"Olepas hyvä ja kuvaa voittojärjestelmän osan kansainvälisessä
kaupassa."
"Otaksukaamme", sanoi poika Paul, "että Amerika voi tuottaa viljaa
ja muita ruoka-aineita halvemmalla ja suuremmassa määrässä kuin mitä
kansa tarvitsi. Otaksukaamme taasen päin vastoin, että Englanti
erilaisten olosuhteiden vuoksi voi valmistaa vaate- ja rautatavaroita
paljoa halvemmalla ja runsaammin kuin Amerika. Sellaisessa tapauksessa
olisi näyttänyt molempien maiden voittavan jos amerikalaiset olisivat
vaihtaneet ruoka-aineet, joita heidän oli helppo tuottaa, vaatteisiin
ja rautatavaroihin, joita taasen Englannin oli helppo valmistaa.
Lopputuloksen olisi luullut lupaavan selvän ja tasaisen voiton
kummallekin kansalle. Tämä kuitenkin on otaksuttu siinä tapauksessa,
että vaihtokaupan olisi toiminut julkinen asioimisto molempien
kansojen eduksi kokonaisuudessaan. Mutta kun, kuten sinä aikana
tapahtui, vaihtokaupan toimittivat kokonaan yksityiskapitalistit
yksityisvoitokseen kansan kustannuksella, oli seuraus kokonaan toinen."
"Amerikalainen viljakauppias, joka vei viljaansa Englantiin, oli
pakotettu toisten amerikalaisten viljakauppiaiden kilpailun vuoksi
laskemaan hintansa Englannissa mahdollisimman alhaiseksi ja tätä
voidakseen oli hänen alennettava mahdollisimman alhaiseen hinta
amerikalaiselle farmarille, joka viljan tuotti. Mutta amerikalaisen
kauppiaan ei täytynyt myydä ainoastaan yhtä halvalla kuin hänen
amerikalainen kilpailijansa teki, vaan hänen täytyi myös myydä
halvemmalla kuin viljakauppiaat muista viljaatuottavista maista
kuten Venäjältä, Egyptistä ja Indiasta. Ja katsokaamme sitten miten
paljon hyötyä Englannin kansa sai halvasta amerikalaisesta viljasta.
Sanokaamme, että ulkomaisten ruokavarojen vuoksi elämisen hinta aleni
puolet tai kolmanneksen Englannissa. Tämä näyttäisi varmaan suurelta
voitolta; mutta katsokaamme toiselta puolelta. Englantilaisten
oli maksettava viljojen hankinnasta amerikalaisille vaatetta ja
rautatavaroita, Englantilaiset näiden tuotteiden valmistajat olivat
samanlaisia kilpailijoita kuin amerikalaisetkin kauppiaat --
jokainen haluten anastaa niin suuren osan amerikalaista markkinaa
kuin hän vaan voi. Hänen täytyi sen vuoksi jos mahdollista myydä
halvemmalla kuin hänen kotoiset kilpailijansa. Vielä lisäksi, kuten
amerikalaisen viljakauppiaan oli englantilaisen tehtailijan kilpailtava
ulkomaisten kilpailijain kanssa. Belgia ja Saksa valmistivat rauta- ja
vaatetavaroita halvalla ja amerikalaiset olisivat vaihtaneet viljansa
näihin tarvekaluihin belgialaisten ja saksalaisten kanssa, elleivät
englantilaiset myyneet niitä halvemmalla. Päämenona vaatteiden ja
rautatavarain valmistuskustannuksissa olivat nyt työväelle maksetut
palkat. Luonnollisesti oli varmaa, että jokainen englantilainen
tehtailija ryhtyi pakottamaan työmiehiään tyytymään alhaisempiin
palkkoihin voidakseen myydä halvemmalla kuin englantilaiset kilpailijat
ja myöskin voittaakseen saksalaiset ja belgialaiset tehtailijat,
jotka myös koettivat saada itselleen Amerikan kauppaa. Voiko nyt
englantilainen työmies elää vähemmällä palkalla kuin ennen? Varmasti
voi, sillä hänen ravintonsa hinta on suuresti halvennut. Siten
huomaa hän pian palkkansa alennetuksi niin paljolla, kuin halvenneet
ruoka-aineet olivat halventaneet hänen elämiskustannuksiaan ja siten
