Miksi ei vallankumous tapahtunut aikaisemmin.
Keskusteluumme kiintyneenä emme olleet kuulleet tohtori Leeten
askeleita hänen lähestyessään.
"Olen tarkastellut teitä sisältä kymmenen minuuttia", hän sanoi,
"kunnes en todellakaan enää voinut vastustaa haluani päästä tietämään
mikä teistä on niin innostuttavaa."
"Tyttärenne", sanoin, "on kokeillut taitoansa opettajattarena
Sokrates-järjestelmän mukaan. [Sokrates-järjestelmällä ymmärretään
tämän suuren kreikkalaisen filosoofin opetustapaa, joka yksinkertaisten
kysymysten kautta johti oppilaan ymmärtämään tarkoitettua opin
kappaletta. -- Suom. muistutus.] Sen viattoman tekosyyn varjossa että
itse on perinpohjin tietämätön on hän kysellyt minulta sangen helppoja
kysymyksiä ja saavuttanut sen tuloksen että minä näen selvemmin kuin
koskaan ennen olisin voinut kuvitellakaan meidän teennäisen Amerikan
kansan hallituksen äärettömän valheellisuuden. Kun olin itsekin rikas
tiesin luonnollisesti että meillä oli suuri osa valtaa valtiossa, mutta
ennen en ole ajatellut miten täydellisesti kansa oli vaikutusta vailla
omaan hallitukseensa."
"Ahaa", huudahti tohtori sangen iloisesti, "tyttäreni siis nousi
aikaisin tänä aamuna vuoteeltaan tarkoittaen auttaa isäänsä tämän
historiallisessa opetustoimessa?"
Edith oli noussut puutarhapenkiltä jolla olimme istuneet ja järjesteli
kukkiaan, jotka aikoi viedä sisälle. Hän pudisti päätään melkein
vakavasti vastaukseksi isänsä arveluun.
"Teidän ei tarvitse olla ollenkaan peloissanne", hän sanoi; "Julian on
kokonaan parantanut minut tänä aamuna kaikesta halusta, jos minulla
sellaista lie ollut, tunkeutua syvemmälle esi-isiemme olosuhteisiin.
Olen aina ollut kovin suruissani sen aikaisen kansaraukan takia, kun
se sai kärsiä köyhyyden ja rikkaitten sorron aiheuttamaa kurjuutta.
Tästä lähin kuitenkin pesen käteni heidän suhteensa ja säästän
myötätuntoisuuteni sitä paremmin ansaitseville asioille."
"Mitä ihmettä!" huudahti tohtori. "Mikä on niin äkkiä ehdyttänyt
säälisi lähteet? Mitä on Julian sinulle sanonut?"
"Ei mitään todellakaan luullakseni, mitä en ennen olisi lukenut
ja pitänyt tietää, mutta se kertomus tuntui minusta aina niin
järjettömältä ja mahdottomalta uskoa etten koskaan ole täydellisesti
uskonut sitä ennenkuin nyt. Arvelin että täytyi olla olemassa joitain
selittäviä seikkoja joita ei oltu merkitty historioihin."
"Mutta mitä hän on kertonut sinulle?"
"Näyttää siltä", sanoi Edith, "että tämän kansan, tämän köyhäin joukon
hallussa oli koko ajan hallituksen vallinta ja että he olisivat
kyenneet päättävinä ja yhtyneinä milloin tahansa tekemään lopun
kaikista niistä eriarvoisuuksista ja sortamisista joiden takia he
valittivat, ja saattamaan kaikki yhdenvertaisiksi kuten me olemme
tehneet. He eivät ainoastaan olleet tätä tekemättä, vaan selittivät
syyksi jonka takia orjuutta kärsivät sen että heidän vapautensa
joutuisivat vaaraan ellei heillä olisi vastuunalaisuudesta vapaita
herroja hoitamassa heidän etujaan ja että jos he itse huolta pitäisivät
omista asioistaan, niin heidän kahleettomuutensa olisi vaarassa. Minä
tunnen että olen pettynyt kaikissa niissä kyynelissäni, joita olen
vuodattanut sellaisen kansan kärsimyksien tähden; ne jotka suopeina
sietävät vääryyksiä, vaikka heillä on valta lopettaa ne, eivät ansaitse
sääliä vaan ylenkatsetta. Olen ollut hiukan pahoillani että Julianin
piti olla sortoluokan jäsen, yksi rikkaista. Nyt kun oikein ymmärrän
asiat olen siitä iloinen. Pelkään että jos hän olisi ollut köyhäin
joukosta joku todellisten herrain suuresta laumasta, jotka korkein
valta käsissään suostuivat olemaan takuumiehinä, olisin halveksinut
häntä."
