"Nyt, Robert", sanoi opettaja, "John on kertonut meille, miten
voittojärjestelmästä johtunut tuotteiden ylituotanto aiheutti kilpailua
kapitalistien kesken tavaroittensa myynnissä ja mitkä seuraukset siitä
syntyivät. Kuitenkin löytyi toistakin lajia liiallista runsautta
voittojärjestelmästä johtuen. Mitä se oli?"
"Oli olemassa liiaksi ihmisiä", vastasi Robert. "Ostokyvyn puute
kansan puolelta johtuen joko työn puutteesta tai alhaisista palkoista,
aiheutti tuotteiden menekin vähentymistä ja tämä taasen merkitsi
tappiota tuottajille. Täyteensullotut varastohuoneet merkitsivät
sulettuja tehtaita ja työtöntä ihmisjoukkoa, joka ei voinut saada
työtä -- toisin sanoen ylituotanto tavaramarkkinoilla synnytti
vastaavaa ylipaljoutta työmiesmarkkinoilla. Ja samalla tapaa
kuin ylituotanto synnytti kapitalistien kesken kilpailua myymään
tavaroitaan, synnytti myöskin ylipaljous työmarkkinoilla yhtä ankaraa
kilpailua työntekijäin kesken myymään työtään. Kapitalistit, jotka
eivät voineet löytää ostajia tuotteilleen, menettivät siten rahansa,
mutta ne, joilla ei ollut muuta myytävänä kuin voimansa ja taitonsa
eivätkä niitä saaneet kaupan, olivat vaarassa nääntyä. Kapitalisti
voi, ellei hänen tavaransa ollut pilautuvaa laatua, odottaa parempaa
kauppa-aikaa, mutta työmiehen oli löydettävä työlleen heti ostaja tai
kuoltava. Ja tähän kyvyttömyyteen nähden odottaa itselleen sopivaa
markkina-aikaa oli maanviljelijä, tosin myös muodollisesti kapitalisti,
ainoastaan hiukan paremmassa asemassa kuin palkkatyöläinen, kun hänen
kapitaalinsa pienuuden vuoksi oli mahdoton säilyttää tuotteitaan
kuten palkkalaisenkin oli mahdoton tulla työtään myymättä toimeen.
Palkkatyöläisen välttämätön pakko myydä heti työnsä millä ehdoilla
tahansa ja pikku kapitalistien myydä tavaransa olivat juuri ne keinot,
joiden avulla suurkapitalistit kykenivät alituisesti alentamaan
palkkoja ja hintoja tuottajien tavaroille."
"Ja oliko tämä ihmisten liikarunsaus olemassa vain palkkalaisten ja
pikku tuottajain kesken?"
"Päinvastoin, jokainen elinkeino, jokainen toimi, jokainen työ ja
jokainen ammatti, oppineittenkin, oli samoin tulvillaan väkeä,
ja kaikki jotka kussakin työssä olivat katselivat jokaista uutta
tulokasta epäluuloisin silmin, nähden hänessä uuden kilpailijan
elämän taistelussa, jonka hän teki jälleen vaikeammaksi kuin se ennen
ollut oli. Näyttää siltä kuin näinä aikoina kellään ihmisellä ei
olisi ollut tyydytystä työstään, vaikka olisi ollut miten itsensä
kieltävä ja uuttera, sillä häntä täytyi alituiseen kiusata tunne että
ystävällisempää olisi seisoa syrjässä ja antaa toisen työtä tehdä ja
maksun saada koska kukin tiesi ettei ollut kaikille työtä ja palkkaa."
"Sanohan meille, Robert, eivätkö esivanhempamme käsittäneet kuvaamasi
aseman tosiseikkoja? Eivätkö he nähneet että tämä ihmisten liikarunsaus
osotti jotakin olevan vinossa yhteiskunnan järjestyksessä?"
"Varmaankin. He tunnustivat olevansa siitä suuresti huolissaan.
Laaja kirjallisuus oli syntynyt keskusteltaessa, miksi ei ollut
kylliksi työtä maailmassa missä kuitenkin niin paljon enemmän työtä
nähtävästi tarvittiin, kuten yleinen köyhyys osotti. Kongressit ja
lainlaatijakunnat nimittelivät alinomaa oppineitten miesten lautakuntia
tutkimaan ja antamaan lausuntonsa asiasta."
"Ja selittivätkö nämä oppineet miehet että asia selvästi aiheutui
liikevoittojärjestelmän välttämättömästä seurauksesta, se kun ylläpiti
ja alituisesti laajensi kuilua yhteiskunnan tuotanto- ja kulutusvoiman
välillä?"
"Ei, herran nimessä! Liikevoittojärjestelmän arvostelu olisi ollut
julkeata jumalanpilkkaa. Oppineet miehet sanoivat sitä ratkaisua vailla
olevaksi kysymykseksi -- työttömyyskysymykseksi -- ja jättivät sen
silleen umpiongelmana. Esivanhempaimme suosittuna tapana oli väistää
kysymyksiä joihin he eivät voineet vastata käymättä omin etujensa
kimppuun ja sanoa niitä ratkaisemattomiksi kysymyksiksi sekä jättää ne
sillensä jumalallisen kaitselmuksen ymmärtämättöminä salaisuuksina."
"On ollut olemassa muuan filosoofi, Robert, -- eräs englantilainen --
joka tutki perinpohjin tätä voittojärjestelmän aiheuttaman miesten
liiallisuuden synnyttämää vaikeutta. Hän esitti ainoan keinon välttää
ylituotantoa siinä tapauksessa, että voittojärjestelmä pysytetään
voimassa. Muistatko hänen nimeään?"
"Luulen että tarkoitatte Malthusta."
"Juuri niin. Mikä oli hänen suunnitelmansa?"
"Hän neuvoi köyhälistöä ainoana keinonaan välttääkseen nälkäkuolemaa
-- olemaan syntymättä -- toisin sanoen, tarkoitan, että hän neuvoi
köyhiä ihmisiä olemaan synnyttämättä lapsia. Tämä vanhus oli ainoa koko
joukosta, joka meni voittojärjestelmän juuriin saakka ja huomasi, ettei
maan päällä ollut tilaa sille ja ihmiskunnalle. Jos voittojärjestelmä
katsottiin Jumalan määräämäksi välttämättömyydeksi, ei hänen mielestään
voinut olla epäilemistäkään, että ihmiskunnan oli olosuhteiden
pakosta hävittävä maan päältä. Kansa kutsui Malthusta kylmäveriseksi
filosoofiksi. Kenties hän sitä olikin, mutta varmasti oli ainoastaan
paljasta ihmisrakkautta, että niin kauaksi kuin voittojärjestelmää
löytyi maailmassa punainen lippu oli pystytettävä tähdellemme
varotukseksi ihmissieluille olemaan sille laskeutumatta paitsi omalla
vastuullaan."