hän huomaa olevansa samassa asemassa, kuin ennen Amerikan kaupan
alkamista, Katsokaamme taasen amerikalaista farmaria. Hän saa nyt
ulkoatuotetut vaatteensa ja työkapineensa paljoa halvemmalla kuin ennen
ja luonnollisesti alhaisin elämisen hinta jolla hän voi myydä viljansa,
on melkoisesti alhaisempi kuin ennen Englannin kaupan alkua -- niin
paljon alhaisempi todella, kuin mitä hän on säästänyt työkapineissaan
ja vaatteissaan. Tästä viljakauppias luonnollisesti otti itselleen
etua, sillä ellei hän myynyt viljaansa Englannin markkinoilla
halvemmalla kuin muut viljakauppiaat, menetti hän kauppansa ja Venäjä,
Egypti ja Intia olivat valmiina turvaamaan Englannin viljallaan,
elleivät amerikalaiset voineet tarjota alle heidän hintansa ja hyvästi
silloin halvat vaatteet ja työkapineet! Pian alenivat amerikalaisen
farmarin viljastaan viljastaan saamat hinnat, kunnes alennus oli
poistanut kaiken, mitä hän oli voittanut halvemmissa tuotetuissa
vaatteissa ja rautatavaroissa ja hän samoinkuin hänen uhritoverinsa
meren takana -- englantilainen rautatyöläinen tai vaatetehtaalainen --
ei ollut paremmassa asemassa kuin hän oli ennenkuin Englannin kauppaa
oli esitettykään."
"Mutta oliko hän todella yhtä hyvässä asemassa? Oliko amerikalainen tai
englantilainen työläinen yhtä hyvässä asemassa kuin ennen tuotteiden
vaihtokaupan alkua, joka jos sitä olisi oikein harjoitettu olisi niin
suuresti hyödyttänyt molempia? Päin vastoin, molemmat olivat yhdellä
lailla tärkeässä suhteessa huonommassa asemassa. Molemmilla oli tosin
ollut kyllin huono elanto ennemminkin, mutta teollisuusjärjestelmä,
josta he riippuivat ollen kansallisiin piireihin rajotettuna oli
verrattain yksinkertaista ja vaillinaista, itsensä ylläpitävää sekä
paikallisten ja ohimenevien häiriöiden alaista, joiden vaikutusta
voitiin jonkun verran otaksua vieläpä mahdollisesti parantaakin. Nyt
kuitenkin englantilaiset tehdastyöläiset ja amerikalaiset farmarit
olivat yhdellä lailla tulleet riippuvaisiksi kansainvälisen järjestelyn
hienosta tasapainosta, joka minä hetkenä hyvänsä voi joutua epäkuntoon,
jolloin heiltä heidän elantonsa riistettiin jättämällä heille edes sitä
pientä tyydytystä, että he olisivat ymmärtäneet, mikä heitä sorti.
Heidän työnsä ja tuotteittensa hinta ei enää kuten ennen riippunut
paikallisista elintavoista ja kansallisesta elantokannasta, vaan
oli joutunut yleismaailmallisen kilpailun aiheuttaman säälimättömän
pakon alaiseksi, jossa amerikalainen farmari ja englantilainen
ammattityöläinen pakotettiin kilpailemaan intialaisen vuokramiehen,
egyptiläisen fellahin, puolinälkäisen belgialaisen kaivosmiehen tai
saksalaisen kutojan kanssa. Entisinä aikoina, ennenkuin kansainvälinen
kauppa oli tullut yleiseksi, jolloin toinen kansa oli huonommassa,
toinen paremmassa asemassa, oli aina toivoa merien takana; mutta
tulevaisuus, jonka rajaton kansainvälisen kaupan kehitys aukaisi
ihmiskunnalle loppupuolella yhdeksättätoista vuosisataa, oli sellainen,
että yleismaailmallinen elämänkanta järjestetään sen mukaan,
millä elämää voitiin ylläpitää alhaisimpien kansojen keskuudessa.
Kansainvälinen kauppa alkoi jo osottautua välineeksi, jonka avulla
yleismaailmallinen harvain valta pian olisi saatu perustetuksi, jos
suuri vallankumous vielä olisi viipynyt."
