"Ja ajatteleppas sitten toista vaikutusta, joka johtui kansan yleisestä
kauppajärjestelmästä. Niissä ei käytetty varsinaista rahaa. Sitä
ei yleisissä kaupoissa otettu vastaan, sen sijaan, oli käytännössä
luottokortti, johon merkittiin ostoerät. Kortti oli voimassa ainoastaan
vissin ajan. Yleinen työläinen oli oikeutettu vaihettamaan palkaksi
saamansa rahan tällaiseen luottokorttiin työarvon perusteella. Hallitus
antoi näitä luottokortteja yksinomaan varsinaisille palvelijoilleen.
Mutta yleisissä kaupoissa hyväksyttiin luottokortti olipa se keneltä
tahansa. Hallitus ainoastaan piti silmällä sitä seikkaa, ettei luottoa
kulutettu kortissa mainittua työnarvoa suuremmassa määrässä. Täten
luottokortti tuli arvoksi jolla oli kolme, neljä jopa viisikin sataa
prosenttia suuremmat edut kuin varsinaisella rahalla, jolla ei voinut
saada muuta kuin väärennettyjä ja verrattain kalliita tavaroita jälellä
olevista yksityisten kauppaliikkeistä. Kulta, jota kapitalistit pitivät
parhaimpana rahaläjinä, ei yleisiin kauppoihin kelvannut enemmän kuin
hopea, kupari tai paperirahakaan, joten henkilö joka halusi saada hyvää
tavaraa kohtuullisella hinnalla yleisestä kaupasta oli onnellinen
tavatessaan, yleisen työläisen, joka oli kyllin tyhmä vaihettamaan
neljällä kulta dollarilla yhden dollarin arvon luottokortissa.
"Rahan arvon katoaminen kävi yhä suuremmaksi sikäli kun yleisten
työläisten lukumäärä kasvoi. Nämä saivat työstään luottokortin jolla
välittivät kaikki ostoksensa. Samoin kun hallituksen tuotanto- ja
välitysliikkeet tulivat laajemmiksi lakkasi kapitalistisien tuotteiden
tarve ja sen mukana myöskin rahan käyttö-arvo. Samaan aikaan rahan
lainaus teollisuus- ja viljelysaloille väheni sentähden, että yleisö
tuli huomaamaan yksityisen yritteliäisyyden käyvän päivä päivältä
yhä mahdottomammaksi sen sijaan kun yhteiskunnallinen aina vaan
kasvoi. Kukaan ei myöskään tahtonut rahaa säästää ja tallettaa, sillä
silminnähtävää oli raha-arvon aleneminen ja käytön väheneminen. Minä
äsken sanoin, että yleisten kauppojen luottokortti oli useampia satoja
prosentteja arvokkaampi kuin varsinainen raha. Se oli niin alkuaikoina.
Sitävastoin vähitellen rahan arvo katosi tykkönään, joten rahalla
vihdoin ei voinut mitään saada ostetuksi.
"Voidaksesi käsittää koko rahajärjestelmän kumouksen ja siitä johtuvan
vaikutuksen ja suhteiden lakkaamisen täydellisesti, tarvitsee sinun
ainoastaan ajatella minkä seurauksen olisi synnyttänyt tieto, joka
sinun aikanasi olisi varmalta ja luotettavalta taholta vakuuttanut,
että maailman loppu tulee muutaman viikon sisällä varmasti tapahtumaan.
Tässä tapauksessa ei maailman loppu tosin tullut, mutta sen sijaan
tuli täydellinen muutos maailman oloissa; muutos, joka aiheutti ettei
rahoja ensinkään tarvittu ja ettei rahalla mitään valtaa eikä arvoa
ollut. Siten siis kaikki ne suhteet, jotka rahan tähden olivat olemassa
lakkasivat vaikuttamasta. Ihmisiä lakattiin arvioimasta rahan mukaan."
"Minua ihmetyttää", keskeytin minä, "miten silloin, kun raha kadotti
arvoansa, hallitus voi saada mitään tuloja verotuksesta."
"Vero kuului yksityiskapitalismin järjestelmiin ja katosi sen
mukana. Veron tarkoitus oli ollut antaa hallitukselle varoja työn
hallitsemiseksi. Mutta kun valtio kollektiivisesti järjestyi tuottamaan
omat tarveaineensa ja valtiona pitämään työllään yllä kaikkinaiset
menoerät, katosi vero samoinkuin rahakin. Yleisö palvellen yleisöä
ei tarvinnut verotusta sillä ei ollut ketään jota verotuksella olisi
ylläpidetty."