Siten muodollisesti julkilausuttuaan ajatuksensa aikalaisistani että
heidän ei tarvinnut enää odottaa mitään myötätuntoisuutta häneltä,
läksi Edith sisälle jättäen minuun sen eloisan vaikutuksen että jos
kahdennenkymmenennen vuosisadan miehet osottautuisivat kykenemättömiksi
suojelemaan vapauksiaan, niin naisiin voitaisiin luottaa siinä
suhteessa.
"Todellakin, tohtori", sanoin, "teidän täytyy olla suuressa
kiitollisuuden velassa tyttärellenne. Hän on säästänyt teiltä aikaa ja
ponnistuksia."
"Mitenkä niin?"
"Siten että on päästänyt teidät vaivasta selitellä minulle miten ja
miksi johduitte perustamaan kansallistutetun teollisuusjärjestelmänne
ja taloudellisen yhdenvertaisuutenne. Jos olette joskus nähnyt
aavikko- tai merikangastusta, muistanette että vaikka taivaalla
oleva kuva on itsessään selvä ja selkeä, niin sen epätodellisuus käy
ilmi yksityisseikkojen puutteesta, jonkinlaisesta harsosta joka sen
kutoo yhteen etualan kanssa millä itse seisotte. Tiedättekö että
tällä uudella yhteiskuntajärjestelmällä jonka todistajaksi olen niin
oudolla tavalla joutunut on tähän asti ollut jonkinlaista tällaisen
kangastuksen vaikutusta? Itsessään se on täsmällinen, säännöllinen ja
sangen järkevä järjestelmä, mutta minä en ole voinut nähdä mitään teitä
joita myöten se olisi voinut luonnollisesti kasvaa yhdeksännentoista
vuosisadan kokonaan erilaisista olosuhteista. Saatoin vain ajatella
että tämän maailman muutoksen on täytynyt olla uusien aatteiden ja
voimain tulos jotka ovat voimaan päässeet minun aikani jälkeen. Minulla
oli kokoelma kysymyksiä kaikki valmiina teille esitettäväksi tästä
seikasta, mutta nyt voimme käyttää sen ajan puhumalla muista asioista,
sillä Edith on osottanut minulle kymmenen minuutin ajalla että ainoa
ihmeellinen asia teidän teollisuussysteeminne järjestämisessä yleiseksi
liikkeeksi ei ole se että se on tapahtunut, vaan että kesti niinkin
kauan ennenkuin se tapahtui, että järkeviä olentoja käsittävä kansa
suostui pysymään vastuunalaisuudesta vapaitten herrojen taloudellisessa
orjuudessa yli vuosisadan sen jälkeen kun oli saanut käsiinsä
ehdottoman vallan muuttaa mielensä mukaan kaikki yhteiskunnalliset
laitokset jotka olivat heille epämukavia."
"Todellakin", sanoi tohtori, "Edith on osottautunut erittäin taitavaksi
opettajaksi, vaikkakin pakolliseksi. Hänen on onnistunut yhdellä
vedolla selittää teille nykyinen mielipide teidän aikakaudestanne.
