Mitä vallankumous sai aikaan naisten hyväksi.
"Minusta tuntuu, tohtori", sanoin, "että minun aikani naiselle olisi
ollut vielä suuremman arvoista kuin minulle nukkua tähän asti, koska
taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen näyttää merkinneen enemmän
naisille kuin miehille."
"Edith ehkä ei olisi ollut hyvillään sellaisesta asiain tilasta",
sanoi tohtori, "mutta toden teolla on sanoissanne paljon totta,
sillä taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen merkitsi todella
verrattomasti enemmän naisille kuin miehille. Teidän päivinänne oli
useimpain miesten olosuhteet viheliäisiä verrattuina heidän nykyiseen
tilaansa, mutta naisten kohtalo oli kurja miestenkin kohtaloon
verrattuna. Useimmat miehet olivat kyllä rikkaitten orjia, mutta
nainen oli miehen alamainen olipa hän sitten rikas tai köyhä, ja
viimemainitussa ja yleisemmässä tapauksessa oli siten orjan orja.
Miten syvällä köyhyydessä mies elikin, oli häntä syvempänä yksi tai
useampi hänestä riippuvain naisten muodossa jotka olivat hänen tahtonsa
alaisia. Yhteiskuntaläjän pohjakerroksessa oli nainen kantaen koko
kasan yhteistä painoa. Koko sielun, hengen ja ruumiin vallitseva
hirmuvalta jota ihmissuku sieti painoi lopuksi yhdistynein voimin
häntä. Niin paljon alempana miehenkin olotilaa oli nainen että hän
olisi jo suuresti kohonnut, jos olisi voinut saavuttaa vain hänen
asemansa. Mutta suuri vallankumous ei ainoastaan kohottanut häntä
yhdenvertaiseksi miehen kanssa, vaan nosti heidät molemmat samalla
voimakkaalla ponnella moraalisen arvon ja aineellisen hyvinvoinnin
asteelle joka oli yhtä paljon yläpuolella miehen entistä olotilaa kuin
hänen entinen tilansa oli ollut yläpuolella naisen tilaa. Jos siis
miehet ovat kiitollisuuden velassa vallankumoukselle, niin miten paljon
suuremmaksi tulee naisten arvata kiitollisuutensa sitä kohtaan! Jos
miehille vallankumouksen ääni oli kutsumus korkeammalle ja jalommalle
elämän asteelle, niin naiselle se oli kuin Jumalan ääni, kutsuva häntä
uuteen luomakuntaan."
"Epäilemättä", sanoin, "oli köyhäin naisilla sangen viheliäinen asema,
mutta rikkaitten naiset eivät varmastikaan olleet sorron alaisia."
"Rikkaitten naiset", vastasi tohtori, "olivat luvultaan liian vähän
merkitsevät koko naissukupuolen suhteen että he ansaitsisivat huomioon
ottamista teidän aikanne naisten tilaa yleisesti tarkastettaessa.
Mutta senkään vuoksi emme pidä heidän kohtaloansa parempana kuin
heidän köyhempien sisartensakaan. Totta on että he eivät kärsineet
ruumiillista kovuutta, vaan päinvastoin heitä heidän miessuojelijansa
hemmoittelivat ja hellivät kuin liiaksi lemmittyjä lapsia; mutta se ei
meistä tunnu toivottavalta elämältä. Mikäli voimme selville saada sen
aikaisista kertomuksista ja yhteiskunnallisista kuvauksista asuivat
rikkaitten naiset imartelun ja teeskentelyn kiihoittavassa ilmakehässä,
mikä kaikki oli vähemmän suosiollista moraaliselle tai henkiselle
kehitykselle kuin köyhäin naisten kovinkin kohtalo. Nykyajan nainen,
jos hänet tuomittaisiin takaisin elämään teidän maailmassa, pyytäisi
ainakin syntyä pesumuijaksi pikemmin kuin varakkaaksi muotinaiseksi.
Viimemainittu näyttää meistä enemmän kuin ensinmainittu sen tapaiselta
naiselta joka täydellisemmin osotti sen sukupuolen lankeemistilaa
teidän aikananne."
Kun sama ajatus oli minulla mielessä ollut edellisen elämän aikana, en
asiata vastaan väittänyt.
"Niin sanottu naisliike, hänen asemansa suuren muutoksen alku", jatkoi
tohtori, "oli jo teidän päivinänne varsin huomattava. Teidän on
täytynyt sitä paljon kuulla ja nähdä, ja ehkä olette tuntenutkin niitä
jaloja naisia jotka ensimmäisiä johtajia olivat."
"Kyllä", vastasin. "Naisten oikeuksista oli paljon puhetta, mutta
silloin ilmoitettu ohjelma ei millään tavalla ollut kumouksellista
laatua. Se tarkoitti vain äänestysoikeuden saavuttamista sekä
erinäisten muutosten aikaan saamista naisten omistusoikeuden
laeissa, lasten hoitoa avioerojen sattuessa sekä muita sellaisia
yksityisseikkoja. Vakuutan teille ettei naisilla, enemmän kuin
miehilläkään ollut siihen aikaan mitään ajatusta talousjärjestelmän
kumoamisesta."
