"Sitten vastustettiin uutta yhteiskuntajärjestelmää sen perusteella,
että se taloudellisen yhdenvertaisuuden kautta hävittää
kilpailujärjestelmän ja lakkauttaa olemassa olon taistelun, jotka
olivat vanhan katsomuksen mukaan tärkeitä tekijöitä parhaiden tuloksien
saavuttamiseksi. Jos vanhan yhteiskunnan puolustajat olisivat
väittäneet uutta yhteiskunta järjestelmää vastaan sen perusteella,
etteivät ihmiset vielä olleet kypsyneet vastaanottamaan uutta
yhteiskuntajärjestelmää, niin ei se olisi ollut niin korkeaa. Mutta
kun he tekivät väitöksensä siveyteen ja ihmiskunnan onnistumiseen
vedoten, on sen rehellisyyteen vaikeanlainen luottaa. Sillä mitä oli
kilpailujärjestelmä muuta kuin surkuteltava taistelu elämän tarpeista,
jossa onnistuminen riippui siitä, ettei ollut kylliksi kilpailijoita,
ja jos häviölle joutuneiden oli kukistuttava onnistuneiden
käskyläisiksi? Tällaisen elämän tarpeiden tähden tapahtuvan taistelun
eroituksena taistelusta, jota pyssyjen kanssa toimitettiin itse elämän
puolustamiseksi ja ottamiseksi ei ollut mitään tosi eroavaisuutta.
Mutta katsokaamme asiaa kuitenkin lähemmin.
"Ensiksikin, myöntäkäämme, että taistelu elämän tarpeista, eli
toisin sanoen kilpailu, kaikessa surkeassa raakuudessaan olisi ollut
puolustettava, jos se todellakin olisi voinut edellyttää ihmisten
kehittymistä paremmaksi. Mutta kaiken kilpailun perustuksena tulee
olla tilaisuuksien tasaväkisyys. Oliko se taattu vanhan yhteiskunnan
vallitessa? Ei suinkaan. Silloinhan päinvastoin jokaisen toiminnan
edellytykset olivat erilaatuiset ja rajoitetut. Rikas luonnollisesti
sai suuremmat edut kuin köyhä, sillä olivathan järjestelmät juuri
rikkaiden etuoikeuksille nojaavia. Köyhien jo kilpailuun antautuessaan
oli havaittava, että he olivat alakynnessä. Suoraan sanoen sangen
laajoilla kansankerroksilla ei saattanut olla kysymystäkään mistään
tasaväkisestä kilpailusta. Rikkaat omassa keskuudessaan vuorostaan
olivat eri asemissa. Toiset olivat väkevämpiä ja toiset heikompia. He
taistelivat eri laatuisissa voimasuhteissa toisiaan ja koko kansaa
vastaan. Kilpailu siis yksinkertaisesti oli kilpailua ei paremman
luonteenominaisuuden ja jalouden voittamiseksi, mutta rikkauksien
luomiseksi laajojen kansankerroksien elämän ja onnen kustannuksella.
Sellainen kilpailu aina ilmetessään tuotti kurjuutta ja alensi ihmisien
moraalia ja ihmisyyttä. Se saattoi heidät raateleviksi pedoiksi,
joiden silmämääränä oli liikevoitto. Vanhan ajan Roomalaiset olivat
huvitettuja katselemaan taistelua elämästä ja kuolemasta, mutta he
kuitenkin pitivät tarkkaa huolta siitä, että taistelijat olivat
tasaväkisiä. Inhoa osotettiin katsojien puolelta kaikkea taistelussa
ilmenevää puolueellisuutta ja vääryyttä vastaan.
"Sanopas sinä Julian, mitä olisi ollut tehtävä vanhan järjestelmän
aikana saattaakseen kaikki taistelijat samanväkisiksi ja heidän
taistelu edellytyksensä ja tilaisuutensa yhdenlaisiksi, jottei
kenelläkään olisi ollut mitään erikoisetuja puolellaan taistelussa?"
"Tietysti ensiksi olisi ainakin tullut tehdä yhdenvertaisiksi heidän
kasvatusopilliset asiansa ja taistelun yleiset edellytykset sekä
taloudelliset voimat."
"Aivan niin. Ja juuri sen taloudellinen yhdenvertaisuus tarkoitti
suorittaa. Vanhan ajan ihmiset vastustivat taloudellista
yhdenvertaisuutta sentähden, että se muka hävittää kilpailun, vaikka
se itse asiassa tarkoitti saada aikaan oikean ja rehellisen kilpailun.
Uusi yhteiskuntamuoto asetti kaikki ihmiset samanväkisinä kilpailemaan.
Kaikilla olivat samat edellytykset. Kaikki kilpailijat kunnioittivat
toisiansa, sillä he eivät olleet eri asteilla. Ei ollut rikkaita
ei köyhiä. Kaikki olivat onnellisen ja hyvinvoinnin yhteiskunnan
kansalaisia. Kaikkien kiihoittimena oli yleinen hyvinvointi, tietoisuus
omista voimista ja itse-kunnioitus. Sentähden ei taistelu tullut
hillittömäksi persoonalliseksi vihaksi. Taistelevat kunnioittivat
toisiaan. He rakastivat toisiaan. Sillä lopullisesti voittojen voitto
oli häviölle joutuneenkin voitto, sillä eroituksella ainoastaan,
että voittaja sai voiton merkin samalla kuin hän oli omaa voimaansa
kehittäessään kohottanut toisten pyrkimysmäärää."