Kahdennenkymmenennen vuosisadan pankkihuone.
Muodollisuudet pankissa osottautuivat olevan sangen yksinkertaisia.
Tri Leete esitti minut ylijohtajalle ja loppu seurasi itsestään eikä
koko homma kestänyt kolmea minuuttia. Minulle ilmoitettiin että
täyskasvuisen kansalaisen vuosiosuus siltä vuodelta oli $4.000, ja
että minulle tuleva osa jälellä olevalta vuodelta -- oli syyskuun
loppupuoli -- oli $1,075.41. Otin osotuksia $300 arvosta ja jätin loput
talletettavaksi, aivan niinkuin olisin tehnyt jossain yhdeksännentoista
vuosisadan pankissa ottaessani käyttörahoja. Kun asia oli toimitettu
mr. Chapin, ylijohtaja, kutsui minut konttooriinsa.
"Miltä tuntuu meidän pankkijärjestelmämme verrattuna teidän päivienne
järjestelmään?" hän kysyi.
"Sillä on mainittava etu sellaisen sentittömän liiketuttavan silmillä
katsottuna kuin minä olen", vastasin -- "nimittäin että sittenkin
on luottoa, vaikka ei ole mitään tallettanut; muuta tuskin tunnen
tarpeeksi sanoakseni mielipiteeni."
"Kun pääsette tarkemmin pankkijärjestelmämme perille", sanoi
ylijohtaja, "niin luulen että hämmästytte sen yhtäläisyyttä oman
järjestelmänne kanssa. Meillä kyllä ei ole rahaa eikä mitään mikä
vastaisi rahaa, mutta koko pankkitiede alusta pitäin valmisteli
tietä rahan poistamiseksi. Ainoa kohta missä meidän järjestelmämme
todellisesti eroaa teidän järjestelmästänne on se että jokainen
alottaa vuoden samalla luottomäärällä ja että tämä luotto ei ole
siirrettävissä toiselle. Mitä tulee talletusten vaatimiseen, ennenkuin
luottotili avataan, niin olemme siinä kohden ehdottomasti aivan yhtä
vaativaisia kuin teidänkin pankkiirinne olivat, mutta meillä kansa
kokonaisuudessaan tekee talletukset kaikkien puolesta yhtaikaa. Tämä
joukkotalletus on sellaisten erilaisten käyttötarpeiden valmistusta ja
sellaisten yleisten palvelusten toimittamista joiden odotetaan olevan
tarpeellisia. Näille käyttötarpeille arvioidaan hinnat ja kustannukset
ja hintojen yhteenlaskettu summa jaettuna väestön lukumäärällä määrää
kansalaisen persoonallisen luottosumman, joka yksinkertaisesti on hänen
vuoden käyttötarpeisiin ja palveluksiin tasaisesti sisältyvä osansa.
Mutta epäilemättä tri Leete on kertonut teille kaiken tästä asiasta."
"Mutta minustahan ei ollut täällä tietoa vuoden arvioita tehtäessä",
sanoin. "Toivon ettei luottoani ole otettu toisten ihmisten osuuksista."
"Siitä teidän ei ole tarvis olla huolissanne", vastasi ylijohtaja.
"Vaikka onkin hämmästyttävää, miten kysynnän erilaisuudet pitävät
toisiansa tasapainossa, kun suuret väestöt ovat yhteydessä, olisi
kuitenkin mahdotonta johtaa näin suurta liikettä kuin meidänkin on
ilman suuria vararahastoja. Tarkoituksena on pilaantuvain aineitten
tuotantoa ja sellaisten joiden suhteen mieliteot usein vaihtelevat
pitää niin vähän edellä kysyntää kuin mahdollista, mutta kaikissa
tärkeissä tuotantohaaroissa varataan aina niin suuri ylivarasto että
kahden vuoden kato ei vaikuttaisi mitään pilaantumattomain aineitten
hintaan, sekä samalla väestön odottamaton vaikkapa useimpiin miljooniin
nouseva lisäys ei häiritsisi minään aikana väestön ylläpitoa."