"Käsitellessäsi otaksuttua keskinäistä kauppaa Englannin ja Amerikan
välillä, jota olet käyttänyt kuvauksessasi", sanoi opettaja,
"olet sinä olettanut, että kauppasuhteet olivat tarve-esineitten
vaihtamista yhtäläisillä ehdoilla. Siinä tapauksessa näyttää, että
voittojärjestelmän vaikutuksena oli jättää molempien maiden suuri
kansan enemmistö jonkun verran huonommalle kannalle kuin he olisivat
olleet ilman ulkomaankauppaa, voitto sekä Amerikan että Englannin
puolella langeten kokonaan teollisuus ja kauppakapitalisteille. Mutta
todellisuudessa molempien maiden kauppasuhteet eivät tavallisesti
olleet yhtäläisiin ehtoihin perustuvia. Toisen maan kapitalistit
olivat useasti paljoa mahtavampia kuin toisen maan ja oli heillä
käytettävänään vahvempia ja vanhempia taloudellisia yhdistyksiä
avukseen. Mikä oli tällaisessa tapauksessa seurauksena?"
"Voimakkaamman maan kapitalistien ylenmääräinen kilvottelu musersi
heikomman maan kapitalistien yritykset, jolloin viimemainitun maan
kansa joutui kokonaan riippuvaiseksi ulkomaisista kapitalisteista
useiden tuotteiden kautta, joita muuten olisi valmistettu kotona
kotimaan kapitalistien voitoksi ja samassa suhteessa kuin riippuvaisen
maan kapitalistit tulivat kykenemättömiksi taloudellisesti
vastustamaan, voimakkaamman maan kapitalistit määräsivät mielensä
mukaan kauppaehdot. Amerikalaiset siirtomaat pakotettiin vuonna 1776
kapinaan Englantia vastaan tällaisesta puhteesta syntyneen sorron
vuoksi. Siirtomaa-asutusten perustamisen tarkoituksena, joka oli
päätehtäviä seitsemännellä-, kahdeksannella- ja yhdeksännellätoista
vuosisadalla, oli saattaa uusia yhdyskuntia taloudelliseen
alamaisuussuhteeseen kotimaan kapitalisteihin nähden, jotka
saatettuaan kotimarkkinat köyhyyteen eivät huomanneet itselleen
olevan muuten toiveita elleivät he kiinnittäneet imupillejään ulkona
oleviin yhdyskuntiin. Iso Britannia, jonka kapitalistit olivat toisia
mahtavammat, oli luonnollisesti tämän politiikan johtaja ja sen sotien
ja valtioviisauden päätarkoituksena useita vuosisatoja ennen suurta
vallankumousta oli tällaisten uudisasutusten saavuttaminen sekä
heikoilta kansoilta kauppamyönnytysten ja avausten hankkiminen --
rauhallisesti, jos se oli mahdollista-, kanuunan avulla, jos se taas
oli tarpeen."
"Millainen oli varsinaisen kansan asema tällaisessa maassa, joka täten
alistettiin toisen maan kapitalistien kauppavasalliuden alaiseksi?
Oliko se välttämättömästi huonompi kuin voimakkaamman maan suuren
kansanjoukon asema?"
"Se ei ollut ensinkään sanottua. Meidän tulee aina muistaa,
etteivät kapitalistien ja kansan edut ole keskenään samoja: jonkun
maan kapitalistien menestyminen ei missään tapauksessa merkinnyt
varallisuutta kansan keskuudessa eikä päinvastoinkaan. Elleivät
riippuvaisen maan kansanjoukkoja olisi nylkeneet ulkomaiset
kapitalistit, olisivat niitä nylkeneet kotimaiset kapitalistit.
Sekä he että voimakkaamman maan työläisjoukot olivat samalla lailla
kapitalistien työvälineitä ja orjia, jotka eivät kohdelleet työmiehiään
paremmin sillä perusteella että he olivat saman maan kansalaisia kuin
jos he olisivat olleet ulkomaalaisia. Riippuvaisen maan kapitalistit
ne pikemmin olivat kuin varsinainen kansanjoukko, jotka kärsivät
rajattomien liikeyritysten sorrosta."