella pitkin lapsen selkää
saunassa, kun sitä ensin on hierottu vehnäjauhotaikinalla.[256]
Joskus nisujauhovelliin pannaan käytettä ja se hapatetaan.[257]
Voiteeseen käytetään myös äidin rintamaitoa.[258] Eräässä tiedossa
puhutaan, että lapsen selkä voidekäsittelyn jälkeen vielä
kammattiin.[259] Tämän käsittelyn kautta sanotaan lapsesta lähtevän
ikäänkuin harjaksia, joita saattaa nähdäkin.[260]
Virolaiset luulevat samaten kuin suomalaiset lapsessa olevan
harjaksia ja poistavat niitä samanlaisilla menettelytavoilla,
nimittäin voitelemalla lasta taikinalla, kapaloimalla sen vaatteeseen
ja vitsomalla.[261] Erään tiedon mukaan toimitetaan harjasten poisto
lapsen ollessa vuoden vanha tahi vanhempikin. Niiden katsotaan
hidastuttavan lapsen kasvamista, jonka vuoksi ne poistetaan.[262]
Eräät vanhemmat kirjallisuudessa esiintyvät virolaisia koskevat
tiedot antavat mielenkiintoisia viittauksia siihen, mitä harjaksilla
oikeastaau tarkoitettiin. Wiedemannin mukaan pitivät virolaiset
huolta, että lapsessa syntyältä olevat <i>emahiuksed eli titehiuksed</i>
huolellisesti poistettiin.[263] Äiti lypsää niille sitä varten
maitoaan ja kietoo lapsen pään liinaan, silloin ne helposti
lähtevät pois. Jos tämä jätetään tekemättä, lapsi saa myöhemmin
"pahan silmän", ja kaikki paha, mitä hän toisille toivottaa, on
toteutuva.[264] Tämän tiedon mukaan koski tapa siis syntymähiuksia
päässä. Toinen, Viron saaristoasukkaita koskeva, puhuu ihokarvoista.
Jollei lapsen ruumista peittäviä ihokarvoja ajoissa poisteta, ne
kasvavat sisäänpäin ja lapsi saa rintataudin. Sen vuoksi voidellaan
lapsi vehnäjauhoista ja hunajasta valmistetulla taikinalla, jolla
karvat saadaan poistumaan.[265]
Miten ovat selitettävissä nämä laajalle levinneinäkin verrattain
yhtenäisiä muotoja osoittavat taikaluulot? Eräs suomalainen
lastenlääkäri pitää mahdollisena, että pienokaisten ihossa on
joitakin näppyjä ja kovettumia, jotka voivat tuutua karheilta, ja
että käsitys "harjaksien" olemassaolosta aiheutuisi tästä.[266]
Ihonäpyt tuskin ovat voineet olla varsinaisena syynä ja perustana
luulolle lapsessa olevista vahingollisista karvoista. Ensiksikin on
vaikeata olettaa, että tuollainen syy olisi saattanut olla yleisen
ja laajalle levinneen taikauskoisten käsitysten ja tapojen sarjan
aiheuttajana. Mielestäni on näiden selittelyssä lähdettävä joltakin
muulta pohjalta kuin yksinkertaisesta tautiopillisesta syystä.
On muistettava, että ihossa oleviin karvoihin kohdistuvat luulot
ja tavat suurimmalta osaltaan ovat samoja kuin päässä oleviin
syntymähiuksiin nähden noudatetut, jotka taasen selvästi johtuvat
taikauskoisista luuloista. Käsitys muualla lapsen ruumiissa olevista
luulotelluista vahingollisista karvoista ei liene erotettavissa
edellisestä, vaan perustuu sekin samanlaatuisiin taikauskoisiin
alkuluuloihin. Tämän puolesta puhuu sekin, että ne muuallakin
esiintyvät toistensa yhteydessä.
