Työläisperheiden, joiden lapsia kaupunkikansakoululaiset vielä
toistaiseksi melkein yksinomaan ovat, on harvoin mahdollisuus edes
ajatellakaan minkäänlaista maalle muuttoa kesäksi, sillä eihän heillä
ole mitään "virkavapautta", tai jos sellaista omin päinsä ottavat,
on "virkakin" useimmiten menetetty. Ani harvoilla on tilaisuutta
lapsilleenkaan hommata "kesälaitumia" maalla. Mutta nykyisenä aikana
jo varsin yleisesti ymmärretään sen verran lasten terveydenhoitoa,
että tuskin ainoallakaan vanhemmalla on verukkeita, jos hän lapsensa
vain saa maalle sijoitetuksi. Sitä todistaa Mikko-sedänkin menestys
siirtolahommissaan. Hän toimitti alustavat valmistuksensa yksinomaan
oppilaittensa vanhempien kanssa. Kukin näistä suostui maksamaan
matkarahat sekä 25 penniä päivältä ruokarahaa. Muita tarpeita, kuten
pyykkiä, pyhäpäiväkahvia y.m. varten varustettiin markka pari,
vanhempien maksukyvyn mukaan.
Vasta näiden alustavien toimenpiteiden päätyttyä ilmoitti Mikko-setä
kymmenelle oppilaalleen, että nämä tulisivat kesäksi maalle hänen
luokseen. Syntyi tietysti suuri riemu. Joukossa oli sellaisiakin
poikia, jotka eläessään eivät olleet käyneet kaupungin rajojen
ulkopuolella. Oli monta, jotka eivät tunteneet läheskään kaikkia
kotieläimiä; lampaan oli nähnyt ainoastaan puolet luokasta.
Koulun loppuaikoina kävivät siirtolanoppilaat ahkerasti Mikko-sedän
luona. Suoritettiin alustavia toimenpiteitä kesäelämää varten,
ennen kaikkea koskivat nämä valmistelut matkaa. Valittiin n.s.
varustustoimikunta, johon kuului kolme jäsentä: puheenjohtaja,
kirjuri-rahastonhoitaja ja kolmas päätösten toimeenpanijana. Mikko-setä
anoi oikeutta päästä tämän arvon toimikunnan ylituomariksi, jonka
hyväksyttäviksi päätökset olivat alistettavat, — ja siihen suostuttiin.
Samoin tahtoi "setä" olla "kassakaappina" — ja siihenkin suostuttiin,
sillä tehtyyn esitykseen kaikki vastasivat "jaa", ja puheenjohtaja
iski nyrkillänsä pöytään. Mikko-sedällä oli iso säämyskäkukkaro, jonka
hän oli varustanut kahdella pienellä lukolla. Toinen avaimista joutui
varustustoimikunnan puheenjohtajan, toinen kirjuri-rahastonhoitajan
huostaan. Ainoastaan itse "plakkari" oli Mikko-sedän hallussa. Kun
tämän kukkaron sisältö ennen matkalle lähtöä laskettiin, oli siinä
varoja 147 markkaa, eli 12 kesäsiirtolaisen — niihin Mikko-setä ja
hänen poikansa Pekka luettuina — matkakulut ja ensimmäisen kuukauden
ruokarahat sekä 1 mk henkeä kohti ylimääräisiin menoihin.
Kassa lukittiin, ja se valahti Mikko-sedän povitaskuun; avaimet
joutuivat haltijoilleen.