Keskiyön kylpy.
Vasta pimeän tultua saavuimme kotiin ja vasta useamman tunnin kuluttua
olimme saaneet kerrotuksi kokemuksemme. Isäntäväkeni ei kuitenkaan koko
aikana tuntunut kyllästyvän kuunnellessaan kuvauksia nykyajan asioista
saamistani vaikutelmista, vaan näytti olevan yhtä innostunut kuulemaan
mitä minä niistä ajattelin kuin minä itse olin innostunut näiden asiain
suhteen.
"Katsokaahan", sanoi Edithin äiti, "se on vain jonkinlaista
turhamaisuuden ilmaisua meidän puoleltamme. Te olette meille
jonkinlaisena kuvastimena, josta voimme nähdä miltä näytämme eri
näkökannalta katsellen kuin omaltamme. Ilman teitä emme olisi
milloinkaan havainneet olevamme mitään erinomaista väkeä, sillä itse
mielestämme, sen teille vakuutan, olemme sangen tavallisia ihmisiä."
Siihen minä vastasin että puhuessani heidän kanssaan hekin tuntuivat
minusta olevan peilinä minulle ja aikalaisilleni, mutta peilikuva ei
millään tavoin minun turhamaisuuttani kutkutellut.
Kun puhuessamme värikellon kupu kiertyen valkoiseksi osotti puoliyön
olevan käsissä, puhui joku vuoteelle menosta, mutta tohtorilla oli
toinen aatos.
"Minä ehdotan", hän sanoi, "että hyvää yölepoa kaikki saadaksemme
lähdemme kylpylaitokseen kylpemään."
"Onko mikään yleinen kylpylaitos avoinna näin myöhään?" sanoin, "Minun
aikanani kaikki oli suljettu jo kauan ennen."
Silloin tohtori antoi minulle selityksen, joka vaikka onkin itsestään
selvä asia kahdennenkymmenennen vuosisadan lukijoille minua koko
lailla hämmästytti, että mikään yleinen palvelus- tai mukavuuslaitos
ei ole tätänykyä koskaan vuoden mittaan suljettuna, enemmän yöllä kuin
päivälläkään; ja että vaikka tämänlainen palvelus laajuutensa suhteen
vaihteleekin riippuen kysynnästä, ei se milloinkaan vaihtele laatunsa
puolesta.
"Me arvelemme", sanoi tohtori, "että useitten pienempäin
epämukavuuksien rinnalla teidän päivienne elämässä ei mikään voinut
olla kiusallisempaa kuin alituinen keskeytys koko yleisessä toiminnassa
tai sen suurimmassa osassa joka yö. Suurin osa ihmisistä nukkuu kyllä
silloin, mutta aina on osa heistä valveilla ja liikkeellä ja kaikki
meistä joskus, ja me pitäisimme sangen laimeana toimintana sitä joka ei
yötyöläisille varaisi yhtä hyvää palvelusta kuin päivätyöläisillekin.
Te tietysti ette voineet sitä tehdä, kun teiltä puuttui yksinomainen
teollisuusjärjestö, mutta meille se on sangen helppoa. Meillä on yö- ja
päivävuorot kaikilla yleisessä palveluksessa -- ensinmainitut tietysti
paljon pienemmät."
"Miten on yleisten juhlapäivien laita; oletteko ne hyljänneet?"
"Jotenkin yleisesti. Tilapäisiä yleisiä juhlapäiviä teidän aikananne
kansa ylisti, koska ne olivat kipeästi tarpeeseen aikoina jolloin sai
vapaasti hengittää. Tätä nykyä kun työpäivä on niin lyhyt ja työvuosi
on ripoteltu täyteen pitkiä loma-aikoja, ei vanhanaikainen juhlapäivä
enää täytä mitään tarkoitusta ja sitä pidettäisiin vain vastuksena. Me
mieluummin valitsemme ja käytämme vapaa-aikamme niinkuin haluamme."
