"Kun kumouspuolue kasvoi enemmistöksi ja siten pääsi valtaan, ryhtyi
se järjestämään yleisiä kansan kauppoja, joissa kansan palkkaamat
palvelijat jakoivat yleisölle tarve- sekä ylellisyystavaroita niiden
todellisesta tuotantohinnasta. Yritys ei hämmästyttänyt yleisöä,
sillä se ei ollut mikään uutuus. Moni hallitus oli jo sotilaille y.m.
palvelijoilleen samalla tavalla välittänyt tarvetavaroita. Täten saadut
tarvetavarat olivat ehdottomasti parhaimpia sekä samalla halvempia kuin
yksityisistä liikkeistä ostetut, joten sotamiehiä ynnä hallituksen
palvelijoita jo oli totuttu kadehtimaan noiden etujen tähden. Kun
hallitus nyt yleisiä kauppoja perusti, niin otettiin ne vastaan
mieltymyksellä. Nämä kauppalaitokset järjestettiin mahdollisimman
monipuolisiksi ja laajoiksi, joten ne kykenivät tyydyttämään yleisön
tarvetta.
"Alussa näissä kaupoissa välitettiin ainoastaan tarvetavaroita, joita
ostettiin yksityis-kapitalisteilta ja tuottajilta. Tällöin jo yleisö
säästi kaiken sen mikä oli ennen mennyt välitysmiesten ja vähittäin
myyjien voitoksi. Yleisö sai tavaransa näistä kaupoista puolella tai
kahdella kolmatta sitä hintaa jonka he yksityisissä kaupoissa saivat
maksaa samalla kun he tällöin saattoivat tavaran laatuun nähden olla
aivan huoleti sillä hallitus tarkasti kaikki tavarat ja takasi ne
ostajille. Mutta nämä etuisuudet olivat sittekin verrattain pieniä
kun otetaan huomioon, että hallitus välitystoimen lisäksi otti myös
tuotannon omiin käsiinsä ja ryhtyi niitä suurimmalla vilkkaudella
tuottamaan moninaisia tarvetavaroita omiin kauppoihinsa sen sijaan että
ne ennen yksityisiltä tuottajilta oli ostettu.
"Tätä tarkoitusta silmällä pitäen perustettiin suuria pumpuli- ja
viljakasvatuslaitoksia useampaan maan osaan sekä rakennetuin tehtaita,
joten pian hallituksen palveluksessa oli ei ainoastaan 5000,000 mutta
puolta enemmän maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja työläisiä kaikesta
laadusta. Työläisillä tietysti oli oikeus yleisten laitosten etuihin.
Täten ostava yleisö säästi ei ainoastaan välittäjien voiton mutta
myöskin tuottajan ja teollisuutta harjoittavan pääomanomistajan voiton.
"Edelleen ei hallitus tyytynyt siihen että ainoastaan tuotti
yleisölle tarvetavaroita, mutta jatkoi toimintaansa yhä laajemmaksi,
muodostaen kaikenlaatuisia tarpeellisia toimikuntia, kuten keittiöitä,
pesulaitoksia, talonrakennustoimitsijoita y.m. yleistä tarvetta varten.
Ja kaikki ainoastaan luonnollisesta hinnasta. Seurauksena oli että
yleisön palvelija sekä yleisö oli tilaisuudessa saamaan kotona tahi
ravintoloissa parhaan taidon mukaan parhaimmista aineista laitettua
ja mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa paljon halvemmalla mitä ennen
yksityisjärjestelmän vallitessa."
"Kuinka sai hallitus ne maat ja teollisuuslaitokset haltuunsa joita
se tarvitsi?" minä kysyin. "Ostiko se entisiltä omistajiltaan maat ja
perusti omalla kustannuksellaan teollisuuslaitokset?"
"Hallitus olisi voinut ostaa maat sekä rakennuttaa teollisuuslaitokset
vähääkään joutumatta pulaan, mutta se oli yleisesti tarpeetonta.
Maihin nähden miljoonat maanviljelijät olivat kerrassaan halukkaita
antamaan maatilansa hallitukselle ja saamaan hallituksen työläisinä
tilaisuuden niitä viljellä; sillä hallitus kaikissa tapauksissa takasi
paremman toimeentulon maanviljelijälle ja hänen perheelleen hallituksen
palvelijana kuin yksityisenä viljelijänä. Sitä paitsi hallitus ryhtyi
viljelemään yleisiä luonnon tilassa olevia maita, samalla verotuksella
tasoittaen tuottokykyä.
"Miltei samalla tavalla saatiin teollisuuslaitokset ja verstaat joita
kansallinen tuotantojärjestelmä tarvitsi. Ne seisoivat kaikkialla
joutilaina tuhansien nälkää kärsivien joutilaiden ympäröiminä. Kun
tällaiset laitokset kävivät hallitukselle tarpeellisiksi, asetti
hallitus ne käyntiin, ottaen niiden laitosten entiset joutilaat
työläiset työhön. Useimmissa tapauksissa ylijohtajat ja työpäälliköt
olivat iloisia saadessaan tehdä entisissä työpaikoissaan työtä
hallituksen työläisinä. Tällaisten teollisuuslaitosten omistajat, jos
oikein muistan, saivat hallitukselta korvausta, joka vastasi hyvin
alhaista korkoa siltä omaisuudelta, jota hallitus käytti. Korvausta
maksettiin siihen asti kuin uusi järjestys oli täydellisesti asetettu
täytäntöön ja kaikille tehtiin edut samanlaisiksi. Ja että sellainen
järjestelmä hyvinkin pian saataisiin toimeen oli jo silminnähtävissä,
joten tehtaiden omistajat olivat hyvinkin iloisia saadessaan pienenkään
tienausmahdollisuuden omaisuuksillaan.
"Teollisuuslaitokset eivät olleet ainoat joutilaina olevat omaisuudet,
jotka hallitus sai sopivilla ehdoilla haltuunsa. Mahdottomat varastot
ulkomaalaista tuotantoa tarvittiin tyydyttämään yleisten kauppojen
tarvetta. Välttääkseen kapitalistien voiton kiskomusta näissä
tuotteissa, ryhtyi hallitus ottamaan käytettäväkseen joutilaat laivat.
Myös uusia lisäksi rakennettiin, ja siten saadulla laivastolla
ryhtyi hallitus suoranaiseen tavarain vaihtokauppaan ulkomaiden
kanssa, kuljettaen ulos yleistä oman maan liikatuotantoa ja sillä
ostaen ulkomaan markkinoilta sikäläisiä tavaroita. Kalastuslaivastot
vuorostaan toivat maahan meren antimia. Nämä rauhalliset laivastot
tulivat pian sotalaivastoja monilukuisimmiksi Silloin merimies lakkasi
olemasta orja."