Kitty-rouva oli ryyppinyt puolisen lasia näennäisesti suurella
nautinnolla ja hillittömästi, ja lady Standish vastustellen
imeskellyt muutamia lusikallisia. Pysähtyen neljännen annoksensa
keskellä lady Maria oli vakuuttanut, että hän tosiaankaan ei
kyennyt tyhjentämään pikariaan, ja oli samassa alkanut osoittaa
epäjohdonmukaisuuden ja uneliaisuuden merkkejä. Herra O'Hara oli
yltynyt rallattamaan laulunpätkiä, ja loordi Verney alkanut uudestaan
viskellä vasikansilmäyksiä menettämälleen Kitty-rouvalle. Häärien
vaimonsa tuolin ympärillä sir Jasper oli osoittanut epäilemättömiä
katumuksen merkkejä sekä sovinnon kaipuuta. Itse Staffordkin oli käynyt
suorapuheisemmaksi Kitty-rouvan ihailemisessa ja rahtuista rohkeammaksi
kokkapuheissansa kuin oikeastaan oli sopusoinnussa hänessä tavallisesti
ilmenevän hyvän kasvatuksen kanssa. Mutta vihdoin pieni leski katsoi
ajan tulleen hajoittaa seura.
Siinä nousi aika melu, tavaton käskyjen ja vastakäskyjen jakelu.
-- Älä minusta välitä, -- kuiskasi aina hyväntuulinen ja tahdikas
Stafford sir Jasperin korvaan, -- vie vaimosi kotiin, mies, kyllä minä
nukun täälläkin, jos siksi tulee.
-- Minä en liikahda askeltakaan, -- vakuutti O'Hara nähtävästi aivan
selvänä ja puhuen mitä miellyttävimmällä vakaumuksella, -- en liikahda
askeltakaan tästä talosta niin kauan kuin on yksikin sitruuna jälellä.
-- Se kirottu lurjus, -- huudahti loordi Verney, jokeltaen raivosta
tallista palatessaan, -- se Spicer-lurjus on ajanut pois kääseilläni!
-- Sitten jää meitä iloinen kolmikko ryypiskelemään aamunkoittoon asti,
-- sanoi Stafford ja hurrasi riemusta.
-- Tulkaa, _rakas_ lady Maria, -- virkkoi Kitty. -- Minä pidän teistä
huolta. Tarjoan teille paikan vaunuissani; ajamme yhdessä kotiin.
-- Kernaasti ystäväni, kernaasti, -- mumisi leskirouva. -- Kuka on tuo
tavattoman miellyttävä mies? -- tiedusteli hän Staffordista hirveän
kuuluvasti kuiskaten. -- Ystäväni, -- virkkoi hän taas Kittylle, --
minä pidän teistä ihmeen paljon. En oikein muista nimeänne, hyvä
ystävä; mutta me ajamme yhdessä kotiin.
-- Rakas, _rakas_ lady Maria! -- huudahti Kitty-rouva hunajanmakeasti.
-- Mylord Verney, tarjotkaa käsivartenne arvoisalle sukulaisellenne...
muistakaa taluttaa häntä huolellisesti, -- varoitti hän, ja kaikki
pikkupaholaiset ilkkuivat hänen silmissään, -- sillä pelkään, että
herra Staffordin sydämenvahvike on alkanut hiukan hoiperruttaa...
_yöilman jälkeen!_ Ja käskekää arvoisan rouvan palvelijan olla valmis
saattamaan meidät kotiin minun vaunuissani.
Sitten käyttäen hyväkseen sir Jasperin poissaoloa (tämän herrasmiehen
olisi voinut kuulla parhaillaan kiroilevan unisia palvelijoitaan
pihassa), Kitty-rouva riensi lady Standishin luo, joka seisoi
kaihomielin yksinään uuninloukossa.
-- Rakas ystävä, -- kuiskasi hän, -- valtit ovat nyt sinun käsissäsi.
-- Ah, ei! -- vastasi toinen. -- Oi, Kitty, sinä olet ollut paha
neuvonantaja!
-- Sekö on sinun kiitollisuuttasi? -- torui Kitty ja nipisti ystäväänsä
häijyillä pienillä sormillaan. -- Kuulehan, miehesi ei ole vielä
eläissään välittänyt sinusta niin paljon kuin tänään! Kas, koskaan ei
sinusta ole pidetty näin paljoa melua siitä asti kuin synnyit. Tämäkö
on kiitoksesi?
-- Oi, kunpa voisin jo lentää hänen povelleen kertoa kaiken! Hupsun
yritykseni tehdä hänet mustasukkaiseksi, ja synnillisen teeskentelyni,
että hänellä muka oli kilpailija sydämessäni!
