Jatkaen kulkua länteen päin sisämaata kohti olimme nyt asteettain
jättäneet taaksemme tiheämmin asutut kaupungin osat, jos mitään
näiden nykyaikaisten kaupunkien osaa, missä jokaisella talolla on oma
piirinsä, voi sanoa tiheään asutuksi. Puistot, nurmikot ja isot puut
olivat tulleet lukuisiksi, ja kyliä ilmestyi näkyviin tavan takaa. Me
olimme maaseudulla.
"Tohtori", sanoin, "muistanette että on käynyt niin että mitä
olen nähnyt kahdennenkymmenennen vuosisadan elämästä, se on ollut
pääasiallisesti sen kaupunkielämää. Jos maaseudun elämä on vaihtunut
minun aikani jälkeen yhtä paljon kuin kaupungin elämä, on sangen
hauskaa tutustua siihen jälleen. Kertokaahan jotain siitä minulle."
"Muutamissa suhteissa luullakseni", vastasi tohtori, "vaikutus
tuotannon ja jaon kansallistuttamisesta taloudellisen yhdenvertaisuuden
perusteelle on saanut aikaan suuremman muutoksen kuin kaupungin ja
maaseudun suhteissa, ja merkillistä on ettemme ole tästä sattunut
puhumaan ennenkuin nyt."
"Ollessani viimeksi elävien ihmisten maailmassa", sanoin, "kaupunki oli
maaseudun tekemäisillään melkein autioksi. Onko sitä menoa jatkunut,
vai onko se mahdollisesti kääntynyt toisin käsin?"
"Ehdottomasti viimemainitun", vastasi tohtori, "on täytynyt tapahtua,
kuten heti näette, ajatellessanne että entisyyden suurkaupunkien
tavaton kasvaminen on kokonaan yksityiskapitalismijärjestelmän
taloudellinen seuraus, se kun välttämättä riippui yksilöllisestä
alkuunpanosta ja kilpailujärjestelmästä."
"Se on minulle kokonaan vieras käsitys", sanoin.
"Luullakseni huomaatte sen sangen selväksi ajatellessanne", vastasi
tohtori. "Yksityiskapitalismin aikana, näettehän, ei ollut mitään
yleistä eikä hallitusjärjestelmää tuotantotoiminnan muodostamiseksi
eikä sen tulosten jakamiseksi. Ei ollut mitään yleistä ja erehtymätöntä
koneistoa joka olisi tuottajat ja kuluttajat yhteen tuonut. Jokaisen
tuli itse etsiä oma toimialansa ja ylläpitonsa omalla vastuullaan, ja
onnistuminen riippui siitä, miten hän löysi tilaisuuden vaihtaa työnsä
tai omaisuutensa toisten omaisuuksiin tai työhön. Tätä tarkoitusta
varten tietysti oli paras paikka se jossa oli paljon ihmisiä jotka
samoin halusivat ostaa tai myydä työnsä tai tavaransa. Kun siis joko
sattumalta tai varta vasten joukko ihmisiä oli kokoontunut yhteen,
liittyi heihin toisia, sillä jokainen sellainen joukko muodosti
markkinapaikan, missä yksinkertaisesti henkilöitten lukumäärän
takia, jotkut halusivat ostaa ja myydä, oli löydettävissä parempia
vaihtotilaisuuksia kuin harvemmassa ihmisjoukossa, ja mitä suurempi
oli ihmisten lukumäärä, sitä paremmat ja suuremmat vaihtotilaisuudet.
Kun kaupunki siten oli alkanut, niin sitä suuremmaksi se tuli, sitä
varmemmat sillä oli kasvamismahdollisuudet saman perusteen mukaan mikä
sen ensi nousun oli aiheuttanut. Työläinen meni sinne löytääkseen
suurimman ja varmimman kauppapaikan lihaksilleen ja kapitalisti -- joka
ollen tuotannon johtaja halusi suurimpia ja varmempia työmarkkinoita
-- meni sinne myös. Kapitalistinen liikemies läksi sinne löytääkseen
tavarainsa suurimman kuluttajajoukon pienimmällä alalla.