"Tri Leete on minulle kertonut", sanoin, "että luotto-osuus jota
kansalainen ei ole vuoden kuluessa käyttänyt peruutetaan ja on
se mitätön seuraavana vuonna. Arvelen että se tarkoittaa varojen
kasaantumismahdollisuuden estämistä, joka kaivaisi taloudellisten
olosuhteittenne yhdenvertaisuuden perusteen ontoksi."
"Se vaikuttaa kyllä sellaisen kasaantumisen estämiseksi", sanoi
ylijohtaja, "mutta toiselta puolen se on tarpeellinen kansallisen
kirjanpidon tekemiseksi yksinkertaisemmaksi ja sekaannusten
estämiseksi. Vuotuinen luotto on maksuosotus erikoisista vissin
vuoden aikana suoritetuista valmisteista. Seuraavaksi vuodeksi
tehdään uusi arviolasku hiukan erilaisilla perusteilla, ja jotta se
voidaan toimittaa ovat kirjat päätettävät ja kaikki maksuosotukset
perustettavat joita ei ole peritty, jotta tiedämme täsmälleen millä
kannalla olemme."
"Miten sitten käy, jos kulutan luottosummani, ennenkuin vuosi on
lopussa?"
Ylijohtaja hymyili. "Olen lukenut", hän sanoi, "että tuhlauspahe oli
sangen vakava teidän päivinänne. Meidän järjestelmällämme on se etu
teidän rinnallanne että pahinkaan tuhlari ei voi koskea pääomaansa joka
on hänen jakamaton samallainen osuutensa kansan kapitaalista. Enintäin
voi hän hävittää vuotuisen osinkonsa. Jos tämän tekisitte, niin en
epäile etteivät ystävänne pitäisi huolta teistä, ja elleivät he sitä
tekisi, niin saatte olla varma että kansa sen tahtoisi tehdä, sillä
meillä ei ole sitä tanakkaa vatsaa, jonka nojalla esi-isämme saattoivat
kyllältään nauttia, vaikka nälkäisiä ihmisiä oli heidän ympärillään. Me
olemme todella niin herkkätuntoisia että tietäessämme yhdenkään yksilön
kansan joukossa olevan puutteessa veisi se meiltä öiden unet. Jos te
tahtoisitte pysyä puutteen alaisena, niin teidän täytyisi kätkeytyä
toisten silmiltä sitä tarkoitusta varten."
"Onko teillä mitään tietoa", kysyin, "miten paljon tämä $4,000
luottosumma olisi vastannut ostokyvyssä vuonna 1887?"
"Jotakuinkin $6,000 tai $7,000 luullakseni", vastasi mr. Chapin.
"Arvostellessanne kansalaisen taloudellista tilaa teidän tulee muistaa
että suuri joukko erilaisia palveluksia ja käyttötarpeita on nyt
maksuttomasti yleisesti käytettävissä, joista ennen yksilöiden oli
maksettava, kuten esimerkiksi vesi, valo, musiikki, sanomalehdet,
teaatteri ja ooppera, kaikellaiset posti- ja sähkökuletusneuvot,
kulkulaitos ja monet muut liian lukuisat luetella."
"Mutta kun niin paljon yleisön eli yhteisesti käytettäväksi luovutatte,
niin miksi ei kaikkia anneta samalla tavalla? Sehän tekisi asiat vielä
yksinkertaisemmiksi, luullakseni."
"Me arvelemme päinvastoin että se sekoittaisi hallitustoimia, eikä se
mitenkään yhtä hyvin kansan tarvetta vastaisi. Katsokaahan me vaadimme
yhdenvertaisuutta, mutta meitä ei miellytä samanlaisuus, ja me koetamme
menoarvioissamme varata mahdollisimman erilaisia makuja varten vapaan
nautinnon."
