"Olen täydellisesti yhtä mieltä kanssasi, Robert", sanoi
opettaja, "ja nyt, Emily, pyydämme sinua ryhtymään johtamaan
meitä käsitellessämme edelleen tätä mieltäkiinnittävää vaikkakaan
ei hyödyttävää kysymystä. Tuotannon ja menekin taloudellista
järjestelmää, jonka kautta kansakunta elää, voidaan hyvin verrata
vesisäiliöön, joka on varustettu täyttöputkella, edustaen tuotantoa,
jota myöten vettä pumpataan säiliöön ja tyhjennysputkella, edustaen
menekkiä, jonka kautta vesi juoksee säiliöstä. Kun vesisäiliö on
tieteellisesti rakennettu, vastaavat täyttö- ja tyhjennysputki
toisiaan vedenkuljetuskyvyssään niin että vesi poistuu säiliöstä
yhtä nopeasti kuin se siihen juokseekin eikä mitään ylitulvausta
synny. Esi-isiemme voittojärjestelmän aikana kuitenkin oli rakenne
toisenlainen. Sen sijaan että olisi vastannut tuotantoa edustavaa
täyttöputkea vedenkuljetuskyvyssään, oli tyhjennysputki puoleksi tai
kahdeksi kolmanneksi osaksi suljettu voiton vesisululla niin ettei se
kyennyt kuljettamaan pois kuin sanokaamme puolet tai kolmannen osan
vesimäärästä, joka säiliöön pumpattiin tuotannon täyttöputken kautta.
No, Emily, mikä oli oleva luonnollisena seurauksena tästä vesisäiliön
täyttö ja tyhjennysputkien epäsuhteellisuudesta?"
"Luonnollisesti", vastasi tyttö, joka Emilyn nimeä mainitessa nousi
vastaamaan, "seurauksena tuli olemaan, että vesisäiliö tuli täyteen ja
pakotti pumput käymään puolella tai kolmannella osalla käyttövoimastaan
-- siis tyhjennysputken työkyvyn mukaisesti."
"Mutta", sanoi opettaja, "otaksukaamme, että esi-isiemme käyttämän
vesisäiliön suhteen seuraus tuotannon pumpun hiljentämisestä yhä
edelleen vähensi jo ennestään liian pientä kulutuksen pumpun työkykyä
riistämällä työväen joukolta sen vähäisenkin ostokyvyn, joka heillä
ennen oli ollut työn palkan tai tuotannon hinnan muodossa."
"Siinä tapauksessa", vastasi tyttö, "on selvää, että kun tuotannon
vähentäminen ainoastaan esti eikä suinkaan kiiruhtanut kulutuksen
avulla parannusta, ei voinut löytyä muuta keinoa estää koko laitoksen
käynnin pysähtymistä kuin vapauttaa liika paine vesisäiliöstä avaamalla
tuhlausputket."
"Juuri niin. Nyt pystymme käsittämään miten tärkeä osa tuhlausputkilla
oli esi-isiemme talousjärjestelmässä. Me olemme nähneet, että sen
järjestelmän aikana kansan suuri joukko möi työnsä tai tuotantonsa
kapitalisteille, mutta eivät kyenneet ostamaan takaisin ja käyttämään
kuin pienen osan työnsä tai tuotantonsa lopputuloksista, loppu
jääden voittona kapitalistien käsiin. Nyt taasen kapitalistit ollen
lukumäärältään ainoastaan pieni joukko voivat kuluttaa ainoastaan
pienen osan kokoontuneesta voitosta ja sen vuoksi, jos he eivät saaneet
sitä mitenkään kaupaksi, oli tuotannon lakattava, koska kapitalistit
omistivat täydellisesti kaikki tuotannon lähteet eivätkä sen vuoksi
nähneet mitään syytä lisätä ylijäämää, jota he eivät saaneet kaupaksi.
Kaiken lisäksi vielä samassa suhteessa kuin kapitalistit menekin
puutteessa vähensivät tuotantoa, samassa suhteessa kansan suuri
joukko, kun se ei löytänyt ketään, joka heidät olisi palkannut tai
ostanut heidän työnsä sen tuotteet myydäkseen uudelleen, menetti sen
vähäisenkin kulutuskyvyn, joka sillä oli ennen ollut ja yhä suuremmassa
määrässä kokoontui tuotteita kapitalistien käsiin. Kysymykseksi jäi
silloin miten menettelivät kapitalistit, kulutettuaan kaiken mitä he
voivat tuotteistaan omiksi tarpeikseen, ylijäämän kanssa tehdäkseen
sijaa uusille tuotteille?"
