-- Mutta teidän tulee käsittää, -- varoitti rouva, -- että viette minut
pois vastoin tahtoani.
-- Tietysti, -- vakuutti irlantilainen. -- Eikö poloisen Denis O'Haran
ole karattava kanssanne vain pelastaakseen maineenne?
-- Jos minä siis parkaisen, sir, ja kerran pari teitä raapaisen, ette
pane sitä pahaksenne?
-- Pane pahakseni, minäkö? -- sanoi hän, pysähtyen suutelemaan jokaista
sormenpäätä kädestä, jota hän tavalla tai toisella yritti lakkaamatta
puristaa. -- Rakkaani, eikö minulle totisesti tuota suurinta iloa
tuntea helmenhohtavat kyntenne poskellani?
-- Ettekä säästä mitään kuluja hevosten ja ajopelien hankkimiseksi? --
sanoi Kitty.
-- Heh? -- huudahti herra O'Hara, ja hänen katseensa sumeni hiukan
epämääräiseksi. -- Rakkahimpani, hankin parhaat, mitä rahalla voi
saada... mitä rahalla voi saada, -- sanoi herra O'Hara, ja hänen
silmänsä pyörivät päässälaskun ponnistuksesta. "Onhan minulla isoisäni
kello; pelkään, että koneisto ei vastaa, mitä kultakotelo lupaa,
mutta saanee siitä nelisen puntaa. Ja sitten on minulla jalokivillä
koristettu nuuskarasiani, jonka ritari antoi isälleni... ei, lemmossa,
sen olenkin jo liottanut! On myös hopeakahvainen miekkani... voisin
vaihtaa sen tavalliseen mustaan ja saada ehkä viisi puntaa väliä. Ja
minulla on kolme lajitelmaa brabantilaisia pitsejä..."
Hänen mietiskellessään Kitty hymyili hänelle lempeän ivallisesti; --
sitten työnsi hän kätensä taskuun ja veti sieltä hyvin täytetyn lippaan.
-- Ja luulitteko, -- sanoi hän, asettaen lippaan pöydälle, -- että
minulla olisi ollut rohkeutta pyytää _rikasta_ rakastajaa karkaamaan
kanssani?
-- Niin, -- mutisi mies, jatkaen ääneen hiljaista yhteenlaskuaan, -- on
minulla vielä kultainen punssimaljanikin! Vannoin, että niin kauan kuin
minulla olisi pisarakin siinä sekoittaa en kapineesta luopuisi; mutta
enhän totisesti aavistanut, mitä minulle oli varattuna,... siitä saa
kaksikymmentä puntaa tai enemmänkin. Ottakaa takaisin rahanne, Kitty;
teidän ryöstämisestänne en suostu vastaanottamaan muuta palkkaa kuin
minkä suloisilla huulillanne maksatte.
-- Kuunnelkaa toki, sir, -- huudahti rouva kohottaen sormensa, -- te
olette köyhä mies.
-- Sitä olen, -- myönsi toinen.
-- Ja minä, -- jatkoi hän, -- olen varakas nainen.
-- Oh, -- huudahti O'Hara, -- Kitty, armaani, se on viimeinen asia
maailmassa, mitä tällä hetkellä ajattelisin. Laskiessani sydämeni
jalkainne juureen, rakkaani, tein sen teidän oman suloisen olentonne
tähden ilman pienintäkään voitonhimoista ajatusta. Mitä minä rahoista!
-- sanoi hän napsahduttaen sormiaan. -- Ei _niistä_ puhettakaan, Kitty,
rakkahin! Minä halveksin rahoja. Kah, -- jatkoi hän hurmaavalla,
tarttuvalla hymyllään, -- minulla ei vielä koskaan ole ollut
kultakolikkoa taskussani sen polttamatta reikää siihen.
Rouva Bellairs kuunteli häntä omituisella puolittain halveksivalla,
puolittain hellällä ilmeellä. Sitten hän nyökkäsi.
-- Uskon empimättä sanojasi, -- virkkoi hän. -- No, no, Denis, älä
hupsuttele. -- Koska rahat ovat tuossa ja tiedämme, mitä varten, niin
mitä merkitsee meidän välillämme, kumpi ne siihen on asettanut?
-- Ah, -- huudahti irlantilainen ikäänkuin häpeissään ja siirtyen
kevyestä äänilajistaan peräti todellisen liikutuksen sävyyn, -- sinä
olet enkeli! En ole sinun arvoisesi, mutta koetan parhaani, Kitty,
koetan parhaani.
Rouva näytti hiukan hämmentyneeltä.
-- En tosiaankaan salli, että jälleen putoat polvillesi, -- virkkoi hän
terävästi, -- aika rientää, ja asia on kai järjestetty.
-- Jätä se minun huostaani, -- vakuutti mies; -- suoriutuisin siitä
vaikka silmät sidottuina.
-- Toimita kyytivaunut Bond-kadun ja Hiljaisen kadun kulmaan; se on
luullakseni Bathin pimein soppi.
-- Niin teen, ja järjestän hevosten vaihdon Devizesissä, sillä
ensimäinen väli on meidän ajettava täyttä vauhtia.
-- Ja sitten? -- kysyi Kitty, katsahtaen häneen epäilevästi.
-- Sitten... Lontooseen. Minulla onkin Covent Gardenissa eräs tuttava,
joka vihkii meidät silmän räpäyksessä.
Kitty pureskeli pientä sormeaan. Riemastus, jonka tämä viime toive
välähdytti miehen kasvoille, ei kuvastunut hänen omillaan.
-- Mutta unohdat, -- sanoi hän, -- että minut on vietävä pois vastoin
tahtoani, ja mitä ihmiset sanoisivat, jos matkamme päässä naisin sinut
enemmittä mutkitta?
-- Oh, totisesti, -- vastasi O'Hara ilman levottomuuden varjoakaan, --
enkö olisi kurja raukka, ellen tiellä osaisi sinua suostutella? Ja mitä
sitten maailma sanoisi, ellet menisi naimisiin kanssani matkustettuasi
kaiken yötä tällaisen kesyttömän irlantilaisen paholaisen seurassa? Ka,
-- lisäsi hän iskien silmää, -- mitä muuta voisi nais-parka kunniansa
pelastamiseksi tehdä?
-- Totta kyllä, -- myönsi uhri miettien ja napautti hampaitaan.
Hän sitoi naamion jälleen kasvoilleen ja käänsi ylös hilkkansa, syvässä
mietiskelyssään välittämättä toisen ylivuotavista tunteenpurkauksista.
Ovella hän pysähtyi katsahtaen taakseen toveriinsa, silmät välkkyen
omituisen viettelevinä mustan sametin kurkistusrei'istä ja punaiset
huulet uhkuen salaperäistä lupausta mustan pitsipoimun alta.
-- Enkä ollenkaan kysynyt haavaasi, -- virkkoi hän liikuttavalla
äänellä. -- Onko se tuskallinen? Luuletko kykeneväsi kestämään
huomis-illan rasitukset?
-- Ah, minulla on vain yksi tuska, Kitty, -- huudahti Denis, -- ja se
on intohimoinen rakkauteni sinuun. Ja kun mies on lemmensairaana, on
hänellä kahdenkymmenen miehen voima.
-- Ei askeltakaan edemmäksi kuin tälle ovelle, -- torjui Kitty. --
Ajattele kantajia ja Bathin juoruja. Hyvää yötä!