"Nyt on jo hyvin myöhä", sanoin tohtorille, "mutta minun haluttaa
tehdä muutamia kysymyksiä vallankumouksen suhteen. Kaikista tähän
astisista tiedonannoista huolimatta en ole voinut päästä täydellisesti
käsittämään mitkä olivat ne suorastaan käytännölliset keinot, joiden
avulla yleisomaisuuden muoto voitiin asettaa yksityisomaisuuden
tilalle ilman suurempaa melskettä. Minun päivinäni oli kyllin eteviä
insinööriä siirtämään suuria rakennuksia puolelta toiselle niin
varmalla ja tasaisella tavalla etteivät sisällä olijat siitä vähääkään
häiriintyneet, ja varsinaiset koti-askareet voitiin keskeytymättä
suorittaa. Samallainen problemi, mutta miljoonia kertoja suurempi ja
täydellisempi, syntyi tietysti ratkaistavaksi silloin kun kysymys koko
tuotannon ja jaon perusteitten muutos ja kaikkien toiminnan ja elämän
suhteitten vallankumous tapahtui. Sitäkin ihmeellisempi on tapahtuma,
jos se ilman mitään, rauhallista tietä ja kenenkään elämän toimintaa
häiritsemättä tapahtui. Minä olisin hyvin halukas lähemmin tietämään
miten se kaikki tehtiin."
"Sinun kysymyksesi", vastasi tohtori, "osottaa sinussa piilevän
saman tunteen joka vallankumouksellisella aikakaudella koko suuressa
määrin aiheutti kapitalistisen järjestelmän jatkuvaa sietämistä
sen kiusaavista ominaisuuksista huolimatta. Täydellinen muutos
taloudellisissa järjestelmissä tuntui heistä kuten sinustakin
kerrassaan täristyttävältä ja mahdottomalta teolta, jonka tähden
moni niistäkin, jotka toivoivat sen toteutuvan vetäytyivät syrjään
toiminnasta peljäten järjestelmien välisen siirtymisajan rasituksia.
Tietysti kapitalistit itsekkäistä syistä ylläpitivät moista tunnetta
vaatien vallankumouksellisia osoittamaan vissejä keinoja, joiden avulla
he valtaan päästyään voivat muuttaa yksityisomaisuudelle nojaavan
talouden kansallistalouden perusteille, jolloin tuotanto toimitetaan
kaikille yhtä edullisesti.
"Yksi vallankumouksellisten koulukunta kieltäytyi laatimasta mitään
varmaa toiminta ohjelmaa vallankumouksen rakentavan asteen varalle. He
väittivät että itse silloinen olin tila ja kehitysaste määrittelee ne
keinot, jotka tarpeellisia ovat, joten olisi turhaa ennakolta niistä
määritellä ja keskustella. Mutta hyvä kenraali tekee suunnitelman
taistelun ylimalkaisista toimenpiteistä. Hänen suunnitelmansa
tietysti ovat alttiit joutumaan hyvinkin jyrkkien muutosten alaisiksi
asianhaarojen mukaan. Mutta siitä huolimatta tulee yleinen suunnitelma
olla. Tämän koulukunnan vastaus ei siis ollut oikea ja tyydyttävä. Niin
kauvan kun ei parempaa voitu antaa, pysyi vakava ja vanhoillinen yleisö
vallankumousliikkeeseen nähden odottavalla kannalla.
"Käsittäen, että jotain täydellisempää kun taistelusuunnitelmaa
tarvittiin, kokeilivat useammat koulukunnat monenlaisia suunnitelmia
keksiä. Eräs väitti, että ammatti-uniot omasivat kylliksi voimia
järjestääkseen laajat ammatti-alueet ja asettaakseen omat virkailijansa
kapitalistien tilalle. Siten he tarkoittivat muodostaa ammattiunioiden
liittokuntaa. Jos tämä oppi olisi voittanut, olisi siitä ollut
seurauksena ryhmäkapitalismi, joka olisi ollut vielä vaarallisempi ja
vahingollisempi yleisölle kuin varsinainen yksilöllinen kapitalismi
olikaan. Mutta tämä käsitys menetti hyvin pian jalansijansa kun tuli
ilmi, että ammatti-unioiden mahti ja voima oli hyvinkin rajoitettu ja
sellaisena mahdoton ratkaisemaan yhteiskunnallista kysymystä.
"Oli toinen koulukunta, joka väitti ratkaisun löytyvän siinä,
että mahdollisimman suuri lukumäärä pieniä ko-operatiivisille
perusteille nojaavia vapaa-ehtoisia yhdyskuntia oli perustettava.
