"Tärkeä väite vanhaan aikaan oli myöskin se, että taloudellinen
yhdenvertaisuus tekisi kaikki ihmiset samanlaisiksi kaikissa
tapauksissa, jolloin yksitoikkoisuus kuolettaisi elämän halun yhden
kuukauden kuluttua. Tämä väitelmä on hyvin kuvaava aikakaudelta,
jolloin kaikki ihmiset arvosteltiin rahan mukaan. Kun siis esitettiin
rahan hävittämistä ihmisten arvon määräämisestä, niin silloin
heti oletettiin, että se toimenpide ehdottomasti merkitsi kaiken
persoonallisen eroavaisuuden katoamista. Tämä katsomus todellakin
on kuvaava sen ajan filosoofiasta, jolloin ihmisiä arvosteltaessa
sanottiin, hän on niin monen miljoonan arvoinen. Aivan luonnollista
oli, että sellaisissa oloissa elävät ihmiset eivät voineet muuta
käsittää, kuin että heidän erilaatuisuutensa riippui pankkisäästöjen
erilaatuisuudesta.
"Mutta olkaamme vakavia sen aikakauden suhteen. Heillä tämän kirjan
mukaan tuntui oikein vakavasti olleen käsitys, että taloudellinen
yhdenvertaisuus tarkoittaisi ihmisten yhdenlaatuisuutta, sillä kun
ihmisillä ei olisi eri varallisuussuhteita eri harrastuksia, niin
luonnolliset vaikuttimet erilaatuisuuteen luonnollisesti häviäisivät.
He eivät huomanneet, että taloudellinen, yhdenvertaisuus, antamalla
kaikille vapauden ja tilaisuuden omien kutsumuksiensa mukaisien olojen
ja elämäntapojen valitsemiseen, on ainoa todellinen peruste ihmisten
itsenäisyyden ja siis toisista eristymisen ilmenemiselle. Vanha
yhteiskunta asetti taloudellisten rajoitusten kautta luontaisille
taipumuksille jyrkän esteen ja siten pakoitti ihmiset suurimmaksi
osaksi muodostumaan samanlaatuisiksi. Sitävastoin nykyinen yhteiskunta
olemassa oloonsa ja edistykseensä nähden pääasiallisesti nojasi
ihmisten luonteenomaiseen ja itsenäisesti toimitettavaan työhön.
Sentähden äärettömän moninainen luonteenominaisuuksien, kykyjen
ja tietojen aarre olikin tuloksena. Jokainen on erilainen, oma
itsensä, joka vuorostaan eri laatuisuuksineen liittyy yhteen suureen
kokonaisuuteen, rikastuttaakseen sitä omilla väriheijastuksillaan."