Virolaisten tavoissa karvojen poistaminen kohdistuu nimenomaan
vastasyntyneen joko päässä tahi ihossa oleviin karvoihin eli
syntymäkarvoihin. Aikaisemmin puheenaollut suomalaisia koskeva
Acerbin tieto voisi hyvin tarkoittaa samaa. Suomessa viime aikoihin
saakka yleisenä säilynyt "harjasten" poistaminen ei siis saattane
olla erotettavissa luulosta vastasyntyneessä todellisuudessa olevien
karvojen poistamisen tarpeellisuudesta. Kuten yleensäkin, on
tässäkin itse tapa alkuperäisten käsitysten hämmennyttyä jatkanut
olemassaoloaan toisenlaisten taikaluulojen varassa.
Tämän kysymyksen selvittelyksi silmäiltäköön eräiden toisten kansojen
vastaavia käsityksiä ja tapoja, koska niissä on löydettävissä
runsaasti analogioita suomalaiskansojen tavoille.
Isovenäläiset noudattavat lasten hiusten suhteen sääntöä, joka
kieltää leikkaamasta niitä eunen vuoden ikää.[267] Liettualaiset
uskovat, että jos raskas vaimo potkaisee sikaa, syntyy karvainen
lapsi.[268] Novgorodin läänin venäläisillä on vastaava luulo.[269]
Myöskin lapsen "harjaksista" uskovat isovenäläiset samaa kuin
suomalaiset ja turvautuvat samanlaisiin keinoihin niiden
poistamiseksi. Samalla käsittävät hekin "harjasten" esiintymisen
sairaloisuuden tilaksi, joka saa nimityksensä sanasta <i>щетинка</i>,
harjas, tahi syyhyämistä merkitsevästä sanasta (<i>щекотунъ</i>). Sen
parantamiseksi ottaa äiti hyppysellisen jauhoja, sekoittaa, ne
rintamaitoonsa ja hieroo näin saadulla tahtaalla lapsen selkää.[270]
Tahi lasta voidellaan saunassa hunajalla[271] tahi hiivalla.[272]
Jos lapsi usein venytteleikse, hieroo selkäänsä, ja kiemurtelee,
vähävenäläiset päättävät sen selässä olevan sen eläimen karvoja
(koiran, kissan, sian), jota lapsen äiti on potkaissut raskaana
ollessaan. Nämä karvat on poistettava leivällä hieromalla. Tätä
varten taitetaan ensimäinen uunista otettu leipä ja sen pehmeästä
osasta pyöritetään pallo, jota sairaan lapsen selässä kieritetään
pitkin ja poikki. Toimituksen jälkeen asetetaan leipäpala portin
pylvään päälle tarkoituksessa, että linnut sen veisivät.[273]
Ulottamalla vertailu laajemmalle havaitaan ensiksikin, että lukuisat
kansat joko leikkaamalla tahi muuten -- samalla kuin toimitus
useinkin on muodostunut erikoiseksi seremoniaksi -- poistavat
äskensyntyneen lapsen hiukset. Tämä meno liittyy useimmiten
nimenantoon, mutta saattaa tapahtua myöhemminkin, siitä erilliseuä.
