Suurin ihme -- muoti syösty valtaistuimelta.
"Sinulla ei varmaankaan liene heikointa aavistustakaan siitä
ruumiillisesta kiusauksesta mitä olen tuntenut käyttäessäni noita
hirveitä muumion naamiopukuja", huudahti toverini lähtiessämme talosta.
"Ajattelehan että nyt ensi kerran todella yhdessä kävelemme!"
"Varmaankin unohdat", vastasin, "että olemme olleet ulkona yhdessä
useampia kertoja."
"Ulkona yhdessä, niin kyllä, mutta emme kävelemässä", vastasi hän;
"ainakaan minä en ole kävellyt. En tiedä mikä eläintieteellinen sana
sopivimmin kuvaisi sitä tapaa jota noiden säkkien sisäpuolella käytin
eteenpäin päästäkseni, mutta kävelemistä ei se ainakaan ollut. Sinua
aikasi naiset, näethän, olivat lapsesta pitäen tottuneet sellaiseen
kulkutapaan ja epäilemättä kehittyneet koko taitaviksi siinä; mutta
minulla ei koko elämässäni ole milloinkaan ollut hameita, paitsi
kerran jossain näytelmässä. Se oli ankarinta tointa mitä koskaan olen
kokenut, ja epäilen tokko milloinkaan enää osotan sinulle niin vankkaa
todistusta kunnioituksestani. Minua ihmetyttää että sinä et näyttänyt
huomaavan miten surkeassa tilassa olin."
Mutta jos, tottunut kun olin poimuihin kahlehdittujen naisten
käyntitapaan, en ollut huomannut mitään tavatonta Edithin kulussa
ollessamme ulkona edellisillä kerroilla, niin keveä sulous hänen
kävelyssään ja kimpoava ripeys hänen askeleissaan nyt vaeltaessaan
vieressäni osotti hänen olevan urheilijan, lumoavan laadultaan.
Kaiken sen kuvaileminen yksityisseikkoineen mitä sinä päivänä näin
matkallani paperin valmistustehtaissa olisi vanhan kertomuksen
esittäminen kahdennenkymmenennen vuosisadan lukijoille; mutta
enemmän kuin kaikki koneyhteyksien nerokkuus ja vaihtelu vaikutti
minuun työn tekijät itse ja heidän työsuhteensa. Minun ei tarvitse
selitellä lukijoilleni, minkälaisia suuret myllyt ovat näinä päivinä
-- korkeita ilmakkaita saleja, seinät tiilistä tai metallista kauniine
piirroksineen, palatsien tavoin kalustetut kaikilla mukavuuksilla,
koneisto käyden melkein äänettömästi ja kaikki työpaikat jotka jollain
tavoin voisivat olla vaarallisia nerokkaitten keksintöjen avulla
saatettu mahdollisimman turvallisiksi. Ei minun myöskään tarvitse
kuvailla teille näissä teollisuuspalatseissa olevia ruhtinaallisia
työn tekijöitä, voimakkaita ja uhkeita miehiä ja naisia hienoine
sivistyskasvoineen uurastaen taiteilijan innolla itse valitsemaansa
työtä jossa hyöty ja kauneus yhtyvät. Te kaikki tiedätte minkälaisia
tehtaanne ovat tätä nykyä; epäilemättä kukaan teistä ei pidä niitä
liian miellyttävinä ja mukavina, kun olette sellaisiin tottunut koko
elämänne ajan. Te epäilemättä arvostelette niitä ala-arvoisemmiksikin
kuin niiden pitäisi oleman, sillä sellainen on ihmisluonne; mutta jos
tahdotte ymmärtää, miltä ne minusta näyttävät, niin sulkekaa silmänne
hetkeksi ja koettakaa mielessänne kuvitella, minkälaisia olivat
puuvilla-, villa- ja paperimyllyt sata vuotta sitten.
Kuvailkaa matalat huoneet, katossa karkeat ja likaiset hirret, seinät
paljaista tai valkeaksi maalatuista tiileistä. Kuvitelkaa laattiat niin
täynnä koneita jotta tilaa säästyisi, että tuskin jäi työn tekijöille
ahtaita solia mistä luikerrella lentäväin teräskäsivarsien ja hankojen
lomitse, ja harhaliikunto merkitsi kuolemaa tai ruhjoutumista.