"Niin mekin sen ymmärrämme", vastasi tohtori. "Siinä suhteessa
naisten itsenäisyystaistelu muistutti yleensä kumousliikkeitä, jotka
alkuasteillaan käyvät haparoiden ja kompastellen näennäisesti niin
hämärää ja epäjohdonmukaista tietä että vain filosoofi osaa arvata
mikä tulos on siitä odotettavissa. Arvio naisliikkeen lopullisen
tuloksen suhteen oli kuitenkin yhtä yksinkertainen kuin arvio
siinäkin asiassa jota te sanoitte työväenliikkeeksi. Naiset ajoivat
takaa riippumattomuutta miesten suhteen ja tasa-arvoisuutta heidän
kanssaan, ja työväestö halusi päättää orjuutensa kapitalistien suhteen.
Naisten kantamien siteitten avain oli aivan sama kuin se joka lukitsi
työväestön kahleet. Se oli taloudellinen avain, olemassa olon keinojen
valinta. Miesten sukupuoli piti vallassansa naista, ja rikkaitten
luokka työtä tekeviä kansajoukkoja. Sukupuolisiteitten salaisuus
oli aivan sama kuin teollisuussiteitten -- nimittäin omaisuusvallan
erilainen jako, ja muutoksen, joka oli välttämätön molempain
sidemuotojen lopettamiseksi, täytyi silminnähtävästi olla taloudellinen
yhdenvertaisuus, joka sekä sukupuoli- että teollisuussuhteissa heti
takaisi yhteistoiminnan ylläpitämisen välttämättömänä.
"Naisten kapinan ensimmäiset johtajat eivät kyenneet näkemään nenän
päätänsä pitemmälle, ja sentakia lukivat alamaisen tilansa ja
kärsimänsä väärinkäytökset miehen pahuuden ansioksi, ja näyttivät
uskovan että ainoa välttämätön parannuskeino oli hänen moraalinen
parantamisensa. Tänä aikakautena sellaiset ilmaisumuodot kuin 'mies
tyranni' ja 'mies julmuri' olivat kiihoituksen tunnussanoja. Naisten
esitaistelijat eksyivät aivan samaan erehdykseen johon joutuivat
suureksi osaksi työväestönkin ensimmäiset johtajat, jotka tuhlasivat
henkeänsä ja kiukkuansa puskivat julistamalla kapitalistit köyhälistön
kaiken viheliäisyyden uppiniskaisiksi tekijöiksi. Tämä oli pahempaa
kuin pelkkää kiivailua; se oli harhaan viepää ja sokeuttavaa. Miehet
eivät oleellisesti olleet huonompia kuin naisetkaan joita he sortivat,
eivätkä kapitalistit huonompia kuin työväestö jota he riistivät. Jos
työväestö olisi asetettu kapitalistien tilalle, niin se olisi tehnyt
juuri samoin kuin kapitalistit tekivät. Ja todella milloin työmiehistä
tuli kapitalisteja, niin heidän yleisesti sanottiin olleen mestareista
ankarimpia. Samoin myös jos naiset olisivat voineet vaihtaa paikkoja
miesten kanssa, he epäilemättä olisivat miesten suhteen menetelleet
aivan samoin kuin miehet heidän suhteensa. Järjestelmä, joka salli
ihmisolentojen joutua ylemmyyden ja alemmuuden suhteisiin toisiinsa
nähden, oli koko pahan syy. Valta toisten yli huonontaa välttämättä
käskijää siveellisesti ja halventaa alamaista. Yhdenvertaisuus on ainoa
moraalinen suhde ihmisolentojen välillä. Jokainen uudistus, jonka
tuli parantaa miesten naisia kohtaan tai kapitalistien työväestöä
kohtaan osottamia väärinkäytöksiä, täytyi sentakia suunnittua heidän
taloussuhteitansa muuttamaan yhdenvertaisiksi. Ennenkuin naiset,
samoinkuin työväestökin luopuivat järjettömistä hyökkäyksistään
taloudellisen eriarvoisuuden seurauksia vastaan ja hyökkäsivät itse
eriarvoisuuden kimppuun, ei ollut mitään toivoa kummankaan luokan
vapautumisesta.