Meidän mielestämme Amerikan itsenäisyyden julistuksen kuolematon
esipuhe vuodelta 1776 sisälsi johdonmukaisesti yleisen taloudellisen
yhdenvertaisuuden opin koko esityksen, jonka yhdenvertaisuuden kansa
kokonaisuutena takaa jäsenilleen yksilöinä. Muistanette miten sanat
kuuluivat:
"Me pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä; että kaikki ihmiset
ovat luodut yhdenvertaisiksi ja heillä on erinäisiä peruuttamattomia
oikeuksia; että näiden joukossa on elämä, vapaus ja onnellisuuden
tavoittaminen; että näitä oikeuksia ylläpitämään ovat hallitukset
perustetut ihmisten kesken ja niiden oikea valta johtuu hallittavien
suostumuksesta: että milloin vain joku hallituksen muoto yrittää
tuhota näitä oikeuksia on kansalla oikeus muuttaa tai poistaa se ja
perustaa uusi hallitus ja laskea sen perustus sellaisille periaatteille
ja järjestää sen valta sellaiseen muotoon jotka paraiten näyttävät
takaavan heidän turvallisuutensa ja onnensa."
"Onko mahdollista, Julian, ajatella mitään hallitusmuotoa
ala-arvoisempaa kuin meidän joka mahdollisesti voisi toteuttaa tämän
suuren ihanteen, minkälaisen todellisen kansan hallituksen tulisi
olla? Meidän valtiomme kulmakivenä on taloudellinen yhdenvertaisuus
ja eiköpä se ole selvä, välttämätön ja ainoa riittävä takuu näille
kolmelle perusoikeudelle -- elämä, vapaus ja onnellisuus? Mitä on elämä
ilman aineellista perustettaan, ja mitäpä on samallainen elinoikeus
muuta kuin oikeus samallaiseen elämän aineelliseen perusteeseen? Mitä
on vapaus? Miten voivat ihmiset olla vapaita joiden täytyy anella
työ ja elinoikeutta kanssaihmisiltään ja etsiä leipäänsä toisten
käsistä? Mitenkä muuten saattaa mikään hallitus taata vapautta
ihmisille kuin varaamalla heille riippumattomuuden ohella työ- ja
elinmahdollisuudet; ja miten se voidaan toteuttaa, ellei hallitus johda
sitä talousjärjestelmää josta työtilaisuus ja toimeentulo riippuvat?
Lopuksi, mitä käsittää yhtäläinen oikeus kaikille onnellisuutta
tavoiteltaessa? Mikä onnellisuuden muoto, mikäli se ollenkaan riippuu
aineellisista seikoista, ei olisi kutoutunut yhteen taloudellisten
olosuhteitten kanssa; ja miten voidaan taata kaikille yhtäläinen
tilaisuus onnellisuutta tavoiteltaessa muuten kuin takaamalla
taloudellinen yhdenvertaisuus?"
"Niin", sanoin, "siihen ne todellakin kaikki sisältyvät, mutta miksi me
emme sitä ennemmin nähneet?"
"Istukaamme mukavuuden vuoksi tälle penkille", sanoi tohtori, "ja minä
kerron teille mikä oli nykyaikainen vastin tälle sangen tärkeälle
kysymykselle jonka nostitte. Ensi silmäyksellä näyttää varmaan
käsittämättömältä miksi maailma yleensä ja eritoten Amerikan kansa
vitkasteli tunnustaa että kansanvaltaisuus johdonmukaisesti tarkoitti
kansan hallituksen perustamista, jonka rikkaitten johtovallan sijasta
tuli järjestää rikkauden tuotanto ja jako, ei ainoastaan sentakia että
se oli niin täydellinen seuraus kansan hallituksen aatteesta, vaan
myös siksi, että sen toteuttamisesta kansan syvillä riveillä oli niin
suoranaista etua. Edithin päätelmä että kansa joka ei pystynyt niin
yksinkertaista järkikysymystä selvittämään kuin tämä oli, ei ansainnut
paljon myötätuntoisuutta kärsimystensä tähden jotka se niin helposti
olisi voinut korjata, on sangen luonnollinen ensimmäinen vaikutelma.