Askeleemme johdimme Leanderin kylpylaitokseen. Minun ei tarvitse
muistuttaa bostonilaisia että tämä on vanhempia kylpylaitoksia ja sitä
pidetään paljon vähempiarvoisena kuin nykyaikaisia rakennuksia. Minusta
se kuitenkin oli sangen vaikuttava nähtävä. Korkea huikaisevan valoisa
sisusta, ääretön uima-amme, neljä suurta vesisuihkua, jotka täyttivät
ilman timanttiloisteella ja alas syöksevän veden loiskeella, sekä
kirjavapukuinen ja naurava kylpijäin joukko muodosti vilkkaan ja komean
näyn joka oli sangen vaikuttava johdatin nykyisen elämän urheilupuolen
tutustumiseen. Suloisimmalta kaikesta tuntui ääretön vesijoukko jonka
teki läpinäkyvän kirkkaaksi valkeasta pohjasta heijastuva valo,
joten uijat koko ruumis näkyvissä olivat kuin leijailemassa jollain
valoisalla smaragdipilvellä, ja katsoja sai sen vaikutuksen että he
kelluivat painottomina kuin poijut veden pinnalla, mikä yhtä paljon
oli hämmästyttävää kuin ihastuttavaa. Edith kiirehti kertomaan minulle
kuitenkin ettei tämä ollut mitään uusien ja suurempien kylpylaitosten
kauneuden rinnalla, missä pohjapeitteen värejä vaihtelemalla vesi on
saatu sädehtimään kaikissa sateenkaaren väreissä, samalla kuin se on
säilyttänyt läpinäkyvän kirkkautensa.
Olin kuvitellut että vesi olisi suolatonta, mutta vihreä väri osotti
sen kuitenkin olevan merivettä.
"Meillä on huonot käsitykset suolattomasta vedestä uintivetenä, kun
vain suolaista saamme", sanoi tohtori. "Tämä vesi on Atlantin viimeistä
nousuvettä."
"Mutta miten saatte sen näin korkealle?"
"Me saatamme sen itsestänsä nousemaan", naurahti tohtori; "olisihan
surkeata, ellei nousuveden voima, joka koko sataman veden nostaa
seitsemän täyttä jalkaa, voisi nostaa sen vähän mitä me tarvitsemme
hiukan korkeammalle. Älkää katsoko sitä niin epäilevästi", hän lisäsi.
"Minä tiedän että Bostonin satamavesi ei läheskään ollut kyllin
puhdasta uintia varten teidän päivinänne, mutta se kaikki on muuttunut.
Teidän lokaviemärilaitoksenne, muistakaa, ovat unhottuneita iletyksiä,
eikä mitään mikä voi saastuttaa lasketa mereen tai jokeen nykyaikana.
Siitä syystä me voimme käyttää ja käytämmekin merivettä emme ainoastaan
kaikissa julkisissa kylpylaitoksissa, vaan myös varaamme sitä erikoisia
kotikylpyjä varten ynnä kaikkiin yleisiin vesisuihkuihin jotka siten
loppumattomme varastoineen voivat aina olla käynnissä. Alutta käykäämme
sisälle."
"Kuten tahdotte", sanoin tuntien kuin kylmää väristystä, "mutta
oletteko varma ettei se ole liian kylmää? Valtameren vettä me pidimme
liian kylmänä uintia varten syyskuussa."
"Ajattelitteko että viemme teidät kuolemaan?" sanoi tohtori. "Tietysti
on vesi lämmitetty kohtuullisen lämpimäksi; nämä kylpylaitokset ovat
avoinna kaiket talvetkin."
"Mutta herran nimessä, miten voitte lämmittää tällaiset suuret määrät
vettä joka vielä tavan takaa vaihtuu, varsinkin talvella?"