"Sitä ilmeisesti yksipuolista aatosta, joka naisten aikaisilla
johtajilla oli tarkoittamastaan suuresta pelastustyöstä ja miten se
oli toteutuva, kuvaa lystillisesti heidän innostuksensa aikakauden
erilaisten niin sanottujen raittiuskiihoitusten hyväksi jotka
tarkoittivat juoppouden ehkäisemistä miesten kesken. Naisluokan
erikoinen harrastus tässä miesten tapoja koskevassa parannuspuuhassa --
sillä naiset eivät yleensä juoneet väkijuomia -- johtui siitä arvelusta
että jos miehet joisivat vähemmän, niin he vähemmän taipuvaisia
olisivat heitä sortamaan ja paremmin pitäisivät huolta heidän
ylläpitämisestään; se on, heidän korkeimmat tarkoituksensa rajoittuivat
toivoon että he parantamalla isäntäinsä moraalia saisivat turvatuksi
itselleen hiukan parempaa kohtelua. Isännyyden poistamisaate ei vielä
ollut juolahtanut heidän mieleensä mahdollisena.
"Tämä seikka sivumennen sanoen, teidän aikanne naisten ponnistukset
miesten juomatapojen parantamiseksi lain kautta, sangen jyrkästi
osottavat erotusta naisten silloisen ja nykyisen aseman välillä
suhteissansa miehiin. Jos nykyaikana miehet joutuisivat jonkun tavan
valtaan joka heidät arveluttavasti ja yleisesti tekisi naisille
vaaralliseksi, ei näiden mieleen juolahtaisi koettaa heitä lailla
hillitä. Meidän ajatuksemme persoonallisesta herruudesta ja yksilön
oikeuden mukaisesta riippumattomuudesta kaikissa pääasiallisesti häntä
itseään koskevissa asioissa ei mitenkään kärsisi mitään laillista
sekaantumista yksilöiden yksityistapoihin mikä niin yleistä oli teidän
aikananne. Mutta naiset huomaisivat ettei voima olekaan välttämätöntä
miesten tapojen suoristamiseksi. Heidän ehdoton taloudellinen
riippumattomuutensa joko naimisissa ollen tai sen ulkopuolella antaisi
heidän käytettäväkseen voimakkaamman vaikuttimen. Pian huomattaisiin
että miehet, jotka olisivat naisten herkkyyttä loukanneet,
tavoittelisivat turhaan heidän suosiotaan. Naisten oli käytännössä
mahdotonta teidän aikananne suojella itseään tai ajaa tahtonsa läpi
tätä keinoa käyttämällä. Naimisiin meno oli naiselle taloudellinen
välttämättömyys tai ainakin niin suuri etu hänelle ettei hän juuri
voinut ehtoja määrätä kosijalleen, ellei ollut erittäin onnellisessa
asemassa, ja kerran naimisiin mentyään oli sillä ymmärretty että kun
hänen isäntänsä hänet yllä piti, tuli hänen vastineeksi olla isännän
käytettävänä."
"Se kuuluu kauhealta", sanoin, "näin pitkän ajan takaa, mutta minä
pyydän teidän uskomaan ettei asia aina ollut niin pahoin kuin
se näyttää. Miehistä paremmat käyttivät valtaansa ajatellen, ja
hienostuneitten henkilöitten kesken nainen todella säilytti itsensä yli
vallan, ja sentakia monissa perheissä nainen oli todellisesti perheen
pää."
"Epäilemättä, epäilemättä", vastasi tohtori. "Niin on aina ollut asian
laita jokaisen orjuuden muodon aikana. Olipa isännän valta miten
ehdoton tahansa, sitä on harjoitettu kohtuullisen ihmisyys-aatteen
tasalla sangen lukuisissa tapauksissa, ja monissa kohdin nimellinen
orja, jos on ollut lujaluonteinen, on todella harjoittanut vallitsevaa
vaikutusta isäntäänsä. Tätä huomattua seikkaa ei kuitenkaan ole
pidettävä kyllin tukevana perusteena jonka nojalla ihmisolento
voitaisiin alistaa toisen pakkotahdon alaiseksi. Yleisesti puhuen on
epäilemättä totta että naisten asema miesten alaisina, samoinkuin
köyhäinkin asema rikkaitten alaisina, oli paljon enemmän siedettävä
kuin meistä tuntuu mahdolliselta. Samoinkuin ihmisen ruumiillinen elämä
voi säilyä ja usein menestyä hyvinkin kaikissa ilmanaloissa navoilta
päiväntasaajaan asti, niin on hänen siveellinen luontonsa osottanut
voivansa elää ja kasvattaa tuoksuvia kukkiakin mitä pelottavimpainkin
yhteiskuntasuhteiden vallitessa.
