"Muuan hetki", hän sanoi, "riittää selvittämään ajatuksenne tästä
kysymyksestä ja osottamaan teille miten ihmeellisesti vähäinen
järjellinen järjestelmä on saattanut yksinkertaiseksi sopivan elämän
uran keksimisen mikä teidän päivinänne näyttää olleen niin vaikea asia
ja niin harvoin tyydyttävällä tavalla onnistui."
Löydettyämme mukavan nurkan itsellemme lähellä akkunaa keskimmäisessä
salissa, tohtori toi pian joukon kaavalanketteja ja luetteloja ja
alkoi selittää niitä minulle. Ensiksi hän näytti minulle yleisen
hallituksen vuosijulistuksen maan tarpeista, joka seikkaperäisesti
osotti missä suhteessa sinä vuonna käytettäväksi tuleva työn tekijäin
voima oli jaettava eri toiminta-alojen välillä teollisuuspalvelukseen
nähden. Se oli se puoli asiasta joka osotti yleisessä palveluksessa
ehdottomasti suoritettavia välttämättömyyksiä. Sitten hän näytti
minulle ehdonvaltaisuuseli valintalanketteja, joihin kukin sinä vuonna
luokittamattomasta palveluksesta päässyt nuorukainen merkitsi, jos
halusi valita, mitä toiminta-alaa yleisessä palveluksessa hän piti
paraimpana, ja jos hän ei lankettia täyttänyt pidettiin sitä merkkinä
siitä että hän oli taipuvainen ottamaan vastaan sen toimen mitä
yleisessä palveluksessa kaivattiin.
"Mutta", sanoin, "asuinpaikan asema on useasti yhtä tärkeä kuin
toiminta-alan laatu. Esimerkiksi joku ei haluaisi joutua erilleen
vanhemmistaan etkä varmastikaan lemmitystään, vaikkapa hänelle määrätty
toiminta-ala muussa suhteessa olisi miten tyydyttävä."
"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Mutta jos meidän
teollisuusjärjestelmämme ryhtyisi erottamaan rakastavaisia ja
ystäviä, perheen isiä ja äitejä, vanhempia ja lapsia välittämättä
heidän toivoistaan, ei se varmaankaan kauvan pysyisi pystyssä. Te
näette tämän sarakkeen paikkakunnista. Jos te merkitsette ristinne
Bostonin kohdalla tässä sarakkeessa, sitoo se hallituksen määräämään
palveluspaikkanne sen piirin rajain sisälle. Kullakin kansalaisella on
oikeus vaatia palveluspaikka itselleen kotipiirissään. Muutenhan, kuten
sanoitte rakkauden ja ystävyyden siteet raakamaisesti katkottaisiin.
Mutta tietenkään ei kahta hyvää voi kaikki saavuttaa; jos vaaditte
ehdottomasti saada työpaikan kotipiirissänne täytyy teidän tyytyä
toiminta-alaan jonka rinnalla olisitte parempana pitäneet jotakin
tointa, mikä olisi ollut saatavissanne, jos olisitte halunneet lähteä
kotoa pois. Kuitenkaan ei ole tavallista että kenenkään tarvitsee
uhrata valitsemaansa toiminta-alaa tunnesiteiden takia. Maa on jaettu
teollisuuspiireihin eli alueisiin joihin kuhunkin on koetettu muodostaa
mahdollisimman täydellinen teollisuusjärjestelmä, missä kaikki
tärkeät ammatit ja toiminta-alat ovat edustettuina. Tällä tavoin on
useimmilla meistä mahdollisuutta löytää tilaisuuksia valitsemallaan
toiminta-alalla tarvitsematta erota ystävistään. Tämä on sitäkin
yksinkertaisemmin saavutettavissa, kun nykyaikaiset kulkuneuvot
ovat siihen määrään poistaneet välimatkojen erotuksen että ihminen
joka asun Bostonissa ja tekee työtä Springfieldissä, sadan mailin
päässä on tavallaan kutakuinkin yhtä lähellä toimintapaikkaansa
kuin tavallinen työmies oli teidän aikananne. Sellainen joka asuisi
Bostonissa ja tekisi työtä kahden sadan mailin päässä (Albanyssa)
olisi paljon paremmassa asemassa kuin tavallinen Bostonissa työtä
tehnyt laitakaupunkilainen sata vuotta sitten. Mutta samalla kuin suuri
joukko haluaa saada toimen kotona, on monta sellaistakin jotka vaihteen
vuoksi pitävät paljon parempana lähteä lapsuuden tanteriltaan. Nämä
myös osottavat halunsa merkitsemällä sen piirin numeron jonne haluavat
päästä toimimaan. Samoin tulee osottaa vielä joku toinen tai kolmas
paikka mitä asianomainen parempana pitää, joten huono olisi onni ellei
voisi saada olopaikkaa ainakin siinä osassa maata jossa haluaa, vaikka
paikkakunnan valintamääräys on sitova vain siinä tapauksessa että
henkilö haluaa jäädä kotipiiriinsä. Muussa tapauksessa neuvotellaan
asiasta niin kauvan että ristiriitaiset vaatimukset saadaan
sovitetuiksi. Kun vapaaehtoinen siten on täyttänyt valintalankettinsa
vie hän sen asianomaiselle registeeraajalle ja saapi luokituksensa
virallisesti leimatuksi siihen."