"Oh, meidän tuntoamme ei ollenkaan vaivaa se mitä nousuveden saatamme
puolestamme tekemään;" vastasi tohtori. "Me annamme sen nostaa
veden tänne ylös ja lämmittääkin sen. Katsokaahan, Julian, kylmä ja
kuuma ovat sanoja ilman todellista merkitystä, pelkkää kiemailevaa
tuulahdusta jota luonto työntää esille osuttaen vaativansa hiukan
kosiskelua. Se tahtoo aivan yhtä hyvin lämmittää kuin jäädyttääkin
teitä, jos vain osaatte sitä oikein lähestyä. Lumimyrskyt, jotka teidän
sukupolveanne palelluttivat, olisivat aivan yhtä hyvin voineet olla
hiilikaivostenne tehtäviä toimittamassa. Te näytätte epäuskoiselta,
mutta sallikaa minun nykyaikaisten olojen ymmärtämiseksi tarvittavana
ensimmäisenä selityksenä sanoa että voima, ynnä kaikki siihen kuuluva
valo, lämpö ja energia, on tätä nykyä käytännössä loppumaton ja
maksuton ja tuskin tulee kysymykseen minään tekijänä mekaanillisissa
arvioissa. Nousuveden, tuulien ja vesiputousten käyttäminen on
kuitenkin vain puolieräisiä keinoja luonnon voimalähteiden esille
tuomiseksi verrattuina toisiin käytännössä oleviin joiden kautta
rajaton voima on kehitetty luonnon alkuperäisestä epätasaisuuden
olotilasta."
Hetkistä myöhemmin olin nauttimassa suloisinta merikylpyä mikä vielä
milloinkaan oli osakseni tullut; kokonaan uusi tunne elämässäni oli se
minkä sain suihkujen alla pulikoidessani.
"Te olette pian kahdennenkymmenennen vuosisadan bostonilaisten ensi
luokassa", sanoi tohtori nauraen minun riemulleni. "Sanotaan että
meidän nykyaikaisen sivistyksen merkittävänä piirteenä on että
kehityksemme tavoittelee kaukaisten esi-isiemme sammakkomuotoa;
nähtävästi te ette tahdo asettua joukon kulkua estämään."
Kello oli yksi kotiin saapuessamme.
"Minä luulen", sanoi Edith toivottaessani hänelle hyvää yötä, "että
kymmenen minuutin kuluttua olet jälleen yhdeksännentoista vuosisadan
ystäviesi joukossa, jos uneksit samoin kuin viime yönä. Mitäpä
antaisinkaan jos voisin tehdä sen matkan kanssasi ja itse nähdä miltä
maailma silloin näytti!"
"Ja minä antaisin yhtä paljon säästyäkseni sen kokemuksen
uudistuksesta", sanoin, "ellei se tapahtuisi sinun seurassasi."
"Tarkoitatko että todella pelkäät uneksuvasi vanhoista ajoista
jälleen?'"
"Pelkään niin suuresti", vastasin, "että minulla on hyvä halu
istua ylhäällä koko yön välttääkseni toisen sellaisen painajaisen
ilmestymistä."
"Rakas ystävä, eihän sinun sitä tarvitse tehdä", hän sanoi. "Jos
haluat, niin minä pidän huolta ettei sinua enää sillä tavoin kiusata."
"Oletko sitten loihtija?"
"Jos minä kiellän sinua erikoisesta asiasta uneksimasta, niin et
uneksi", hän sanoi.
"Sinä olet kyllä valvovain ajatusteni herratar", sanoin; "mutta voitko
johtaa nukkuvaa ajatustanikin samoin?"
"Saat nähdä", hän sanoi ja terottaen silmänsä minun silmiini, sanoi
hän levollisesti, "muista, sinä et uneksu mitään tänä yönä mikä kuului
vanhaan elämääsi!" Ja hänen puhuessaan tunsin mielessäni että niin oli
käyvä kuin hän sanoi.