Yksityiskapitaali yhteisvarastosta varastettu.
"Minä huomaan", jatkoi tohtori, "että Edith on sangen kärsimätön
näiden kuivien tutkistelujen takia ja arvelee että jo on aika muuttaa
tästä käsiteomaisuudesta aisteilla havaittavaan omaisuuteen joka on
nähtävissä kaappinne sisällyksessä. Tahdon viivyttää seuraa vain
sanoakseni muutaman sanan lisää; tämä kysymys teidän miljoonanne
palauttamisesta, vaikka puolittain pilalla herätetty, koskee todella
niin läpikotaisin yhteiskuntajärjestelmämme perus- ja ydinperiaatteita
että haluan antaa teille ainakin osapuilleen selvityksen omaisuusjaon
nykyisestä siveydellisestä puolesta.
"Nyt te jo täydelleen tunnette varsinaisen erotuksen uuden ja vanhan
katsantokannan välillä. Vanha siveysoppi ymmärsi kysymyksen, mitä
ihminen oikeuden mukaan saattoi omistaa, sellaisena joka alusta loppuun
asti koski yksilön suhdetta aineeseen. Aineella ei ole mitään oikeuksia
elävien olentojen suhteen, eikä sentakia ollut mitään syytä, kun asia
niin käsitettiin, miksi yksilöt eivät olisi hankkineet rajoittamatonta
omistusoikeutta aineen suhteen niin pitkälle kuin heidän kykynsä
salli. Mutta tämä katsantokanta ehdottomasti jätti huomioon ottamatta
ne yhteiskunnalliset seuraukset jotka johtuvat aineellisten esineiden
erilaisesta jaosta maailmassa missä jokainen ehdottomasti riippuu
elämän ja kaiken sen käytännön suhteen näiden esineiden heille
tulevasta osuudesta. Se on: vanha, niin sanottu omaisuuden siveysoppi
ei ollenkaan välittänyt asian koko siveydellisestä puolesta --
nimittäin sen vaikutuksesta inhimillisiin olosuhteisiin. Tämä puoli
asiassa taas täsmälleen määrää nykyaikaisen omaisuuden siveysopin koko
perusteen. Kaikki inhimilliset olennot ovat yhdenarvoisia oikeuksiltaan
ja arvoltaan, ja vain sellainen omaisuuden jakamisjärjestelmä voi olla
puolustettava joka kunnioittaa tätä yhdenarvoisuutta ja takaa sen
olemassaolon. Mutta samalla kuin kuulette että tämä periaate yleisimmin
pidetään taloudellisen yhdenvertaisuutemme moraalisena perusteena, on
olemassa täysin riittävä ja kokonaan erilainen peruste jonka nojalla,
vaikka elämän ja vapauden oikeudet eivät asiaan kuuluisikaan, me
kuitenkin ajattelisimme, että teollisuuden koko tuotannon samallainen
jako on oikea tapa ja kaikki muu ryöstöä.
"Päätekijänä omaisuuden tuotannossa sivistyneitten ihmisten keskuudessa
on yhteiskunnallinen järjestö, liittoutuneen työn ja vaihdon koneisto,
jonka kautta sadat miljoonat yksilöt varaavat toistensa tuotteille
kysyntää ja keskinäisesti täydentävät toistensa työtä, siten
muodostaen kansan ja maailman tuotanto- ja jakojärjestelmästä suuren
koneen. Tämä oli laita myös yksityiskapitalismin aikana, huolimatta
sen toimintatavan äärettömästä tuhlaavaisuudesta ja jarrutuksesta;
mutta tietysti on se nyt paljon tärkeämpi totuus, kun osuustoiminnan
koneisto käypi mahdollisimman pehmeästi ja joka voimaunssi käytetään
mahdollisimman vaikuttavasti. Alkuvoima koko teollisuustuotannossa,
joka on yhteiskunnallisen järjestön tulos, on nähtävissä erotuksessa
sen arvona minkä ihminen työn tekijänä tuottaa yhteiskunnallisen
järjestön yhteydessä, ja sen välillä mitä hän voisi tuottaa erillänsä
ollen. Lähimmäistensä kanssa yhdessä työskennellen yhteiskunnallisen
järjestön avulla hän ja he tuottavat tarpeeksi auttaakseen kaikki mitä
korkeimpaan ylöllisyyteen ja sivistykseen. Erillään työskennellessään
on inhimillinen, kokemus osottanut että hän olisi onnellinen, jos
voisi yleensä tuottaa siksi paljon että hengissä pysyisi. On arvioitu
luullakseni että työn tekijän keskimääräinen päivän tuotanto Amerikassa
on tätä nykyä noin 50 dollaria. Saman ihmisen työskentelystä olisi
arvio saman laskuperusteen mukaan sangen korkea, jos sen sanottaisiin
olevan viisikolmatta senttiä. Sanokaahan nyt minulle, Julian, kenelle
kuuluu yhteiskunnallinen järjestö, tämän ihmisten yhteyden ääretön
koneisto, joka kohottaa jokaisen työn tuotetta noin kaksi sataa kertaa?"