"Ymmärtääksemme miten äärettömässä kiitollisuuden velassa nainen on
suurelle vallankumoukselle", jatkoi tohtori, "tulee meidän muistaa
että ne kahleet joista se heidät vapautti olivat verrattomasti
täydellisemmät ja halventavammat kuin mitkään niistä jotka alistivat
miehiä toisten miesten alaisiksi. Niitä ei kytkenyt yksinkertainen,
vaan kolminkertainen ies. Ensimmäinen ies oli alistuminen rikkaitten
persoonalliseen ja luokkajohtoon jota naisten enemmistö kantoi
yhdessä miesten enemmistön kanssa. Toiset kaksi iestä olivat hänellä
erikoisia. Toinen oli hänen persoonallinen alamaisuutensa ei ainoastaan
sukupuolisuhteissa, vaan koko hänen käytöstavassaan sitä erikoista
miestä kohtaan josta hän toimeentulonsa puolesta riippui. Kolmas
ies oli henkistä ja moraalista laatua ja sisälsi sen orjamaisen
yksitoikkoisuuden jota häneltä vaadittiin kaikessa ajattelussaan,
puheessaan ja toiminnassaan muinaistapoihin ja seurustelusääntöihin
perustuvain joukkomääräysten mukaan joiden tarkoituksena oli tukahuttaa
kaikki mikä oli itsenäistä ja yksilöllistä ja vaikuttaa keinotekoista
yhtäläisyyttä sekä sisäiseen että ulkonaiseen elämään.
"Viimemainittu oli näistä kolmesta ikeestä raskain ja turmiollisin
vaikutuksiltaan sekä suoranaisesti naisiin että epäsuorasti ihmissukuun
suvun äitien huonontumisen kautta. Itse naiseen oli vaikutus niin
sielua tukahuttava ja järkeä näivettävä että siitä tehtiin otollinen
syy jonka nojalla häntä sellaiset miehet kohtelivat luonnollisena
alempana olentona, ketkä eivät olleet kylliksi järkeviä näkemään
että se jota he syyksi tahtoivat tehdä hänen alamaisuuteensa olikin
itsessään seuraus juuri tästä alamaisuudesta. Selitys naisen ajattelun
ja toiminnan alistumisesta sellaiseen mikä todellisesti oli orjalaki
-- laki hänen sukupuolellensa erikoinen jota miehet halveksivat ja
pilkkailivat -- oli se seikka että elämän mukavuuden pääasiallinen
toivo riippui jokaisella naisella siitä miten hän saattoi herättää
suosiollista huomiota jossain miehessä joka hänestä voisi huolta
pitää. Nyt oli teidän talousjärjestelmänne vallitessa sellaisen miehen
mielestä, joka etsi työpaikkaa, sangen otollista ajatella ja puhua
samoin kuin hänen isäntänsä, jos halusi päästä eteenpäin elämässä.
Mutta vissin asteen järjen ja käytöksen itsenäisyyttä myönsivät
miehille heidän taloudelliset yliherransa useimmassa tapauksessa, niin
kauan kuin se ei suoranaisesti ollut loukkaavaista, sillä kaikesta
huolimatta haluttiin pääasiallisesti heidän työtänsä. Mutta naisen
suhde mieheen joka häntä piti yllä oli aivan erilaista ja paljon
kiinteämpää laatua. Hänen täytyi olla miehelle viehätysolentona.
Viehättääkseen häntä naisen täytyi persoonallisesti olla hänelle
miellyttävä, hän ei saanut hänen makuansa loukata eikä hänen
ennakkoarveluitansa omilla mielipiteillään tai käytöksellään. Muuten
mies mieluummin piti jotain toista parempana. Tästä seikasta seurasi
että samalla kuin pojan kasvatus tarkoitti hänen opettamistaan
soveliaaksi ansaitsemaan toimeentulonsa, kasvatettiin tyttöä
pääasiallisesti silmällä pitäen sitä että hänestä tulisi, ellei
miellyttävä, niin ainakin ei-epämiellyttävä miehille.
"Jos nyt kukin nainen olisi ollut erityisesti kasvatettu jonkun
määrätyn miehen maun mukaan -- kasvatettu käskettäväksi niin sanoakseni
-- vaikka sekin olisi ollut kyllin loukkaava kaiken naisellisen arvon
ajatukselle, niin se olisi kuitenkin ollut vähemmän turmiollinen,
sillä monet miehet olisivat paljon parempina pitäneet naisia joilla
olisi ollut itsenäinen ajatuskyky ja alkuperäisiä ja luonnollisia
mielipiteitä. Mutta kun ei ennakolla tiedetty kuka mies tahtoi ottaa
ylläpitääkseen kunkin naisen, niin ainoa varma keino oli kasvattaa
tytöt enemmän negatiivista kuin positiivista viehättäväisyyttä
silmällä pitäen, jotta he eivät ainakaan loukkaisi tavallisia miesten
ennakkovaatimuksia. Tämä tarkoitus paraiten saavutettiin siten että
kasvatettiin tyttö mukaantumaan tavallisiin entisyydestä perittyihin
ja muodissa oleviin tapoihin ajattelun, puheen ja käytöksen suhteen
-- sanalla sanoen kunakin aikana vallitsevan seurustelukannan mukaan.