"Tarkemmin ajatellessa kuitenkin luulen joutuvamme siihen
lopputulokseen että aika, jonka maailma yleensä ja amerikalaiset
erikoisesti tarvitsivat keksiäkseen kansanvaltaisuuden
täyden merkityksen niin taloudellisena kuin valtiollisenakin
uskontunnustuksena, ei ollut pitempi kuin odottaakin sopi asiaan
kuuluvain ratkaisupäätösten tavattomaan laajuuteen nähden.
Kansanvaltaisuuden aatteen mukaan kaikki inhimilliset olennot ovat
yhdenlaisia oikeuksiin ja arvoon nähden ja inhimillisen hallituksen
ainoa oikea aihe ja päämäärä on sen vuoksi yhteisen hyvinvoinnin
ylläpitäminen ja edistäminen samallaisilla ehdoilla. Tämä aate
oli suurin yhteiskunnallinen käsite minkä ihmismieli siihen asti
koskaan oli muodostanut. Siihen sisältyi sen ensiksi synnyttyä
lupaus ja valta uudistaa täydellisesti silloin olemassa olevat
yhteiskuntalaitokset joiden joka ainoan perusteena ja muotona oli
tähän asti ollut persoonallisen ja luokkaetuoikeuden periaate sekä
harvain monien nimessä pitämä valtuus, vallinta ja itsekäs käyttö.
Mutta yksinkertaisesti ristiriidassa rajoitetun ihmisymmärryksen
kanssa oli niin laajaperäisen aatteen seurausten toteuttaminen heti.
Aatteen täytyi ehdottomasti saada aikaa kasvaakseen. Taloudellisen
kansanvaltaisuuden ja yhdenvertaisuuden koko nykyinen järjestys oli
todellakin johdonmukaisesti kutoutunut yhteen kansanvaltaisuusaatteen
ensimmäisen täydellisen ilmenemisen kanssa, mutta vain siten
kuin täyskasvuinen puu on kutoutunut siemeneen: niin toisessa
kuin toisessakin tapauksessa aika oli oleellinen tekijä tuloksen
kehityksessä.
"Me jaamme kansanvaltaisuusaatteen kehityshistorian kahteen toisillensa
selvästi vastakkaiseen jaksoon. Ensimmäistä näistä sanomme negatiivisen
kansanvaltaisuuden jaksoksi. Sitä ymmärtääksemme meidän täytyy ajatella
kansanvaltaisuusaatteen alkuperää. Aatteet syntyvät aikaisemmista
aatteista ja ovat kauan kehityksen alaisina, ja luonteen ja rajat
painaa niihin ne asianhaarat joiden alaisina ne olemassaolonsa
saavuttavat. Kansan hallituksen aate, niin Amerikan kuin yleensä
aikaisemmissa tasavallan kokeissa, oli vastalause kuningashallitusta
ja sen väärinkäytöstä vastaan. Mikään ei ole varmempaa kuin että
kuolemattoman julistuksen allekirjoittajilla ei ollut mitään käsitystä
siitä että kansanvaltaisuus välttämättä merkitsee jotakin enemmänkin
kuin aatosta tulla toimeen ilman kuninkaita. He käsittivät sen vain
hallitusmuodon muutokseksi eivätkä ollenkaan hallituksen periaatteiksi
ja tarkoituksiksi.
"He eivät kuitenkaan kokonaan olleet vapaita epäluulosta ettei
joskus itsevaltias kansa huomaisi tätä aatetta hyväksi ja käyttäisi
itsevaltiuttaan oman olonsa parantamiseksi. Toden teolla he näyttävät
sitä mahdollisuutta hiukan vakavasti ajatelleenkin, mutta niin vähän he
vielä kykenivät arvostelemaan kansanvaltaisuusaatteen johdonmukaisuutta
ja voimaa että he uskoivat nerokkaitten pykälien avulla paperilla
olevissa perustuslaeissa mahdolliseksi estää kansaa käyttämästä
valtaansa itsensä auttamiseksi, vaikka se sitä haluaisikin.
"Tämä ensimmäinen kansanvaltaisuuden kehitysjakso, jonka aikana
se käsitettiin yksinomaan kuninkuuden sijaiseksi, käsittää kaikki
niin sanotut tasavaltakokeet aina kahdennenkymmenennen vuosisadan
alkuun asti, joista tietysti Amerikan tasavalta oli vaikuttavin.