Erään Indian heimon nimenantotavoissa tuodaau esiin vesiastia,
ajellaan lapsen pää paljaaksi ja pannaan hiukset vesiastiaan.[274]
Etelä-lndian Todo-heimossa isä ajelee nimenannossa paljaaksi
keskiosan lapsen päätä.[275] Malajin niemimaan pakanallinen
Mantra-heimo noudattaa tapaa ajella paljaaksi lapsen pään muutama
päivä syntymisen jälkeen.[276] Eräät Afrikan heimot antavat
lapselle nimen 7-8 päivän vanhana; samalla ajellaan lapsen
pää.[277] Seitsemäntenä päivänä syntymisen jälkeen pidettävässä
nimenantojuhlassa japanilaiset ajelevat lapsen pään paljaaksi.[278]
Toisinaan, kuten esim. Kantonin maakunnan alkuasukkaiden keskuudessa,
nimenannossa <i>lapsen koko ruumis ajellaan paljaaksi</i>.[279] Joskus
poistetaan silmäripset.[280]
Hiusten leikkaaminen voidaan tämän ohella lykätä myöhäisempään
aikaan. Paikoitellen Saksassa luullaan, että jos lapsen hiuksia
kammataan sen ensimäisenä ikävuonna, lapsesta tulee huono-onninen,
tahi jos pojan hiuksia leikataan ennen tämän seitsemättä ikävuotta,
ei hänestä tule rohkea.[281] Nayerien, Malabarin sotilaskastin
keskuudessa leikattiin tyttöjen ja poikien hiukset vasta kolmantena
tahi viidentenä ikävuotena,[282] Vanhassa Iuca-valtakunnassa
leikattiin lapsilta kahden vuoden ikäisenä hiukset ja annettiin
samalla nimi.[283] Hindut eivät leikkaa lapsen hiuksia viiden
vuoden ikään saakka; sen ikäisenä viedään se <i>tirtha</i>'an (pyhään
kylpypaikkaan) tahi tavallisemmin <i>iwalamukhi</i>'in (paikkaan, jossa
tuli nousee maasta) ja siellä brahmani leikkaa hänen hiuksensa. Kun
poika on 8-12-vuotias, hänen päänsä ajellaan ja ylipappi opettaa
hänelle pyhät menot.[284]
Nämä esimerkit riittänevät osoittamaan, että erilaisten, kaukana
toisistaan asuvien kansojen lasten hiuksiin kohdistuvat taikauskoiset
käsitykset ja tavat toiselta puolen ilmenevät taipumuksena poistaa
vastasyntyneen pääkarvat sekä muut ruumiin karvat, toiselta kieltona
toimittaa hiusten leikkaamista aikaisimmassa nuoruudessa. Hiukset
on leikattava seremoniallista menoa noudattaen tahi jonkin muun
sentapaisen toimituksen yhteydessä.
Kaiken edelläesitetyn huomioon ottaen emme voi tulla muuhun
lopputulokseen, kuin että suomalaiskansojenkin vastaavien tapojen
varsinaisena lähtökohtana on ollut pyrkimys poistaa vastasyntyneessä
tahi pienessä lapsessa olevat, vahingollista taikavoimaa sisältävät
karvat. Mutta mistä johtuu käsitys lapsen hiusten ja karvojen
vahingollisesta taikatehosta?
Alhaiskultturisten ja luonnonkansojen käsityksissä ihminen
eräissä elämänsä tiloissa on erikoisesti alttiina kaikenlaisille
pahoille vaikutuksille ja samalla kertaa itse maagillisten
voimien valtaama. Tämän vuoksi on hänen itsensä noudatettava
ja muiden häneen nähden näinä aikoina sovellutettava erikoisia
varo- ja suojelustoimenpiteitä. Näitä tiloja on esim. naisen
raskauden ja synnyttämisen aika, sekä miehen että naisen elämä
avioliittoseremonioiden aikana ja varhaisin lapsuus syntymästä
alkaen. Näinä aikoina katsotaan ihmisen olevan erikoisten
suojelutoimenpiteiden tarpeessa, jotka saattavat olla joko ehkäisevää
laatua tahi tarkoittaa tämän vaaranalaisen tilan neutralisoimista
ja siihen yhtyvän taikaenergian hajoittamista. Naisen suhteen
raskauden aikana nämä toimenpiteet esiintyvät etupäässä lukemattomien
kieltomääräysten ja menettelyohjeiden muodossa, avioliittotavoissa
pesuina, puhdistuksina, snlhasen ja morsiamen eristämisenä
ympäristöstään peittämällä y.m.[285]
Lapsiin kohdistuvissa tavoissa käsitys tällaisesta vaaranalaisuuden
tilasta on pukeutunut m.m. yleiseen luuloon n.s. "vaihdokkaasta".
paholaisen oikean lapsen tilalle asettamasta epäsikiöstä sekä mitä
monilukuisimpiin varotoimenpiteisiin pesuineen, varoesineiden
käyttöineen j.n.e.