Ennen kaikkea hänen tuli välttää kuin ruttotautia kaikkia uusia ja
alkuperäisiä aatteita tai käytöstapoja kaikilla tärkeillä aloilla,
etenkin uskonnon, politiikan ja yhteiskunnan asioissa. Se merkitsi että
hänen sielunsa, samoinkuin hänen ruumiinsakin tuli kasvattaa ja pukea
voimassa olevan muodin haarniskaan. Hänen toiveensa tuli kohdistua
edullisiin naimiskauppoihin eikä niiden rinnalla hänellä saanut
huomattavissa olla mitään erikoista tai tavatonta taikka määrättyä
mielipidettä ainakaan sen tärkeimmissä asioissa kuin koruompelussa
tai seurusteluhuoneen koristelussa. Kun seurusteluvaatimukset siten
oli pääasiassa saavutettu, niin minkä iloisempi ja sukkelampi hän
sitten saattoi olla pikku keinojen valitsemisessa ja tyhjänpäiväisissä
asioissa, sen paremmat olivat hänen edellytyksensä. Olenko erehtynyt
kuvaillessani teidän järjestelmänne työskentelyä tässä suhteessa,
Julian?"
"Epäilemättä", vastasin, "te olette elävästi kuvaillut oikein muodin
mukaisen tarkoituksen minun aikani naisten kasvatuksessa, mutta olipa,
se teidän täytyy ymmärtää, sangen paljon naisia jotka mieleltään olivat
kokonaan itsenäisiä ja vakavia henkilöitä, jotka uskalsivat ajatella ja
puhua puolestaan."
"Tietysti niitä oli. He olivat nykyisen tavallisen naisen perikuvia. He
edustivat tulevaa naista, joka tätä nykyä on olemassa. He olivat omalle
varallensa särkeneet sukupuolensa seurusteluverkot, ja todistivat
maailmalle naisten henkisen yhdenarvoisuuden miesten kanssa kaikilla
ajattelun ja toiminnan aloilla. Mutta vaikka suuret sielut vallitsevat
olosuhteitaan, niin sielujen suurjoukkoa olosuhteet vallitsevat ja
muodostavat. Ajatellessamme järjestelmän vaikutusta tähän laajaan
naisten enemmistöön ja miten moraalisen ja henkisen orjuuden myrkky
heidän suoniensa läpi kulki koko sukukunnan vereen, silloin me
ymmärrämme miten ääretön on ihmisyyden tuomio teidän taloudellista
järjestelmäänne vastaan naisten suhteen, miten tavaton etu ihmissuvulle
oli vallankumous joka antoi suvulle vapaita äitejä -- vapaita ei
ainoastaan aineellisista vaan myös moraalisista ja henkisistä kahleista.
"Minä viittasin hetki sitten", jatkoi tohtori "siihen läheiseen
yhtäläisyyteen joka teidän aikananne oli olemassa teollisuus- ja
sukupuoliaseman välillä, työtä tekeväin joukkojen suhteissa
kapitalisteihin ja naisten suhteissa miehiin. Sitä erinomaisesti kuvaa
muuan toinenkin seikka.
"Työväestön alistuminen kapitaalin omistajain sorrettavaksi pysyi
välttämättömänä joka aika suuren työttömäin luokan takia joka oli
valmiina polkemaan työväestön ansioita ja sangen kärkäs taipumaan
työhön mistä hinnasta ja millä ehdoilla tahansa. Tällä nuijalla
kapitalisti piti työväestöä kurissa. Samalla tavalla itsetiedottoman
naisjoukon olemassaolo sitoi naiset miesvallan ikeeseen. Kun
toimeentulo oli niin vaikea ratkaisu kuin se teidän päivinänne oli,
niin useat miehet eivät voineet huolta pitää omasta toimeentulostaan
ja ääretön joukko ei voinut toimeentuloa naisille hankkia oman
itsensä lisäksi. Naimisiin menosta luopuminen maksoi miehelle
hänen onnensa, mutta naisiin nähden ei ollut kysymyksessä vain
onnen menettäminen, vaan säännöllisesti se jätti heidät alttiiksi
köyhyyden puristettavaksi ja hukutettavaksi, sillä naisten oli paljon
vaikeampaa kuin miesten saada omasta työstänsä riittävästi elämisapua.
Seurauksena oli tärisyttävämpiä näytelmiä mitä maailma koskaan on
kokenut -- ei vähempää todellakaan kuin kilpailu ja kilvoittelu
naisten kesken naimisiin pääsyn mahdollisuuksista. Ymmärtääksemme
miten voimattomia naiset olivat teidän päivinänne pääsemään miesten
suhteen aineellisen, henkisen tai moraalisen arvon ja riippumattomuuden
vaatimalle kannalle tarvitsee vain muistaa heidän surkeata kohtaloansa
avioliittomarkkinoilla, kuten teidän aikalaisenne säälimättömän
vastaavasti sanoivat.