Tänä aikakautena kansanvaltaisuusaate pysyi pelkkänä vastalauseena
edellistä hallitusmuotoa vastaan ja oli kokonaan vailla omia uusia
positiivisia tahi sen elinperusteita koskevia periaatteita. Vaikka
kansa oli karkoittanut kuninkaan yhteiskuntavaunuja ajamasta ja ottanut
ohjakset omiin käsiinsä, ei se vielä ajatellutkaan muuta kuin ajopelien
pitämistä vanhoissa raiteissa ja luonnollisesti matkustajat tuskin
vaihdosta huomasivatkaan.
"Kansanvaltaisuusaatteen toinen kehitysjoukko alkoi silloin kuin kansa
heräsi huomaamaan että kuninkaitten erottaminen, sen sijaan että
olisi ollut kansanvaltaisuuden päätarkoitus ja tehtävä, olikin vain
aikeena sen todelliselle ohjelmalle, joka oli koko yhteiskuntakoneiston
käyttäminen koko kansan hyvinvoinnin määräämättömäksi edistämiseksi.
"Huomattava asianhaara on se että kansa alkoi ajatella vetoamista
valtiolliseen valtaansa aineellisten olojensa parantamiseksi
aikaisemmin Europassa kuin Amerikassa, vaikka kansanvaltaisuuden
muodot olivat saaneet paljon vähemmän hyväksymistä siellä. Tämä
oli tietysti seurauksena vuosisatoja kestäneestä syvien rivien
taloudellisesta kurjuudesta vanhassa maailmassa joka kannusti heitä
ensiksi ajattelemaan vaikutusta mikä uudella aatteella saattaisi olla
toimeentulon kysymykseen. Toiselta puolen Amerikan syvien rivien
yleinen hyvinvointi ja verraten helppo toimeentulon hankkiminen aina
yhdeksännentoista vuosisadan viimeisen neljänneksen alkuun asti oli
vaikuttamassa siihen seikkaan että vasta silloin Amerikan kansa alkoi
vakavasti harkita taloussuhteittensa parantamista yhteistoiminnan
kautta.
"Kansanvaltaisuuden negatiivisen eli kielteisen jakson aikana sen
arveltiin eroavan monarkiasta vain samalla tavalla kuin kaksi konetta
toisistansa eroaa, joiden yleinen käyttö ja tarkoitus on sama.
Kansanvaltaisuusaatteen kehittyessä toiselle eli positiiviselle
jaksolle käsitettiin että korkeimman vallan vaihtuminen kuninkaan ja
aateliston käsistä kansalle ei tarkoita ainoastaan hallituksen muotojen
vaihdosta, vaan koko hallitsemisaatteen perusteellista kumoamista, sen
edellytyksiä, tarkoituksia ja tehtäviä -- kumousta jonka tuli kokonaan
toisinpäin kääntää koko yhteiskuntajärjestelmän navan ja kääntää
niin sanoakseni mukanaan koko kompassitaulun, pohjoisen etelään ja
idän länteen. Silloin nähtiin -- mikä näyttää meistä niin selvältä
että on vaikeata ymmärtää miksi sitä ei aina ole huomattu -- että
itsevaltaisen kansan ei sopinut rajoittaa toimintaansa niihin tehtäviin
joita kuninkaat ja luokat vallassa ollessaan olivat suorittaneet, vaan
että päinvastoin oli oletettava, kun kerran kuninkaitten ja luokkien
edut olivat aina olleet tykkänään vastakkaisia kansan eduille, että
mitä ikinä edelliset hallitukset olivat tehneet, sitä ei kansan
itse johtaessaan pitänyt tehdä, ja mitä ikinä edelliset hallitukset
olivat tekemättä jättäneet, sen tuli olettaa kansan etujen vaativan
tehtäväksi; sekä että kansan hallituksen päätarkoituksena ja tehtävänä
oli juuri se johon mikään edellinen hallitus ei ollut milloinkaan
huomiota kiinnittänyt, nimittäin yhteiskunnallisen järjestön vallan
käyttäminen itsevaltiaan kansan koko ruumiin aineellisen ja siveellisen
hyvinvoinnin kohottamiseksi mahdollisimman korkeaan huippuunsa, jossa
sama hyvinvoinnin aste voitaisiin varmaksi tehdä kaikille -- se on
yhdenvertainen tasanne. Toisen eli positiivisen kansanvaltaisuuden
jakso sai voiton suuressa vallankumouksessa, ja se on siitä asti ollut
ainoa maailmassa tunnettu hallitusmuoto."
