"Älköön kukaan väärin arvelko että minä työtöntä onnellisuutta
uneksin, yltäkylläisyyttä ilman raatamista. Työ on sekä
yltäkylläisyyden että maailmassa elämisen välttämätön ehto. Minä
vaadin vain että kukaan ei senvuoksi työtä tekisi että toiset
joutilaina eläisivät, että ihmisten joukossa ei enää herroja
olisi eikä orjia. Onko siinä liikaa? Huudahtaako joku ahdingon
alainen sielu: Mahdotonta -- tämä toivo on ollut ihmisten
unelmana kaikkina aikoina, jumalallisen nautinnon utuinen toive
ja haaveilu-unelma jota maailma ei koskaan voi toteuttaa?
Harvojen täytyy riemuilla ja monien raataa, harvoilla tulee olla
liikaa, monilta puuttua, harvojen olla herroja, monien orjia,
maailman raatajain köyhiä ja joutilaitten rikkaita, ja tämän
täytyy ijäti jatkua?"
"Eipähän; onko maailma sitten turhaan unelmoinnut? Ovatko
ihmisrakkaitten hartaat kaipailut kohti saavuttamatonta onnea
kohonneet? Eivätkö mitään ole ne vapauden, yhdenvertaisuuden ja
onnen huokailut jotka ovat sydäntemme sisimpään istutetut?"
Edward Bellamy.
Edvard Bellamy, jonka "Vuonna 2000" ("Looking Backward") ensiksi
tuhansien mielessä herätti ihmissuvun parantamistoivon ja joka
itse hartaasti uskoi että tämä toivo on toteutuva, syntyi Chicopee
Fallsissa, Massachusettsissa, maaliskuun 26 päivänä 1850. Hän oli
pastori Rufus King Bellamyn ja hänen vaimonsa Maria Louisa Butnamin
kolmas poika. Hänen isänsä oli yhtäjaksoisesti kolmekymmentä viisi
vuotta pappina Chicopeen kauppalassa, ja hänen isänisänsä isoisä
oli pastori Joseph Bellamy, tunnettu etevänä jumaluusoppineena.
Merkittävä ja epäilemättä perinnöllinen piirre Edward Bellamyn
luonteessa oli hänen halunsa pysyä alallaan, ja melkein kokonaan hän
elämänsä vietti synnyinseudullaan. Poikana hän kävi kauppalan koulut.
Myöhemmin hän oli kaksi vuotta Union Collegessa Scheneetadyssa sekä
vuoden verran matkusteli ulkomailla. Tästä matkastansa, jonka hän
18-vuotiaana teki, hän kirjoittaa: "Hyvin muistan Europan matkani
ajoilta, miten paljon syvemmin vaikutti minuun kurjuuden tumma tausta
kuin sitä vastaan nähtävissä olevat palatsit ja katedraalit. Europan
suurkaupungeissa sekä maalaisväestön tölleissä aukenivat silmäni
vasta täydelleen näkemään koko laajuudessaan seuraukset ihmisen
epäihmisyydestä ihmistä kohtaan."
Näitä ajatellen ja alituisesti mielessänsä punniskellen ja pohtien
yhteiskunnallisen kysymyksen ratkaisua, Bellamy vietti seuraavat 20
vuottansa ollenkaan lausumatta mielipidettänsä niiden suhteen. Hän
luki lakia ja sai lakimiehen oikeudet. Hän liittyi Springfield Unionin
toimitukseen sekä sitten New York Evening Post lehden toimitukseen
ja oli perustamassa Springfield Daily News lehteä. Ollessaan
sanomalehtimiestoimessa hän kirjoitteli aikakauslehtiin lyhyitä
kertomuksia, alkuperäisyytensä ja voimansa takia huomattavia, jotka
hänen kuolemansa jälkeen ovat kootut ja julaistut "Sokean maailma"
("The Blindman's World") nimisessä teoksessa.
Loistavan lupaava ura avautui hänelle kirjallisessa työssä. Englannissa
häntä mainittiin "Hawthornesta polveutuvaksi", kun hänen mainio
teoksensa "Tri Heidenhoffin käräjänkäynti" ("Dr. Heidenhoff's Process")
ilmestyi. (Nathaniel Hawthorne oli amerikalainen suosittu kirjailija
viime vuosisadan alkupuoliskolla).