"Eikä sittenkään naisen nöyryytysmalja ollut täysi. Vielä oli
olemassa toinen ja pelottavampi kilpailumuoto hänen oman sukupuolensa
piirissä johon hänet oli pakosta tungettu. Alituisesti oli olemassa
ääretön jäännös naimattomia naisia jotka tavoittelivat avioliiton
tuottamaa taloudellista varmuutta, mutta näiden alapuolella oli
laumoittain kurjia naisia jotka olivat menettäneet toivonsa saada
kunniallisilla ehdoilla miehiltä toimeentuloa ja olivat halukkaita
myymään itsensä leipäpalasta. Julian, ihmettelettekö että kaikista
sen hirveän sekasotkun tunkioista jota te sanoitte sivistykseksi
yhdeksännellätoista vuosisadalla löyhkäsi sukupuolisuhde ilkeimmin?"
"Aikamme ihmisystävät olivat suuresti epätoivoissaan siitä mitä me
sanoimme yhteiskunnalliseksi pahaksi", sanoin, -- "se on, tämän suuren,
naisten saastajoukon olemassa olosta -- mutta yleisesti sitä tautia
ei pidetty taloudellisen kysymyksen osana. Sitä pidettiin pikemmin
moraalisena paheena joka johtui ihmissydämmen turmeluksesta ja jonka
parantaminen kuului moraalisille ja uskonnollisille vaikutelmille."
"Niin, kyllä tiedän. Kukaan tietysti ei teidän päivinänne saanut
ymmärtää että talousjärjestelmä oli ääriään myöten turmeltunut,
ja sen takia oli tavallista laskea kaikki sen hirveät seuraukset
pahan ihmisluonteen niskoille. Niin, minä tiedän että oli ihmisiä
jotka vakuuttivat että oli mahdollista saarnaamalla vähentää
yhteiskunnallisen pahan kauhuja, vaikka samalla maassa oli miljooneja
naisia epätoivoisen puutteen käsissä, joilla ei mitään muita keinoja
ollut leivän hankkimiseksi kuin miesten himojen tyydyttäminen. Minä
olen hiukan pääkallon tutkija, ja usein olen halunnut saada tilaisuutta
tutkia yhdeksännentoista vuosisadan ihmisystävän pääkallon kehitystä,
joka rehellisesti uskoi tämän, jos todella kukaan heistä rehellisesti
sitä uskoi."
"Sivumennen sanoen", sanoin, "korkealle kehittyneet naiset minunkin
aikanani kieltäytyivät noudattamasta tapaa jonka nojalla heidän olisi
ollut omaksuminen miehensä nimi naimisiin mennessään. Miten sen asian
laita nyt on?"
"Naisten nimeä ei avioliitto muuta enemmän kuin miestenkään."
"Entä lapset?"
"Tytöt ottavat äidin viimeisen nimen sekä isän nimen keskimmäiseksi
nimekseen, pojat taas päinvastoin."
"Minusta tuntuu", sanoin, "että olisi merkillistä ellei tapaus,
joka niin syvältä koski naisen suhteeseen mieheen nähden hänen
saavuttaessaan taloudellisen itsenäisyyden, olisi muodostanut entistä
sukupuolimoraalin tavanmukaista kantaa muutamissa suhteissa."
"Sanokaa pikemmin" vastasi tohtori, "että miesten ja naisten
taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen ensi kerran saattoi
mahdolliseksi heidän suhteittensa rakentamisen moraaliselle pohjalle.
Siveellisen toiminnan ensimmäinen ehto joka suhteessa on toimijan
vapaus. Niin kauan kuin naisten taloudellinen riippuvaisuus miehistä
esti heitä vapaasti toimimasta sukupuolisuhteissa, ei voinut niissä
suhteissa olla mitään siveellisyyttä. Sukupuolikäytöksen oikea
siveellisyys tuli mahdolliseksi toteuttaa vasta sitten kun naiset
kykenivät itsenäisesti toimimaan taloudellisen yhdenvertaisuuden
saavutettuaan."
"Olisipa se hämmästyttänyt aikamme moralisteja", sanoin, "jos
heille olisi sanottu että meillä ei ollut mitään sukupuolisiveyttä.
Meillä varmasti oli sangen terävä ja huolellisesti valmistettu
'ei-sinun-pidä'-järjestelmä."
"Tietysti, tietysti", vastasi seuralaiseni. "Ymmärtäkäämme toisemme
oikein tässä kohdassa, sillä asia on sangen tärkeä. Teillä oli,
kuten sanotte, kokoelma sangen ankaria sääntöjä ja määräyksiä
sukupuolikäytöksen suhteen -- se on, etupäässä naisille -- mutta sen
peruste suurimmaksi osaksi ei ollut siveellinen vaan järkiperäinen,
sillä tarkoituksena oli naisten taloudellisten etujen turvaaminen
heidän suhteissaan miehiin. Naisille kokonaisuudessaan heidän
turvaamiseksensa ei mikään voinut olla tärkeämpää kuin nämä säännöt,
vaikka niillä niin usein julmasti sovitettiin heihin yksityisesti.