"Ilmeisesti", vastasin, "se ei voi kuulua kellekään erikoisesti,
vaan yksinomaan yhteiskunnalle kokonaisuudessaan. Yhteiskunta
kokonaisuudessaan voi yksin olla järjen ja keksimisen yhteiskunnallisen
omaisuuden perijä ja yhteiskunta kokonaisuudessaan saapi aikaan
jatkuvasti jokapäiväisen joukkoyhteyden jonka avulla yksinomaan tätä
perintöä voidaan käyttää."
"Aivan niin. Yhteiskunnallinen järjestö ynnä kaikki mitä siinä on
ja mitä se mahdolliseksi saattaa, on kaikkien jakamaton perintö
yhteisesti. Kenelle sitten kohtuuden mukaan kuuluu kunkin työn kaksi
sataa kertaa suurempi arvo joka johtuu yhteiskunnallisesta järjestöstä?"
"Ilmeisesti yhteiskunnalle kokonaisuudessaan -- yhteiseen kassaan."
"Ennen suurta vallankumousta", jatkoi tohtori, "vaikka
silloin tuntuukin vallinneen hämärä ajatus tämän laatuisesta
yhteiskunnallisesta kassasta, joka kuului yhteiskunnalle kokonaan,
ei ollut mitään selvää ymmärrystä sen laajuudesta eikä sillä
ollut vartijaa taikka määräyksiä jotka olisivat pitäneet huolta
sen kokoamisesta ja käyttämisestä yhteistarpeisiin. Yleinen
teollisuusjärjestö, kansallinen talousjärjestelmä, oli välttämätön,
ennenkuin yhteiskunnallista kassaa voitiin mukavasti suojella ja
hoitaa. Siihen asti sen välttämättä täytyi olla alttiina yleiselle
ryöväykselle ja kavallukselle. Yhteiskunnallinen koneisto oli
keinottelijain huostassa jotka sitä käyttivät rikastumiskeinonansa
kantaen veroja kansalta jolle se kuului ja jota sen olisi pitänyt
rikastuttaa. Vallankumouksen vaikutusta voi kuvata sanomalla että
kansa vain silloin otti kokonaisuudessaan huostaansa yhteiskunnallisen
koneiston, joka oli aina sille kuulunut, tarkoittaen siitä lähtien
johtaa sitä yleisenä laitoksena jonka tulot tuli antaa yhdenarvoisille
omistajille eikä enää rosvoille.
"Te voitte helposti nähdä", jatkoi tohtori, "miten tämän
teollisuustuotteiden erittelyn täytyi vähentää persoonallisen
yhdenvertaisuuden tärkeyttä työn suorituksessa yksityisten työn
antajain kesken. Jos nykyinen mies yhteiskuntakoneiston avulla
voi tuottaa viidenkymmenen dollarin arvosta työtä, kun hän ilman
yhteiskuntaa voi tuottaa vain neljännes dollarin arvosta, niin
jokaista viittäkymmentä dollaria kohti neljäkymmentä yhdeksän ja
kolme neljäsosaa dollaria täytyy sijoittaa yhteiskunnan kassaan,
jos mieli tasa-arvoista jakoa toimeen panna. Kahden ihmisen
teollisuustuotteliaisuudessa ilman yhteiskunnan apua saattoi toinen
olla puolta pahempi toista -- se on, samalla kuin toinen kykeni
tuottamaan täyden neljännes dollarin arvosta työtä päivässä, toinen
saattoi tuottaa vain kahdentoista ja puolen sentin arvosta. Tämä oli
sangen suuri erotus niiden olosuhteiden vallitessa, mutta kaksitoista
ja puoli senttiä on niin mitätön osa viidestäkymmenestä dollarista
ettei se mainitsemista edes ansaitse. Se on, erotus kahden ihmisen
yksilöllisten kykyjen välillä jäi samaksi, mutta sen erotuksen alensi
suhteellisesti vähäpätöiseksi se äärettömän suuri tasainen lisäys jonka
yhteiskuntajärjestö molempain tuotteille samalla mitalla antoi. Taikka
toista esimerkkiä käyttäen, ennenkuin ruuti oli keksitty saattoi yksi
mies helposti olla kahden vertainen sotilaana. Erotus yksityisten
miesten välillä pysyi kaikesta huolimatta voimassa; mutta pyssyn
tuottama tavaton samallainen lisäys molempain voimaan saattoi heidät
käytännössä samanarvoisiksi taistelijoiksi. Pyssyistä puhuessamme
saamme vielä paremman esimerkin -- yksilöllisten sotilaitten suhde
jalkaväen joukkueessa sen muodostamiseen nähden. Suuria erotuksia
oli olemassa yksilöllisten sotilaitten taisteluvoimassa rivien
ulkopuolella. Mutta riveissä ollen tämä muodostus lisäsi jokaisen
sotilaan taistelukykyä yhtäläisesti niin valtavasti että eri miesten
yksilöllisten kykyjen välinen eroavaisuus peittyi mitättömäksi.
