"Tämän väitteen me löydämme seuraavana luettelossamme. Sen mukaan
väitettiin, että taloudellinen yhdenvertaisuus taatessaan huokealla
kaikille ihmisille elämän, kuolettaisi heistä itsenäisyyden ja
omintakeisuuden. Tämä vasta väite voitaisiin yhdistää edelliseen
kuuluvaksi, sillä ajatus on tässäkin sama; nimittäin, että
taloudellinen eriarvoisuus on ainoa kiihotin kaikelle pyrkimyksellä.
Matta kun väitettä käytettiin koko paljon vallankumouksen
vastustamisessa, niin otettakoon se tässä huomioon.
"Väite itsessään kumoaa itsensä. Siinä sanotaan, että henkilöt ovat
vaarassa kadottaa itsenäisyytensä saavutettuaan itsenäisen aseman.
Jos minä nyt sinulta kysyisin, minkälaatuinen asema, pelkoa vaiko
luottamusta synnyttävä, oli edullisin itsenäisyyden ja omintakeisuuden
kehittymiselle, niin mitä sinä sanoisit?"
"Minä tietysti sanon, että luottamusta herättävä, turvattu asema on
omintakeisuuden ja itsenäisyyden peruste."
"Aivan oikein. Sehän on selvää. Ja uusi yhteiskunta järjestelmähän
juuri tarkoitti sellaisen aseman kaikille ihmisille takaamista.
Minkätähden siis väitettiin, että sen järjestelmän olot olisivat
epäedullisia itsenäisyydelle ja omintakeisuudelle? Jos missään elämän
varmuus ja taloudellinen riippumattomuus saattaa vaikuttaa edullisesti,
niin on se juuri siinä, että ihmisen itsenäisyys ja omintakeisuus
varmistuu taloudellisen aseman varmuuden kautta, joten ihminen tuntee
itsensä omaksi herrakseen. Sitävastoin epävarmuus toimeentulosta
pakoittaa ihmiset aina kuolettamaan itsenäisyyttään ja antautumaan
toisten voimallisempien turviin.
"Se olisi mahdollisesti kylliksi kumoamaan koko väitelmän. Mutta
kapitalistien perusväitelmä, että kaikki muut yhteiskunta järjestelmät
tulisivat olemaan onnettomia kaikessa suhteessa ihmiskunnalle ja että
kapitalistinen järjestelmä on vaan ainoa oikea, on siksi laajassa
muodossa tehty, että sen selittäminen vaatii tarkempaa syventymistä.
Sentähden ryhtykäämme perusteellisemmin katselemaan niitä seikkoja
joita väite edellyttää puolustuksekseen ja sitten vuorostaan niitä,
joita meillä on väitteen kumoamiseen.
"Tarkastettakoon niitä ilmiöitä, joita vanhan yhteiskunnan aloilla
esiintyy. Otettakoon ensin naiset, s.o. toinen puoli ihmissuvusta.
He olivat ensi kädessä valtiollisesta ja taloudellisesti miesten
hallinnon alaisia ja toisessa kädessä jonkun miesyksilön holhottavia
sentähden, että taloudellinen ja yhteiskunnallinen olosuhde oli heidät
painanut asemaan, jossa he miltei tykkönään olivat joutuneet miehistä
riippuviksi. Miehet vanhojen tratitionien perusteella muodostivat
ahtaita käsitteitä naisten velvollisuudesta ja rakkaudesta ynnä
elämäntavoista yleensä. Mutta miltei samanlainen oli miestenkin elämä
sillä eroituksella ainoastaan, että he jossain määrin olivat naisia
edellä vallassa. Suurin miesten enemmistö oli vuorostaan riippuvainen
työnantajansa armosta. Sentähden tuli heidän sulattaa herrojensa kaikki
elämän ymmärryksen seikat ja mahtikäskyt ilman vastalauseita. Jos ei
voinut niitä ken hyväksyä, tuli hänen kuitenkin olla sangen hiljaa ja
tekeytyä välinpitämättömäksi. Katso esimerkiksi vanhan ajan salaisen
vaalitavan lakia. Luultiin sen olevan tarpeellisen sentähden, että
köyhälistö saa vapaasti äänestää. Eikö se laki itsessään tunnusta, että
työläisiltä vapautta puuttui? Eikö se puhu selvää kieltä työnantajan
vaikutusvallasta työläiseen. -- Työläisten jälkeen tulevat liikemiehet,
jotka itseään pitivät työläisiä onnellisempina, Liikemiehillä minä
tarkoitan välityskauppiaita, jotka elättivät itseänsä tyrkyttämällä
ihmisille tavaroitaan. Näitten liikemiesten joukossa on itsenäisyys
sitäkin harvinaisempi vieras. Liikemiesten menestyäkseen tuli ottaa
tarkka vaari itseään ylempien tavoista ja viittauksista ja olla sekä
tukkukauppiasten että ostajiensa kumartava orja.