Kuvitelkaa ilman tila puhtaan ilman asemasta täynnä hajusekoitusta
öljystä ja ruokottomuudesta, pesemättömistä ihmisruumiista ja
likaisista vaatteista. Ajatelkaa alituista koneiston rätinää ja
räiskettä kuin tuulispään särinä.
Mutta nämä olivat vain näkymön aineellisia asioita. Sulkekaa silmänne
kerran vielä, jotta näkisitte sen mitä en minä toivoisi koskaan
nähneeni -- loppumaton jono naisia, kalpeita, posket lommolla, kasvot
elottomat ja typerät, vain kurjuutta ilmoittavat, vaatteet ryysyjä,
virttyneitä ja likaisia; eikä vain naisia, vaan laumoittain pikku
lapsia, kasvoiltaan surkastuneita ja ryysyisiä -- lapsia joiden verestä
äidin maito tuskin oli haihtunut ja luut vielä olivat rustoa.
Edith esitti minut erään näiden tehtaiden superintendentille joka oli
sievä ehkä neljänkymmenen vuotias nainen. Hän näytti meille hyvin
ystävällisesti kaiken ja selitti minulle asioita ja oli sangen harras
vuorostaan tietämään mitä minä ajattelin nykyaikaisista tehtaista
ja niiden vastakohdista muinaisten päivien tehtaisiin verraten.
Luonnolliseni kerroin hänelle että minuun oli vaikuttanut paljon
enemmän muutos itse työn tekijäin olosuhteissa kuin mikään uusista
käyttökoneista.
"Oh niin", hän sanoi, "tietysti te sanotte niin; sen täytyy todellakin
olla painava vastakohta, vaikka nykyiset olosuhteet tuntuvat
meistä niin luonnollisilta että unohdamme niiden joskus olleen
toisenlaiset. Kun työn tekijät päättävät miten työ on tehtävä, niin
ei ole ihmeellistä että olosuhteitten pitäisi oleman mahdollisimman
miellyttävät. Toiselta puolen, kun kuten teidän päivinänne yksi
luokka, teidän yksityiskapitalistinne, joka ei ottanut osaa työhön,
määräsi kuitenkin miten työ oli tehtävä, niin ei ole merkillistä
että teollisuussuhteet olivat niin raakamaisia, etenkin kun
kilpailujärjestelmä pakotti kapitalistit kiskomaan työn tekijöiltä
mahdollisimman paljon työtä mitä halvimmalla hinnalla."
"Tuleeko minun ymmärtää", kysyin, "että kussakin ammatissa työn tekijät
itse järjestävät oman toimialansa olosuhteet?"
"Ei suinkaan. Teollisuushallituksemme ykseysluonne on sen elinaate,
jota vailla ollen se heti joutuisi epäkäytännölliseksi. Jos
kunkin ammatin jäsenet vallitsisivat sen olosuhteet, niin he aina
olisivat viettelyksessä johtaa sitä itsekkäästi ja yhteiskunnan
yleisille eduille vastakkaisesti ja koettaisivat, samoinkuin
teidän yksityiskapitalistinne, saada niin paljon ja antaa niin
vähän kuin mahdollista. Eikä vain kaikki eri työn tekijäin luokka
olisi kiusauksessa toimia tällä tavalla, vaan kukin saman ammatin
työn tekijäin aliosastotkin seuraisivat pian samaa politiikkaa,
kunnes koko teollisuusjärjestelmä olisi hajalla, ja meidän tulisi
kutsua kapitalistit haudoistaan pelastamaan meitä. Sanoessani että
työn tekijät järjestivät työsuhteet, tarkoitin työn tekijöitä
kokonaisuudessaan -- se on, kansaa semmoisenaan, jonka kaikki jäsenet
tätänykyä ovat työn tekijöitä kuten tiedätte. Teollisuusjärjestelmän
eri haarojen olosuhteitten järjestäminen ja keskinäinen sovelluttaminen
ovat kokonaan yleisen hallituksen tehtäviä. Samalla kuitenkin
työsuhteitten järjestämistä kullakin toiminta-alalla valvovat sen työn
tekijät tehokkaasti vaikka välillisesti sen oikeuden kautta joka meillä
kullakin on saadessamme valita ja vaihtaa toiminta-alojamme. Kukaan ei
haluaisi valita tointa, jonka olosuhteet eivät olisi tyydyttäviä, joten
ne täytyy laittaa tyydyttäviksi ja pitää sellaisina."