"Ymmärrettävästi", vastasi tyttö Emily, "jos ylituotteet olivat
kulutettavat vapautuakseen ylipaljoudesta, ensimmäisenä ehtona oli,
että ne täytyi kuluttaa sillä tavalla, ettei niistä voinut olla
käytännöllistä hyötyä. Ne täytyi ehdottomasti hävittää -- kuten mereen
vettä heittämällä. Tämä voitiin toteuttaa käyttämällä ylituotteita
ylläpitämään työläisjoukkoja, joita käytettiin tuotteettomilla
työaloilla. Tätä hyödytöntä työtä oli kahta lajia -- ensimmäistä
käytettiin turhaan teollisuus ja kauppakilpailuun, toista käytettiin
ylellisyyden tarkoituksia ja palveluksia varten."
"Kerropa meille jotain kilpailussa käytetystä hyödyttömästä
työnkulutuksesta."
"Tällaisia olivat sellaiset teollisuus ja kauppayritykset, joita ei
vaatinut mikään menekin kasvaminen, vaan joiden ainoa tarkoitusperä oli
ainoastaan toisten kapitalistien yritys kukistaa toisen kapitalistin
liike."
"Ja aiheuttiko tämä suurta työn tuhlausta?"
"Sen suuruudesta voi saada käsityksen sinä aikana vallinneesta
puheenparresta, että yhdeksänkymmentä viisi prosenttia teollisuus
ja kauppayrityksistä epäonnistui, joka ainoastaan merkitsi, että
suhteellisesti sellaisessa määrässä kapitalistit tuhlasivat
rahansijoituksiaan koettaessaan ryhtyä täyttämään tarpeita, joita
joko ei ollut olemassa tai jotka jo olivat tyydytetyt. Jos tämä
arviolasku on edes lähelläkään totuutta, on se omiaan antamaan
käsityksen niistä suunnattomista kokoontuneitten voittojen määristä,
joita: tuhlattiin täysin hukkaan kilpailun aiheuttamiin menoihin. Ja
muistettava on myöskin, että kun kapitalisti onnistui syrjäyttämään
toisen ja anastamaan tämän liikkeen, oli kapitaalin kokonaistuhlaus
yhtä suuri kuin jos hän olisi epäonnistunutkin, ainoana erona ollen,
että tässä tapauksessa tuli hävitetyksi edellisen sijoittajan
pääoma uudistulokkaan pääoman asemasta. Jokaisessa maassa, joka oli
saavuttanut jonkunkaan verran taloudellista kehitystä, löytyi monin
verroin enemmän liikeyrityksiä, kuin mille löytyi liikettä ja monin
verroin enemmän sijoitettua pääomaa, kuin mille voi saada voittoa.
Ainoa keino, miten uutta pääomaa voitiin sijoittaa liikkeeseen oli
kukistamalla ja hävittämällä vanhan pääoman, joka jo ennemmin oli
tullut sijoitetuksi. Tämä ainaisesti kasvava voittojen kokoontuminen,
joka etsi itselleen markkinoita, joita kuitenkin juuri esti kasvamasta
samat voitot, synnytti kapitalistien kesken pakon kilpailuun, jonka
meille säilyneitten kertomusten mukaan on täytynyt olla kulovalkean
tapainen pääomaan tekemänsä hävittävän vaikutuksen vuoksi."
"Kerropa meille sitten jotain toisesta suuresta voittojen
tuhlaustavasta, jonka avulla säiliön sulloutumista kylliksi
lievennettiin salliakseen tuotannon edelleen jatkua -- se tahtoo sanoa,
voittojen kulutusta työn käyttämisen kautta ylellisyyden palveluksessa.
Mitä oli ylellisyys?"
"Käsite ylellisyys verrattuna yhteiskunnan tilaan ennen vallankumousta
merkitsi varakkaiden harjoittamaa rikkauksien ylenmääräistä tuhlausta
hienostuneen aistillisuuden tyydyttämiseksi samalla aikaa kuin kansan
suuret joukot kärsivät puutetta tärkeimmistäkin elinehdoistaan."
"Mitä erityisiä lajeja rikkaiden harjoittamaa ylellistä tuhlausta
löytyi?"
