Vallankumous pelastaa yksityisomaisuuden yksinoikeuden vallasta.
"Edith sai aikaan laajan keskustelun", sanoi hänen äitinsä,
"esittäessään että avaisitte kaapin meille."
Siihen minä lisäsin että olin sinä aamuna oppinut tuntemaan
enemmän taloudellisen yhdenvertaisuuden moraalista perustetta sekä
yksityisomaisuuden poistamissyitä kuin kaikista muista entisistä
kokemuksistani kahdennenkymmenennen vuosisadan kansalaisena.
"Yksityisomaisuuden poistaminen!" huudahti tohtori. "Mitä te sanotte?"
"Tietysti", sanoin, "olen aivan valmis myöntämään että teillä on sen
tilalla jotakin paljon parempaa, mutta yksityisomaisuuden olette
varmaan poistaneet -- ettekö? Emmekö juuri siitä ole puhuneet?"
Tohtori kääntyi naisten puoleen kuin vahvistusta saadakseen. "Ja
tällä nuorella miehellä", hän sanoi, "joka arvelee meidän poistaneen
yksityisomaisuuden, on tällä hetkellä taskussaan luottokortti joka
edustaa yksityistä vuotuista tuloa yksinomaan persoonallista tarvetta
varten neljä tuhatta dollaria, ja jonka perusteena on osakeosa maailman
varakkaimmassa ja terveimmässä yhtiössä, ja hänen osansa arvo, jos tulo
lasketaan neljän prosentin mukaan, tekee sata tuhatta dollaria."
Minä hiukan nolostuin, kun niin selvästi osotettiin huomautukseni
typeryys, mutta tohtori kiirehti sanomaan että hän täydellisesti
ymmärsi mitä oli mielessäni ollut. Olin epäilemättä satoja kertoja
kuullut aikani viisaitten miesten vakuuttavan että inhimillisten
omaisuussuhteiden yhdenvertaisiksi tekeminen edellytti välttämättömästi
yksityisomaisuuden hävittämistä, ja erikoisemmin asiata ajattelematta
olin luonnollisesti päätellyt että omaisuuden tasajako kun oli pantu
toimeen, oli myös yksityisomaisuus täytynyt poistaa tämän edellytyksen
mukaan.
"Kiitos", sanoin, "aivan niin on asian laita."
"Vallankumous", sanoi tohtori, "poisti yksityisen kapitalismin --
se on, se lopetti kansan teollisuuden ja kaupan vastuunalaisuudesta
vapaitten henkilöitten johtovallasta, jota nämä omaksi hyväkseen
käyttivät, ja siirti sen toimen kansalle kokonaisuudessaan
vastuunalaisten toimimiesten hoidettavaksi yhteiseksi eduksi. Se
vaihdos loi kokonaan uuden omaisuusjärjestelmän, mutta ei suoraan
eikä epäsuoraan käynyt kieltämään yksityisomaisuuden oikeutta.
Aivan päinvastoin järjestelmän vaihdos saattoi jokaisen kansalaisen
yksityisen persoonallisen omaisuuden oikeudet pohjalle joka oli
verrattomasti vankempi, varmempi ja laajempi kuin niillä koskaan
ennen oli ollut tai saattanut olla yksityiskapitalismin aikana.
Tarkastelkaamme yksityiskohdittain järjestelmän vaihdoksen vaikutuksia
nähdäksemme eikö näin ollut.
"Otaksukaamme että te ja joukko toisia aikalaisianne, joilla kaikilla
oli erikoiset oikeutensa jossain kaivosalueella, muodostitte yhtiön
käyttämään yhdistettyä omaisuuttanne yhtenä kaivoksena; olisiko teillä
ollut vähemmän yksityistä omaisuutta tällöin kuin omistaessanne kukin
oikeutenne erikseen? Te olisitte vaihtaneet omaisuutenne muotoa ja
käyttötapaa, mutta jos vain asiat viisaasti järjestettiin, olisi kaikki
ollut teidän eduksenne, eikö niin?"
"Epäilemättä."
"Tietysti teillä ei enää olisi ollut persoonallista eikä täydellistä
vallintavaltaa yhdistyneessä kaivoksessa, mikä teillä oman erikoisen
oikeutenne suhteen oli. Teidän tuli yhdessä yhtiötovereinne kanssa
uskoa yhdistetyn omaisuuden hoito johtomiesten lautakunnalle, jonka
itse valitsitte, mutta ettehän olisi päätellyt sen merkitsevän
yksityisomaisuutenne uhraamista, ettehän?"
"Tietysti emme. Sangen suuri, ellei suurin osa yksityistä omaisuutta
oli minun aikanani sillä tavalla sijoitettu ja niin sitä hoidettiin."
