"No nyt, Charles", sanoi opettaja, "saat sinä auttaa meitä hiukan
eräässä omantunnon kysymyksessä. Me olemme yksi ja toinen kertoneet
kerrassaan pahoja asioita voittojärjestelmästä sekä sen moraaliselta
että taloudelliselta puolelta käsitellen. Eiköhän voine olla
mahdollista, että olemme tehneet sitä kohtaan vääryyttä? Emmeköhän ole
maalanneet siitä liian mustaa kuvaa? Oikeusopilliselta katsantokannalta
nähden sitä tuskin olemme voineet tehdä, sillä ei löydy kyllin
kovia sanoja oikein kuvatakseen sitä ivaa, mitä se on tehnyt koko
ihmiskunnalle. Mutta me emme mahdollisesti ole kyllin voimakkaasti
esiintuoneet sen taloudellista voimattomuutta ja maailman tulevaisuuden
toivottomuutta aineelliseen hyvinvointiin nähden niin kauan kuin sitä
oli kärsittävä? Voitko puolustaa meitä tässä suhteessa?"
"Helposti", vastasi poika Charles. "Täydellisempää todistusta
taloudellisen tulevaisuuden toivottomuudesta yksityiskapitalismin
aikana ei voisi toivoa, kuin mitä yhdeksännentoista vuosisadan
taloustieteilijät meille itse runsaasti antavat. Vaikkakin he
näyttävät olevan kykenemättömiä otaksumaankaan mitään muunlaista
kuin yksityiskapitalismin taloudellisen järjestelmän pohjana, eivät
he antaneet johtaa itseään harhaan sen tuloksista. Kaukana siitä,
että he olisivat koettaneet lohduttaa ihmiskuntaa lupaamalla asiain
kärsivällisellä kestämisellä kaiken parantuvan, he erityisesti
opettivat, että voittojärjestelmän täytyy välttämättömästi jonain,
ei enää niin kaukaisenakaan aikana, johtaa teollisuuden edistyksen
keskeytykseen ja tuotannon paikallaan pysytykseen."
"Miten selittivät he sen seikan?"
"He tunnustivat, kuten mekin teemme, korkojen ja voittojen ominaisuuden
yksityiskapitalismin aikana kokoontua pääomaksi kapitaalisen luokan
käsiin, sillä välin kuin toisella puolen suuren kansanjoukon
kulutuskyky ei kasvanut, vaan joko väheni tai pysyi ennallaan.
Tästä sopusuhtaisuuden puutteesta tuotannon ja kulutuksen välillä
seurasi, että vaikeuden edullisesti sijoittaa pääomaa tuottavaan
teollisuuteen täytyi lisääntyä sitä mukaa kuin täten käytettävänä
oleva pääoma lisääntyi. Kun kotimarkkinat olivat ensin täytetyt
tuotteilla ja sitten ulkomaiset markkinat, johti kapitalistien kilpailu
löytää tuottavaa sijoitusta pääomalleen, ensin alennettuaan palkat
mahdollisimman alhaisiksi, heidät tarjoomaan viimeisestä jälellä
olevasta markkina-alueesta kilpaa alentamalla oman voittonsa alimpaan
määräänsä, mitä pääoman menettämisen uhalla oli mahdollinen tehdä. Alle
tämän hinnan ei pääomaa enää voitaisi sijoittaa liikkeeseen. Siten oli
tuotannon lakattava kasvamasta ja tultava asemillaan pysyväksi."
"Tätä siis, kuten sanoit, yhdeksännentoista vuosisadan
taloustieteilijät itse opettivat puhuessaan voittojärjestelmän
lopputuloksesta?"
"Juuri niin. Voisin luetella heidän huomattavimmista kirjoistaan koko
joukon kohtia, joissa ennustetaan tällaista asiaintilaa, joka itse
asiassa ei vaatinutkaan mitään profeettaa sitä tietämään."
"Miten lähellä oli maailma -- se on luonnollisesti ne kansat, joiden
teollisuuden kehitys on kauimmaksi ehtinyt -- tätä asiain tilaa, kun
vallankumous tapahtui?"