"Niitä oli lukemattomia eri lajeja kuten esimerkiksi kalliiden
palatsien rakentaminen asunnoiksi ja niiden kuninkaalliseen malliin
koristaminen, suuren palveluskunnan pitäminen, ylellisyys ruassa,
komeat ajopelit, huvilaivat ja kaikenlainen rajaton tuhlaaminen
hienoissa puvuissa ja kalliissa kivissä. Paljon nerokkuutta käytettiin
keksiäkseen keinoja, joiden avulla rikkaat voisivat tuhlata liikanaista
tavaraa kansan ollessa samalla puutteessa nälkään nääntymässä.
Suuri armeija työväkeä oli alituiseen valmistamassa lukemattomia
erilaatuisia ylellisyyden ja komeilun esineitä ja vaatimuksia, jotka
olivat ivallisena vastakohtana riittämättömille välttämättömillekin
elintarpeille niiden puolella, jotka niitä valmistivat."
"Mitä on sinulla sanomista moraaliselta kannalta katsoen tästä
ylellisyyden tuhlauksesta?"
"Jos koko yhteiskunta olisi päässyt tällaiselle taloudellisen
hyvinvoinnin asteelle, joka olisi sallinut kaikkien yhden veroisesti
nauttia ylellisyydestä", vastasi tyttö, "olisi niiden käyttäminen
ollut ainoastaan maun asia. Mutta tämä rikkaiden puolelta
harjotettu omaisuuden tuhlaaminen suuren kansan enemmistön nähden,
joka itse kärsi puutetta elämän varsinaisistakin tarpeista, oli
kuvana epäinhimillisyydestä, joka olisi näyttänyt uskomattomalta
sivistyneeseen kansaan nähden, ellei sitä olisi niin hyvin
todistettu. Huvitelkaa mielessänne joukon henkilöitä istuvan iloiten
juhlapäivällisillä samaan aikaan kuin huoneen kaikissa nurkissa ja
lattialla makaa joukottain lähimmäisiä kuolemaisillaan puutteesta ja
seuraten nälkäisin silmin jokaista suupalaa, jonka juhlijat nostavat
suuhunsa. Ja kuitenkin kuvaa tämä täydellisesti sitä tapaa, millä
rikkaat tuhlasivat voittojaan Amerikan, Ranskan, Englannin ja Saksan
suurkaupungeissa ennen vallankumousta, ainoana erona ollen, että
puutetta kärsivät ja nälkäiset, sen sijaan että olisivat olleet itse
juhlasalissa olivat ulkona kaduilla."
"Väitettiinhän silloin, vai kuinka, kapitalistien ylellisen tuhlauksen
puolusta jäin puolelta, että he siten antoivat työtä monelle, joka
muuten olisi saanut olla työn puutteessa?"
"Mutta miksi ei heillä olisi ollut työtä? Miksi olivat ihmiset
iloisia saadessaan työtä ylellisten huvitusten ja himojen tyydytysten
hankkimisessa kapitalisteille myyden itsensä mitä likaisimpiin ja
alentavimpiin toimiin? Se johtui yksinkertaisesti siitä, että näiden
samojen kapitalistien voiton ottaminen vähentämällä kansan kulutuskyvyn
ainoastaan pieneen osaan sen tuottamiskyvystä oli suhteellisesti
supistanut tuotteliaan työalan suuruutta, jossa järkiperäisen
järjestelmän vallitessa tulee aina olla työtä jokaiselle tekijälle,
kunnes kaikkien tarpeet ovat tyydytetyt, kuten nyt on asianlaita.
Puolustaessaan ylellistä tuhlaustaan tunnustivat kapitalistit yhden
vääryyden seuraukset oikeuttaakseen itseään tekemään toista."
"Kaikkien aikojen siveellisyyden opettajat", sanoi opettaja, "ovat
tuominneet vääräksi rikkaiden ylellisyyden. Miksi eivät heidän
moitteensa aiheuttaneet mitään muutosta."
"Kun he eivät ymmärtäneet kysymyksen taloudellista puolta. He eivät
huomanneet, että voittojärjestelmän aikana voittojen ylimäärän
täydellinen tuhlaus hyödyttömiin kulutuksiin oli taloudellinen
välttämättömyys, jos tuotannon tahtoi jatkumaan, kuten huomautitte
verratessanne sitä vesisäiliöön. Voittojen hävittäminen ylellisyyden
kautta oli taloudellinen välttämättömyys tai käyttääksemme toista
vertausta samanlaista kuin leikkauksen tekeminen on välttämätön
muutamissa tapauksissa sairaan ruumiin saastaisuuden parantamiseksi.