Ollessamme tehtaassa tuli puolisen aika ja minä pyysin
superintendenttiä ja Edithiä syömään kanssani. Halusin oikeastaan
päästä varmuuteen siitä, oliko vastikään saamani luottokortti jonkun
arvoinen vai eikö.
"Yksi asia on teidän puvuissanne", sanoin istuessamme pöytämme ääressä
ruokasalissa, "jonka suhteen olen koko utelias. Tahdotteko sanoa
minulle, kuka tai mikä määrää muodit?"
"Luoja määrää ainoan muodin mitä nyt yleisesti noudatetaan", vastasi
Edith.
"Ja mikä se on?"
"Ruumiimme muoto", hän vastasi.
"Niin, niin, se on hyvä", vastasin, "ja aivan totta myös teidän
pukuihinne nähden, samoinkuin se ei ollut meidän puvuissamme;
mutta kysymykseni on vastinta vailla vielä. Selvästihän teillä
on yleinen teoria puvuissanne nähtävänä, mutta onhan olemassa
tuhansia eroavaisuuksia yksityiskohdissa, kuten tyylin mahdollisissa
vaihdoksissa, kuosissa, värissä, aineessa ja missä lieneekään. No niin,
pukujen laittokin luullakseni on kuten kaikki muukin teollisuus yleistä
liikettä, yhteisen johdon alaista, eikö niin?"
"On varmaan. Ihmiset tietysti voivat tehdä omat pukunsa jos haluavat,
aivan samoin kuin voivat tehdä mitä tahansa, mutta se olisi suurta ajan
ja vaivan hukkaa."
"Hyvä. Tehtaissa valmistettavat puvut tehdään jonkun erikoisen
suunnittelun tai suunnittelujen mukaan. Minun aikanani pukujen
suunnittelukysymyksen ratkaisivat seuraelämän johtajat, muotilehdet,
määräykset Pariisista tai herra ties mitkä kaikki; mutta joka
tapauksessa kysymys meidän varalle ratkaistiin ja meidän täytyi
vain totella. En sano että se oli mikään hyvä tapa; päinvastoin se
oli inhottava; mutta minä haluan tietää: mikä järjestelmä teillä on
tämän asemasta, sillä minä otaksun että teillä nyt ei ole seuraelämän
johtajia, muotilehtiä eikä Pariisin määräyksiä? Kuka ratkaisee
kysymyksen, miten pukeudutte?"
"Me", vastasi superintendentti.
"Tarkoitatte kai että määräätte sen joukolla kansanvaltaisella tavalla.
No niin, katsellessani ympärilleni tässä ruokasalissa ja nähdessäni
pukujen vaihtelevaisuutta ja kauneutta, täytyy minun sanoa että
järjestelmänne tulokset näyttävät tyydyttäviltä, mutta luullakseni
olisi vankinkin kansanvaltaisuuden periaatteiden uskoja epäillyt,
tokko enemmistön valta tulee pukuihinkin ulettumaan. Minä myönnän että
muotikytkyt jota me kumarsimme oli sangen rasittava, mutta totta oli
sitäpaitsi että jos olimme kylliksi urheita, kuten muutamat todella
olivat, saatoimme sen torjua luotamme; mutta kun puvun tyylin määrää
hallitus ja vain erikoisia tyylejä tehdään, niin teidän täytyy joko
seurata enemmistön makua taikka maata sängyssä. Miksi nauratte? Eikö
asia ole niin?"
"Me nauroimme sentakia", vastasi superintendentti, "että te hiukan
väärin asian ymmärsitte. Sanoessani että me järjestämme pukukysymyksen,
en tarkoittanut että me sen joukolla järjestämme, enemmistön maun
mukaan, vaan yksilöllisesti, kukin itsellensä."
"Mutta minä en voi älytä, miten sen voitte tehdä", intin vielä.
