"Papisto näyttää sinun päivinäsi olleen kansan johtaja, joten on oikeus
ja kohtuus, että otamme ensin tarkastaaksemme heidän vastaväitteitään
vallankumouksen suhteen. Silmin nähtävästi papisto ei uskaltanut
kärjistää kurjien olojen vastustamista äärimmäiseen jyrkkyyteensä
sentähden, että ne olot itse asiassa perustuivat kristillisyyden
perusaatteeseen. Sen sijaan heidän vastustuksensa suuntautuu
suurimmaksi osaksi käsitysten sekoittamiseen.
"Papisto järkeili, että perussyy ihmisten yhteiskunnalliseen kurjuuteen
oli synti ja pahuus, joten oli aivan turhaa odottaa mitään hyvää
yhteiskunnan uudesti järjestämisestä niin kauvan kun ihmiset eivät
sisällisesti olleet parantuneet ja synnistä luopuneet. Näin ollen
niinkauvan kuin ihmisissä sisällistä uudesti syntymistä ei tapahtunut,
oli kerrassaan turhaa yrittää minkäänlaatuisten yhteiskunnallisten
olojen korjaamista ja uudistamista. Uudet järjestelmät olisivat yhtä
huonoja elleivät ihmiset sisällisesti olisi parantuneet.
"Näissä väitteissä oli totuutta ainoastaan siinä, että kansalle on
turha perustaa mitään malliyhteiskuntaa kenenkään muun. Myöskin
siinä väitöksessä, että kansan tulee kehittyä asteelle, jossa se voi
sulautua uusiin oloihin, on totuus. Kansan tulee taloudellisten ja
yhteiskunnallisten olojen perusteella tulla varmaan tietoisuuteen
vallitsevien olojen kehnoudessa ja sitä vaikuttavista syistä. Sen
jälkeen on kansan itsensä taisteltava uusien muotojen järjestämiseksi.
Mutta samalla kun sen myönnämme, on huomautus tehtävä sitä väitöstä
vastaan, että synnin ja pahuuden tähden olisi yhteiskunnallinen
kurjuus olemassa, sillä päinvastoin yhteiskunnallisesta kurjuudesta
on seurauksena suurin osa niistä ilmiöistä, joita synnin ja pahuuden
nimellä tunnemme.
"Historia todistaa, että kansan valmistuminen määrättyyn olojen
muutokseen havaitaan siitä, miten laajalle levinnyt ja syvällinen on
olojen muutoksen vaatimus. Kun kansat tositeolla rupesivat vaatimaan
uskonnon ja omantunnon vapautta, todisti se että kansa oli valmistunut
ne vastaanottamaan. Kun kansa voimakkaalla tavalla rupesi vaatimaan
kansan hallitusta, oli se selvänä todistuksena siitä, että kansa oli
valmistautunut sen varalle ja että se voi itsensä sovittaa niiden
olojen pohjalle. Se ei ollut tarpeellista ottaa huomioon, josko kaikki
olivat yhtä kyvykkäitä ja hyviä. Myöhempi kokemus kyllä osoitti miten
on toimittava kussakin tapauksessa. Varmaa kaikessa tapauksessa oli,
että siellä missä kansa oli tällaisen asteen saavuttanut, kävivät
vanhat olojen muodot mahdottomiksi. Ja silloin välittämättä siitä,
kuinka hankalat alussa uudet olot olivatkin, kansan edut vaativat
niiden omaksumista, joten niiden muutosten vastustaminen oli edistyksen
vastustamista.
"Katsoen tässä valossa yhdeksännentoista vuosisadan loppua, mitä
todistuksia oli silloin siitä, että maailman kansa oli valmistunut
uuteen olojen muutokseen? Todistus on se yleinen vaatimus, joka uusia
järjestelmiä sangen kiihkeästi oli herännyt vaatimaan. Kansa, tärkeät
muutokset saadakseen oli valmis taistelemaan vaikka Jumalaa vastaan.
Mitä muita todistuksia siis voitiin vaatia siitä, että kansa oli
valmis astumaan uusiin oloihin, uuteen veljeyden ja yhdenvertaisuuden
valtakuntaan.
"Jos papisto, joka vallankumousta vastusti sen tähden ettei parempi
yhteiskuntamuoto voisi olla miksikään hyödyksi ilman kansan sisällistä
parannusta, oli rehellisesti vakaumuksensa perusteella sitä mieltä,
niin olisivat he heti ensi silmäyksellä yleiseen mielipiteeseen
saattaneet havaita sen mahtavan siveellisen voiman, joka pyrki uusia
oloja muodostamaan. Silloin heidän käsityksensä olisi täytynyt muuttua.
"Mutta meillä on hyvin suuri syy luulla etteivät he olleet täysin
rehellisiä. He väärensivät Kristuksen opin perusajatuksia. Sen sijaan,
että he olisivat saarnanneet syntiä synnyttäviä oloja vastaan ja
ryhtyneet muodostamaan oloja sellaisiksi, että niissä todellinen
kristillisyys, rakkaus, veljeys ja yhdenvertaisuus olisi ollut
mahdollista, vastustivat he kaikkea sellaista työtä. He myönsivät, että
vallalla olevat olot olivat kurjia ja epäkristillisiä. Mutta samalla
he kielsivät niitä muuttamasta sentähden etteivät ihmiset olleet vielä
kyllin hyviä kokeakseen parempia oloja. Oli tarpeellista odottaa niin
kauvan, että oli kyllin hyvä jättääkseen paheet pois. Edelleenkin oli
jatkettava ryöväystä ja siveettömyyttä niinkauvan kun tulee kyllin
voimakkaaksi niistä luopumaan.
"Tämä oli papiston opetuksen ydin, vaikkakin se toisilla sanoilla
kirkoissa esitettiin. Ja näin ollen ei heidän tuomionsa ote ollut
läheskään ankara. Kenloe on heitä kerrassaan liian lievästi moittinut."