"Selvää siis on", sanoi tohtori, "että yksityisomaisuuden täydellinen
omistaminen ja nauttiminen ei välttämättä edellytä että sen tulee
olla erikoisena lohkona taikka että omistaja sitä suoranaisesti ja
persoonallisesti vallitsisi. No niin, otaksukaamme nyt edelleen että
sen sijaan että olisitte uskoneet yhdistetyn omaisuutenne hoidon
enemmän tai vähemmän lurjusmaisille johtajille, jotka alituisesti
olisivat koettaneet peijata osakkeen omistajia, kansa olisi ottanut
hoitaakseen liikettänne teidän sijastanne toimimiesten kautta jotka
te olisitte valinneet ja jotka teille olisivat olleet vastuunalaiset;
olisiko se ollut hyökkäystä teidän omaisuusetujenne kimppuun?"
"Päinvastoin, se olisi suuresti lisännyt omaisuuden arvoa. Se olisi
ollut samaa kuin jos hallituksen takuu olisi saatu yksityisille
sitoumuksille."
"Hyvä, sen teki kansa vallankumouksessa yksityiselle omaisuudelle.
Se yksinkertaisesti yhdisti maan omaisuuden joka aikaisemmin oli
ollut erityisissä lohkoissa ja laski liikkeen hoidon kansallisen
toimiston huostaan jonka velvollisuudeksi tuli maksaa osinkoja osakkeen
omistajille heidän yksilöllisesti käytettäväkseen. Tähän asti varmaan
täytyy myöntää ettei vallankumous pannut toimeen mitään yksityisen
omaisuuden poistamista."
"Se on totta", sanoin, "paitsi yhdessä suhteessa. Omaisuuden
omistamiseen kuuluu tai kuului sekin seikka että sitä omistaja sai
mielensä mukaan käyttää. Jonkun kaivoksen tai myllyn osakkeenomistaja
ei kyllä voinut myydä palastakaan kaivoksesta tai myllystä, mutta hän
saattoi myydä siihen kuuluvan osakkeensa; mutta kansalainen nyt ei voi
siten käyttää osaansa kansallisessa yhteydessä. Hänen käytettävänään on
vain osinko."
"Niin kyllä" vastasi tohtori; "mutta samalla kuin omistajan
luovuttamisvalta suurimpaan osaan omaisuuttansa oli tavallinen
omistuksen ominaisuus teidän aikananne, ei se suinkaan läheskään
ollut mikään välttämätön ominaisuus eli sellainen josta omistajalle
oli hyötyä, sillä omaisuuden vapaaseen käyttämisoikeuteen yhdistyi
vaara että se saattoi joutua toisten haltuun. Luullakseni oli teidän
päivinänne vain harvoja omaisuuden omistajia jotka eivät sangen
mielellään olisi luopuneet omaisuutensa vapaasta käyttämisoikeudesta,
jos olisivat saaneet takeet siitä että se peruuttamattomasti tulisi
pysymään heillä ja heidän lapsillaan. Rikkaat ihmiset, jotka
paraimpansa mukaan halusivat perillisiään suojella, koettivat tutkia
miten he niin varmasti ja luotettavasti voisivat omaisuutensa
kiinnittää ettei sen nauttija voisi koskea pääomaan. Ottakaamme
perintötilojen suhde toiseksi tämän aatteen esimerkiksi. Sen omaisuuden
hallintotavan mukaan omistaja ei voinut sitä myydä, mutta sittenkin
se oli eniten suosituita omaisuuden lajeja juuri sen seikan takia.
Se asia, johon viittasitte -- että kansalainen ei voi luovuttaa
osaansa kansallisessa yhtiössä joka on hänen tulojensa peruste --
pyrkii samalla tavalla tekemään sitä arvokkaammaksi omaisuudeksi eikä
vähemmän arvokkaaksi. Varmasti sen laatua ehdottomasti persoonallisena
ja yksityisenä omaisuuden lajina korottaa se seikka että se on
peruuttamattomasti yksilölle kiinnitetty. Saattaa sanoa että
omaisuusjärjestelmän uudelleen järjestäminen, josta me nyt puhumme,
kokonaisuudessaan loi Yhdysvalloista perintötilan sen kansalaisten sekä
heidän lastensa yhtäläiseksi hyödyksi ikuisiin aikoihin."
"Te ette vielä ole huomauttaneet", sanoin, "kaikkein räikeintä
toimenpidettä jolla vallankumous hätyytti yksityistä omaisuutta,
nimittäin sitä että itse kunkin hallussa oleva omaisuus tuli olemaan
aivan saman suuruinen. Tässä ei ehkä itsessään ollut mitään poikkeusta
yksityisomaisuuden periaatteesta, mutta varmasti se oli jyrkkää
sekaantumista omaisuuden omistajain asioihin."