Tämän passivisen vaaranalaisuuden tilan ohella ajatellaan ihmisen
näissä kriitillisissä elämänkohdissaan saattavan olla myös
aktivisessa erikoistilassa (<i>tabu</i>), joka velvoittaa hänen itsensä
sekä toisten ihmisten hänen suhteensa noudattamaan määrättyjä
varotoimenpiteitä. Tällaisen taikatehon valtaaman ihmisen
ruumiillisen olemuksen osienkin ajatellaan sisältävän hänelle
itselleen tahi muille vaarallista taikavoimaa. Näin juuri nimenomaan
hiusten. Rottin saaren asukkaat <i>luulevat lapsen ensimäisten
hiusten ja karvojen olevan hänelle itselleen vaarallisia</i> ja niiden
poistamisen tarkoituksena on <i>tämän vaaran välttäminen</i>.[286]
Häämenoissa havaitaan useita hiuksiin kohdistuvia seremonioita,
m.m. snlhasen hiusten ajaminen, jotka nähtävästi liittyvät näihin
käsityksiin.[287]
Frazerin käsityksen mukaan lapsen hiuksiin kohdistuvien tapojen
perustaksi on katsottava juuri lapsen tabu-tilaa. Sen poistamiseksi
arvellaan lapsen ruumiillisen olemuksen osat, koska niihin on
ikäänkuin tarttunut tabutilan myrkkyä ja ne sellaisina ovat
vaarallisia. Samalla tavoin menetellään sellaisten esineiden, esim.
astioiden kanssa, jotka ovat olleet kosketuksissa tällaisessa tilassa
olevan henkilön kanssa: ne rikotaan ja hävitetään.[288]
Tarkastelumme on osoittanut, että suomalaiskansojen tavat ja
käsitykset lasten hiuksista ja karvoista oleellisimmalta osaltaan
liittyvät samantapaisiin yleismaailmallisiin uskomuksiin. Virolaisten
tavat ja luulot osoittavat selvästi karvojen poistamisen tarkoittavau
<i>lapsen päässä ja muualla ruumiissa olevia sуntуmäkarvoja</i>.
Näiden karvojen poiston laiminlyönnin nähdään taikakäsityksissä
aiheuttavan lapselle vahingollisia seurauksia, jotka ovat
samanluontoisia kuin liian aikaisin toimitetusta hiusten ja kynsien
leikkaamisesta johtuvat. Suomalainen ja venäläinen käsitys lapsen
harjaksista voinee tuskin olla muuta kuin yksi näiden taikaluulojen
ilmenemismuodoista, joista hyvin on myöskin voinut johtua hiusten
poisleikkaamisen lykkääminen määrättyyn ikään tahi aikaan. Näin
saattaisi se lähennellä niitä taikakäsityksiä, jotka velvoittavat
pyhyyden energialla varustettujen ihmisten, pappien, kuninkaiden ja
taikurien säilyttämään hiuksensa leikkaamattomina. Vogulien hius-
ja tukkalaitteeseen kohdistuvat tavat seremoniallisen surun aikana
johtunevat nekin käsityksistä surevan tabu-tilasta. Tunnettuahan
on, että suruseremonioiden aikana tämänlaatuisia kynsiin, hiuksiin,
astioihin y.m. kohdistuvia tapoja noudatetaan.[289]
Tällä en kuitenkaan tahdo sanoa, että puheenaolleeseen ryhmään
kuuluvat tavat ja taikakäsitykset olisivat selitettävät yksinomaan
tältä kannalta. Varsinkin myöhemmin, alkuperäisempien käsitysten
hämmennyttyä, on niihin saattanut liittyä vallan toisenlaisia
maagillisia mielikuvia. Ajateltakoon esim. kynsien ja hiusten
leikkaamista. Siinä ei saata olla kaukana mielikuva typistämisestä,
vähentämisestä, joka semmoisenaan saattaa olla vahingollista lapsen
kasvulle ja vaurastumiselle.
