Edward Bellamy.
Kirjoittajan esipuhe.
I. Ankara ristikuulustelija.
II. Miksi ei vallankumousta tapahtunut aikaisemmin.
III. Minä saan täydet oikeudet maassa.
IV. Kahdennenkymmenennen vuosisadan pankkihuone.
V. Saan kokea uuden vaikutelman.
VI. "Häpeä sille joka pahaa siitä ajattelee."
VII. Uutta hämmästyttävää.
VIII. Suurin ihme -- muoti syösty valtaistuimelta.
IX. Mikä ei ollut muuttunut.
X. Keskiyön kylpy.
XI. Elämä omaisuusoikeuden perusteena.
XII. Miten omaisuuden erilaisuus hävittää vapauden.
XIII. Yksityiskapitaali yhteisvarastosta varastettu.
XIV. Me katselemme asevarastoani.
XV. Minne olisimme ilman vallankumousta joutuneet.
XVI. Tuomitseva puolustus.
XVII. Vallankumous pelastaa yksityisomaisuuden yksinoikeuden
vallasta.
XVIII. Kaiku menneisyydestä.
XIX. "Voiko neito unohtaa koristuksensa."
XX. Mitä vallankumous sai aikaan naisten hyväksi?
XXI. Voimisteluharjoituksissa.
XXII. Liikevoittojärjestelmän taloudellinen itsemurha.
XXIII. Vertaus vesisäiliöstä.
XXIV. Minulle näytetään kaikki maan kuningaskunnat.
XXV. Lakkolaiset.
XXVI. Ulkomaankauppa voittojärjestelmän aikana; suojelustulli
ja vapaakauppa tai helvetin ja syvän meren välillä.
XXVII. Määrättyjen etujen järjestelmän vihamielisyys parannuksia
kohtaan.
XXVIII. Miten voittojärjestelmä teki mitättömäksi keksintöjen hyödyn.
XXIX. Minulle osoitetaan kunnioitusta.
XXX. Mitä yleinen sivistys merkitsee.
XXXI. "Ei tällä vuorella eikä Jerusalemissa."
XXXII. Eritis sicut deus.
XXXIII. Erinäisiä tärkeitä asioita katselemassa.
XXXIV. Miten alkoi vallankumous.
XXXV. Miksi vallankumous edistyi alussa hitaasti mutta
lopulta nopeaan.
XXXVI. Teaatterissa käynti kahdennella kymmenellä vuosisadalla.
XXXVII. Siirtymisaika.
XXXVIII. Sokeain kirja.