-- Mitä? -- huudahti leski, ja hänen kuiskauksensa sai huutoa
muistuttavan pontevuuden. -- Lentäisit hänen povelleen? Sitten en
enää tahdo olla kanssasi tekemisissä! Pakoitat hänet polvilleen, sitä
kai tarkoitat, rouvaseni? Kertoako hänelle kaikki? Kerro hänelle
kaikki, totisesti, anna hänen tietää, että olet ilman aikojasi
pitänyt häntä pilanasi. Anna hänen luulla, että et koskaan ole muuta
ajatellutkaan kuin huokaillut rakkaudesta häneen, että kukaan muu mies
ei milloinkaan ole sinua huomannut, että hänellä ei koskaan ole ollut
kilpailijaa, eikä koskaan ole olevakaan, että sinä olet vain hänen oma
mielenkiinnoton Juliansa, josta kukaan ei välitä! Ka, lady Standish,
se olisi aseittesi alaslaskemista juuri kun taistelu on sinun. Silkkaa
mielettömyyttä! Järjetöntä, järjetöntä!-- kiivastui Kitty-rouva. --
Onko mahdollista, että sinä ja minä olemme samaa sukupuolta?
Hämmentyneenä, mutta puolittain vakuutettuna lady Standish kuunteli ja
ihmetteli.
-- Anna minun johtaa itseäsi, -- kuiskasi Kitty jälleen. -- Minä
tarkoitan todellakin parastasi, rakas ystävä. Säilytä salaisuutesi,
jos rakastat puolisoasi. Säilytä se huolellisemmin kuin säilyttäisit
nuoruuttasi ja kauneuttasi; sillä vakuutan sinulle, että se on
arvokkain omaisuutesi. Kas tässä, -- virkkoi hän, ottaen kirjeen
kuuluisasta laukustaan ja viskaten sen Julian käsiin, -- tässä on
jotakin, mikä taivuttaa hänet polvilleen! Oh, sinulla on mainio peli
kotimatkalla pelattavana, kunhan vain ymmärrät osasi oikein!
-- Mitä tämä nyt on? -- huudahti lady Standish.
-- Sh! -- varoitti Kitty ja siirrälsi ystävänsä käden kirjeen päälle.
-- Lupaa, lupaa! Tuolla tulee herrasi!
Hänen puhuessaan oli sir Jasper lähestynyt heitä; hän kumarsi hämillään
ja hajamielisesti ja tarttui vaimonsa käteen.
-- Sananen korvaanne, -- ehätti Kitty-rouva pysähdyttäen hänet, kun
he olivat lähtemässä ulos. -- Sananen korvaanne, sir. Jos miehellä
on aarre kotona, jonka hän tahtoo säilyttää itselleen, on hänen
sitä suojeltava! Vartioimatta jätetty jalokivi, paras sir Jasper,
viekoittelee varkaita! Hyvää yötä!
* * * * *
Karhun ravintolan suureen saliin oli jäänyt enää vain kolme henkilöä:
uljaat herrasmiehet O'Hara ja Stafford sekä rouva Bellairs.
Kitty-rouva oli menestyksellä näytellyt osansa; ja kuitenkin hän viipyi.
-- Hyvää yötä, -- alotti hän ja singahdutti katseen Staffordiin. --
Mahtaakohan, -- virkkoi hän viattomasti, -- vaununi jo olla valmiit ja
lieneekö lady Maria hyvin hoivattuna?
-- Menen katsomaan, -- sanoi Stafford koruttomasti ja poistui.
O'Hara seisoi pöydän ääressä verkalleen pistellen kauhaa punssiin ja
hajamielisesti juoksuttaen nesteen takaisin maljaan. Kitty siirsihe
sivuittain hänen luokseen.
-- Denis! -- virkahti hän.
Puhuteltu käänsi hurjan kirkkaat silmänsä häneen, mutta ei vastannut
mitään.
-- Minä lähden nyt takaisin, -- sanoi rouva ojentaen kätensä.
O'Hara laski kauhan huolellisesti alas, nosti hänen pienten sormiensa
päät huulilleen ja suuteli niitä. Mutta hänen kätensä ja huulensa
olivat kylmät.
-- Kunnia olkoon Jumalalle, -- huudahti hän, -- oikein suurenmoisen
leikin sinä olet kanssani leikkinyt... oikein Bathin huvinäytelmän,
Kitty!
Sitten hän päästi hänen kätensä ja tarttui silmät alasluotuina jälleen
punssikauhaan.
-- Etkö tarjoa minulle käsivarttasi ja saata minua vaunuihini? --
virkkoi rouva hetkisen vaitiolon perästä.
-- Ah, Kitty, ka, sinähän olet murskannut sydämeni; ja punssi on
ryöstänyt minulta jalkani!
Hänen hurjan kirkkaat silmänsä olivat syvästi murheelliset, kun hän loi
ne leskeen, ja hän oli kalpea kuin kuolema.
Kitty vetäytyi nopeasti taaksepäin, rypisti kulmiaan, epäröitsi,
rypisti taas kulmiaan ja sen jälkeen hänen kasvonsa kirkastuivat vielä
kerran.
-- Sitten, sir, -- virkkoi hän, -- kun olet jälleen saanut jalat
allesi, sallihan niiden kuljettaa sydämesi minun kotiini, niin saamme
nähdä, mitä sen korjaamiseksi voitaisiin tehdä.
Hän kumarsi hänelle ja lähti.
Kääriessään hänet vaunuissa matkapeitteihin Stafford kuiskasi:
-- Jos minä koskaan saan tilaisuuden karata kanssanne, Kitty, varon
millään muotoa teille ilmoittamasta, minkä tien aion valita!