ULKOMAANKAUPPA VOITTOJÄRJESTELMÄN AIKANA; SUOJELUSTULLI JA VAPAAKAUPPA
TAI HELVETIN JA SYVÄN MEREN VÄLILLÄ.
Me saavuimme Arlingtonin koululle hetkistä ennemmin luennon alkua,
jolle meidän oli määrä mennä ja tohtori käytti tilaisuutta esittääkseen
minut opettajalle. Tämä oli erittäin mielissään saadessaan tietää,
että olin ollut läsnä aamuluennolla ja haluissaan saada selville
jotain sen vaikutuksesta minuun. Edessä olevaan luentoon nähden hän
arveli, että jos luokan oppilaat tietäisivät, että heillä oli niin
huomattava kuulija, tulisi se heitä varmasti hämmentämään ja sen vuoksi
ei hän sanoisi heille mitään läsnäolostani ennenkuin luennon lopulla,
jolloin hän ottaisi itselleen oikeuden esittää minut persoonallisesti
oppilailleen. Hän toivoi minun siihen suostuvan, kun se olisi heille
merkkitapaus koko elämässä, jota heidän lastensalapset eivät koskaan
väsyisi kuulemaan heidän kertovan. Luokan sisääntulo keskeytti
keskustelumme ja kun tohtori ja minä olimme asettuneet kallerille,
josta voimme nähdä ja kuulla olematta itse näkyvissä, alkoi luento heti.
"Tänä aamuna", sanoi opettaja, "me rajoituimme käsittelemään selvyyden
vuoksi voittojärjestelmän vaikutusta kansaan tai yhteiskuntaan otaksuen
että se oli yksin maailmassa ja ilman suhteita toisiin yhteiskuntiin.
Ei ole olemassa mitään tapaa, jolla nämä ulkonaiset suhteet olisivat
vaikuttaneet poikkeavasti mihinkään voittojärjestelmän lakiin, joita
aamupäivällä esitimme, mutta ne vaikuttivat usealla huomattavalla
tavalla näiden lakien seurausten laajentamiseen ja ilman jonkun
verran käsittelemättä ulkomaankauppaa olisi meidän tutkimuksemme
voittojärjestelmästä epätäydellinen."
"Esi-isiemme niin kutsutuissa poliittisissa taloustiedeopeissa me
olemme lukeneet suuret määrät niistä eduista, joita maalla oli
ulkomaankaupasta. Sen arveltiin olevan yksi kansallisen hyvinvoinnin
suurista salaisuuksista ja yhdeksännentoistavuosisadan valtiomiesten
päätutkimuksena näyttää olleen ulkomaankaupan perustaminen ja
laajentaminen. -- No, Paul, tahdotko kertoa meille taloustieteellistä
oppia ulkomaankaupan eduista?"
"Se perustuu siihen tosiseikkaan", sanoi poika Paul, "että maat eroavat
toisistaan ilmanalansa, luonnontuotteittensa ja muiden olosuhteiden
puolesta, niin että joissakin maissa on aivan mahdotonta tai hyvin
vaikeaa valmistaa joitain tarve-esineitä, kun taasen on hyvin helppoa
valmistaa joitain muita esineitä suuremmassa määrässä kuin on
tarpeen. Entisinä aikoina oli myös huomattava eroavaisuus eri maiden
sivistysmäärän ja taiteellisten olojen välillä, joka vielä enemmän
rajoitti sanottujen maiden rikkauden tuotantokykyä. Kun asianlaita
oli tällainen, oli luonnollisesti keskinäiseksi eduksi maille
vaihtaa keskenään, mitä ne voivat tuottaa, sellaiseen, mitä he eivät
voineet ollenkaan tuottaa tai ainoastaan suurella vaikeudella voivat
tuottaa ja siten ei ainoastaan hankkia itselleen useita esineitä,
joita ilman he muuten olisivat saaneet olla, vaan myöskin suuresti
lisätä teollisuutensa kokonaiskykyä käyttämällä sitä sen laatuiseen
tuotantoon, mikä paraiten sopi olosuhteisiin. Että kuitenkin sanottujen
maiden kansat todella nauttivat tästä edusta tai jotain etua ulkomaan
vaihtokaupasta, on välttämätöntä, että tätä vaihtokauppaa harjoitetaan
yhteiseksi eduksi antaakseen itse kansalle kokonaisuudessaan hyödyn
siitä, kuten nykyaikana tehdään, jolloin ulkomaankauppaa, kuten
muitakin taloudellisia yrityksiä hoitavat eri maiden hallitukset.
Mutta silloin ei luonnollisesti ollut mitään kansallista asioimistoa
harjoittamassa ulkomaankauppaa. Ulkomaankauppaa kuten kotimaista
tuotantoa ja kauppatointa harjoittivat kapitalistit voittojärjestelmän
pohjalla. Seurauksena oli, että kaikki edut tästä kauniisti sointuvasta
ulkomaankauppateoriasta joko menivät myttyyn tai muuttuivat kiroukseksi
ja kansainväliset eri maiden kauppasuhteet muodostivat ainoastaan
laajemman alueen todistamaan voittojärjestelmän tuhoatuottavia
seurauksia ja sen valtaa muuttaa hyvä pahaksi ja sulkea sääliväisyyden
portit ihmiskunnalle."