Arvellen että minua miellyttäisi niiden katseleminen oli ylijohtaja
tuonut konttooriin muutamia pankin kirjoja. Vaikka en ollut
ollenkaan ollut mikään asiantuntija yhdeksännentoista vuosisadan
kirjanpitojärjestelmässä, olin kuitenkin suuresti ihmeissäni näiden
tilien tavattomasta yksinkertaisuudesta niiden rinnalla joihin olin
ennen perehtynyt. Tästä puhuessani lisäsin että se minua hämmästytti
sitäkin enemmän kun olin ennakolta muodostanut sen arvelun että kun
kansallisen ko-operatiivijärjestelmän etevämmyys oli suuri meidän
liiketapojen rinnalla, niin se myös aiheutti suuren lisäyksen
kirjanpidossa verrattuna siihen mikä oli tarpeen vanhan järjestelmän
aikana. Ylijohtaja ja tohtori Leete katsoivat toisiaan ja hymyilivät.
"Tiedättekö, mr West", sanoi ensinmainittu, "meistä tuntuu sangen
omituiselta että teillä tällainen arvelu saattoi olla? Meidän arviomme
mukaan nykyisen järjestelmän aikana yksi kirjanpitäjä tekee sen missä
kaksitoista tarvittiin teidän aikananne."
"Mutta", sanoin, "onhan kansalla nyt erikoinen tili jokaiselle
miehelle, naiselle ja lapselle joka maassa asuu."
"On tietysti", vastasi ylijohtaja, "mutta eiköpä teidän aikananne
ollut samoin? Miten olisi muuten voitu arvioida ja koota veroja taikka
kiristää tusinoittain muita velvollisuuksia kansalaisilta? Esimerkiksi
teidän verotusjärjestelmänne jo yksin kaikkine tutkintoineen,
arvioimisineen, keräyskoneistoineen ja rangaistuksineen oli äärettömän
paljon monimutkaisempi kuin edessänne olevissa kirjoissa näkyvät tilit,
joihin sisältyy, kuten näette, jokaiselle henkilölle saman luoton
antaminen vuoden alusta sekä jälestäpäin yksinkertainen maksuosotusten
merkitseminen lukematta korkoja taikka muita tuloposteja. Niin
yksinkertaiset ja vaihtelemattomat ovat todella olosuhteet, mr. West,
että tilit tehdään automaattisesti koneella ja kirjanpitäjä vain
näppäilee koskettimia."
"Mutta ymmärtääkseni kutakin kansalaista varten on myös luettelo hänen
tekemistään palveluksista hänen kykyjensä luokittelemiseksi."
"On tietysti ja mitä seikkaperäisin sekä mitä huolellisimmin varjeltu
erehdyksiä ja kohtuuttomuutta vastaan. Mutta sillä luettelolla ei ole
mitään tekemistä rahojenne taikka tekemästänne työstä maksettavain
palkkojen kanssa, vaan se pikemmin on yksinkertainen kunnialuettelo
kasvatuksenne perustuksesta jonka mukaan oppilaitten luokitus on
määrätty."
"Mutta kansalaisella on myös liikesuhteensa yleisten puotein kanssa
joista hän tarpeensa noutaa?"
"Kyllä niin, mutta ei luottosuhdetta. Kuten teidän aikalaisenne
olisivat sanoneet, kaikki ostokset tapahtuvat vain käteisellä rahalla
-- se on luottokorteilla."
"Sittenkin on vielä jälellä", intin yhä, "tilinteko tavaroista ja
palveluksista puotien ja tuotanto-osastojen välillä sekä erikoisten
osastojen välillä."