"Vaikka ensiksi kaupungit syntyivät ja kasvoivat pääasiallisesti
vaihtomukavuuksien takia niiden omien asukkaitten kesken, niin
lopulta vaihtomukavuuksien paremman järjestyksen tulos muodosti
niistä vaihtokeskuksia ympäröivän maaseudun tuotteille. Tällä tavoin
niillä jotka asuivat kaupungeissa, ei ainoastaan ollut erinomaisia
rikastumistilaisuuksia täyttämällä tiheästi asuvan väestön tarpeita,
mutta he myös kykenivät myös ottamaan veroa ympäri maaseutua asuvain
ihmisten tuotteista pakottamalla ne tuotteet kulkemaan heidän kättensä
kautta kuluttajille, vaikkakin kuluttajat tuottajain tavoin asuivat
maaseudulla ja mahdollisesti olivat läheisiä naapureitakin.
"Tavallisissa oloissa", jatkoi tohtori, "tämä aineellisen omaisuuden
keskittyminen kaupunkeihin saattoi sinne keskittymään myös kaikki
elämän ylhäisemmät, hienoimmat, huvittavimmat ja ylellisemmät virat.
Ainoastaan käsillään työtä tekevät ihmiset eivät kasaantuneet
kaupunkeihin, markkinapaikkoihin missä he paraiten saattoivat vaihtaa
työnsä kapitalistien rahoihin, vaan ammatti- ja oppinut luokka muutti
niihin samassa tarkoituksessa. Lakimiehet, opettajat, tohtorit, puhujat
ja erikoistaitoiset ihmiset kaikilta aloilta läksivät sinne, paraimpiin
paikkoihin mistä voivat löytää rikkaimmat ja lukuisammat kykyjensä
paikkaajat ja elämän uransa löytää.
"Ja samalla tavalla kaikki joilla oli huvitusta myytävänä --
taiteilijat, näyttelijät, laulajat, niin ja ilotytötkin -- kasaantuivat
kaupunkeihin samoista syistä. Ja ne jotka huvitusta halusivat ja joilla
oli varaa sitä ostaa, ne jotka halusivat nauttia elämästä, joko sitten
sen irstaissa tai hienostuneissa nautinnoissa, seurasivat huvituksen
antajia. Ja vihdoin varkaat ja rosvot sekä ne jotka olivat eteviä
toisten kustannuksella elämisen jumalattomissa taidoissa, seurasivat
virtausta kaupunkeihin, koska ne heillekin tarjosivat paraimman alan
kykyjensä käyttämiseen. Ja siten tuli kaupungeista suuria pyörrepesiä
jotka vetivät itseensä kaiken mikä oli rikkainta ja parasta ja myös
kaiken mikä oli törkeintä koko maassa.
"Sellainen, Julian, oli kaupunkien syntymisen ja kasvamisen laki
ja se oli välttämättömänä seurauksena maaseudun ja maaseutuelämän
surkastumisen, häviön ja kuoleman laki. Jos vain yksityiskapitalismin
aikakausi Amerikassa olisi kestänyt tarpeeksi kauan, niin maaseudun
olot olisivat alentuneet samallaisiksi kuin ne olivat Rooman
keisarikunnan päivinä ja jokaisen keisarikunnan joka täysin sai
kehittyä -- nimittäin alueiksi joista kaikki jotka päästä voivat olivat
lähteneet etsimään onneansa kaupungeista, jättäen jälelle vain orjia ja
päällysmiehiä.
"Ollaksemme oikeuden mukaisia aikalaisianne kohtaan myöntäkäämme
että he näyttivät ymmärtävän että kun kaupunki nieli maaseudun, ei
se mitään hyvää ennustanut sivistykselle, ja he olisivat nähtävästi
olleet mielissään, jos olisivat jonkun parannuskeinon siihen löytäneet,
mutta eivät ollenkaan huomanneet että kun se oli välttämätön seuraus
yksityiskapitalismista, voitiin se parantaakin vain sen hävittämisellä."
"Mutta miten", sanoin, "yksityiskapitalismin poistaminen ja
kansallistutetun talousjärjestelmän perustaminen vaikutti kaupunkien
kasvamisen lakkaamiseen?"