"Ne olivat aivan sen partailla. Taloudellisesti enimmän kehittyneet
maat olivat jo yleensä täyttäneet kotimarkkinansa ja taistelivat
epätoivoisesti lopuista ulkomaanmarkkinoista. Korkomäärä, joka osotti
mihin määrään pääomaa oli liiaksi, oli laskeutunut Englannissa
kahteen prosenttiin ja Amerikassa oli kolmenkymmenen vuoden kuluessa
laskeutunut seitsemästä ja kuudesta prosentista, viiteen, neljään ja
kolmeen prosenttiin ja oli laskemassa joka vuosi. Tuottelias teollisuus
oli melkein pysähtynyt ja jatkui puuskauksittain. Amerikassa alkoivat
palkkatyöläiset muuttua täydelliseksi köyhälistöksi ja maanviljelijät
olivat muuttumassa vuokralaisiksi. Itse asiassa olikin se juuri
näiden olosuhteitten aiheuttama yleinen tyytymättömyys yhdessä vielä
pahemman tulevaisuuden aavistuksen kanssa, joka lopulla nostatti
kansan yhdeksännentoista vuosisadan lopulla välttämättömyyden pakosta
hävittämään yksityiskapitalismin mihin hintaan hyvänsä."
"Ja onko minun sitten käsitettävä, että tämä paikallaan pysyvä olotila,
jonka voimaan tultua ei enää voinut toivoa lisäännystä tuotannossa,
oli astumassa käytäntöön aikana, jolloin vielä suuren kansanjoukon
alkuperäiset tarpeet olivat tyydyttämättä?"
"Niinpä juuri. Kansan enemmistön tarpeiden tyydyttäminen ei, kuten
jo olemme useasti nähneet, ollut ensinkään tunnustettu tuotannon
aiheuttajaksi voittojärjestelmän aikana. Kun tuotanto läheni
pysäyskohtaansa, oli kansan kurjuuden lisäännyttävä suoranaisena
seurauksena kilpailusta kapitalistien kesken sijoittaa liikaa
pääomaansa liikkeeseen. Tätä pannakseen käytäntöön he koettivat
alentaa tuotannon hinnan mahdollisimman alhaiseksi ja tämä
merkitsi palkkatyöläisten palkkojen ja ensimmäisten tuottajien
hintojen alentamista mahdollisimman alimpaan määräänsä, ennenkuin
kapitalistien voittojen vähentämistä alettiin ajatella. Mitä entiset
taloustieteilijät siis kutsuivat tuotannon paikallaan pysymistilaksi,
merkitsi siis yleisen kansan suurimpien kärsimysten yhtämittaista
olemassaoloa."
"Se on oikein, Charles; olet sanonut jo kylliksi vapauttaaksesi minut
arvelusta, että mahdollisesti olisin tehnyt väärin voittojärjestelmää
kohtaan. Nähtävästi ei sitä voi tehdä järjestelmää kohtaan, josta jo
sen omat puolustajat ennustivat johtuvan sellaisia tuloksia, kuin
olet kertonut. Mitä vielä voitaisiin lisätä siihen kuvaukseen, jonka
he antavat näissä ennustuksissa paikoillaan pysyvistä olosuhteista
teollisuusohjelmassa, joka tunnustaa olevansa kykenemätön auttamaan
parannuksia keskellä alastonta ja nälkään nääntyvää ihmiskuntaa? Tämä
oli se tuleva hyvä aika, jonka toiveilla yhdeksännentoista vuosisadan
taloustieteilijät lohduttivat työntekijäin kylmää ja nälkäistä maailmaa
-- aika, jolloin heidän, vaikkakin se oli huonompi kuin koskaan ennen,
oli ikuisesti hyljättävä parannuksen toiveet. Ei ole ihmeteltävää
sen vuoksi, että esi-isämme kutsuivat niin kutsuttua poliittista
taloustiedettä synkäksi tieteeksi, sillä koskaan ei ole löytynyt
mustempaa pessimismiä, syvempää toivottomuutta kuin mitä se ennusti.
Huonoa olisi todellakin ollut ihmiskunnalle, jos se todellakin olisi
ollut tiedettä."