"Kankaiden valmistaminen ja niiden puvuiksi tekeminen on hallituksen
toimena. Eikö se käytännössä merkitse että hallituksella on valvonta-
ja alkuunpanovalta pukujen muotiin nähden?"
"Ei millään tavalla!" huudahti superintendentti. "Selvää on, mr. West,
kuten historioitsijatkin sanovat, että hallinnollisessa toiminnassa
teidän päivinänne oli jonkinlainen mielivaltainen johto, jota ei enää
ole olemassa. Hallitus on todenteolla nyt mitä se nimellisesti oli
Amerikassa teidän päivinänne -- palvelija, työase, välikappale jonka
kautta kansa tahtonsa perille ajaa ja joka itse on tahtoa vailla.
Kansan tahto ilmenee kahdella eri tavalla jotka ovat aivan erilaiset:
ensiksi joukkopäätöksellä, enemmistön mukaan, kun kysymyksessä on
yhteisiä, keskinäisiä etuja, sellaisia kuin yhteiskunnan suuret
taloudelliset ja valtiolliset yhteisasiat; toiseksi, persoonallisesti,
kunkin yksilön tahdon mukaan häntä itseään varten yksityisiä ja
itselle kuuluvia asioita kosketeltaessa. Hallitus on yhtä ehdottomasti
yksilöllisen mukavuuden palvelija yksityisissä asioissa kuin se on
joukon tahdonkin noudattaja yhteiskunnan yhteisetuihin katsoen. Se
on samalla kaikkein korkein edustaja yleisissä asioissa ja jokaisen
asiamies, juoksupoika ja hommaaja kaikkia yksityisiä tarkoituksia
varten. Mikään ei ole liian ylhäistä tai alhaista, liian suurta tai
pientä sille mitä se ei hyväksemme tekisi.
"Pukujen valmistusosastolla on ääretön varasto kankaita ja koneita
kokonaan jokaisen kansaan kuuluvan miehen tai naisen mielen mukaan
käytettävissä. Te voitte mennä johonkin puotiin ja tilata minkälaisen
pavun tahansa josta historiallinen kuvaus on olemassa Eevan päivistä
eilispäivään asti, taikka voitte jättää oman kuvittelunne mukaisen
tilauksen aivan uuden muotoista pukua varten mistä nykyään olemassa
olevasta aineesta tahansa, ja se lähetetään luoksenne kotiin
vähemmässä ajassa kuin kukaan yhdeksännentoista vuosisadan ompelija
edes lupasikaan valmistaa tilausta. Tästä puhuessamme todella
haluaisin teidän näkevän pukuja valmistavat koneemme käynnissä.
Meidän paperipukumme tietysti ovat saumattomia ja ne kokonaan tehdään
koneilla. Kun laitos on sovitettavissa jokaisen mitan mukaan, voitte
saada teitä varten kokonaan valmistetun puvun katsellessanne konetta.
Tietysti on olemassa muutamia yleisiä tyylejä ja kuosia jotka ovat
yleisemmin tavallisia ja puodeissa on varasto sellaisia saatavissa,
mutta sillä on tarkoitettu kansan mukavuutta eikä osaston joka aina
on valmis noudattamaan kunkin kansalaisen määräyksiä ja valmistamaan
kaikki tilaukset mahdollisimman lyhyessä ajassa."
"Sitten jokainen voi luoda muotinsa?" sanoin.
"Jokainen voi sen tehdä, mutta sen seuraaminen riippuu siitä onko
se hyvä ja onko sillä todella jotain uusia mukavuuden tai kauneuden
puolia; muuten se ei varmastikaan tule muodiksi. Sen kestämisaika
riippuu täsmälleen siitä ansiosta minkä yleinen maku sille takaa,
aivan kuin se olisi konekeksintö. Jos uudella aatteella puvun suhteen
on jotakin ansiota, niin se nopeasti otetaan käytäntöön, sillä meidän
kansa on sangen harras korottamaan persoonallista kauneutta puvun
avulla, ja kun mitään mielivaltaista tyylikantaa ei ole olemassa
kuten muoti oli teillä, olemme me sangen kärkkäitä omaksumaan
viehättäväisyyksiä ja uutuuksia kuosin ja värin suhteen. Vaikutuksen
vaihtelevaisuudessa meidän pukemistapamme näyttää todella eniten
eroavan teidän muodeistanne. Teidän tyylinne vaihtelivat aina vain
muodin määräysten mukaan, mutta kun vain yhtä tyyliä kunakin aikana
siedettiin, oli teillä vain perättäin seuraavia vaihtelevaisuuksia eikä
samanaikuisia kuten meillä. Luulisin että tämän tyylin samallaisuus,
joka usein mikäli ymmärrän ulettui kankaaseen, väriin ja kuosiin
samalla kertaa, vaikutti että suuret kokouksenne osottivat kiusallista
samallaisuutta."
