"Looking Backward" (suomennettu: "Vuonna 2000") oli pieni kirja, enkä
voinut saada mahtumaan siihen kaikkea mitä halusin sanoa asiasta. Sen
jälkeen kuin se julaistiin ovat siitä pois jääneet asiat osottautuneet
enemmän tärkeiksi kuin ne jotka se sisälsi, joten minun on ollut
pakko kirjoittaa toinen kirja. Olen säilyttänyt "Looking Backward"
teoksen ajan, vuoden 2000, myöskin "Equality" ("Yhdenvertaisuus")
teoksen aikana ja olen käyttämät ensinmainitun kertomuksen kehystä
tämän lähtökohtana jonka nyt tarjoon. Jotta ne jotka eivät ole
lukeneet kertomusta "Looking Backward" eivät joutuisi syrjäytetyiksi,
liitettäköön tähän pääasialliset tapahtumat pääkohdissaan:
Vuonna 1887 Julian West oli rikas nuori mies eläen Bostonissa. Hänen
oli määrä pian mennä naimisiin nuoren varakkaasta perheestä olevan
naisen kanssa, jonka nimi oli Edith Barlett, ja asui sillä aikaa
yksinään miespalvelijansa Sawyerin kanssa perhepalatsissaan. Kun häntä
vaivasi unettomuus, oli hän talon perustuksen alle rakennuttanut
kivihuoneen jota hän käytti makuuhuoneena. Jos tämänkään pakopaikan
hiljaisuus ja yksinäisyys ei voinut antaa hänelle unta, kutsui hän
joskus ammattitaitoisen nukuttajan vaivuttamaan hänet hypnoottiseen
uneen, josta Sawyer osasi hänet herättää määrätyllä ajalla. Tämän
tavan, samoinkuin maanalaisen huoneen olemassa olonkin tiesi vain
Sawyer sekä se hypnotisti joka palvelustaan antoi. Toukokuun 30
päivän illalla 1887 West lähetti noutamaan tätä viimemainittua ja
hänet nukutettiin tavallisuuden mukaan. Hypnotisti oli aikaisemmin
ilmoittanut isännälleen aikovansa muuttaa kaupungista kokonaan pois
samana iltana ja kehoitti häntä kääntymään toisten ammattimiesten
puoleen. Samana yönä Julian Westin talo syttyi tuleen ja paloi poroksi.
Sawyerin jäännökset löydettiin ja tunnettiin, ja vaikka ei Westistä
mitään merkkiä löydetty, päätettiin että hän tietysti myös oli surmansa
saanut.
Sata kolmetoista vuotta myöhemmin syyskuussa herran vuonna 2000 tohtori
Leete, muuan lääkäri Bostonissa, joka jo oli eläkettä nauttiva,
toimitti kaivostöitä puutarhassaan yksityisen laboratoriorakennuksen
perustamiseksi, jolloin työn tekijät tapasivat muuratun kiviseinän
tuhan ja hiilen peitossa. Sen avattua löydettiin kellari joka oli
komeasti sisustettu 19:nen vuosisadan makuuhuoneen malliin, ja
sängyssä nuoren miehen ruumis, joka näytti siltä kuin vastikään olisi
laskeutunut nukkumaan. Vaikka isoja puita oli kasvanut kellarin
yläpuolella, niin nuorukaisen ruumiin erinomainen säilyminen
houkutteli tri Leetea koettamaan herättää sitä eloon, ja hänen omaksi
hämmästyksekseen hänen ponnistuksensa menestyivät. Nukkuja heräsi eloon
ja lyhyen ajan kuluttua täyteen nuoruuden kukoistukseen jota hänen
ulkonäkönsä oli osottanut. Hänen hämmästyksensä saadessaan tietää mitä
hänelle oli tapahtunut oli niin suuri että se pyrki vaaralliseksi
hänen järjelleen, mutta sen esti tohtori Leeten lääketieteellinen
kyky sekä yhtä paljon talon toisten jäsenten, tohtorin vaimon ja
kauniin tyttären Edithin, ystävällinen kohtelu. Pian kuitenkin nuori
mies unohti ihmettelemästä sitä mitä hänelle itselle oli tapahtunut
sen hämmästyksen takia mitä sai kokea oppiessaan tuntemaan ne
yhteiskunnalliset vaihteet joiden läpi maailma oli hänen nukkuessaan
kulkenut. Askel askeleelta kuin lapselle hänen isäntäväkensä selitti
hänelle, joka ei ollut tuntenut muuta elintapaa kuin olemassaolon
taistelua, mitkä olivat ne kansallisen yhteistoiminnan yksinkertaiset
periaatteet yleisen hyvinvoinnin edistämiseksi joiden perusteelle
uusi sivistys nojautui. Hän sai tietää että ei enää ollut olemassa
ketään joka oli tai voisi olla rikkaampi tai köyhempi kuin toiset,
vaan että kaikki olivat taloudellisesti yhdenvertaiset. Hän sai
tietää ettei koskaan enää tehty työtä toiselle enemmän pakosta kuin
sopimuksestakaan, vaan että kaikki samanarvoisina olivat kansan
palveluksessa tehden työtä yhteisen varaston hyväksi joka yhtäläisesti
jaettiin. Kaikki nämä ihmeet, niin selitettiin, olivat sangen
yksinkertaisesti syntyneet tuloksina yleisen kapitalismin asettamisesta
yksityisen kapitalismin sijaan ja tuotanto- ja jakokoneiston
järjestämisestä yleisen yhteyden liikkeenä tuottamaan yleistä hyötyä
yksityisen voiton asemasta.