"Se erotus on oikea. Se on välttämättömän tärkeä tämän kysymyksen
oikein ymmärtämiseksi. Historia on ollut täynnä juuri sellaisia
omaisuusetujen uudelleen järjestämisiä tukuttain ryöstöjen,
anastusten ja takavarikkojen kautta. Ne ovat olleet enemmän tai
vähemmän oikeutettuja, mutta vähimmin oikeutettuinakaan niiden
ei ole katsottu sisältävän mitään poikkeusta yksityisomaisuuden
periaatteesta itsestään, sillä niiden tapahduttua ne periaatteet
vahvistettiin uudelleen erilaisessa muodossa. Vallankumouksessa
tapahtunutta omaisuuden yleistä yhdensuuruiseksi tekemistä ei voida
sanoa omaisuusoikeudesta poikkeamiseksi yhtä vähän kuin mitään ennen
tapahtunuttakaan omaisuussuhteitten uudelleen järjestämistä. Aivan
päinvastoin se oli saman oikeuden vakuuttamista ja puolustamista
uudessa asteikossa josta ei ennen oltu uneksittukaan. Ennen
vallankumousta kansasta sangen harvoilla oli omaisuutta ollenkaan eikä
mitään taloudellista turvaa paitsi päivästä toiseen. Uuden järjestelmän
kautta kaikille turvattiin suuri, samallainen ja määrätty osa
kansallisesta kokonaispääomasta ja tuloista. Ennen vallankumousta nekin
jotka olivat omaisuutta itselleen saaneet saivat alati olla varuillansa
ettei omaisuutta heiltä otettu tai ettei se heiltä livahtanut tuhansien
odottamattomuuksien kautta. Miljoonan omistajallakaan ei ollut
mitään varmuutta siitä ettei hänen pojanpojastaan tullut koditonta
kulkuria tai ettei hänen pojantyttärensä joutunut pakosta elämään
häpeän alaisena. Uuden järjestelmän aikana jokaisen kansalaisen
omistusoikeus yksilölliseen omaisuuteensa tuli peruuttamattomaksi,
ja hän saattoi sen menettää vain siinä tapauksessa että kansa tekisi
vararikon. Se on, vallankumous sen sijaan että olisi kieltänyt tai
hävittänyt yksityisomaisuuden rakennuksen, varmenti sen verrattomasti
vakavammassa, hyödyllisemmässä, kestävämmässä ja yleisemmässä muodossa
kuin koskaan ennen oli tunnettu.
"Tietysti, Julian, on aivan ihmisluonteen mukaista että teidän
aikalaisenne olisivat huutaneet omaisuuden yleisoikeuden aatetta
vastaan pitäen sitä hyökkäyksenä omaisuusperiaatteiden kimppuun. Ei
ole milloinkaan ollut profeettaa eikä uudistajaa ääntänsä korottamassa
puhtaamman, henkevämmän ja suoremman uskontoaatteen puolesta jota hänen
aikalaisensa eivät ole syyttäneet uskonnon hävittämisyrityksestä; ei
liioin valtiollisissa asioissa ole mikään puolue julistanut oikeampaa,
laajempaa ja järkevämpää hallitusaatosta ilman että sitä on syytetty
hallituksen hävittämisyrityksestä. Aivan entisten tapausten mukaista
oli siis että niitä jotka väittivät kaikkien omaisuusoikeuden
puolesta syytettiin hyökkäyksestä omaisuusoikeuden kimppuun. Mutta
kutka, ajatelkaahan, olivat yksityisomaisuuden todellisia ystäviä
ja esitaistelijoita, nekö jotka sellaisen järjestelmän puolesta
kiivailivat että yksi ihminen jos oli tarpeeksi taitava saattoi
anastaa maailman yksinoikeudekseen -- ja sangen vähäinen joukko oli
sen jo melkein anastamaisillaan -- ja syöstä loput ihmissukukunnasta
köyhälistöksi, vai nekö jotka toiselta puolen vaativat sellaista
järjestelmää että kaikki pääsisivät omaisuuden omistajiksi
samallaisilla ehdoilla?"
"Minusta tuntuu", sanoin, "että niin pian kuin vallankumouksen
johtajain onnistui avata kansan silmät näkemään tämän puolen asiasta,
täytyi vanhojen ystävieni, kapitalistien huomata että heidän huutonsa
'pyhän omistusoikeuden' suhteen kääntyi sangen vaaralliseksi aseeksi
heitä itseänsä vastaan." [Kirjoittaja käyttää tässä kohdin sanaa
"boomerang", joka on Australian alkuasukkaitten käyttämä heitto-ase.
Taitava heittäjä osaa tätä asetta siten käsitellä että lintua esim.
ilmassa tavoittaessaan sillä, se palaa heittäjän luo uudelleen, ellei
satu tarkoitettuun paikkaan. -- Suom. muist.]
"Niin he huomasivatkin. Mikään ei voinut paremmin auttaa
vallankumouksen tarkoituksia, kuten olemme nähneet, kuin väittelyn
syntyminen omaisuusoikeudesta. Mikään ei ollut niin toivottavaa kuin
että kansa kokonaisuudessaan saataisiin hiukan vakavasti ajattelemaan
sen oikeuden järkiperäisiä ja moraalisia syitä sekä vertaamaan
niitä voimassa oleviin syihin. Sangen pian silloin huuto 'pyhästä
omaisuusoikeudesta', jonka rikkaat ensin olivat harvojen puolesta
nostaneet, kajahti valtavasti vaikuttaen perinnöttömäin miljoonain
suusta kaikkien puolesta."