"Mikä kokonaisuudessaan tarkoittaa", huomautin, "että kansanvaltaista
hallitusta joka sen nimen olisi ansainnut ei ole milloinkaan ennen
ollut olemassa kuin kahdennellakymmenennellä vuosisadalla."
"Aivan niin", vakuutti tohtori, "niin sanotut tasavallat
ensimmäiseltä jaksolta me luokitamme vale-tasavaltojen eli kielteisen
kansanvaltaisuuden joukkoon. Eivätkä ne tietysti millään muotoa
olleet ollenkaan todellisia kansan hallituksia, vaan pelkkiä
plutokratian naamareita, jolloin rikkaat olivat todellisia vaikka
vastuunalaisuudesta vapaita hallitsijoita! Te voitte helposti nähdä
etteivät ne voineet olla mitään muuta. Syvät rivit olivat maailman
alusta olleet rikkaitten alamaisia ja palvelijoita, mutta kuninkaat
olivat olleet rikkaitten yläpuolella ja esteenä näiden vallinnalle.
Kuninkaitten karkoittaminen poisti kaikki esteet rikkaitten vallalta
joka tuli ylimmäksi. Kansa oli kuitenkin nimellisesti itsevaltias;
mutta kun tämä itsevaltias oli yksilöistä koottu ja luokkana oli
rikkaitten taloudellinen orja sekä eli heidän armoillaan, niin
sanotusta kansan hallituksesta tuli pelkkä kapitalistein keppihevonen.
"Nämä negatiivisen jakson tasavallat, kun niitä katsotaan
välttämättöminä askeleina yhteiskunnan kehityksessä puhtaasta
monarkiasta puhtaaksi kansanvallaksi, merkitsevät edistysaskeleita;
mutta jos katsotaan niitä lopullisina, niin ne olivat paljon vähemmän
ihailtavia tyyppejä kokonaisuudessaan kuin siistit monarkiat. Etenkin
siihen nähden, että ne olivat herkkiä lahjomisille ja katsomaan läpi
sormien rikkaitten lainrikoksia, ne olivat huonointa laatua hallitusta
mitä olla saattaa. Yhdeksästoista vuosisata, jonka kuluessa tämä
vale-kansanvaltaisuuden laiho kypsyi suuren vallankumouksen sirpin
varalle, näyttää nykyiselle katsantokannalle vain määräämättömän,
tyhjää toimittavan hallituksen surulliselta hallituksettomuudelta jonka
toisella puolella on kahdeksannellatoista vuosisadalla miehekkään
monarkian rappeutuminen ja toisella positiivisen kansanvaltaisuuden
kohoaminen kahdennellakymmenennellä vuosisadalla. Aikakautta voidaan
verrata alaikäisen kuninkaan hallitusaikaan, jolloin kuninkaallista
valtaa väärin käyttivät lurjusmaiset valtion hoitajat. Kansa oli
julistettu itsevaltiaaksi, mutta se ei ollut vielä ottanut valtikkaa
haltuunsa."
"Ja kuitenkin", sanoin, "yhdeksännentoista vuosisadan toisella
puoliskolla, jolloin, kuten sanottu, maailma ei ollut vielä nähnyt
yksinkertaistakaan näytettä kansan hallituksesta, meidän viisaat
miehemme kertoivat meille että kansanvaltainen järjestelmä oli
täydellisesti koeteltu ja oli valmis arvosteltavaksi tulostensa
mukaan. Muutamat heistä, joita ei ollut kovin harvassa, menivät
vielä niin pitkälle että väittivät kansanvaltaisuuskokeen kärsineen
tappion, vaikka tosiasialta näyttää että mitään kansanvaltaisuuskoetta
sanan varsinaisessa ymmärryksessä ei oltu vielä edes yritettykään
toimeenpanna."