Niin kauan kuin nainen oli taloudellisesti avuton ja riippuvainen
olento, olivat ne ainoina keinoina millä hän ja hänen lapsensa
edes osittain voivat saada turvaa miesten väärinkäytöksiä ja
välinpitämättömyyttä vastaan. Älkää hetkeäkään epäilkö että tahdon
kevytmielisesti puhua tämän yhteiskunnallisen asetuskokoelman arvosta
ihmissuvulle sinä aikana jolloin se oli välttämätön. Mutta kun se
kokonaan perustui mietelmiin jotka eivät johtuneet sukupuolisuhteen
luonnollisesta puhtaudesta itsestään, vaan kokonaan järkiperäisistä
taloudellisia tuloksia tarkoittavista mietelmistä, olisi ollut
käsitteiden väärin käyttämistä, jos sitä olisi sanonut siveelliseksi
järjestelmäksi. Vastaavammin sitä olisi voinut sanoa sukupuolitalouden
asetuskokoelmaksi -- se on, kokoelmaksi lakeja ja tapoja, jotka
määräsivät naisten ja lasten taloudellisen suojelemisen sukupuoli- ja
perhesuhteissa.
"Avioliittosopimusta koristi kirjava valikoima tunteellisia ja
uskonnollisia haaveiluja, mutta minun ei tarvinne teille muistuttaa
että sen oleellinen puoli lain ja yhteiskunnan silmissä oli sen
sopimusluonne, tarkka taloudellinen toimitus. Sen mukaan mies
laillisesti sitoutui pitämään huolta naisesta ja tulevasta perheestä,
jota vastaan nainen antautui hänen yksinomaisesti käytettäväkseen
-- se on, sellaiseen asemaan että saadakseen oikeuden hänen
omaisuuteensa, hän rupesi sen omaisuuden osaksi. Ainoa kohta, jonka
laki tai yhteiskunnallinen sensori katsoi määräävän sukupuolitoiminnan
siveellisyyden tai epäsiveellisyyden, puhtauden tai epäpuhtauden, oli
yksinkertaisesti kysymys, oliko kauppaa tehtäessä lailliset muodot
otettu huomioon. Jos se kohta oli asianmukaisesti täytetty, niin
kaikki mitä ennen oli pidetty vääränä ja epäpuhtaana asian-osaisten
kesken tuli oikeaksi ja siveäksi. He saattoivat olla avioliittoon
sopimattomia henkilöitä taikka mahdottomia vanhemmiksi tulemaan; heidät
oli saattanut yhteen johtaa mitä alhaisimmat ja kurjimmat vaikuttimet;
morsiamen oli puute saattanut pakottaa hyväksymään itsellensä miehen
jota hän inhosi; nuori oli saatettu uhrata tutisevalle vanhukselle,
ja kaikkia luonnollisia sopivaisuuksia loukata; mutta teidän
ajatuskantanne mukaan, jos sopimus oli lain mukaan suoritettu, oli
kaikki seuraava vain valoisaa ja kaunista. Toiselta puolen, jos
sopimuksen teko oli laimin lyöty ja nainen oli suostunut rakastajaan
ilman sitä, niin olipa heidän lempensä miten suuri tahansa, olipa
heidän liittonsa miten sopiva tahansa kaikkien luonnollisten
näkökohtien mukaan, nainen häväistiin siveettömäksi, epäpuhtaaksi ja
hänet jätettiin ja julistettiin eläväksi kuolleeksi yhteiskunnallisessa
häpeässä. Sallikaa minun nyt toistaa että me täydellisesti ymmärrämme
tämän yhteiskunnallisen lain olleen teidän innoittavan järjestelmänne
aikana ainoan mahdollisen keinon millä naisten ja lasten taloudellisia
etuja voitiin turvata, mutta jos sitä sanotaan siveelliseksi tai
moraaliseksi katsantokannaltaan sukupuolisuhteisiin, niin on se
varmasti mahdollisimman häpeämätöntä sanojen väärinkäyttämistä.
Päinvastoin meidän täytyy sanoa että se oli laki joka turvatakseen
naisten aineellisia etuja suostui mielivaltaisesti syrjäyttämään kaikki
ne lait jotka ovat sydämmeen kirjoitetut sellaisista asioista.
"Asiakirjoista näkyy että teidän päivinänne paljon puhuttiin siitä
häpeällisestä seikasta että oli kaksi eri moraalista asetuskokoelmaa
sukupuoliasioissa, toinen miehiä ja toinen naisia varten -- miehet
kun kieltäysivät alistumasta naisille määrättyihin lakeihin, ja kun
yhteiskunta ei yrittänytkään pakottaa niitä heidän noudatettavikseen.