"Mikä on tämä luokitus?" kysyin.
"Se on numero joka osottaa hänen edellistä asemaansa kouluissa
ja palvellessaan luokittamattomana työn tekijänä, ja arvellaan
sen olevan paraan saavutettavan tunnusmerkin hänen suhteellisesta
järkevyydestään, kykeneväisyydestään ja uutteruudestaan työstä.
Jos on enemmän tarjokkaita erikoisiin toimiin kuin tiloja, niin
luokitukseltaan alin saapi tyytyä toiseen tai kolmanteen valintasijaan.
Valintalanketit käsitellään lopuksi paikallistoimistossa ja sovitellaan
teollisuuspiirin keskuskonttoorissa. Kaikille jotka ovat vaatineet
työtä kotipiirissään varataan ensin työpaikka luokituksen mukaan.
Lanketit joissa vaaditaan työtä toisissa piireissä lähetetään
kansallistoimistoon ja siellä ne sovitellaan toisista piireistä
tulleitten kanssa, niin että tarjokkaille varataan paikka niin paljon
kuin mahdollista heidän toivomustensa mukaan ja heidän suhteelliseen
luokitusoikeuteensa katsoen, milloin vaatimukset ristiriitaan joutuvat.
Aina on havaittu että yksilöitten persoonalliset omituisuudet
suurissa yhteyksissä ovat merkillisesti taipuvaiset pitämään toisiaan
tasapainossa ja keskinäisesti täydentämään toisiaan, ja tämä ilmiö on
merkittävällä tavalla huomattavissa meidän järjestelmässä toiminta-alaa
ja paikkaa valittaessa. Valintalanketit täytetään kesäkuussa, ja
elokuun ensi päivänä jokainen tietää missä hänen on ilmoittauduttava
palvelukseen lokakuussa.
"Mutta jos joku on saanut määräyksen joka on ehdottomasti
epämiellyttävä joko paikkaan tai toimeen nähden, ei silloinkaan,
enemmän kuin minään aikana, ole liian myöhäistä koettaa löytää toista.
Hallitus on tehnyt parastaan soveltaakseen kunkin työn tekijän
yksilölliset taipumukset ja halun yleisen palveluksen tarpeitten
mukaan, mutta sen koneisto on kunkin käytettävissä joka haluaa edelleen
koettaa asemaansa mukavammaksi saada."
Ja sitten tohtori saattoi minut muutto-osastolle ja näytti minulle
miten henkilöt jotka olivat tyytymättömiä saamaansa määräykseen joko
toiminnan tai paikan suhteen voivat ryhtyä kirjeenvaihtoon joka
puolella maata olevain samallaisten tyytymättömäni kanssa ja järjestää
keskinäisten sopimusten kautta vaihtoja vapaaehtoisen järjestelyn
avulla.
"Jos henkilö ei ole ehdottomasti vastahakoinen mitään tekemään", hän
sanoi, "eikä yhtäläisesti vastusta joka maan osaa, hän voi ennemmin
tai myöhemmin varata itsellensä työpaikan sangen lähelle toivomaansa
toiminta-alaa ja paikkaa. Ja jos kaikesta huolimatta olisi joku niin
saamaton ettei voi toivoa menestyvänsä toimessaan eikä saada parempaa
vaihtoa jonkun toisen kanssa, niin ei ole nykyään mitään valtion
hyväksymää tointa mikä ei olotilaansa nähden olisi kuin arvokas
lahja teidän päivienne mitä onnellisimmissa suhteissakin eläneelle
työmiehelle. Ei ole mitään paikkaa missä ei hengen tai terveyden
vaara olisi alennettu mahdollisimman vähäiseksi ja työn tekijän
arvo ja oikeudet ehdottomasti taatut. Mallitus koettaa alituisesti
saada vähemmän miellyttäviä toiminta-aloja hupaisemmiksi erikoisten
etuoikeuksien, kuten vapaa-aikojen avulla ja muutenkin aina pitää
tasapainoa niiden paremmuuden välillä niin oikeuden mukaisesti kuin
mahdollista; ja jos lopultakin joku toiminta-ala kaikesta huolimatta
pysyisi niin vastenmielisenä ettei siilien ketään tarjokkaita
ilmaantuisi ja kuitenkin olisi se välttämätön, niin sen saisivat
suorittaa kaikki vuoron jälkeen."
"Kuten esimerkiksi", sanoin, "sellainen työ kuin likajohtojen korjaus
ja puhdistus."
"Jos senlaatuinen työ olisi yhtä vastenmielistä kuin sen täytyi olla
teidän päivinänne, niin rohkenen sanoa että se olisi suoritettu
vuoron jälkeen jolloin kaikki olisivat vuoronsa saaneet", vastasi
tohtori, "mutta meidän likajohtomme ovat yhtä puhtaat kuin katumme.