"Se seikka myönnettiin täysin todeksi minun aikanani", vastasin.
"Taiteilijat olivat muodin vihollisia kuten todella muutkin järkevät
ihmiset, mutta vastustus oli turhaa. Tiedättekö että jos voisin
palata yhdeksännelletoista vuosisadalle, niin en ehkä voisi kertoa
aikalaisilleni mitään muuta teidän toimittamistanne vaihdoksista
joka niin syvästi heihin vaikuttaisi kuin tieto siitä että te olitte
katkaisseet muodin valtikan, että ei enää tunnustettu mitään pakollista
pukukantaa ja että millään tyylillä ei ollut muuta kestävyyttä
kuin minkä sen ansioitten yksilöllinen tunnustaminen sille tuotti.
Toiveikkaimmat heistä uskoivat että useimmat muut ihmiskunnan kantamat
ikeet kerran vielä murtuisivat, mutta muodin orjuudesta ei koskaan
vapautusta odotettu, ennenkuin ehkä taivaassa."
"Muodin hallintokausi, kuten historian kirjat sitä sanovat, on aina
tuntunut minusta käsittämättömältä asialta vanhan järjestelmän aikana",
sanoi Edith. "Näyttäisi siltä kuin sillä olisi täytynyt olla jokin
suuri voima takanaan, jolla voi pakottaa tottelevaiseen alamaisuuteen
niin tyrannillisten sääntöjen alaiseksi. Ja nyt ei siinä näytä käytetyn
minkäänlaista voimaa ollenkaan. Kerrohan meille, Julian, mikä oli tämä
salaisuus?"
"Älä kysy minulta!" vastasin. "Me olimme kuin julman tenhottaren
vallassa -- siinä kaikki mitä tiedän. Kukaan ei väittänyt ymmärtävänsä,
miksi teimme siten. Ettekö voi sanoa meille", lisäsin kääntyen
superintendentin puoleen -- "miten te nykyajan ihmiset selitätte sen
muotihulluustaudin joka meidän elämäämme niin rasitti?"
"Kun minuun vetoatte", vastasi seuralaisemme, "niin sanon että
historioitsijat selittävät muodin vallinnan teidän aikananne
taloussuhteiden erilaisuuden luonnolliseksi tulokseksi, se erilaisuus
kun vallitsi yhteiskunnassa missä jäykkä säätyero juuri oli lakannut
vallitsemasta. Sen aiheutti kaksi syytä: yhteisen kansan halu matkia
ylempiä luokkia ja ylempäin luokkain halu suojautua tätä matkimista
vastaan ja säilyttää erotusta ulkomuodossa. Eri aikoina ja eri maissa,
joissa luokat olivat lain tai rautaisen tavan määräämiä kasteja, oli
kullakin kastilla erikoinen pukunsa jota toinen luokka ei saanut
jäljitellä. Sentakia olivat muodit seisovia. Kansanvaltaisuuden
noustessa poistettiin luokkaerotuksilta laillinen suojelus, vaikka
todellinen erotus yhteiskunnallisessa luokituksessa yhä pysyi
taloudellisten erilaisuuksien järkähtämättömyyden takia. Nyt oli
kaikilla vapaus matkia yliluokkia ja siten ainakin näyttää yhtä
hyvältä kuin ne, eikä mikään matkimismuoto ollut niin luonnollista ja
helppoa kuin puvun matkiminen. Ensiksi yhteiskunnallinen kunnianhimo
johti tähän matkimiseen; sitten vähemmän vaativainkin pian oli pakko
seurata ensimmäisten esimerkkiä, jotta eivät selvästi tunnustaisi
yhteiskunnallista halvempiarvoisuuttaan, kunnes lopuksi järkeväinkin
täytyi seurata muuta joukkoa ja alistua muodin alaiseksi välttääkseen
esiintymästä omituisena erikoisen ulkonäkönsä takia."