Tohtori kohautti hartioitaan.
"Sangen mieluisata tointa", hän sanoi, "on sen selityksen
tekeminen, miksi syvät rivit olivat niin hitaita tuntemaan tietä
joka olisi johtanut heidät täydellisesti käsittämään kaiken sen
mitä kansanvaltaisuusaate heille tarkoitti, mutta yhtä vaikeata
ja epäkiitollista on selittää teidän päivienne filosoofien,
historioitsijain ja valtiomiesten täydellistä epäonnistumista
yrittäessään järkevästi määritellä kansanvaltaisuuden johdonmukaista
sisällystä ja ennustaa sen tulosta. Kansanvaltaisuusliikkeen siihen
asti saavuttamain käytännöllisten tulosten vähäpätöisyyden, verrattuna
sen ehdotelman laajuuteen ynnä sen takana oleviin voimiin, piti
heille osottaa että sen kehitys oli vasta ensimäisellä asteellaan.
Miten saattoivat järkevät ihmiset pettää itsensä sillä käsityksellä
että kaikkien aikojen laajaperäisin ja kumouksellisin aate olisi
vaikutuksensa lopettanut ja täyttänyt tehtävänsä vaihdettuaan
kansan toimeenpanevan johtomiehen nimen kuninkaasta presidentiksi
ja kansallisen lainsäätäjäkunnan parlamentista kongressiksi? Jos
teidän kasvattajanne, opistojenne professorit ja presidentit sekä
muut jotka olivat vastuussa kasvatuksestanne olisivat olleet oman
suolansa arvoiset, ette olisi tavanneet nykyisessä taloudellisen
yhdenvertaisuuden järjestelmässä mitään mikä olisi vähintäkään teitä
hämmästyttänyt. Te olisitte heti sanoneet että se oli juuri sitä minkä
olitte ajatellut tarpeelliseksi kansanvaltaisuusaatteen välttämättömän
kehityksen seuraavalla asteella."
Edith viittasi ovelta ja me nousimme istuimeltamme.
"Suuren vallankumouksen kumouksellinen puolue", sanoi tohtori
vitkalleen astuessamme taloa kohti, "menetteli kiihoitus- ja
levittämistyössään eri nimien varjossa enemmän tai vähemmän
merkillisesti ja sopimattomasti kuin valtiollisen puolueen nimelle
oli soveliasta, mutta tämä yksi sana, kansanvaltaisuus ynnä sen eri
vivahdukset ja johdannaiset selvemmin ja täydellisemmin esittivät,
selittivät ja puhdistivat heidän järjestelmänsä, syynsä ja
tarkoituksensa kuin kokonainen kirjasto saattoi tehdä. Amerikan kansa
kuvitteli perustaneensa kansan hallituksen erotessaan Englannista,
mutta he pettivät itsensä. Valloittaessaan ennen kuninkaitten hallussa
olleen valtiollisen vallan, oli kansa vasta ottanut tyranniuden
linnoituksen ulkovarustukset. Talousjärjestelmä, joka oli linnoitus ja
komensi jokaista yhteiskuntarakenteen osaa, jäi edelleen yksityisten
ja vastuunalaisuudesta vapaitten johtajain haltuun, ja niin kauvan
kuin se sellaisena pysyi ei ulkovarustusten omistaminen merkinnyt
kansalle mitään ja ne pysyivät kansan hallussa vain linnoituksen
varusväen armosta. Vallankumous syntyi, kun kansa näki että sen joko
täytyi valloittaa linnoitus taikka luopua ulkovarustuksista. Sen tuli
joko täydentää työnsä kansan hallituksen perustamisessa, jonka sen
isät olivat vain alkaneet, tai luopua kaikesta siitäkin jonka sen isät
olivat loppuun saattaneet."