Puheenaollut vähävenäläinen tapa poistaa lapsen hiukset pehmeällä
leivällä ja jättää leipä lintujen vietäväksi puhuu selvästi
sen käsityksen puolesta, että hiusten ajateltiin sisältävän
vaaraatuottavaa voimaa tahi ainetta. Yleinen venäläisten ja eräiden
suomalaiskansojen (suomalaisten, syrjänien) noudattama tautien
parannuskeino ou taudin siirto toiseen ihmiseen, eläimeen j.n.e.
jonkin välittävän aineen välityksellä, esim. syöttämällä koiralle
leipää, jolla kipeää paikkaa on kosketeltu tahi hangattu.[290]
Votjakkien tavoissa, joissa lapsen hiusten leikkaaminen on
muodostunut seremonialliseksi toimitukseksi, on huomiolle pantava
hiusten leikkaajan ja sen perheen, johon lapsi kuuluu, joutuminen
ystävyys-. jopa sukulaissuhteeseen keskenään. Tämä suhde muistuttaa
toisaalta venäläistä ristivanhempien suhdetta ristilapseensa,
toisaalta samanlaatuisia ilmiöitä turkkilais-tatarilaisten ja eräiden
muiden muhamettilaisten kansojen tavoissa. Muhamettilaisten albanien
keskuudessa, jotka samaten suorittavat lapsen hiusten ensimäisen
leikkaamisen seremoniallisena toimituksena, tulee leikkaajasta
jonkinlainen risti-isä ja hän joutuu läheiseen suhteeseen
asianomaiseen perheeseen. Hän leikkaa <i>tonsuran</i> tapaan jonkun verran
lapsen hiuksia ja panee suortuvan rahojen keralla pussiin, jota
pidetään kolme päivää suljettuna. Tämän ajan loppuunkuluttua otetaan
rahat pois ja hiukset heitetään tuleen.[291] Muissakin perhejuhlissa,
esim. häissä, avustavat henkilöt voivat tulla samanlaiseen suhteeseen
perheeseen. Tällaisia seremoniallisia sukulaisia ovat tšeremissien ja
tšuvassien häämenojen <i>kiamatlek l. kiamat</i>-pariskunta ja tšuvassien
<i>hyjmatlyk l. hajmatlyh</i>. He joutuvat aviopariin lähes samanlaiseen
suhteeseen kuin vanhemmat ja heitä nimitetään isäksi ja äidiksi.[292]
Karjalaisten tavoissa ja taikaluuloissa tavattava parran pyhänä
pitäminen ja erikoinen vaarinpito partakarvoista sekä joissakin
tapauksissa huolenpito ja varonta hiusten suhteen yleensäkin
saattavat yhtyä niihin käsityksiin, jotka antavat pään karvoille,
etenkin hiuksille, inhimillisen elämän ja voiman tyyssijan tahi
lähteen merkityksen. Monet kansansadut asettavat ihmisen "sielun"
tahi voiman hänen hiuksiinsa: jos ne leikataan pois, ihminen kuolee
tahi käy heikoksi. Tämän uskon vuoksi esim. noitien päät ajeltiin
paljaaksi, ennenkuin heidät jätettiin kiduttajan käsiin.[293]
Ajateltakoon tässä, miten Simsonin voiman katsottiin asuvan hänen
hiuksissansa.
Edellisestä on muun ohella selvinnyt, että suomalais-virolaiset
ja venäläiset käsitykset lapselle vaarallisista harjaksista, jopa
niiden poistomenetelmätkin, osoitavat huomattavaa yksityiskohtaista
yhtäläisyyttä. Tämä oikeuttaisi päättämään, että näiden kansojen
välillä tässä suhteessa vallitsee jokin lähempi vuorosuhde, jolloin
lähinnä tietenkin on ajateltavissa venäläisten tapojen vaikutus
suomalaisvirolaisiin.