"Saatan kyllä ymmärtää", sanoi Edith, "että yhteiskunnallinen kateus
sai alemman kansan matkimaan rikkaampia ja yliluokkaa ja että muodit
tällä tavoin syntyivät; mutta miksi niitä niin usein vaihdettiin, kun
vaihtojen toimeenpanemisen täytyi kuitenkin tulla pelottavan kalliiksi
ja tuottaa paljon vaivaa?"
"Siitä syystä", vastasi superintendentti, "että ainoa keino
millä yliluokka saattoi päästä jäljittelijöistään ja säilyttää
eroavaisuutensa puvussa oli alituisesti uusien muotien käytäntöön
ottaminen ja jälleen niiden muuttaminen uusiksi heti kun niitä oli
matkimaan ruvettu. -- Eikö teistä tunnu, mr. West, että tämä selitys
vastaa tosiasioita sellaisina kuin olette ne huomanneet?"
"Aivan kokonaan", vastasin. "Lisätä myös saattaa että muotien vaihtoa
suuresti yllytti ja auttoi suurten teollisuus- ja kauppayhteyksien
oma etu, ne kun liikettä tekivät hankkimalla pukuaineita, sekä
persoonalliset edut. Kukin vaihdos, saamalla aikaan uusien aineiden
kysynnän ja saattamalla kelvottomiksi käytännössä olevat, oli kuten me
sanoimme hyvä liikkeelle, vaikka jos liikemiehiä niin huonosti onnisti
että äkillinen muodin muutos heidät tapasi varastojen ollessa tavaraa
täynnä merkitsi se heille häviötä. Suuria tämänlaisia tappioita sattui
kuitenkin aina muodin muuttuessa."
"Mutta mehän olemme lukeneet että muodit koskivat monia muitakin
asioita kuin pukuja", sanoi Edith.
"Aivan niin", sanoi superintendentti. "Puku oli muodin vankin
pääpaikka, koska matkiminen oli helpointa ja huomattavinta puvuissa,
mutta melkeinpä kaikessa mikä kuului elintapoihin, syönnissä,
juonnissa, huvituksissa, asunnoissa, huonekaluissa, hevosissa
ja ajopeleissä, palvelijoissa, vieläpä kumarrustavassa ja käden
pudistuksessa sekä ruuan tarjonnassa ja teekupin pitämisessä enkä
tiedäkään missä kaikessa -- oli muoteja joita tuli noudattaa ja
joita vaihdettiin heti kun niitä alettiin seurata. He olivat todella
merkillistä kuvitusvoimaista väkeä ja mr. Westin aikalaiset näyttävät
sen kokonaan ymmärtäneenkin; mutta niin kauan kuin yhteiskunta oli eri
arvoisuutta täynnä eikä mitään kastirajoja ollut estämässä matkimista,
täytyi alempain apinoida ylempiä ja ylempäin estää matkimista niin
paljon kuin mahdollista etsimällä alinomaa tuoreita keksintöjä
ylevämmyytensä osottamiseksi."
"Lyhyesti", sanoin, "meidän ikävä samanlaisuutemme puvussa ja
tavoissa näyttää teistä olleen luonnollinen tulos olosuhteittemme
yhdenvertaisuuden puutteesta."
"Aivan niin", vastasi superintendentti. "Sentakia ettette olleet
yhdenvertaisia teitte itsenne kurjiksi ja ilkeiksi koettaessanne olla
yhdenvertaisia. Eriarvoisuuden moraalisen vääryyden rinnalla oli
yhdenvertaisuuden ihanne joka ilmeni samallaisuuden kammoamisessa.
Sillä yhdenvertaisuuden ilma tappaa matkimisen ja synnyttää
alkuperäistä; jokainen toimii itsenäisesti, koska kellään ei ole mitään
hyötyä toisen matkimisesta."