"Siten että markkinapaikkain tarve työn ja kauppatavaran vaihtoa
varten poistettiin", vastasi tohtori. "Kaupunkeihin järjestetyt
vaihtomukavuudet yksityiskapitalismin aikana tulivat kokonaan
tarpeettomiksi ja sopimattomiksi tuotannon ja jaon kansallisen
järjestämisen jälkeen. Maan tuotteita ei enää käsitelty eikä jaettu
kaupunkien välityksellä, paitsi jos ne tuotettiin ja kulutettiin
siellä. Kaikille paikkakunnille luovutettujen tavarain laatu
sekä kaikilta vaadittu teollisuuspalveluksen määrä oli sama. Kun
taloudellinen yhdenvertaisuus hävitti sekä rikkaat että köyhät, niin
kaupungit eivät enää olleet paikkoja missä suurempaa ylellisyyttä
voitiin nauttia tai näytellä kuin maaseudullakaan. Työnteon määräys
ja työtilaisuuksien ylläpito kaikille samoilla ehdoilla riisti eri
paikkakunnilta elinkeinoja auttavat etuoikeudet. Sanalla sanoen, ei
ollut enää mitään aihetta minkä nojalla joku henkilö olisi voinut
pitää kaupunkielämää maaseudun elämää parempana, ellei pitänyt yhteen
kasaantumisesta vain sen kasaantumisen takia. Näiden olosuhteiden
vallitessa ette pitäne outona että kaupunkien kasvaminen loppui ja
niiden asukkaat alkoivat harveta heti kun vallankumouksen vaikutukset
alkoivat käydä selviksi."
"Mutta teillä on kaupunkeja yhä vielä?" huudahdin.
"On kyllä -- se on meillä on paikkakuntia, missä asukkaita
suurkaupungeista ei ole hävinnyt, mutta niiden väestö on vain pieni osa
siitä mitä sitä on ollut."
"Mutta Boston on varmasti paljon hienomman näköinen kaupunki kuin minun
aikanani."
"Kaikki nykyajan kaupungit ovat paljon hienompia ja kauniimpia joka
puolelta kuin niiden edeltäjät ja äärettömän paljon sopivampia ihmisten
asua, mutta jotta ne sellaisiksi saatiin, oli välttämätöntä päästä
niiden liikaväestöstä. Tätä nykyä on Bostonissa ehkä vain neljäs osa
siitä ihmismäärästä joka asui samain rajojen sisällä teidän aikanne
Bostonissa, ja yksinkertaisesti sentakia että oli neljä kertaa enemmän
ihmisiä niiden rajain sisällä kuin voitiin majoittaa ja ylläpitää
ympäristön mukaan silmällä pitäen nykyistä terveellisen ja mukavan
elämän aatetta. New York, joka on ollut paljon pahemmin täyteen
sullottu kuin Boston, on menettänyt vielä paljon enemmän entisestä
väestöstään. Jos kävisitte Manhattan saarella, niin arvelen että
ensimmäinen vaikutelmanne olisi että teidän aikanne Central Park on
laajentunut Batterysta aina Harlemin jokeen asti, vaikka itse asiassa
paikka on pikemmin tiheämpään rakennettu kuin nykyaikainen käsitys
sietäisi, siellä kun asuu noin kaksisataa viisikymmentä tuhatta ihmistä
puistojen ja lähteitten keskellä."
"Ja te sanotte että tämä ihmeellinen väestön väheneminen tapahtui heti
vallankumouksen jälkeen?"
"Silloin se alkoi. Ainoa keino millä vanhain kaupunkien ääretön väestö
voitiin saada mahtumaan niin pienelle tilalle oli pakata heidät kuin
silakat vuokrakasarmeihin. Heti kun oli päästy siitä selville että
jokaisen tulee saada todella hyvät ja yhtä hyvät asunnot, seurasi
siitä että kaupunkien täytyi menettää suurimman osan väestöstään.