"Katsottakoon korkeammalle. Meillä on oikeutta toivoa ajatuksen
vapautta ja itsenäisyyttä ainakin oppineissa hyvinvoivissa tieteilijäin
piireissä. Katsottakoon niitä. Otettakoon pappien toimi ensiksi.
Me havaitsemme, että he olivat seurakuntiensa ja yleisen isäntien
mielipiteiden alaisia ja saarnasivat palkkaorjiensa mielen mukaan,
mutta ei kenenkään muiden. Jokaisen sanan minkä he lausuivat
punnitsivat he tarkoin. Jos havaitsivat siinä vähässäkään määrin
vapautta herättävää ja ajatuksen unta häiritsevää, oli heidän se
karsittava pois, taikka muutoin oli heidän virkapaikkansa mennyttä
kalua. Entäs sitte korkeamman luokan opetustyö, kutea yliopistoissa ja
korkeakouluissa. Kuolleiden kielien opetuksessa vallitsi nähtävästi
jonkunlainen vapaus; mutta jos joku professori uskalsi jonkun elävän
aineen käsittelyssä käyttää kapitalisteilta: vastakkaista selitystä,
niin tiesi hän hyvin pian mitä hänen rauhaansa sopii. Sanomalehdistö
ja kirjallisuus vuorostaan oli kapitalistisen katsomuksen orja.
Toimittajat eivät olleet oikeutetut kirjoittamaan omia mielipiteitään
enemmän kuin kutojat voivat määrätä malleja, joita he halusivat kutoa.
Toimittajat palkattiin valvomaan kapitalistien maailmankäsitystä ja
etuja; sillä sanomalehdistö riippui kapitalisteista.
"Voiko sellaisissa oloissa puhua mitään itsenäisyydestä ja
omintakeisuudesta? Voiko puhua mitään itsenäisyyden ja omintakeisuuden
häviämisestä joita ei pienimmässäkään määrin missään ilmennyt. Olematon
itsenäisyys ei voi kadota. Ja mikään olojen vaihdos ei voi enää
huonommaksi muuttaa itsenäisyyden kohtaloa mikä se kapitalistisessa
yhteiskunnassa oli.
"Uudessa yhteiskunnassa sitä vastoin ei ollut mitään hallitsevia ja
valta-asemissa olevia yksilöjä enemmän kuin luokkiakaan, jotka olisivat
määräilleet joko taloudellisella tai valtiollisella vallallaan mitä
sai ja mitä ei saanut ajatella, puhua tai kirjoittaa. Kaikki olivat
saman arvoisia ja yhtä mahtavia. Kaikilla oli oikeus ja tilaisuus
itsenäiseen ja omintakeiseen toimintaan. Sitäpaitsi koko olemassaolo ja
menestymisen edellytykset nojasivat itsenäisyyteen ja omintakeisuuteen.
Suurimman kansalaistoveriensa ihailun voitti itsenäinen sielu ja
omintakeisuus oli paras suositus yleisessä seuraelämässä."
"Sellaisissa oloissa päinvastoin tuli riippuvaisuuden kadota ja
itsenäisen omintakeisuuden astua valtaistuimelle."