Meidän tasanjakojärjestelmämme aikana jaetaan yhteiskunnan omaisuutta
runsaasti ja yhdenmukaisesti sen jäsenten kesken kuten veri jakautuu
kautta koko terveen ruumiin Mutta kun, kuten vanhan järjestelmän
aikana, rikkaus oli koottuna ainoastaan yhteiskunnan jäsenten osan
käsiin, menetti se elähdyttävän laatunsa, kuten verenkin käy, kun
se kokoontuu johonkin yksityiseen elimeen ja tämän kanssa samalla
tapaa muuttui vaikuttavaksi myrkyksi, josta oli vapauduttava mistä
hinnasta hyvänsä. Ylellisyyttä voi tällä tapaa pitää mätähaavana, jota
on pidettävä avoinna, jos tahtoo voittojärjestelmän saada jatkumaan
millään, tavalla."
"Sanot siis", sanoi opettaja, "että tuotannon voidakseen jatkua,
oli välttämätöntä ehdottomasti saada voittojen ylijäämä hävitetyksi
jonkunlaisen hyödyttömän kulutuksen avulla. Mutta eivätkö
voitonanastajat olisi voineet keksiä jotain muuta tapaa päästä
ylijäämästä järkevämmin keinoin kuin kilpailemalla toistensa
kukistamisesta ja enemmän ihmisyyden mukaisesti kuin tuhlaamalla
rikkauksia hienostuneitten aistillisten nautintojen tyydyttämiseksi
puutteessa olevan enemmistön läsnäollessa?"
"Varmasti kyllä. Jos kapitalistit olisivat vähääkään välittäneet
kysymyksen ihmisellisestä puolesta, olisivat he voineet ryhtyä paljoa
vähemmän pahennusta tuottaviin keinoihin vapautuakseen esteitä
tuottavasta ylijäämästä. He olisivat voineet aika ajoin rakentaa suuria
rovioita siitä polttouhriksi hyödyn jumalalle tai katsoen paremmaksi
kulettaa sitä laivoilla ulapalle upotettavaksi."
"Helppoa on huomata", sanoi opettaja, "että moraaliselta näkökannalta
katsoen tällaiset aika ajottaiset roviot tai mereenupotukset olisivat
olleet paljon suotuisemmat jumalille ja ihmisille kuin oli varsinainen
ylellisyyteen tuhlaaminen, joka teki ivaa kansan suuren joukon
kipeimmistä tarpeista. Mutta miten olisi tällainen suunnitelma ollut
taloudelliselta kannalta arvosteltuna?"
"Se olisi ollut yhtä edullista taloudelliselta kuin moraaliseltakin
kannalta. Ylivoittojen hävittäminen kilpailuun ja ylellisyyteen
tapahtui hitaasti ja vitkalleen ja sillä välin tuottava teollisuus
kitui ja työväki odotteli työttömyydessä ja puutteessa kunnes ylijäämä
oli saatu kylliksi vähenemään antaakseen sijaa enemmälle tuotannolle.
Mutta jos ylijäämä kerrallaan, kuten äsken mainitsin, olisi tullut
hävitetyksi, tuottava teollisuus olisi heti jälleen voinut jatkua."
"Mutta miten oli niiden työmiesten tila, jotka olivat kapitalistien
palveluksessa näiden ylellisyyttä avustaessa? Eivätkö he olisi
joutuneet työttömiksi, jos ylellisyys olisi loppunut?"
"Päin vastoin, roviojärjestelmän aikana olisi heitä alituiseen
tarvittu tuottavassa työssä hankkimassa polttoainetta roviolle ja tämä
varmastikin olisi ollut paljon ansiokkaampaa työtä kuin kapitalistien
auttaminen tuhlaamaan hullutuksiin tuotteliaassa työssä toimivien
lähimmäistensä työntuloksia. Mutta tärkein etu kaikista, mitä olisi
johtunut roviojärjestelmästä, on vielä mainitsematta. Kun kansa olisi
tehnyt muutamia tällaisia vuotuisia roviouhreja voittojärjestelmälle,
mahdollisesti jo ensimmäisen jälkeen, on luultavaa, että se olisi
alkanut miettiä sellaisen kirkasliekkisen opettajan edessä, ovatko
voittojärjestelmän siveelliset ihanuudet todellakin kyllin suuria
korvatakseen tällaista taloudellista uhrausta."