Näille täytyi varata asuntoja maaseudulla. Tietysti niin ääretöntä
työtä ei voitu loppuun saattaa heti, mutta siihen käytiin käsiksi
kaikella mahdollisella kiireellä. Ihmisten kaupungeista vaelluksen
lisäksi, sentakia ettei siellä ollut tilaa heidän kunnollisesti
asua, tapahtui myös suuria poisvirtauksia toistenkin puolelta, joita
nyt, kun kaupunkielämästä kaikki taloudelliset etuisuudet olivat
loppuneet, viehätti maaseudun luonnollinen suloisuus; helposti siis
huomaatte että ensimmäisen vallankumouksen jälkeisen vuosikymmenen
suurena tehtävänä oli varustaa koteja kaikkialla niitä varten jotka
halusivat kaupungeista lähteä. Maaseudulle vetävää liikettä jatkui,
kunnes kaupungit olivat tyhjentyneet liikaväestöstään ja mahdollista
oli tehdä perinpohjaisia muutoksia niiden järjestelyn suhteen. Suuri
osa vanhoja rakennuksia ja kaikki rumat, korkeat ja epätaiteelliset
revittiin alas ja tilalle laitettiin matalata, leveätä ja tilavaa
laatua olevia rakennuksia, joka olivat sovellutetut uusien elintapojen
mukaisiksi. Puistoja, puutarhoja ja tilavia kenttiä lisättiin
kaikkialle ja kulkujärjestelmä muodostettiin siten että siitä meteli ja
pölyäminen lakkasi ja lopuksi sanalla sanoen teidän aikanne kaupunki
muutettiin nykyajan kaupungiksi. Kun se siten oli saatu yhtä hauskaksi
elinpaikaksi kuin oli maaseutukin, lakkasi kansan vaellus kaupungeista
ja tasapaino saatiin perustetuksi."
"Minusta tuntuu", huomautin, "että joka tapauksessa kaupungeissa, kun
niihin kansaa enemmän on keskittynyt, täytyy yhä olla jonkun verran
parempi yleinen palvelus kuin pikku kylissä, sillä luonnollisesti
sellaiset mukavuudet kysyvät vähemmän kustannuksia siellä missä
tiheämmässä asuva väestö on ylläpidettävä."
"Siinä suhteessa", vastasi tohtori, "jos joku henkilö haluaa asua
jossain etäisessä kolkassa kaukana naapureista täytyy hänen alistua
muutamiin epämukavuuksiin. Hänen tulee noutaa tarpeensa lähimmästä
yleisestä puodista ja luopua moninaisista yleisistä mukavuuksista joita
lähempänä toisiaan asuvat saavat nauttia; mutta ollakseen todella
poissa näiden mukavuuksien ulottuvilta täytyy mennä sangen kauas.
Teidän tulee muistaa että nykyaikana liikenne- ja kulkulaitoskysymykset
sekä yleisiä että yksityisiä tarkoituksia varten ovat niin
täydellisesti ratkaistut että välimatkat jotka teidän aikananne olivat
mahdottomat ovat nykyään merkitystä vailla. Viiden ja kymmenen mailin
päässä olevat kylät ovat yhtä lähellä yhteiskunnallisen kanssakäymisen
ja taloudellisen hallinnon suhteen kuin teidän kaupunkinne vierekkäiset
vaardit. Joko omillansa tai yhdessä toisten pienempäin kyläkuntain
kanssa he nauttivat kaikellaisia yleisiä mukavuuksia yhtä täydellisesti
kuin kaupunkilaisetkin. Kaikilla on yleiset puodit ja keittiöt sekä
telefooni- ja jakamisjärjestelmä, yleiset kylpylaitokset, kirjastot
sekä korkeimmat kasvatuslaitokset. Ja mitä tulee heille varattujen
palvelusten ja mukavuuksien laatuun, niin ne ovat ehdottomasti yhtä
oivalliset kuin missä tahansa. Telefoonin ja elektroskoopin avulla
joka puolella maata asuvat, vaikka olisivat miten syvälle uppoutuneet
metsiin ja vuorille, voivat sitäpaitsi nauttia teaattereista,
konserteista ja puheista aivan yhtä edullisesti kuin suurempienkin
kaupunkien asukkaat."