Niissä virtaa vain vettä joka on kemiallisesti puhdistettu ja lemusta
vapautettu, ennenkuin se niihin pääsee, laitoksen avulla joka on
jokaisen vesisäiliön yhteydessä. Saman laitoksen avulla kaikki
kiinteä loka sähköllä poltetaan ja poistetaan tuhkana. Tämä parannus
lokaviemäreistä, joka seurasi heti suuren vallankumouksen kintereillä,
olisi ilman vallankumousta saanut odottaa satoja vuosia täytäntöön
panoaan, vaikka tarpeelliset tieteelliset tiedot ja keinot olivat jo
kauan olleet päteviksi tunnettuja. Tämä asia on vain yksi esimerkki
niistä tuhansista keksinnöistä vastenmielisten ja vaarallisten
työlaatujen poistamiseksi, joita, vaikkakin olivat yksinkertaisia,
maailma ei milloinkaan välittänyt ruveta toteuttamaan niin kauan kuin
rikkailla oli köyhissä valitusoikeutta vailla oleva taloudellinen
orjarotu jonka hartioille saattoivat kaiken kuormansa kasata.
Taloudellinen yhdenvertaisuuden vaikutus oli se että tuli yhtäläisesti
kaikkien etujen mukaiseksi eniten vastenmielisten tehtävien poistaminen
mikäli mahdollista, koska tästä lähin ne täytyi tasan suorittaa
kaikkien. Tällä tavoin kokonaan erillään asian moraalisesta puolesta
kemiallisen, terveydellisen ja koneellisen tieteen ennätykset ovat
sanomattomassa kiitollisuuden velassa vallankumoukselle.
"Arvattavasti", sanoin, "on teillä joskus omituisia henkilöitä --,
'käyriä keppejä', kuten me niitä nimitimme -- jotka kieltäytyvät
taipumasta yhteiskunnalliseen järjestykseen millään ehdolla ja
tunnustamasta sellaisia asioita kuin yhteiskunnallinen velvollisuus.
Jos sellainen henkilö ehdottomasti kieltäytyy suorittamasta
minkäänlaista teollisuuspalvelusta tai muuta hyödyllistä millään
ehdolla, niin mitä hänelle tehdään? Epäilemättä on järjestelmässänne
pakottava puoli sellaisten henkilöitten varalta?"
"Ei ollenkaan", vastasi tohtori. "Ellei järjestelmämme voi seisoa
sen ansion pohjalla että se on mahdollisimman paras järjestys
kaikkien korkeimman hyvinvoinnin edistämiseksi, niin kaatukoon.
Teollisuuspalveluksen suhteen laki sanoo yksinkertaisesti että
jos joku kieltäytyy suorittamasta osaansa yhteiskuntajärjestyksen
ylläpitämisessä, niin hänen ei sallita ottaa osaa sen etuihinkaan.
Selvää on ettei olisi kohtuullista toisiin nähden, jos joku näin
tekisi. Mutta pakottaa häntä työhön vastoin hänen tahtoansa väkisin
-- sellainen aatos olisi kauhistava kansamme mielestä. Yhteiskunnan
palveleminen on ennen kaikkea kunniapalvelusta, ja kaikki siihen
kuuluvat ovat niinkuin te sanoitte ritarillisia. Samoinkuin teidän
aikananne sotilaat eivät tahtoneet palvella yhdessä raukkojen kanssa,
vaan rummuttivat pelkurit ulos leiristä, niin kieltäytyisivät työn
tekijät yhteydestä henkilöitten kanssa jotka julkisesti koettaisivat
välttää kansallisia velvollisuuksiaan."
"Mutta miten menettelette sellaisten henkilöitten kanssa?"
"Jos täysikasvuinen, joka ei ole rikollinen eikä mielisairas,
harkintansa jälkeen ja ehdottomasti kieltäytyy suorittamasta millään
tavalla palvelusosuuttansa joko valitsemallaan toiminta-alalla taikka
valinnan laiminlyötyään hänelle määrätyssä toimessa, annetaan hänelle
sellainen varasto siemeniä ja työaseita kuin itse näkee paraaksi valita
ja viedään varta vasten sellaisia henkilöitä varten varatulle alueelle,
joka ehkä hiukan vastaa sellaisille intiaaneille teidän päivinänne
luovutettuja alueita jotka olivat vastahakoisia sivistykselle. Sinne
hänet jätetään työskentelemään paremman ratkaisun saavuttamista
olemassaolon kysymykseen kuin meidän yhteiskuntamme tarjoo, jos
hän sen voi tehdä Me arvelemme että meillä on mahdollisimman paras
yhteiskuntajärjestelmä, mutta jos parempi on olemassa, tahdomme sen
oppia tuntemaan hyväksyäksemme sen. Me kiihoitamme kokeiluhalua."
"Ja onko todella tapauksia", sanoin, "jolloin yksilöt näin
vapaaehtoisesti lähtevät yhteiskunnasta pitäen sitä parempana kuin
yhteiskunnallisten velvollisuuksiensa suorittamista?
"On ollut sellaisia tapauksia, vaikka en tiedä, onko niitä tätä nykyä.
Mutta määräykset niiden varalta ovat olemassa."