Kun näiden esimerkin ja hyödyn kautta koko yleisö vihdoin niihin
liittyy, niin vihdoin sitä tietä koko yhteiskunta järjestyy yhdeksi
suureksi ko-operatiiviseksi laitokseksi. Moni jalo ja etevä sielu
antautui edustamaan tätä suuntaa. Ja monet vallankumousaikakauden
yhdyskunnat ovat selviä todistuksia ihmisten halusta parempien
yhteiskunnallisten olojen saamiseen. Mutta siinäpä se kaikki olikin.
Muutoin niistä ei ollut eikä voinutkaan olla mitään suurempia
tuloksia. Taloudellisesti heikkoja, yhdyssiteenä tunnelma vaikutus,
yleisesti muodostunut etevistä ja arvokkaista henkilöistä sitä paitsi
ympäröityinä turmiollisilta yhteiskunnallisilta ja taloudellisilta
vastavirtauksilta, oli mahdotonta toivoa, että näistä yhdyskunnista
mitään käytännöllisesti pysyvää ja hyödyllistä olisi tullut.
"Edelleen oli koulukunta, joka väitti että uusi yhteiskunta- ja
elämän-muoto verkalleen ja aivan huomaamatta kehittyy vanhasta
jatkuvan lainlaadinnan kautta. Tällaisen lainlaadinnan tuli käsittää
tehdaslakeja, päivätyömääräyksiä, vanhuuden eläkesitoumuksia,
asuntomääritelmiä, siveettömyys- ja juoppouskieltolakeja. Aivan
mahdotonta on luetella kaikkia yksityisomaisuusjärjestelmän synnyttämiä
paheita, joita vastaan tuli nyt siis lainlaadinnalla taistella. Nämä
hyvät ihmiset uskoivat, että kun ajan vieriessä kaikki kapitalismin
synnyttämät vääryydet oli poistettu oli helppoa työntää itse
kapitalismikin syrjään -- se tahtoi sanoa, sen jälkeen kuin vääryyden
puun kurjat hedelmät oli yksitellen käsin pois puusta noukittu vasta
voitiin kaataa itse puu. Tietysti tällaista uskoa vastaan tehtiin
kerrassaan pätevä väitös: niinkauvan kuin puu annetaan kasvaa eivät
kurjuuden omenat siitä poimimalla lopu, sillä uusia kasvaa sikäli kuin
poimitaan. Nämä moninaiset keinot olivat kieltämättä ihmisellisiä
ja ihania, mutta ne eivät voineet kestää, arvostelua silloin kun
oli kysymys koko yhteiskuntajärjestelmän, kaiken paheen lopullisen
syyn, kumoamisesta ja toisille perusteille muodostamisesta. Nämä
parannuspuuhat siinä tapauksessa päinvastoin ehkäisivät lopullisen
parannuksen toteutumista pidentäen kapitalismin vallan aikaa.
Todellakin oli vallankumouksellisen liikkeen vauhtiin päästyä aika,
jolloin tämän koulukunnan lakitieteelliset edustajat koettivat eksyttää
kansan varsinaisen tarkoituksen saavuttamisesta syrjäpoluille,
persoonallisen parannushommailun aloille kallista aikaa tuhlaamaan.
"Mutta sinä kysyit, millä käytännöllisellä keinolla tai toimintatavalla
kumoukselliset valtaan päästyään kumosivat yksityisomistus-oikeuden.
Se oli todellakin sellainen sotamanööveri osoitus, jota sota historia
kutsuu sivuliikkeen nimellä. Sivuliike on sellainen liike, jonka kautta
armeija saa aseman sivulla, jossa se useimmissa tapauksissa laukausta
ampumatta voi pakoittaa vastustavan armeijan poistumaan asemiltaan.
Sellaisen tempun vallankumoukselliset taistelujohtajat tekivät
viimeisessä ottelussa kapitalisteille.
"Kapitalistit olivat tulleet siihen vahvaan uskoon, että heidän
omaisuutensa joukkojen ylivoimalla anastetaan valtiolle. Niin ei
kuitenkaan käynyt. Vaikka lopussa kansan yleisomaisuus asetettiin
täydellisenä ja kaikessa laajuudessaan käytäntöön yksityisomistuksen
tilalle, niin ei sitä tehty ennenkuin yksityisomaisuus itse oli itsensä
pirstaleiksi tuhonnut. Toisin sanoen vallankumoukselliset eivät
hyökänneet suoraan päin, mutta sivulta vaikuttivat yksityisomaisuuden
ilmenemisen mahdottomaksi muodostumisen, jonka johdosta sen itsensä oli
tehtävä peräytymis- ja vihdoin antautumisliike.