Tämä kertomus, samoinkuin sitä seuraava "Neiti Ludingtonin Sisar"
sekä monet hänen lyhyistä kertomuksistaan, oli sulavan jutun muotoon
laadittu tarkka tutkiskelma sielutieteellisistä ilmiöistä, joihin
hän aina osotti tavatonta harrastusta. Tiedemiehen rauhallinen ja
mietiskelevä ura näytti hänelle varmalta. Mutta tästä ajasta hän
kirjoittaa:
"Mikäli saatan tarkkuudella muistaa, niin istuin syksyllä tai talvella
1886 kirjoituspöytäni ääreen lopullisesti päätettyäni koettaa järkeillä
taloudellisen järjestelmän suunnitelman jonka kautta tasavalta voisi
turvata kansalaistensa toimeentulon ja aineellisen hyvin voinnin
yhdenvertaisuuden pohjalla, mikä vastaisi ja täydentäisi heidän
poliitillista yhdenvertaisuuttaan."
Tämän yrityksen tuloksena oli "Vuonna 2000", julkaistu 1888. Tällä
kirjalla, jota levisi yli miljoonan kappaletta, oli merkittävä vaikutus
itse tekijään. Mies, tavallisissa oloissa maltillinen ja hiljainen,
joka mielessään pyörivistä ajatuksista harvoin antoi puheenaihetta
-- mies, jolla oli harvoja läheisiä ystäviä, vaikka ei ketään
vihollisiakaan, ja joka varsin vähän harrasti tavallista yhteiskunnan
kulkua -- hän työntäytyi koko vahvan umpimielisen luontonsa voimalla
ajamaan natsionalismin asiata. Hän läksi Bostoniin ja perusti New
Nation nimisen sanomalehden yksinomaan sitä asiata ajamaan. Tässä
toimessa hän kulutti aikaa, intoa ja rahaa tuhlaamalla. Sitäpaitsi,
muutamia julkisia puheita lukuun ottamatta, hän yhä syventyi seuraavain
kymmenen vuoden kuluessa tutkimaan "Vuonna 2000" teoksessa esitettyjä
kysymyksiä. Näiden tuloksena ilmestyi hänen viimeinen teoksensa
"Yhdenvertaisuus" ("Equality") vuonna 1897.
Tähän hän sanan todellisessa merkityksessä tyhjensi koko elämän
verensä. Se oli laadittu puolittain sairasvuoteella, hän sai koko
ajan kamppailla Uuden Englannin valtioiden varsinaisen perintötaudin,
näivetystaudin kanssa. Saatuaan vihdoin nähdä teoksensa kirjapainossa
viimeisteltynä, hän vaivoin pääsi Denveriin vaimonsa ja kahden
lapsensa kanssa mielessä riutuva toivo että lännen leppoisa ilmanala
hänen terveytensä palauttaisi. Hänen kulkunsa lännessä oli kuin
suuremmoista voittokulkua, minkä hänen teoksensa maine oli valmistanut,
ja kuvaavasti osotti miten suuri on harrastus paremmuutta kohti
nykyisyydestä -- ihmisten vangituissa mielissä.
Mutta ilmanalan vaihdos tapahtui liian myöhään. Hartaitten pyyntöjensä
johdosta Edward Bellamy tuotiin takaisin vanhaan kotiinsa, jossa hän
vielä eli kuukauden ja jossa toukokuun 22 päivänä 1898 "se valo, joka
oli valaissut monien ilmanalojen ja maitten sorrettujen polkuja,
levollisesti ja rauhallisesti sammui."
Edward Bellamyn jälkeen jättämien paperien joukossa on käsikirjoitus
nimeltä "Solidarisuuden uskonto", jonka taakse on kirjoitettu:
"Toivoisin että tämä paperi minulle luettaisiin kuolemaisillani
ollessani. Sen veron haluaisin suorittaa olematta itserakas sille
neljänkolmatta vuotiaalle pojalle joka sen kirjoitti." Tässä ihmisen
kaksinaisluonteen tutkiskelmassa on löydettävissä sen intohimoisen
kaipuun siemen yleishyvän saavuttamiseksi, yksityisedistyksen
vastapainoksi, mikä tämän ylevän miehen elämässä, on kuvaavana
piirteenä.