Sanokaamme esimerkiksi että tämä muodostelma lisäsi joka jäsenen
taisteluvoimaa kymmenellä, silloin mies, joka rivien ulkopuolella oli
kahden veroinen voimassa toveriinsa verrattuna, oli molempain rivissä
seisoessa häneen verrattuna kuin kaksitoista yhdentoista rinnalla --
vähäpätöinen erotus.
"Minun tuskin tarvinnee teille huomauttaa, Julian, yhteiskunnallisen
kassa-aatteen merkitystä taloudelliseen yhdenvertaisuuteen, kun
teollisuusjärjestelmä oli kansallistutettu. Se osotti selvästi
että vaikka olisikin mahdollista laskea tyydyttävällä tavalla
teollisuustuotteiden erotus, jotta yksilöllinen työ saisi sille
oikeudellisesti tulevan osuuden samoinkuin yhteiskuntakassakin, ei
tulos kuitenkaan olisi vaivan arvoinen. Erikoisen kyvykäskään työn
tekijä, joka voisi toivoa eniten siitä voittavansa, ei voisi toivoa
voittavansa niin paljon kuin menettäisi toisten kanssa yhdessä
uhraamalla teollisuuskoneiston lisäkyvyn joka olisi tuloksena
yhteistunnosta ja yhteishengestä työn tekijäin kesken kehittyen
täydellisesti etujen yhteyden tunnosta."
"Tohtori", huudahdin, "minä pidän tästä yhteiskuntakassan aatoksesta
tavattomasti! Se saattaa minut ymmärtämään muiden asiain ohessa,
miten täydellisesti te näytte kehittyneen palkka-aatteesta joka
muodossa tai toisessa oli kaikkien talousaatteiden perusteena
minun aikanani. Se johtuu siitä että olette tottuneet pitämään
yhteiskuntapääomaa rikkautenne päälähteenä pikemmin kuin jokapäiväisenä
erikoiskäyttötavarana. Se on sanalla sanoen erotus kapitalistin ja
köyhälistön aseman välillä."
"Myöskin niin", sanoi tohtori. "Vallankumous teki meistä kaikista
kapitalisteja, ja voitto-osuuden aate on karkoittanut palkka-aatteen.
Me otamme palkkaa väin kunnian muodossa. Meidän kannaltamme katsoen,
kun joukko-omistus vallitsee yteiskuntajärjestelmän talouskoneistoon
nähden ja yhteiskunnalla kokonaisuudessaan on ehdoton valta sen
tuotteisiin, on jotakin huvittavaa niissä uutterissa väittelyissä,
joiden kautta teidän aikalaisenne koettivat määritellä täsmälleen,
miten suurta tai pientä palkkaa tai hyvitystä palveluksistaan oli tämä
tai tuo yksilö tai joukkokunta oikeutettu saamaan. Rakas Julian, jos
taitavinkin työn tekijä saisi tyytyä vain omiin tuotteisiinsa, jos
hän olisi ehdottomasti erotettu ja irrallaan niistä voimista joiden
kautta yhteiskuntakoneisto oli sen monin kerroin lisännyt, ei hänen
elinkulkunsa olisi parempi kuin puoliksi nälistyneen metsäläisen.
Jokainen on oikeutettu ei ainoastaan omaan tuotteeseensa, vaan paljon
enempään -- nimittäin osuuteensa yhteiskuntajärjestön tuotteista
ynnä lisäksi persoonalliseen tuotantoonsa, eikä hänen oikeutensa
tähän osuuteen riipu siitä teidän aikanne se-riistää-joka-riistää-voi
periaatteesta, jonka avulla toiset itsestänsä tekivät miljoonamiehiä
ja toiset jätettiin kerjäläisiksi, vaan samallaisista ehdoista kuin
kaikilla hänen kanssakapitalisteillaankin on."
"Minun aikanani puhuttiin ansaitsemattoman koron aatteesta jota korkoa
yhteiskuntajärjestö antoi yksityisille omaisuuksille", sanoin, "mutta
mikäli muistan vain maa-arvon yhteydessä. Oli uudistusmiehiä jotka
päättelivät että yhteiskunnalla on oikeus ottaa itselleen veroina
kaikki lisäykset maan arvossa jotka johtuivat yhteiskunnallisista
aiheista sellaisista kuin väestön lisääntymisestä tai yleisistä
parannuksista, mutta he näyttivät pitävän oppinsa toteuttamista
mahdollisena vain maahan nähden."
"Niin", sanoi tohtori, "ja merkillistä on että pitäessään kiinni
johtolangasta he eivät sitä seuranneet."