"Tietysti sinä käsität, ettei tätä tehty minkään kapitalistien
oikeuden perusteella. Kauvan aikaa ennen jo oli kansa tottunut
yksityisomaisuutta pitämään kaiken kurjuuden täydellisenä syynä Se
johtui päinvastoin koko kansan etukatsomuksesta, jonka mukaan suuremmat
taloudelliset häiriöt ja niistä johtuvat pulat tuli välttää niin
tarkoin kuin suinkin oli mahdollista siirtyessä vanhasta järjestelmästä
uuteen.
"Minä en tosin ole erityisemmin tutkinut tätä historian aikakautta
yliopistosta erottuani, joten mahdollista on että lukiessasi
historiaa, sinä tulet havaitsemaan muutamia poikkeuksia pikkuisiin
erikoistapahtumiin nähden. Mutta minun tarkoitukseni onkin ainoastaan
luoda esitys yleisistä tapahtumista parhaan muistini mukaan. Minä olen
jo ennen selittänyt, että yksityisomaisuuden vastustajien tärkein askel
oli ensiksi saada kansa muodostamaan muutamia toimialoja kunnalliselle
ja kansalliselle omistusperusteelle. Sellaisia olivat vesijohdot,
valaistuslaitokset, rautatiet lennätinlaitos, telefoonilinjat,
kivihiilikaivannot, öljytuotanto ja väkijuomaliikkeen veroitus. Nämä
ollen kilpailusta vapaita ja luonteeltaan monopoolisia eivät heti
kunnallis- ja kansallisomaisuuksiksi muodostuttua voineet häiritä
yleistä tuotantoa ja jakoa, joten melkoisen vanhoillisetkin voivat
näitä asioita ennakkoluulottomina katsella. Koko tämän suurpääoman
olisi voinut järjestää kansan hallituksen alaiseksi loukkaamatta
kovinkaan suuressa määrin varsinaisesti yksityispääoma-oikeutta. Ei
se edes ollut läheisesti vaarallinen kapitalisteillekaan. Vaikka
kaikki nämä muutamat välitysomaisuudet olisivat siirtyneet kansan
haltuun, niin oli kapitalisteilla kilpailevan voittojärjestelmän avulla
osittainen valta nauttii niistä suoranaista hyötyä.
"Näin ollen oli tällä liikealojen kansan hoidon alaiseksi muuttamisella
etupäässä toinen tarkoitus. Kapitalismin kimppuun ei sen avulla
tahdottu suinkaan hyökätä. Ainoastaan oli tarkoitus todistaa
kansalle yleisomistusoikeuden ja yleisomaisuuden olojen etevämmyys
yksityisomaisuusoloihin verraten. Samalla oli tarkoitus kasvattaa
vähitellen kylliksi laaja kuluttajajoukko tällaisen yhteistuotannon
takaajaksi, ettei sitten kun laajemmassa muodossa yhteistuotanto
käytäntöön asetetaan, synny mitään hankaluuksia. Edelleen tarkoitus
oli kasvattaa kansaa luopumaan yksityiskapitalismin ylläpitämistä
persoonallisista erikoiseduista.
"Ja miten suuressa määrin tämä toiminta kehittyi siitä saanee selvän
kuvauksen tietäessä, että valtion rautatiepalvelijakunnan lukumäärä m.m.
nousi lähes miljoonaan henkeen. Jos otetaan heidän perheensä lukuun,
niin edustivat he 4000,000 ihmistä. Edelleen kivihiilikaivantojen
lennätin, telefooni- ja valaistuslaitoksen työläiset edustivat useimpa
satoja tuhansia ihmisiä. Ennen näiden toimialojen hallitukselle
siirtymistä oli valtion palveluksessa jo 250,000 siviilivirkamiestä ja
50,000 sotilasta. Nämä ryhmät perheiden kanssa muodostivat vuorostaan
noin miljoonan suuruisen ihmisjoukon. Ja kun näihin vielä lisättiin
rautatie- y.m. palvelijat, kohosi kokonais-summa noin 5 miljoonaan
henkilöön. Tämän lukumäärän ohella tuli huomioon vielä ottaa valtio- ja
kunnallisvirkamiehet kuvernööreistä aina katujen lakaisijoihin asti."