Mutta vaikka ei kauan kestänyt, ennenkuin nuoren muukalaisen ensi
hämmästys uuden maailman laitoksien johdosta vaihtui innokkaaksi
ihailuksi ja hän oli valmis myöntämään että ihmissuku vasta ensi kerran
oli oppinut miten tulee elää, hän pian alkoi tulla murhemieliseksi
kohtalonsa takia joka oli saattanut hänet uuteen maailmaan jättääkseen
hänet vain toivottoman turvattomuuden mielialan puserrettavaksi,
jota hänen uusien ystäviensä kaikki ystävällisyys ei voinut poistaa,
koska hänen täytyi tuntea että se oli vain säälin aiheuttama. Sitten
hän huomasi että hänen kokemuksensa olivat paljon ihmeellisemmät
kun oli otaksunutkaan. Edith Leete ei ollut kukaan muu kuin Edith
Barlettin, hänen kihlattunsa tyttären tyttären tytär; tämä oli kauan
murehtinut kadotettua sulhastaan, mutta oli lopuksi kuitenkin löytänyt
lohdutuksen. Kertomus hänen surullisesta kohtalostaan, joka oli
järisyttänyt hänen elämäänsä nuoruudessa, oli perheen muinaistieto
ja perheen perintömuistojen joukossa olivat Julian Westin kirjeet
yhdessä valokuvan kanssa joka esitti niin suloista nuoruutta että
Edith oli äidin äidin äitinsä surua muistellen päättänyt olla kokonaan
naimisiin menemättä. Pukuhuoneensa pöydällä hän piti nuoren miehen
kuvaa. Tietysti siitä oli seurauksena että maanalaisen huoneen asukkaan
alkuperä oli täysin tunnettu hänen pelastajilleen heti löydön jälkeen;
mutta Edith syistä jotka hän itse tunsi oli vaatinut ettei toisen
pitänyt saada tietää kuka hän oli, kunnes hän katsoi itse parhaaksi
kertoa sen hänelle. Kun hän sitten oli huomannut ajan sopivaksi tehdä
tämän, ei ollut enää kysymystäkään nuorella miehellä turvattomuudesta,
sillä mitenkäpä saattoi kohtalo selvemmin osottaa että kaksi henkilöä
oli toisilleen määrätty?
Hänen onnensa malja oli nyt täynnä. Kun hän laskeusi vuoteelleen
tohtori Leeten talossa, häntä kiusasi inhoittava painajainen. Hänestä
tuntui että hän avasi silmänsä ja huomasi olevansa vuoteellaan
maanalaisessa huoneessa jossa nukuttaja oli hänet uneen vaivuttanut.
Sawyer oli juuri lopettamassa niiden keinojen käyttämistä joita
käytettiin hypnotismin vaikutuksen katkaisemiseksi. Hän pyysi
aamulehteä ja luki päivämääräksi toukokuun 31 p. 1837. Silloin hän
tiesi että koko tämä ihmeellinen juttu vuodelta 2000, sen onnellinen
huolista vapaa veljien maailma ja siellä kohtaamansa kaunis tyttö
olivat vain unen katkelmia. Aivot sekaannuksissa hän kulki kaupungille.
Hän näki kaiken uusilla silmillä ja kaikki oli vastakkaista sille
mitä oli nähnyt vuoden 2000 Bostonissa. Kilpailulle perustuvan
teollisuusjärjestelmän mielipuolisuus, epäinhimillinen ylöllisyyden ja
kurjuuden vastakkaisuus -- ylpeys ja halpamaisuus, ääretön likaisuus,
viheliäisyys ja mielettömyys koko asiain järjestelmässä mikä hänen
silmiinsä sattui joka käänteessä häiritsivät hänen järkeänsä ja
saattoivat hänen sydämmensä kipeäksi. Hän tunsi olevansa kuin ainoa
terve mies joka sattumalta oli joutunut hulluinhuoneeseen. Päivän
näin vaellettuaan hän illan tullen joutui entisten toveriensa seuraan
jotka pilkkailivat häntä hänen surkeasta ulkonäöstään. Hän kertoi
heille unensa ja miten se oli saattanut hänelle ajatuksen oikeamman,
jalomman ja viisaamman yhteiskuntajärjestelmän mahdollisuudesta. Hän
väitteli heidän kanssaan osottaen, miten helppoa olisi, jättämällä
syrjään mielettömän kilpailun, veljellisen yhteistoiminnan kautta
saada todellinen maailma yhtä siunausta tuottavaksi kuin se mistä hän
oli uneksinut. Ensiksi he ivailivat häntä, mutta nähdessään hänen
vakavuutensa he suuttuivat ja leimasivat hänet saastutetuksi olennoksi,
anarkistiksi, yhteiskunnan viholliseksi ja ajoivat hänet pois
luotaan. Ankaroissa sieluntuskissa hän heräsi, tällä kerralla heräsi
todellisesti eikä unessa ja huomasi olevansa vuoteellaan tohtori Leeten
talossa ja 20:nen vuosisadan aurinko paistoi hänen silmiinsä. Katsoen
huoneensa akkunasta ulos hän näki Edithin puutarhassa noppimassa kukkia
aamiaispöydälle ja hän kiirehti ulos kertoakseen unensa hänelle. Tälle
kohdalle jätämme hänet jatkamaan kertomusta itsestään.