"Tietysti; mutta kun koko järjestelmä on saman johdon alaisena ja
kaikki osastot toimivat yhdessä hankaamatta toisiinsa ja ilman
minkäänlaista epäsoinnun aihetta, niin on sellainen tilinteko
lapsen työtä verrattuna liikejärjestelyyn toisiaan epäileväin
yksityiskapitalistien välillä, jotka teidän päivinänne jakoivat
keskenään liikemarkkinat ja valvoivat öitä keksiäkseen puijaustemppuja
millä pettää, lyödä ja voittaa toisensa.
"Mutta entä tarkat tilastot joille perustatte tuotantoa johtavat
arviolaskut? Siinä ainakin tarvitaan sangen paljon numeroimista."
"Teidän kansallinen ja valtiohallituksenne", vastasi mr. Chapin,
"julkaisivat joka vuosi suuret määrät samallaisia tilastoja, joiden
samalla kuin ne olivat epäluotettavat täytyi olla paljon suurempain
vaivojen takana kerättäessä, siihen katsoen että niihin yhtyi vähemmän
tervetullut yksityisten henkilöitten liikeasiain tarkastaminen, sen
sijaan että koko summa olisi ollut pelkkää kertomusten kokoamista
suuren liikkeen eri osastojen kirjoista. Kunkin tehtailijan,
kauppiaan ja puodin pitäjän tuli teidän aikananne tehdä ennakkoarvio
mahdollisesta kulutuksesta ja hairahdukset merkitsivät häviötä.
Ja kuitenkin hän saattoi vain arvata, koska hänellä ei ollut
riittävästi tietoja. Täydellisten tietojen avulla, jotka meillä on, on
ennakkoarvioiden varmuus lisääntynyt samassa määrässä kuin vaikeudetkin
ovat muuttuneet yksinkertaisemmiksi."
"Pyydän säästäkää minut enemmistä osotuksista arvosteluni typeryyden
suhteen."
"Eihän tässä, mr. West, ole kysymystäkään typeryydestä. Kokonaan uusi
asiain järjestelmä aina ensi näkemältä tuntuu monimutkaiselta, vaikka
lähemmin tutkistellen se osottautuu itse yksinkertaisuudeksi. Mutta
pyydän älkää nyt vielä minua keskeyttäkö, sillä olen kertonut teille
vasta toisen puolen asiasta. Olen osottanut teille, miten harvat ja
yksinkertaiset ovat meidän pitämämme tilit teidän vastaavissa suhteissa
pitämiinne tileihin verrattuna; mutta huomattavin kohta kysymyksessä
on eräät teidän pitämänne tilit, joita meillä ei ole ollenkaan.
Debet ja kredit sanoja ei enää tunneta; korko, vuokra, osinko ja
kaikki niille perustetut laskut ovat inhimillisestä liikkeestä
kokonaan hävinneet. Teidän päivinänne jokainen, lukuunottamatta hänen
tiliänsä valtion kanssa, oli sotkeutuneena tiliverkkoon kaikesta
mikä häntä koski. Alhaisinkin palkkalainen oli ainakin kuuden,
seitsemän liikemiehen kirjoissa ja varakas mies useampain kymmenien
ja satojenkin, puhumattakaan kauppa-alalla olevista ihmisistä.
Liukkaasti kulkeva dollari asettui aloilleen niin monta kertaa ja
niin monessa paikassa vaeltaessaan kädestä toiseen että me olemme
arvioineet sen noin viidessä vuodessa täytyneen maksaa itsensä
musteen ja kynän kuulutuksessa sekä kauppa-apulaisten palkoissa,
puhumattakaan kulumisesta ja hankaantumisesta. Kaikki nämä yksityis- ja
liiketilien muodot ovat nyt poistetut. Kukaan ei ole toiselle velkaa
eikä kukaan toista velo eikä kellään ole kontrahtia toisen kanssa eikä
minkäänlaista tilitettävää, vaan jokainen yksinkertaisesti kohtelee
toistaan niinkuin kunkin luonnolliset hyveet ansaitsevat."