Ne jotka samallaista lakia vaativat molemmille sukupuolille väittivät
että mikä naiseen nähden oli oikein tai väärin, se oli samoin myös
miehenkin suhteen ja että tulisi olla molemmille sama oikean ja
väärän, puhtauden ja epäpuhtauden, siveellisyyden ja epäsiveellisyyden
peruskanta. Se oli selvästi oikea näkökohta asiassa; mutta mitäpä
moraalista voittoa olisi ollut ihmissuvulle siitä, vaikka miehet olisi
saatukin taivutetuksi hyväksymään naisten lain -- lain joka oli niin
arvoton sisimmässä siveysaatteessaan sukupuolisuhteisiin nähden? Ei
mikään muu kuin naisten taloudellisten kahleitten katkera paino oli
pakottanut heidät suostumaan lain alaiseksi jota vastaan alituisesti
Jumalalle huusi kymmentuhansien tahrattomain Margareettain veri sekä
lukemattomain naisjoukkojen sortunut elämä joiden ainoana vikana oli
liian hellä rakkaus. Niin, epäilemättä tuli olla yksi käytöskanta sekä
miehille että naisille, kuten nyt on, mutta se ei saanut olla orjalaki
kurjine perusteluineen, välttämättömyyden naisille pakottama. Yhteinen
ja korkeampi laki miehille ja naisille, jota ihmissuvun omatunto
vaati, saattoi käydä mahdolliseksi vasta sitten, ja heti sen jälkeen
se voi tulla vahvistetuksi, kun miehet ja naiset sukupuolisuhteissa
olivat toisiinsa nähden samalla kannalla kuin muussakin, ehdottoman
yhdenvertaisuuden ja keskinäisen itsenäisyyden kannalla."
"Kaikesta huolimatta, tohtori", sanoin, "vaikka minua ensin hiukan
hämmästytti kuullessani teidän sanovan ettei meillä ollut mitään
sukupuolisiveellisyyttä, ette kuitenkaan toden teolla ole sanonut
sen enempää ettekä käyttänyt sen ankarampia sanoja kuin meidän
runoilijamme ja satiirikkomme käsitellessään samaa ainetta. Täydellinen
erotus tavanmukaisen sukupuolisiveyden ja vaistomaisen rakkauden
moraalin välillä oli sananpartena keskuudessamme ja siitä aiheutui,
kuten epäilemättä tiedätte, suurin osa romanttista ja dramaattista
kirjallisuuttamme."
"Niin", vastasi tohtori, "ei mitään voitaisi lisätä siihen voimaan ja
tunteeseen millä teidän kirjailijanne julistivat näitä asioita koskevan
yhteiskunnallisen rautalain julmuutta ja vääryyttä -- jonka lain
teki kaksin kerroin julmaksi ja vääräksi se seikka että se rajoittui
melkein yksinomaan naisiin. Mutta heidän paljastuksensa olivat turhia
ja heidän herättämänsä mielten liikutus oli seurauksiltaan hedelmätön
siitä syystä että he jättivät kokonaan mieliin teroittamatta perussyytä
joka oli vastuussa heidän ahdistamastaan laista ja joka tuli poistaa,
jos lain tilalle joskus tahdottiin asettaa oikea siveys. Se syy oli
kuten olemme nähneet, omaisuuden jakojärjestelmä, jonka mukaan naisen
ainoa toivo mukavuuden ja varmuuden saamiseksi oli pantu riippumaan
siitä menestyksestä jonka avulla hän sai laillisen toimeentulovakuuden
joltain mieheltä oman persoonansa hinnalla."
"Minusta näyttää", huomautin, "että kun naiset kerran kunnollisesti
saivat silmänsä auki ja näkivät mitä vallankumouksellinen ohjelma
tarkoitti heidän sukupuolelleen vaatiessaan taloudellista
yhdenvertaisuutta kaikille, niin heidän oman etunsa täytyi heistä tehdä
vielä innokkaampia asian edistäjiä kuin koskaan miehistä."
"Niin todella kävikin", vastasi tohtori. "Tietysti tavanmukaisuuden,
muinaistapojen ja ennakkoluulojen sokeuttava ja sitova vaikutus,
samoinkuin ikimuistoisen orjuuden synnyttämä arkuuskin, esti kauaksi
aikaa naisten suurjoukkoa ymmärtämästä heille tarjotun vapautuksen
suuruutta; mutta kun he kerran sen ymmärsivät, niin he heittäysivät
vallankumoukselliseen liikkeeseen niin yksimielisesti ja innokkaasti
että sillä oli ratkaiseva vaikutus taisteluun. Miehet saattoivat
katsoa taloudellista yhdenvertaisuutta suosien tai vastenmielisesti
heidän taloudellisen asemansa mukaan, mutta jokainen nainen, vain
yksinkertaisesti sen takia että oli nainen, oli sidottu sen puolesta
taistelemaan heti kun hän sai päähänsä mitä se merkitsi hänen
edustamalleen ihmissuvun puoliskolle."